30. kesäkuuta 2012

Juhannus 2012

Kestää, kestää ja nyt vihdoin se tulee, juhannusviikonloppuhäppeningipostaus.
Torstai-ilta meni töissä ihan täpinöissä. Ajatukset oli jo illan pakkailuissa, koska listan tavaramäärä oli aikasmoinen. Kokosin listaa varmaan kuukauden verran, ettei vaan mikään tärkeä unohdu. Ja niin taas kävi, että mökillä huomasin hiuslakan jääneen kotiin. Onneksi on ihania tyttöjä, joilta sai vähän suihkia. Olin kyllä aikamoinen näky Stadin rautatieasemalla pakaaseineni; vetolaukku, kylmälaukku, reppu ja käsilaukku. Fiksusti olin ostanu liput molempiin juniin samalle paikalle, aina yläkerrasta. Ihanaa reeniä raahata kaikki kamat ylös. Aikani punnersin vetolaukkua tavarahyllylle, kun sitten jo tippumisvaihees joku nainen riensi auttaan. Laukku jumahti ylös, ja toivottavasti irtoo sit Tampereen päässä, ettei tarvi jättää sitä junaan.

Tampereelle asti sain istuu rauhas yksin. Mitä ny maha vaivasi matkalla. Yritin syödä aamupalaa junassa, mutta kolmioleipä heti aamusta ei ollut paras valinta. Onneks oli pari purkkii pilttii, että selvisin. Muutenkin mun juhannusruokavalio oli aikas ykspuolista; puuroo, vadelmamehukeittoa, mangososetta, salaattia ja mehua. Muutaman siiderin ja lonkeronki raahasin, mutta ihan turhaa, koska enhän mä saanu parin päivänä aikana juotua, kun korkeintaan kuusi. Hyvin kerkesin sitten asemalla Jämsän junaan ja tunti vielä piti porskuttaa eteenpäin, ennen kuin pääsin poikien kyytiin Jämsässä. Pojat oli käyny kaupassa sillä aikaa, kun matkasin, koska vessapaperia oli ehdottomasti haettava riittävästi mökille. Kaikki kaverit oli matkannu ja juhlinu jo koko torstain, mutta onneks ees yksi oli yhen aikaan ajokunnossa, ettei liftata tarvinnu. Mökillä aloinki heti keitellä itelleni puuroo, kun muut grillas. Hieman kirpas kattella ikkunasta grillin herkkuja ja sit tuijottaa omaa neljän viljan mössöö lautasella. Kaverit ihmetteli vuoron perään oonko mä kieltäytyny lihasta kokonaan vai missä vika. Puurolinjalla oli pakko pysyä, koska kaikesta muusta, erityisesti mausteisesta ruoasta, tuli niin huono olo ja maha kipeeks. Huono puoli vaan, että tällä ruokavaliolla ja ruoan määrällä paino vaan laskee eikä apua tunnu löytyvän.  

Syötyä itse kullakin vielä viimeset ehostukset ja sitten hypättiin tyttöjen kanssa taksiin kohti festarialuetta. Alkumatkasta piti kääntyä vielä takaisin, koska Annin lippu jäi mökille. Kuski oli kyllä mitä parhain, ja kohta jo oltiinkin alueella. Ihan mahtavaa, että päätettiin mennä kuuntelee Cheekii, koska keikka oli ihan loistava, yllättävänki hyvä. Pojat missas paljon, koska halusivat jäädä mökille vielä saunoon ja tulla perästä jossain vaiheessa. Perjantai oli erittäin kuuma, mutta en silti kehdannu pelkissä bikineissä pomppia. Keikat oli hyviä, mutta kukaan ei vielä perjantaina vetänyt vertoja Cheekille. Otettiin rannassa aurinkoo ja katteltiin, kun huimapäisimmät veteli benjihyppyjä. Mahan takia en uskaltanu vieläkään mennä ite pomppimaan, vaikka kova hinku kyllä on päästä kokeileen. Ilta viileni ihan älyttömän nopeesti ja pelkkä neule ei paljoo lämmittänyt. Lähdettiin jo joskus kymmenen aikaan illalla suurimman osan kanssa takas mökille ja heti saunan lämpöön. Muut vähän vitkasteli, joten kävin yksin ja olin jo ihan valmis nukkuun, kun muut alotti saunarumban. Oli hyvä muutenki, että lähdin alueelta niin aikasin, koska saunan jälkeen en mahan takia pystyny kunnolla liikkuun, saati sit istuun, kun sattu vaan. Viimeset himobailaajatki löysi takas yöksi mökille, joten mäkin sain unikaverini ilmapatjalle.




Tytöt liekeissä

Porukan löytäminen oli haaste
Mun paita, sun paita, täällä se jossain on..

Ekaa kertaa PMMP livenä, mutta ei ollut niin hyvä kuin odotin

Lauantaiaamuna ei ois vielä kahdeltatoistakaan jaksanu hilautua ylös, mutta oli pakko, että sai ees jotain aikaseksi ennen alueelle lähtöä. Oli loistovalinta pakata ilmapatja messiin, koska pysty nukkuun niin hyvin. Mökki oli sen verta iso ja hieno, että jokaiselle yhdestätoista riitti kunnollinen nukkumapaikka. Työstettiin M:n, A:n ja C:n kans herkkusieniä juustotäytteillä ja pekoniin käärittynä. Lisäksi kaverit grillas kaikkee lihaa ja perusmakkaraa. Meitsi veti puuroo. Kokeilin syödä yhden juustomakkaran, ja jes mä sain syötyä alusta loppuun. Meni vaan tunti. Edellisiltana ei pystyny kuin vähä nirhaseen makkaraa. Maistoin yhden pienen sienenki, mutta ei kyllä ollu mun eikä masun makuun. Osa porukasta kävi saunassa vielä ennen lähtöö ja sitten alettiinki tilata pari taksia. Yks meistä oli jo ampassu alueelle hyvissä ajoin kuunteleen Eriniä. Muut tähdättiin viimestään Popedaan. Ekana tuli tilataksi ja kuus pyyhälsi siihen. Jaettiin vähän porukkaa, kun kymmenen mihkää samaan ois mahtunu. Mä ja kolme kaveria jäätiin venaan toista taksia. Osa alko olla jo ihan hyvissä. Piti skarpata, jotta yleensä päästiin alueelle. Jengiä oli ihan mielettömästi jonottamassa, ja Popeda oli kerenny alottaan ennen kun me viimeset päästiin menoon mukaan. Popedan oon nähny ainakin kerran aikasemmin, mutta kyllä hyvin vetivät nytkin. Sitten illalla esiinty Fintelligenssii, Petri Nygårdii, Chisuu sun muita. Suurimmaks osaks taidettiin hengata lavojen välissä semmosella mäennyppylällä, josta näki molemmille lavoille. 

Koko päivä oli paljon viileempi kuin eilinen, joten huppari ja takki ei ollut yhtään liikaa loppuillasta. Enemmänki oisin voinu pukee. Eka piti olla ihan loppuun asti ja kuunnella Apulantakin, mutta kylmyys vei voiton. Muutama jäi hengaileen alueelle, kun taas tilataksilla ampastiin mökille saunaan. Ja saunassa olinki koko loppuillan. Semmosta suihkuun ja takas poikkoiluahan se mulla on, kun ei kuumaa kestä niin hirveesti. Oli loistava veto valvoo vikana iltana myöhimpään, johkin puol kuuteen eikä viel sillonkaan oikein väsyttäny.

  Auvo - true sipsinmaistaja










 

Mun pikku Repe Sorsa

Muutaman tunnin yöunien jälkeen alkoi kunnon siivousurakka, jopa tämmöselle poppoolle. Siivottiin lattiasta kattoon, pihalta ja sisältä. Kaikki kävi jotenkin hitaalla, ja kakstoista läheni uhkaavasti. Mökki saatiin kuitenkin ihan asuttavaan kuntoon ja avaimen luovutuksen jälkeen chillailtiin grillikatoksessa ja ooteltiin, että ajokunto lähenee. Eihän pojilla ollu mitään tekoo rattiin, joten A ja T hyppäs kuskin penkeille. Vieläki vähä epäselvää kuka ajo kolmannen auton Orituvalle, mutta kaikki kumminkin sinne selvittiin, ruuhkasta huolimatta. En pystyny syömään kuin pari luumua ja vettä. Maha anto taas sellasia merkkejä eikä univelat ainakaan auttanut asiaa. Silti jaksoin ihan skarppina ajaa automaattibemmin Ikaalisiin. Pojat kyllä piti siitä huolen. Oli ihana juhannus, mutta oli kyllä ihanaa päästä porukoille nukkuun. Muuta ei oikein sunnuntaina enää jaksanukaan kuin nukkua ja saunoa.



Lutuset mökkivahdit
Ens vuoden ryhmäreissua odotellessa..

25. kesäkuuta 2012

Yksi väsynyt matkustaja

"Matkustan ympäri maailmaa.." tai siltä ainakin tuntuu, vaikka pyöriikin pelkästään koto-Suomen sisällä. Kahtena viikonloppuna on tullu reissattuna niin paljon, että nyt voi vihdoin hengähtää. Tai no ainakin tän illan. Mitä kaikkee tässä on sitten tapahtunukaan?

Ihan ekaksi: pääsin vihdoin parturiin, ja se vasta olikin kokemus. Niin kuin sanoin aikaisemmin, en oo kauheesti uskaltautunu pääkaupunkiseudun partureiden valtaan, mutta nyt oli mentävä. Kun astuin pikku parturiin, itse Eddie Coiffeur oli paikalla, joten englannilla piti pärjätä. Jännitys vaan tiivisty ja sydän pamppaili, kun piti ootella hetki omaa vuoroa. Ymmärränkö mitä se kysyy? Osaanko vastata? Rupesin miettii kaikkii sanoi enkuks, että osaisin jotenkin neuvoo. Dark brown, not black. Yes yes. Sure.. 
Ihan turhaan panikoin. Eddie oli yllättävän mukava eikä mikään natiivi puhuja niin omakin kynnys kysellä kaikkee diipa daapaa juhannuksesta sun muusta aleni. Ikinä vaan mun hiuksia ei oo värjätty pesupaikalla, joten olin vähän huuli pyöreenä, että mitäs tää nyt on. Vähemmän kuulema tulee sotkua. Leikkausvaiheki oli aikas sormet ristissä meininkiä, kun parturi saksi vaan märkänä meneen nips naps. Ei onneksi ottanu kuin huonompia latvoja pois, mutta ensimmäistä kertaa parturi ei kerrostanu mun hiuksia. Lopputulokseen oon tyytyväinen vieläkin, mutta ens kerralla meen kyllä johonkin muualle. Haluan raitoja takaisin enkä uskalla niitä tuolla ottaa, kun tiä missä siivouskaapissa ne tehtäis. Liike on ollut jo viisi vuotta tossa paikallaan, mutta oon tottunut niin erilaiseen hiusten leikkaus- ja värjäystyyliin, että etsintä uudesta luottoparturista jatkuu.

Laineet ei oo hassummat

Stadissa ei voi kuvitellakaa, että vois lukee edes lehtee rauhassa. Istuin auringossa vailla huolen häivää, kun junan lähtöön oli ainakin pari tuntia ja sisko ei ollut vielä kerennyt keskustaan. Lueskelin lehtee ihan omissa ajatuksissa, kun viereen pamahti löyhkäävä spurku. "Onks yhtään hilui? Vippaa mulle pari hiluu heei." Apua, mihin mä pakenen. Miksi oon tässä yksin? Eiks ohikulkijatkaa vois tulla väliin? Missä vartijat?? "Juu, ei mulla kuule oo yhtään." Luulin, että pääsisin vähällä ja se äijä kalppis meneen. Mutta ei, ei tietenkään. Tyyppi kaivaa taskustaan tukun seteleitä ja heittää ne maahan. Mähän tietysti nostan ja ojennan parin sadan edestä massia miehelle takas. "Tossa on aikas paljon rahaa. Ei kannattais viskellä ympäriinsä." Miks mä koskin niihin? "Hei voisiks sä laskee nää mun rahat, kun oon aikas sekasin ja sä oot varmaan parempi laskeen?" Käsi työntyy taskun pohjalle ja hiluille ei näy loppua. Miks ihmees äijä kerjää rahaa, kun sillä on käteistä noin paljon taskujen pohjalla?? "Mun kaveri taitaakin just tulla.." ja juoksin pois kaikkine pakaaseineni. Sydän hakkas ihan mielettömästi, mutta ei lähteny perään. Oottelin siskoo pihalla, ja kun vähän myöhemmin menin saman paikan ohi, siellä se edelleen kökötti paistatellen päivää. Vois melkein sanoo, että kunnon perjantai-painajainen. Mutta miksi mä en vaan lähteny juokseen sen rahojen kanssa? Jälkiviisautta, mutta en mä niitä rahoja ois kyllä pystyny käyttää syyllisyydentunnosta.

Siskon kanssa matkattiin Ikaalisiin, koska sunnuntaina oli rippijuhlat tiedossa. Onneks veli tuli hakeen Tampereen asemalta, koska bussimatkaa ei ois kestäny enää kumpikaan. Hetken aikaa pyörähdin kotona ja sitten auto olikin jo oottamassa. Kaverit tuli hakeen pienellä kruisailulle, koska kaikki liikenevä aika oli käytettävä hyödyksi. Kesällä tulee käytyä kotikonnuilla enemmän, mutta silti kello tikittää liian lujaa ja aina takaslähtö tulee liian pian. Nopeet kuulumisten vaihdot, koska kello oli jo aikas paljon ja aamulla oli itse kullakin aikanen herätys. Enhän tietenkään päässy ajoissa nukkuun, vaikka kotona olinkin. Se on aina, kun koko perhe on kasassa niin sitä puheen ja räkänaurun määrää ei pysty hillitseen. Nuorin sisko pääsi kesätöihin kahvilaan, ja siitähän riitti juttua. Asiakkaita käy soljuvaan tahtiin, ja ostajia on moneen lähtöön. "Ottasin ton käpykakun, kun asun tuolla mettässä." Yritä siinä sitten olla ihan pokkana tiskin takana, että pannaanko pakettiin.


Before
After
Repäsin juhlan kunniaksi ja otin geelikynnet. Kaverin pikkusisko sai kyllä iiihanaa jälkeä aikaseks, tykkään tosi paljon. Ei oo koskaan aiemmin ollut, mutta kaikkee pitää kokeilla ainakin kerran. Mulla on aina tosi lyhyet kynnet, joten tämä on ihan luksusta. Väkertämiseen meni aikaa kolmisen tuntia, mutta olin ihan innoissani joka vaiheesta. Uutuudenviehätystä. Hetki meni opetellessa uudestaan kosketusnäytön käyttöö ja muutenki pitäis olla suht varovainen, vaikka nämä suojaakin omia kynsiä. Töissä oli kyllä välillä vähän tuskaa, kun nosti laatikkoa huonosti. Tuntui, että koko kynsi vääntyy irti. En oo tottunut pitkiin kynsiin, niin ei osaa heti tehä töitä eri tavalla. Pidin kyllä koko ajan hanskoja kädessä, mutta silti onnistuin hajottaan kaksi kynttä. Erikoisinta tässä on se, että molemmat kynnet rikkoontui vasemmasta räpylästä, vaikka oon oikeakätinen. Nyt vaan kynsiliimaa ja kirkasta lakkaa, että tipit pysyis viel pari viikkoo paikoillaan. Meinaan kyllä ottaa viä toiset, uusilla koristeluilla ja hieman lyhkäsempinä. Tykästyin geelaukseen niin paljon.

Lauantai-illan hengailua Kylpylässä
Pokerface ei ihan pelittäny

Taas kerran ajoissa kotiin saunomaan, koska aamulla piti herätä aikasin laittautuun rippijuhlia varten. Vapaapäivinä jotenkin harrastaa tämmösiä aikasia herätyksiä ihan huvikseen.. Illan vaatekriisi oli aamulla muisto vain. Mun kaks tunikavaihtoehtoo oli kyllä ihan jotain muuta kuin kirkkoon sopivia. En kehdannu sukujuhlissa repästä millään baarimekolla, kun just ja just peittäis persuksen. 

Onneks pikkusisko pelasti ja vaatekaapin uumenista löytyi päällepantavaa. Tykkään tosta mustasta olkaimettomasta mekosta tosi paljon. Lanteilla on vielä rusetti, mutta eihän mulla ole mekosta kunnon kuvaa. 

Pirskeet oli Tevapirtillä. Muistaakseni kerran aikasemmin käynyt siellä sisällä. Nyt kyllä pysyttiin visusti tuvassa, ikkunat ja ovet kiinni. Jos ulos yritti mennä haukkaan happee, tukehtu hyttysiin. Ulkovessareissut mekossa ja korkkareissa ei oo mitään maailman helpointa, kun yritti väistellä parven keskellä. Mulla on vieläkin silmän alla paukama, kun joku nälkänen iski siihen kärsänsä. Etonoo ei sitten ainakaan voi laittaa kasvoihin, koska jäi aineesta semmonen polttomerkki poskeen, että meinannu meikkitaiteilukaan auttaa. Yhteenvetona kaikilla oli juhlissa hauskaa ja vierailu venähti seittemän tuntiseks syömiseks, kahvitteluks ja rupatteluks. Illalla olikin aivan poikki, kun pitkästä aikaa oli noinkin monta tuntia korkkarit jalassa. 

Juhlapojulle yllätyshyökkäys olan yli
Tulipas pitkästi tekstiä enkä päässy vielä edes juhannusviikonloppuun. Täytyy yrittää vähä useemmin ilmestyä tänne. Ei näitä muuten jaksa lukee erkkikään..

15. kesäkuuta 2012

Maijal oli karitsa

Tänä aamuna ei jääny piru vie epäselväks, että Maijalla oli karitsa. Kuulu ikkunan alta semmonen konsertti, ettei oo toista. Päiväkodin yläpuolella on ihana asua, aina ajoittain. Nousin sit ylös, kun en enää saanu unta puol ysin aikaan ja suoraan partsille istuun koko aamuks. Eipä näkyny lapsia, vaikka kuinka odotin, että pääsen seuraan niiden peili- ja mustekalaleikkejä. Parasta on seurailla lasten jalkapallomatsia, ihan verrattavissa tän illan espanja-irlanti peliin. Ihme, ettei niiltä hoitotädeiltä oo tullu mitään valituskirjettä, kun istun  pihalla pelkissä bikineissä silloinkin, kun ne tulee ulkoileen. Siis oikeesti mähän yleensä luen partsilla lehtiä ja syön aamupalaa, mutta väkisinkin kuulee ja näkee lasten hassuja juttuja. Yksi päivä oli naurussa pitelemistä, kun lapset leikki jotain omaansa ja yhtäkkiä kuuluu: "Mää voitin!" johon toinen vastaa: "Eiku mää voitin, kun tää on voittopaikka ja mä oon jo täällä."

Mäkin haluun keinumaan
Palaan vielä keskiviikkoon eli eiliseen. Oon päivistä niin hukassa, vaikka töissäkin käyn, ettei mitään rajaa. Mutta asiaan. Olin töiden jälkeen lähempänä iltapäivää Otarannas parin työkaverin kanssa. Tarkotuksena oli ottaa aurinkoa, mutta uskon vakaasti, ettei se aurinko kauheesti enää rusketa joskus viidenkin aikaan. Silti suojauduin aurinkorasvalla, suojakerroin 15. Oli kyllä hienoo makoilla vilteillä siellä hanhenpaskan keskellä. Yritettiin etsiä semmonen paikka missä olisi kaikista vähiten mitään ylimäärästä, mutta en sit tiiä onnistuttiinko niinkään hyvin. Jossain välissä huomaan, että mun vilttiin on tullu läpi ja äkkiä pyyhettä kehiin, että uskaltaa vielä istua. Se peitto meni kotona samantien pesuun, että pystyy vielä käyttään edes pihalla.

Tutkailtiin aikamme kuluks ohikulkijoita ja varsinkin yhtä auringonpalvojaa, joka luotti siihen, että parhaimman rusketuksen saa farkut ja huppari päällä. Mä vaan koko ajan odotin, koska jumppapallo vyöryy sen päälle, kun sen palvojan vieressä pelas joku porukka norsupalloo. Tietenkin kunnon merimeininki kaipaa vesimelonihetkeä ja mähän olin varautunu omin eväin. Yksin sain niitä mutustella, kun muille ei maistunu mun herkkujen herkku.

Ohikulkijoiden lisäksi kyyläiltiin veneilijöitä ja erilaisia paatteja. Kyllä mullekin kelpais ees yks soutuvene, että pääsis vesille. Sitten se tuli. Valkonen luksuspaatti ja viiden hengen porukka suoraan nenän eteen esitteleen, kun tässä me nyt vähän huristellaan ja roikotetaan yhtä perässämme lautan päällä. Siis se oikeesti meni siellä kylmässä vedessä pelkissä uimahousuissa ja pelastusliiveissä, järkyttävää. Munki talviturkin kasto oli hyvin pikanen uintipyrähdys ja sen jälkeen heti saunaan, mutta että pitäis kestää ne kaikki pärskeet ja uimiset takas veneen luo ni hui kauhia. 

Mietittiin rannas  kauan mikä toi on tossa oikeessa reunassa. Musta se näyttää joltain pyörältä ja lettupannuakin ehdotettiin. (Eikä muuten ole mistään hanhen sisuksista.)

Jähmetys. Kauhistus. En pysty liikkuun. Mä jään tähän sohvalle istuun koko yöks. HÄMÄHÄKKI!

13. kesäkuuta 2012

Mieletöntä

Ollut koko päivän, kirjaimellisesti. Pyöräilin erittäin virkeenä kuudeks töihin. Hirvitti oikein ajatus hevi-leipä-pakastepäivästä, mutta onneks työnkuva muuttu. Näytin varmaan niin uniselta eikä asiaa yhtään auttanu se, että kysyin työvaatteet puettuani missä mä oon. Päivä menikin sit juostessa leipäosastolla, hyllyjen välissä ja kassalla. Aika meni ihan mielettömän nopeesti niin kuin aina aamuvuoroissa. Nyt varmasti osaan tehdä hintalappujakin oikein. Tuli sen verta monta kertaa juostua takana tekemässä uusi, ja samalla pyörähdin vähän kassalla hymyilemässä.

Meidän päivää piristettiin laittamalla tämmönen kuva taukohuoneen oveen: "Muista hymyillä, koska seuraava, jonka näet, on asiakas."   

Viiletin kotiin pyörällä, koska tarkotus oli lähteä mahdollisimman pian Kaisaniemeen ilmaiskonserttiin. Lähtö kuitenkin vähän veny, kun ei pidetty siskon kans mitään kauheeta kiirettä. Alueelle oli ihan turha yrittää kirkuvien teinien sekaan, kun sieltä mitään näkisi kumminkaan. Jäätiin vähän taka-alalle ja jopa nähtiin lavalle. Sade yllätti Reckless Loven aikana, joten suosiolla jäätiin puun alle suojaan. Erin ja Poets of the Fall kuunneltiin ja yritettiin nähdä mahdollisimman paljon. Muut esiintyjät ei sitten niinkään kiinnostanut, ehkä Chisu olisi ollut kuulemisen arvonen, mutta lähdettiin kauppojen kautta kotiin.


Ihan loistava kuva, nähtiin siis siskon ja työkaverin kanssa pieniä, kasvottomia ukkoja, mutta kuultiin ainakin tosi hyvin.
Käytiin siskon kanssa vähän ettimässä parturia Eerikinkadulta ja vastaan tuli jähmeähkö kaveri.
Parturi löytyi viimeinkin, aivan kadun toisesta päästä. Sinne osaan sitten kipittää perjantainakin. Näytti vaan tosi pikkaselta se Eddie Coiffeur, ei ees mitään puteleita kiertämässä seiniä. Täytyy vaan toivoa, että tekevät hyvää jälkeä. Aina ei pitäis luottaa noihin diileihin, mutta kokeilemalla selviää. Tämä tulee olemaan toinen parturi, minkä luokse uskaltaudun pääkaupunkiseudulla.
Äidiltä saatu synttäriamppeli on vieläkin hengissä.
En ole mikään viherpeukalo, mut onneks nytkin sataa, niin kukat saavat vettä. Itseäni kyllä muistan nesteyttää. Viime aikoina on tullut syötyä tosi paljon, mielettömän paljon vesimelonia; kotona, töissä, mummulassa, kaikkialla. Pitäs alkaa varmaan vähän rajottaan, mutta ei pysty oleen ilmankaan. Nyt ilta jatkuu vesimelonin ja Gossip Girlin parissa, vaikka pitäs kyllä mennä jo nukkuun. Aamulla odottaa taas ihana viiden herätys, jes.
Nams, all summer long