29. heinäkuuta 2012

Touhua ja tohinaa

Siis heinäkuu on vierähtänyt ihan älyttömän nopeesti. Parin viikon lomailu oli kyllä todella tarpeeseen. Tänään töihinpaluu meni kyllä yllättävän kivuttomasti. Tuntui kuin ei olisi ollut poissa ollenkaan. Jotta postaus pysyis ees kohtuuden rajoissa, kuvat kertoo enemmän kuin mun mieli tuottaa tekstiä. Satoa kesä-heinäkuulta, näin mun kesäpävät on kuluneet.

Mummulassa loikoilua


Mansikat sai verkot - HA räksät, erävoitto

Maija Mehiläinen ei pistäny - vielä
Tennari - Lumikki & Metsästäjä
Herkkujen herkku iltapalaksi

Jee, siskon kanssa Hietsuun kolmen vuoden jälkeen
Kunnon eväillä pärjää
Mieletön yhdistelmä - Mango-meloni ja vanhanajan suklaa

Jos nää kukat kuolee, mun viherpeukalo on epäkunnossa
Kaiken touhuilun ja työn ohessa kerkesin kuin kerkesinkin heinäkuun alussa Ikaalisiin viikonlopuksi. Painavin syy oli kuitenkin mahan takia saikuttaminen, kun työnteko oli yhtä tuskaa tulehtuneella masulla. Kotikulmille eksyminen osuikin hyvään ajankohtaan. Perinteinen Sata Häme Soi -festivaali veteli viimeisiään ja Ikaalisiin oli kerääntyny enemmän ihmisiä kuin laki sallii. Mun juhlintaa ei voi kyl kauheen juhlimiseks sanoa. Pysyin iltaisin alueen ulkopuolella ihan suosiolla, koska kauaa ei jaksanu olla pystyssä. Kuitenkin oli hauska nähdä vanhoja tuttuja ja viettää aikaa ystävien kanssa. Kuudes päivä perjantai oli vähän parempi. Jaksoi liikkua ja olla pihallaki. Oikeastaan pitkästä aikaa ei ollu niin kipeä olo. Parin kaverin kanssa kävin puistoalueella pyörähtämässä päivällä ja illaksi kylpylän rantaan. Päätös, ettei kukaan ainakaan itseään alueelle maksa, ei oikein pitänyt. Illan mittaan kaverit ampas puiston yöhön, ja T:n kans kierrettiin Toivolansaari ja muisteltiin vanhoja, ihania asioita, mitä saari pitää sisällään. Alue ei  houkutellut esiintyjienkään puolesta ja kaljateltassa ois saanu istua pillimehut kourassa, joten kotiuduttiin puolen yön aikaan meille. Lauantai olikin yhtä sadetta, joten istuttiin porukalla hetki C:llä. T:n päästyä illalla töistä olin ihan valmista saunaan ja nukkumaan -kamaa. Ei sillä ololla jaksa kauheesti partyilla.

Satispuistossa


Parhaimmat puolet Lullan kans esiin
En uskaltautunu uimaan, ihan liian kylmää ja märkää
Illan juomanautinto - mansikkahilettä


Sunnuntai-aamuna
Noin 85-vuotias minä ja uusi mekko

Juu kieltämättä syön usein ja kaikkea hyvää, koska pitää kokeilla, mitä kaikkee maha suostuu ottaan vastaan. Jätskiä tulee syötyä joka päivä melkeinpä, koska se on ainut, mikä rauhottaa pahimpia poltteluja. Viikonloppu meni ihan mukavasti ja ihanuus vain jatkui. Sunnuntai-iltana lähettiin T:n kans Espooseen. Mun yksinolo etelässä katkes onneks hetkeks. Olin vaan maanantain töissä ja muuten vietettiinki laatuaikaa yhdessä. Sellosta löydettiin parvekkeelle tuolit ihan mielettömällä alennuksella ja sain ne kauan kaivatut taitettavat puutuolit. Kannatti odottaa kunnon aleja. Tossa ne tuolit nyt nojaa seinää vasten sisällä. Kyllä ne käyttöön otetaan viimestään ens kesänä. Käytiin myös leffassa, Prometheus. Oli aikas erikoinen, mutta ei niin pelottava tai karmiva kuin ois luullu, semmonen kerran katottava. Keskiviikkoaamuna piti päästä poika matkaan takas Ikaalisiin.



Etsi räksä
Kävelyretki Otarannassa

Apuaa, ne hyökkää
Raparperipiirakkaa osa 2
Pari päivää töissä ja sitten bussilla viikonlopuksi mummulaan. Porukatkin tuli ja hommaa oli taas varattuna yhtä sun toista. Ei se mattojen pesukaan oo niin kauheeta, jos ite kantelee vaan vettä ja jättää puurtamisen karskeimmille. Jälkkäriksi kävin keräämässä mansikat ja niitähän tuli ihan kiitettävästi, pieniä ja makosia. Pakastin meille pari kiloo mansikkaa, että talvellaki saa kiisseliin sattumia. Piti ottaa vähä keveemmin noiden töiden kanssa muutenkin ja mikäs rentouttaisi paremmin kuin puusauna ja kunnon vihta. Huhkin meneen kaikki kivut tiehensä, tai niin ainakin uskottelin itelleni.

Odottaa ottajaansa
 



Tähän lämpöön onkin hyvä lopettaa tältä erää. En vielä päässyt edes kesälomareissuun, joten on mitä odottaa.