18. lokakuuta 2012

Baardit ovat parhaat

Ihan suotta murehdin yksinäistä, pitkää viikonloppua, koska se meni yhdessä hujauksessa. Illat olin töissä ja muun ajan oikeastaan vain nukuin. Lupauduin puolihuolimattomasti vielä lauantainakin työmaalle, joten päivä oli täynnä ohjelmaa. Kaupan sulkeuduttua painettiin taksilla keskustaan palaveriin. Eniten kyllä odotin sitä ruokaa, ruokajuomia ja palaverin jälkeistä baareilua. Tunnetusti asiaa oli enemmän ja vähemmän, joten takas kaupungille päästiin joskus puoli yhdentoista maissa. Tietty olisi voinut mennä heti baariinkin, mutta minulla oli pieni (ISO) tukka- ja naamaongelma, joten junalla puksutettiin J:lle. Kummasti porukka väheni matkalla, joten sisälle päästyä meitä oli enää neljä jäljellä. Olin pakannut reppuun mukaan suoristajasta lähtien kaikki purkit ja putelit, joten vallotin vessan ja yritin siinä samalla jatkaa alottelua. Unohduttiin tuijottaan ja nauraan kippurassa Niko Kivelän ja Andre Wickströmin pätkille, joten baariin selvittiin vasta pitkälti puolen yön jälkeen. Alustavasti oltiin puhuttu, että Tivoliin ei sitten ainakaan päädytä. Tivoli ei ole vaihtoehto, kun on oltu siellä jo kaksi kertaa putkeen. Ei Tivolille. Ja kuitenkin sinne eksyttiin. 







Ylivoimaisesti illan paras kuva, kiitti poijjaat
Eksyneelle lampaalle yöpalaa
Ilta ja yö venähti pitkälle aamuun. Mitä suotta menisi nukkumaan ollenkaan, kun kuudelta voisi lähteä sienimetsään. Hyviä viimeisiä sanoja ennen nukahtamista, en muista kumman idea. Unet venähtikin pitkälle päivään. Aamupalankin syöminen kesti ja kesti, taas niitä darraoloja. Syötyä saatoin kaverin bussille ja polkasin lähikauppaan. Sain hyvän idean tehdä oikein kunnon pyörälenkin ja hain samalla Zalandolta tilaamani bilevaatepaketin. Saan sen paketin palauttaa samanlaisena takaisin, ei niin mitään kivaa sittenkään. Odottelin T:tä kotiin ja laittelin paikkoja kuntoon. Nyt kun illat pimenee niin nopeasti, olen alkanut taas polttaa kynttilöitä. Jos ne vähän lämmittäisi tätä kämppääkin. Siivoilin ja järjestelin taas tajuamatta mitään muuta, joten tervetuloa kotiin -toivotusten jälkeen olinkin pian taju kankaalla. Herättyä nautin T:n kotoaan tuomasta tuliaisesta; texmex-kakkupalasta. Maistui taas pitkästä aikaa.

 

Polttavan hyvää
Töiden lisäksi on myös vapaapäiviä ja tänään oli sellainen päivä. Riensin taas kaupungille tapaamiseen, ihanasti sateessa ja kengät kastui jo matkalla pysäkille. Kaupungista palasin takaisinpäin junalla ja puksutin Selloon vähän shoppaileen. Oikeasti hain vaan kaikki tarvittavat. Heti kauppakeskukseen sisälle päästyä bongasin mahtavan tarjouksen, jota ei voinut ohittaa. Viherkasveja, vihdoinkin. Jos ne puhdistaisivat tätä huoneilmaa. Tuntuu, että olen aina tukossa. Ja kiitos, mulla on nyt myös kurkku kipee. Sattumalta aloitin joululahjojen kartuttamisen. Nyt on jo kaksi lahjaa aluillaan, mutta niistä sitten tarkemmin vasta joulun jälkeen, ettei yllätys mene sivu suun. Prismaan kävellessä löysin NE. Ihanat, mahtavat, parhaat kumpparit, jotka vetää vertoja jo niille aikasemmin bongaamilleni purppuraisille Hai-saappaille. Testailin ja klompsotin kauppaa ympäri ja pohdin ja mietin ja päätin sitten jättää kengät kauppaan. Harmittelin päätöstä kotona koko illan, joten huomenna menen kokeilemaan uudestaan ja otan villasukatkin mukaan, että löytyy varmasti oikea, sopiva pari. Prismassa vierähtikin äkkiä tunti, kun hain veljelle synttärilahjaa. Oikeastaan olin mummun asialla, mutta samalla tuli kierreltyä ja katseltua noin muuten tarjontaa. 

Päivän lounas ja päivällinen ihanasti tässä
Mä metsään tahdon mennä nyt

Luottotavaraa taas
Toivottavasti ei ala kasvaan oikeita peikkoja
Hyllykin löysi murattinsa
Tuli taas entistä kotoisampi olo, kun on jotain elävää ympärillä. Täytyi vaan mummulta soittaa vähän kasvien hoito-ohjeita, koska mun viherpeukalo on edelleen kateissa. Mummu lupasi ottaa penkistä talteen vielä yhden isomman muratin, joten kohta kämppä on yhtä viidakkoa.

Loppuhuipennukseksi; pääsykoekutsu tipahti tänään postiluukusta!! Mulla on taas mahdollisuus päästä kouluun, joten monen päivän vapaat muuttuivatkin lukulomaksi. Vielä on aikaa, mutta riittääkö se. Olen vasta kertaillut asioita kesältä, mutta nyt pitää alkaa panostaa kunnolla ja keskittyä. Nyrkkiä puiden haastatteluun. Näin sovittiin E:n kanssa, ja se toimii varmasti. 

10. lokakuuta 2012

Lenkkarit jalkaan ja menoks

Maanantaiaamun herätys karmii vieläkin. Yöllä ei meinannut väsyttää vielä puol neljänkään aikaan, joten unet jäi todella minimiin. Aamulla oli kuitenkin pakko lähteä liikenteeseen, koska minulla oli jokaviikkoinen tapaaminen keskustassa. Tunti vierähti taas kuin siivillä ja siitä kiiruhdinkin Kamppiin etsimään siskoa. Hypättiin bussiin ja lähdettiin Meilahteen odottamaan mummua. Pidettiin yllätyksenä loppuun asti, että minäkin olin päässyt odotusseuraksi ja kyllä mummun ilme oli näkemisen arvoinen. Mummulla oli rutiiniseurantakokeet, mutta odotusaika meni paljon joutuisammin, kun oltiin siskon kanssa pitämässä juttua yllä. Välillä pidettiin ompputaukoja, koska mummu oli taas tuonut pussillisen syyssatoa mukanaan. Tällä kertaa kahville ei kerettykään. Sairaalassa vierähti sen verta aikaa, että eno tulikin jo mummun hakemaan kotiin. Itsekin suunnistin ripeästi takaisin himaan, koska ei ne pelkät omenat kauaa nälkää pitäneet loitolla.

Äkkiä, se bussi tuli jo
  


Kannatti muuten kuvailla tossa alaovella. Räpsin siinä autuaan keskittyneenä, joten en huomannu mitään liikettä missään ja vikan kuvan jälkeen joku olikin tulossa ovesta ulos. Katsoi vähän oudoksuen, että tällaisia naapureita tänään. Menin aikas vauhdilla sisälle. 

Pienestä tihkusateesta huolimatta tänä aamuna oli hirvee into päästä ulos, juokseen ja käveleen. Olen enemmänkin fiilisliikkuja, joten sillon pitää mennä, kun siltä tuntuu. Parempihan olisi, jos noudattaisin löytämääni säännöllistä ohjelmaa, tulisi tuloksiakin. Tuntui ihan mahtavalta liikkua. Kannatti todellakin jättää reppu selästä kotiin. Pompin eteenpäin kuin mikäkin gaselli eikä sade haitannut ollenkaan. Tuntui muutenkin helpommalta spurttailla viileässä kelissä. E:n herkkusmoothieta oli pakko itsekin kokeilla, joten tulin kaupan kautta kotiin. Blenderiä ei vielä ole, mutta hyvin maitorahka, vadelmamehukeitto, banaani ja kaurahiutaleet sekoittuivat sauvasekoittimellakin. Juomasta tuli oikeasti hyvää. Tein vähän reilummin, joten loppuannos odottelee jääkaapissa iltaa.

Olen tykästynyt näihin sumeisiin alaovikuviin


Mm, aika smoothie
Kauaa ei kerennyt kotona hengähtää, kun T:n kanssa lähdettiin pyöräileen kohti Tapiolan Stockmannia. Ihanat hullut päivät ei olleet niin ihanat, eihän ne koskaan ole. Väkee kuin pipoo ja huimia alennuksia. Tänäkin vuonna hullareiden aikaan odottelen vaan palkan saapumista ja jätän kiertelyt minimiin, kun oikeasti en sieltä mitään tarvitse. Haettiin vaan leffaliput ja dallaspullapussi. Kymmenen kappaleen lippupaketti tuli oikeasti halvemmaksi ja jo valmiiksi on muutamat elokuvat valittuna. Vielä vaan täytyy odottaa, että ne tulisi edes ensi-iltaan. Olin Stockalla jotenkin todella hukassa. Ei edes aluksi tajuttu missä on kolmas kerros, mutta kun tarpeeksi monta kertaa kyselee, niin kyllähän se lipunmyyntipaikka löytyi. Sitten äkkiä ulos. Käytiin vielä yhdessä kahvilla. Tai no join kaakaon ja olikin aikamoinen paukku. Löyty kyllä uusi hyvä kaakaopaikka. Wayne's Coffeen kaakaoita kaiholla muistellen. Ne vasta jotain olikin. 


Pyöräiltiin eri suuntiin, kun T lähti kouluun ja minä kauppaan eli moikkaan työkavereita. Oikeasti alan viettään jo vapaa-aikanikin työpaikalla, hullua. Reppu täynnä ostoksia rullailin kotiin. Ja nyt olenkin jämähtänyt koko päiväksi sohvalle. En jaksanut enää odottaa, vaan katsoin jo ekan jakson uudesta Olipa kerran -sarjasta. Aion kyllä jatkossakin seurata sitä. Taas yksi ohjelma lisää listaan, vaikka harvoin muistan katsoa ohjelmia niiden ilmestymisaikaan telkkarista. Ja jes, ilta pelastettu. Pystyn kattoon seuraavankin jakson tässä kohta. Yksinäinen ilta pelastettu.

8. lokakuuta 2012

Tänään on huominen, josta olit huolissasi eilen

"Hymyn paikka. Taitavissa käsissä. Tekemisen meininki." Viimeisetkin huolet hammaslääkärikäynnistä katoaa tollasen tekstin ohi käveltyä. Näppärästi maalattu odotusaulan seinälle. Pääsin siis perjantaina hammaslääkäriin, kun ensin parisen viikkoa podin purukalustoani. Ajattelin, etten saa aikaa kuin aikaisintaan puolen vuoden päähän, joten siirsin ja siirsin soittamista, että olisin edes varannut sen ajan. Onneksi vihdoin soitin ja ehkä hieman kipua liioitellen pääsin heti seuraavana päivänä sisään. Takahammas oli lohjennut ja ajoittain vihlovan kipeä. Paikkauksen jälkeen tuntui ihan kuin mitään vikaa ei olisi koskaan ollutkaan. Hieman epäilytti, kun lääkäri puheli jostain munuaisketjuista hampaaseen, mutta eipä ole tullut vastaan hammaslääkäriä, joka olisi kesken toimenpiteen kysynyt vointia ja jaksamistani. Lisäksi sovittiin kädennosto, jos jostain syystä alkaakin vihloa kesken hoidon. Minusta huolehdittiin kuin pikkutytöstä. Oliko minulla oikeasti joku pelokas peura ajovaloissa -ilme toimenpiteen ajan.. Koskaan ei ole jäänyt niin hyvää fiilistä lääkäristä lähdettyä. Vielä parin päivän jälkeenkin tuntuu kipua leukaluussa, mutta eiköhän sekin mene ohi aikanaan. 

Sain sieltä kyllä hyvän neuvon seuraavia kertoja varten. Haluan aina puudutuksen, jos meinataan porata ja tällä kertaa pistettiin pari piikkiä ihan varmuuden vuoksi. Vaikka en tunne mitään, eri porien äänet pelottaa ja tuntuu ihan selkäpiissä asti. Hoitaja vinkkasi, että musiikkiakin saa kuunnella, jos ei ala hytkyä biisien tahdissa. Eli seuraavalla kerralla olen luupat korvilla, ehdottomasti.

Eilen lauantaina heräsin vihdoin auringonpaisteiseen aamuun ja olo oli heti paljon virkeämpi. Olen jotenkin sään armoilla mieleni kanssa, koska sateisina päivinä mikään ei huvita. Mutta eilen, toisena vapaapäivänä putkeen, fiilis oli ihan toinen. En malttanut edes aamupalaa syödä, vaan vedin lenkkikamat heti päälle. Nyt sen päätin, ja tässä päätöksessä pysyn. Löysin MeNaisista treeniohjelman, jonka mukaan kuukauden treenaamisen jälkeen pitäisi pystyä juoksemaan viisi kilometriä. Tarkoitus on lenkkeillä joka toinen päivä ja lenkin aikana vetää tietty määrä juoksuspurtteja. Oma tavoite on aluksi, että lähden edes lenkille joka toinen päivä. Odotan maanantaita jo malttamattomana, koska sillon lenkkipolku taas kutsuu.

Lauantai oli kokeilupäivä, koska edellisestä lenkistä oli jo ihan liian paljon aikaa. Musat soimaan, reppu selkään ja menoksi. T tykkäsi kauheasti, kun lähdin pelkissä termolegginseissä ja tuulitakissa. Joo, en käytä housuja ollenkaan. Oli virheliike ottaa reppu mukaan, koska sen kanssa juoksemisesta ei tullut mitään. Seuraavalla kerralla en tee kauppareissua samalla. Etenin reippaasti kävellen, mutta vedin vain puolen minuutin pyrähdyksiä kymmenisen kertaa, vaikka ohjeissa oli 5-6 minuutin juoksuspurttia eli periaatteessa sama. Nopea lenkki, haen vaan kaupasta parit croissantit ja tuun kotiin muuttui tunnin palloiluksi pihalla. Nautin auringosta, kun sitä vihdoin sai. Ja tietysti kaupassa jäin suustani kiinni työkavereiden kanssa.



Taisin saada auringonpistoksen, koska olin yhtä hymyä vielä kotonakin. Tai sitten olin niin innoissani Teemun kanssa sovitusta treffipäivästä. Tai no T piti sitä enemmän normina käydään syömässä ja leffassa -iltana, mutta itse halusin ajatella sitä enemmän treffeinä. Vaikka toisen kanssa on ollut jo useamman vuoden, välillä haluaa vähän vaihtelua arkeen. Oikein herrasmiehen elkein hän haki minut ihan kotiovelta asti, vaikka asutaankin yhdessä. Huristettiin bussilla keskustaan ja käytiin ensiksi Morrison'sissa syömässä. Paikka on varsin suosittu, joten saatiin jonottaa hieman. Kokeilin tuplajuustohampurilaisateriaa, joka oli kyllä hyvää, mutta ei ihan Panchon veroista. Toinen kerta jo peräkkäin, että ulkona syödessä vedän hampparia. Annos oli taas sitä luokkaa, että alan vakavissani kohta vaatia itselleni lastenaterioita tai puolikkaita annoksia, koska taas jouduin jättämään osan syömättä. Silti toistekin mennään, koska house plate kahdelle jäi houkuttelemaan.

Hyvin syötyä pyörittiin takaisin Kamppiin ja Tennaria kohti. Kaupasta haettiin leffaeväät eli hirmuhimopussi irttareita ja juotavaa. Perjantaina katsottiin kotona Taken, josta en kyllä muistanut mitään, vaikka kuulema oltiin se joskus aikaisemminkin katsottu. Ilman uusintaa olisinkin ollut aikas pihalla toisesta osasta. Taken 2 oli ihan ok toimintaviihdettä, mutta jäi kyllä ensimmäisen osan varjoon. Oli liian itsestään selvää, että Liam Neeson hoitaa taas homman kotiin, vielä ihmeen nopeasti. 


Neiti lila liikenteessä
 

Iltajälkkäri
Kannatti tosiaa ostaa leffaan koko pullo colaa, koska tuhosin siitä vain pari kulausta ja karkkipussikin säästyi kotiin odottamaan kotileffailtoja. Näistä huolimatta makeanhimo jylläsi vielä, joten piipahdettiin heseen jälkkäreille. T:lle suklaapirtelöä ja minulle kinuski sundae. Tajusin, että mulla on vaan pari vakipaikkaa, joissa vedän pehmistä ja ne molemmat on Ikaalisissa. Tämä oli siis jotain ainutlaatuista. Mielessä kävi myös, kuinka usein Hesessä pestään pehmiskonetta, mutta jätin suosiolla kysymättä. Pyrähdettiin bussiin ja matka meni rattoisasti taas kameralla leikkiessä. Suunnitelmissa oli pyörähtää Sling In baarissa drinksuilla, mutta molemmat oltiin niin väsyjä toimintapläjäyksen jälkeen, että suosiolla otettiin bussi kotiin.

Ei saa edes rauhassa Appittaa
Kotimatkan bussiviihdettä
Mulla oli jotenkin niin suuret odotukset illalle, että kotimatkalla iski pieni pettymys. En jotenkin osannut nauttia siitä mitä sain, vaan mietin, pohdin ja jossittelin kaikkea ylimääräistä. Olin kuin jossain muussa roolissa, poikkoilin itseni ulkopuolella. Etsin sellaista tunnetta, mikä oli joskus ensitapaamisilla, koska varsinaisilla treffeillä meistä ei ole käynyt kumpikaan. Tänä aamuna viimein tajusin, kuinka väärässä olin ollut. Tai oikeastaan sitä käytiin yhdessä jo illalla läpi. Ei pitäisi miettiä menneitä eikä turhaan miettiä tulevaa, kuten Palefacekin riimittelee, vaan elää tässä hetkessä. Nyt on oikeasti hyvä näin ja minunkin täytyy se vain myöntää. 

4. lokakuuta 2012

Mansikkaa? Omenaa? Mitä vattua?

Pari viikkoa on hujahtanut ihan huomaamatta. Nyt on luvassa semmonen multipostaus, että oksat pois. 

Etkot
 

Pariisin kevät - Kesäyö (lokakuussa, missä lunta)



Tosiaan maanantaina oli tiedossa teekkareiden lakinlaskiaisbileet tuossa ihan vieressä, ja olin ne ihan autuaasti unohtanut. Töissä pyörittelin ajatusta koko illan ja päätin lähteä mukaan juhlatumuun. Ripein askelin kotiin laittautuun ja alotteleen. Hiuksien pelastusoperaatio oli vielä kesken, kun M ja J ilmesty oven taa. Pelattiin vähän juomapeliä, ja vähän tarkoitti sitä, että myöhästyttiin lakinlaskuhymnistä. Kannatti tosiaan maksaa itsensä sisään parin tunnin takia. Kaveri on oikea Pariisin kevään true fan, joten innostus tarttui itseenkin. Jatkoilla käytiin T:n kanssa kääntymässä, mutta nälkä oli niin mieletön, että kotiin piti lähteä kokkaileen yöpalasta. Pyttipannut ja kananmunat vielä ennen nukahtamista.

Voi järkytys sitä oloa aamulla. En mielestäni juonut kuin muutaman, mutta siinä oli muutama liikaa. Nukuin ja koomailin koko päivän. Illalla oli pakko lähteä polkemaan T:n kanssa kauppaan, koska jotain oli hyvä syödäkin. Nauratti taas, kun katsottiin Junnuchefejen mahtiluomuksia telkkarista ja samalla vedettiin pakastepizzaa hyvällä ruokahalulla. Kyllä Ristoranten Hawaii on löytänyt voittajansa, koska ostin Grandiosan version ja olin ihan taivaassa. Tätä en vaihda. Jälkkäriksi tein meille marjarahkaa, joka vei kielen mennessään. Hyvää ja makeampaa vaihtelua pelkälle maitorahkalle marjoilla. Ja kieltämättä pieni pyöräily puolikuolleena teki kuin tekikin ihan hyvää. 


Kuningatarrahkaa omnom
Tänään oli toinen vapaapäivä putkeen eikä kyllä yhtään haitannut. Tarkoitus oli lukea koko päivä pääsykokeisiin, kun nyt vihdoin sain sen syyshaunkin tehtyä. No toisin kävi. Omatekoisista sämpylöistä oli ollut puhetta jo useamman kerran ja tänään oli se päivä. Taikina oli helppo tehdä, ja kohotellessa järjestelin keittiön kaappeja ja laitoin ensimmäisen koneen pyykkiä pyörimään. Jauhopilven keskellä yritin räplätä puhelintakin, koska WhatsApp täyttyy viesteistä heti, jos ei muista laittaa äänettömälle. Kavereiden kanssa ollaan innostuttu siitä vähän turhankin paljon. Sämpylöiden paistuessa ripustin pyykkiä, vaivasin pullataikinaa ja siinä samalla söin aamupalaksi tuoreen sämpylän. Laadun tarkkailua. Pullataikinan kohotessa imuroin kämpän ja siistin paikkoja, koska pojat oli tulossa kahville. Paistohommien keskellä pidin Hekalle seuraa ja siistin jälkiäni ennen kuin T ja H tulivat luennoilta. Kahvin virratessa pyöräytin kolmannen koneen käyntiin, mutta tiskauksen jätin suosiolla T:lle. Päivän saldo oli siis paljon puhdasta pyykkiä, siistitty kämppä, parisenkymmentä sämpylää ja reilusti pullaa; korvapuusteja sekä omena- ja rahkapullia. Vasta myöhään illalla tajusin, etten ole vieläkään syönyt ruokaa, joten T heitti hunajawingsit ja ristikkoperunat uuniin. Taas tämmöstä nopeaa pöperöä eikä kyllä oikein maistunut. Huomenna sitten paremmalla ruokahalulla. Jotenkin se pääsykokeisiinkin luku jäi huomiselle.  



No mutta eihän tässä ollut vielä kaikki läheskään. Viime viikonloppuna kävin Ikaalisissa taas pitkästä aikaa. Olin laskenut päiviä, että pääsen matkaan ja perjantaina vihdoin hyppäsin aamusta junaan kohti Tamperetta. Edellisillan yöpurku vähän painoi luomien takana, joten pakkasin aamupalan suosiolla mukaan. Ihanasti bussissa huomasin lähteneeni ilman housuja, joten äkkiä soittoa T:lle, että tuo pikapikaa mulle farkut keskustaan. Vähän sain juosta junaan, mutta kerkesin. Vastoinkäymiset eivät loppuneet tähän. Puhelin alkoi itekseen prakaan. Onneksi tajusin kirjottaa lipun numeron ylös, että sain sen tiskiltä tulostettua, koska akku loppui jo ennen asemalle pääsyä. Junassakaan ei suostunut latautumaan kuin juuri ja juuri neljäsosan, että sain Tu:lle ilmoitettua olevani perillä. Nähtiin Sokoksella ja vietiin laukku poikien kämpälle. En ollut pojilla aikaisemmin vielä käynyt, joten nyt näin mestan. Ihan sopivahan se on kahdelle kaverukselle, mutta olkkari oli ahdistava ilman ikkunaa, kunnon poikien peliluola. Kauaa ei keretty Hämeenkadulla pyöriä, kun piti palata pojille takaisin, jotta vihdoin pääsisi sinne Ikaalisiinkin lähtemään. Nopeasti poikettii Tu:n ja Au:n kanssa Koskarista hakemassa parit ostokset. Tälläsestä shoppauksesta mäkin tykkään, kun ostokset vaan haetaan hyllystä ja kassalle. Lähden siis toistekin Tu sun mukaan tälleen. 

Kotona ehdin olla jonkun pari tuntia eli kunnon pikavisiitti. Vähän kahvittelua, uudelleenpakkausta ja auton nokka takaisin kohti Tamperetta. Tyttöjen kesken mentiin Pancho Villaan syömään, ja olin hyvin tyytyväinen mun juustohamppariateriaan. Ihan eri luokkaa kuin joku hese. Annos oli niin iso, että oli pakko jättää osa, mutta tätä mä olin niin kaivannut. Eikä Stadissa ole vastaavaa paikkaa. Syötyä kahden auton letka jatkoi matkaa A:lle. Istuttiin siellä iltaa, höpötettiin ja naurettiin. E ja C lähti alkuillasta nukkumaan kotiin, mutta jäätiin Tu kanssa A yöksi. Siinä pitkin iltaa laittauduttiin ja alottelin ihan reippaasti. Mulla oli taas hiusongelma, väänsin ja käänsin niitä koko illan ja lopputulos oli sama kuin aina yleensäkin. Piti kiiruhtaa bussiin ja suuntana oli Miami. Yllätys oli suuri, kun baari oli tupaten täynnä espanjalaisia, jotka hoilas jotain omaansa. Ei jäänyt mikään paras kuva paikasta, jossa kaverit käy suht usein. Porukan kasvettua siirryttiin Hotelli Ilvekseen, ja siitä tykkäsin kovasti. Pääsi tanssimaan ihan kunnolla, koska väkeä ei ollut niin paljon. Sain ihanan juomankin, kun pyysin jonkun vadelmapaukun ja siinä oli limeäkin joukossa. Harmi vaan, ettei juomalla olllut mitään nimeä. Ilta venähti pilkkuun asti. Osa halusi syömään vielä mäkkäriin ja sitten siirryttiinkin loputtomaan taksijonoon, joka liikkuikin yllättävän nopeasti. Päästiin Annille takaisin ja äkkiä vaan nukkumaan. Normaalisti en nuku meikit naamalla, mutta nyt en jaksanut välittää. Äkkiä vaan unta palloon, koska aamupäivästä piti jo taas olla ajokunnossa.

Perus junakuvailua
Herkkuaamupala

Niin vannoin, ettei mua enää tuolla näy
Tu ja sen uus lemmikki


Jee, meidän kuski tuli koulusta, ja rojahti sohvalle

Vihdoin annos on nenän alla


Ilta meni aikalailla pesuhuoneessa

Yritäpä tonne sekaan
Ihana partypartyseura
Kameraa ei itsellä ollukaan baarissa mukana, joten ei kuvia enempää. Aamulla heräsin jo kahdeksalta kolmen tunnin unien jälkeen. Bling, minua ei enää väsytä. Yritin lepäillä paikallani ja hakea vielä sitä unen poikasta, mutta ei siitä tullut mitään. Muiden nukkuessa kuvailin A:n ja kämppiksen koissuja ja siistin kuontaloani. Ihmettelin, ettei olot vielä tuntuneet missään, koska pitkästä aikaa tuli juhlittua kunnolla. Vihdoin yhdentoista maissa puhetta alkoi kuulua huoneen uumenista, kerättiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin asemalle hakemaan sisko kotiin. Tu tykkäs varmaan tosi paljon, kun matkalla pysähdyttiin kaupoille hakemaan sitä sun tätä iltaa varten. Vietin ihan koti-iltaa perheen kanssa, kun kerrankin oltiin kaikki koolla. Rapusteltiin, saunottiin, höpistiin ja naurettiin. Tuli taas todettua, ettei jääty lapsena mistään paitsi, kun vasta nyt kolmatta kertaa syödään rapuja. Kyllähän niitä makustelee, mutta onhan siinä haastetta saada kaverin kuori auki. Kieltämättä illalla olisi tehnyt mieli lähteä kavereiden kanssa vähän tikitikeileen, mutta jäin sittenkin kotisohvalle katsomaan Mamma Mia -elokuvaa ja kutomaan villasukkaa, mun ikiurakkaa. 

Lauantain aamuvirkku
Oi, ne oikein poseeras mulle
Onks aivan pakko
Lauantai alkoi nimpparikuohuvalla (no alcohol)
Veljelle microcartissa 3. sija, yhtä juhlaa
Haettiin äidille uudet crocsit
Meille lapsille tikkarituliaisia, Angry Birds colacola
Saksikädestä mittaa

Sunnuntaiaamuna tuli vähän suru puseroon, kun piti lähteä takaisin pääkaupunkiseudun humuun ja omaan kotiin. Lähtöpäivänä aika menee jotenkin liian nopeasti ja koko ajan tuijottaa kelloa, että kohta pitää lähteä. Kummasti kotimatkaan kului se viitisen tuntia kaikkien bussien ja junan kanssa. Kyllä harmitti Helsingin päässä, kun myöshästyin bussista huiman minuutin ja jouduin sitten istuskeleen ja odotteleen puoli tuntia seuraavaan, että pääsisin kotiin. 

Kaikki päättyy junaan
Tämmöstä tällä kertaa. Kuten huomaa, tästä olisi saanut vaikka kuinka monta juttua, mutta kuinka mukavaa on vaan rullata loputtomiin yhtä postausta. Seuraava jutunjuuri puhkeaa toivottavasti lyhyemmällä aikavälillä. Kysymyksiä ja juttuideoita otetaan vastaan. Hyviä öitä.