13. marraskuuta 2012

Hohtoa ja hetkiä

Jee, stressi ja huoli saa nyt ihan luvan kanssa vähentyä, koska pääsykokeet on takana päin. Viime torstaina oli tulikoe, näytön paikka ja mitä vielä. Tuntui, että valmistautuminen oli sittenkin liian vähäistä, mutta sillä mentiin. Otin vähän turhankin rennosti nämä kokeet ja se oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Kirjallinen osio tuntui menevän paremmin kuin keväällä. Englanninkielisessä osuudessa oli sama, helppo Mirror mirror -teksti, joten koe ei voi kosahtaa ainakaan siihen. Haastattelu oli hieman kokeen jälkeen, joten sitäkään ei tarvinnut jännittää koko päivää. Panostin vielä enemmän ennakkotehtävään ja keväiseen tehtävään verrattuna nyt tuli parempi kokonaisuus. Mitä kuraa olinkaan keväällä sepustanut? Kesän odotus taisi sekoittaa pääni. Haastattelussa sattui olemaan toinen edellisistä haastattelijoista, onneksi se mukavampi ja nuorempi opettaja. Hän tunnisti minut lopulta kasvoista, joten ei tarvinnut haastatteluakaan jännittää. Tällä kertaa olin ottanut kunnolla selvää koulun projekteista ja muistin jopa muutaman ajankohtaisen uutisen liittyen terveydenhuoltoon ja alaan ylipäänsä. Jokin on mennyt pahasti vikaan, jos tällä kertaa paikka ei aukea. Pari viikkoa saa jännätä ja odottaa tuloksia.

Kokeiden jälkeen fiilis oli hyvä
Lauantaina vietettiin työporukalla ansaittua virkistysiltaa ja samalla myös pikkujoulua. Joulutunnelma oli kyllä kaukana. Ei näkynyt tonttulakkeja ja glögimukeja, joten päätettiin parhaimpien työkavereiden kanssa pitää ihan omat, kunnon pikkujoulut sitten joskus ensi kuussa. Lauantaina alottelin vähän jo turhan aikaisin, vaikka sillon kahdelta se tuntui vielä ihan hyvältä idealta. Suunnistin parin kaverin kanssa Jeselle jatkamaan alotteluja. Meno alkoi olla ihan hyvä alkuillasta, kun taksilla suhattiin seitsemäksi Vantaan Flamingoon hohtominigolffaamaan. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut hohtoversiota, joten oli kyllä ihan hauska parituntinen. Drinkkilippujakin kulutettiin tiuhaan tahtiin. Urheilupläjäyksen jälkeen siirryttiin Amarilloon syömään. Ruoka tuli siinä kymmenen maissa illalla, joten minun makuuni todella myöhään vetää sellaista settiä. Paha olo iski jo parin ensimmäisen haukun jälkeen eikä olo ainakaan parantunut puheista, kun söin niin vähän. Työpaikka hoiti myös juomapuolen, mutta siiderikiintiöni alkoi olla täynnä. Päivällä alkanut loistava bilefiilis katosi savuna ilmaan ja halusin vain nopeasti kotiin. Lähettiin kaikki nuoret yhtäaikaa bussilla keskustaan. Yksi sun toinen valitteli jomottavaa pääkipua, väsymystä tai huonoa oloa, joten suurin osa jätti baarin väliin. Itsellä oli rankka yö ja olot jatkuivat vielä aamullakin. Välillä yöllä tiirailin appia ja sydän pamppaillen luin tapahtumia, kun kaverit olivat palaamassa lapista kotiin. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut jäisillä teillä. 

Vaikka kuin tarkistaisi, en sieltä ryhmän neljänneltä sijalta noussut
Paha vastus - cheeseburgermeal
Sunnuntai meni koomaillessa sohvalla ja odottaessa, että T tulisi vihdoin kotiin. Katsoin vain eri sarjoja toisensa perään koneelta ja virittelin kalapuikoista, kananmunista ja raejuustosta pöperöä. Hyvä päivä unohtaa, että kaupat olivat kiinni. Missäs olinkaan töissä? Nälkä ei kasvanut syödessä, joten suurin osa jäi lautaselle. Päätin yllättää poitsun ja tein iltapalaksi sämpylöitä. Itsetehty maistuu aina jotenkin paremmalta, varsinkin juuri uunituoreena. Hyvin syöneenä en saanutkaan nauttia hyvistä unista. Koko yön näin pelkkiä painajaisia walkkersseista ja heräsin aina siihen, kun en enää jaksanutkaan murskata niiden olioiden päitä. The walking dead -sarjaa on nyt nähty osaltani tarpeeksi. Toista samanlaista yötä en jää kaipaamaan.

Maanantaina pakkailin kamoja ja busseilin mummulaan muutamaksi päiväksi. Tarkoituksena oli olla vaan ja nauttia olosta. Eli toisin sanoen päivät menee tuijotellessa ikkunasta tinttejä ja tulkkuja. Sain vihdoin ensimmäisen villasukan valmiiksi, mutta kiire tulee, jos molemmat sukat meinaa aattona jalkoja lämmittää. Olenkin ottanut kutomisen enemmänkin hyvänä ajanviettona ja ajatusten kasaajana. Tänään vietiin mummun ja papan auto renkaidenvaihtoon, koska kokemukseni vaihtajana ei oikein vakuuttanut ketään. Pakko myöntää, että renkaidenvaihto olisi kosahtanut jo pelkkien pulttien avaamiseen. Nyt on kumminkin nastat alla, joten pakkanen ja lumi saa tulla. Me ollaan varauduttu.

Siinä se on, Kivi kivestä vai kivi Kivestä
Parolan peuroille
Mitä on tapahtunut kauniille omenapuille?
Kauppareissulla sain hyvän idean ilahduttaa vanhuksia ja lupauduin leipomaan pullaa. Puolen litran taikinasta tuli ihan kunnollinen satsi, joten pullia päätyi pakkaseenkin odottamaan seuraavia kahvittelukertoja. Tykkään jotenkin enemmän leipoa ja laittaa kaikkea helppoa, herkullista ja makeaa. Pelkästään itselleen kokkaaminen tuntuu turhauttavalta, joten yksin ollessa se pääsee helposti unonhtumaankin.


Mummun patojen ääressä vierailen mielelläni, joten täällä oleskelen vielä pari päivää.

8. marraskuuta 2012

Käsijarru palaa

Lokakuun lopussa junailin jälleen Iksuun. Aamulla pumppasin itseni täyteen buranaa, yskänlääkettä ja nenäsumuja, että jaksoin matkustaa. Onneksi matka ei ollut tuon pidempi. Edellisillan pakkailu oli aikamoista kidutusta, joten aikaakin kului ihan reippaasti. Mutta selvisin. Söin aamupalan junassa, iso purkki itsetehtyä marjarahkaa. Matka meni sujuvasti sitä lusikoidessa ja kavereiden kanssa appittaessa. Pikkuhiljaa maisemat vaihtuivat yhä valkoisemmiksi, sieltä se talvi tulee. Olin niin innoissani lumesta, ja vihdoin sain käyttää uusia talvikenkiäni tositoimissa. T haki asemalta ja ajettiin Ylöjärven kautta. Kauaa ei voinut vierailla T:n mummulassa, vaan piti rientää Ikaalisiin. Kävin kääntymässä kotona ja samantien kaverin kyydissä matka jatkui kohti Parkanoa ja Partylite-kutsuja. Näin iltojen pimetessä aloitin heti polttamaan tuikkuja. Kynttilänvalossa on omanlaisensa tunnelma, eikä pimeyskään tunnu enää niin pelottavalta.

Sieltä se juna tulee
Ihanaa evästä ja vielä ihanemmat pääsykoemonisteet
Parkanoon mennessä oli jo valkoista havaittavissa
Lupasin kutsuille lähtiessä, etten tilaa mitään. No toisin kävi. Hullaannuin kaikista ihanista kynttiläkipoista, hurrikaaneista ja erityisesti takan rätinästä kynttilässä. Hillitsin itseäni ja tilasin vain kanelin tuoksuisia tuikkivia. Saa vähän joulun tuoksua sisälle. Tietty olisi voinut ripotella kanelitankoja ympäri kämppää, mutta eihän se ole sama asia. Otin kuvaston talteen myöhempiä tilauksia varten, koska sain hyviä ideoita kotiin illan aikana. Em oli koonnut meille ihanan napostelupöydän ja sen ääressä menikin loppuilta. Ulos päästyä näky oli ihana, lunta joka puolella. Karu totuus iski vasten kasvoja, koska autossahan oli vielä kesäluistimet alla ja sillä pitäisi päästä takaisin. Kaveri kuskasi minut hitaasti ja varmasti Tevaniemeen ja jatkoi matkaa keskustaan. Kotiinpäästyä kaverin piti vielä ilmoittaa, ettei ole jäänyt matkan varrelle auton kanssa.
Söppänä pikku linssilude
Kuva ennen lähtöä mahdollista tunnistusta varten
Aamulla sain kunnon herätyksen, kun Essi pomppasi peitolle ja jäi nukkumaan jalkojeni päälle. Herättyä ja syötyä riensin kameran kanssa hankeen, jotta kerkesin ikuistamaan ensimmäisen ensilumeni ennen keskustaan lähtöä. Tulisipa kovat pakkaset, että lumi jäisi jouluun asti. Mieluusti lunta saisi tulla paljon, paljon lisääkin. Päivä meni Teemun kanssa meillä kotona. Kokkailtiin siskon kanssa ruokaa koko poppoolle ja illalla nähtiin kavereita Kylpylässä. Röyhkeästi syötiin omia eväitä, kun Tu oli leiponut muffinsseja. Kyllä ne maistui, vaikka ulkomuoto vähän hämäsikin. Olin aluksi ihan ulalla, kun kaverit vauhkosivat Sanahaku-pelistä. Nyt samanlainen löytyy omasta puhelimesta ja olen yllättävän surkea löytämään sanoja niin lyhyessä ajassa. Mitä minulle on tapahtunut?
Pikkuinen unikaveri
Joulu tulee, ekat riisipuurot ja sekametelisopat
Love bird
Lokakuun vika lauantai olikin täynnä ohjelmaa, kun juhlittiin velikullan kolmekymppisiä. Heti aamusta alkoi häärääminen. Äiti leipoi ja laittoi kahviherkkuja iltaa varten valmiiksi. Itse olin koneella asemissa, valmiina täräyttämään Frederikin Oon kolmekymppinen ilmoille, kun veli astuu ovesta sisään. Ja sitten bailattiin. Hovikuski T saapui tila-autolla noutamaan meitä ja auton nokka käännettiin kohti Tamperetta. Iskä jäi pitämään taloa pystyssä, mutta muuten oli koko perhe messissä. Pöytä oli varattuna Panimoravintola Plevnasta. Onneksi varmistin vielä ennen lähtöä varauksen, koska taas kerran sukunimi oli kuultu väärin. Nopeasti aloin kelaamaan muita vaihtoehtoja, mutta onneksi asia saatiin selvitettyä, ja meillä oli paikka missä syödä. Ruoka maistui kaikille. Siskon kanssa syötiin romanttisesti samalta pannulta, kun maisteltiin lammasta, härkää ja possua. En edes yrittänyt mahduttaa itseeni yksin kokonaista annosta. Miksei lasten annoksia anneta aikuistenkin tilata? Syötyä vuorossa oli uusin Bond-leffa, Skyfall. Daniel Craig on kyllä hyvin säilynyt, mutta Bond-tytöt olivat aika laimeita. Leffa oli vähän rauhallisempi muihin Bondeihin verrattuna, mutta kyllä siinäkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Javier Bardem oli kunnon yllättäjä. Ensimmäistä kertaa näin hänet vaaleapäisenä elokuvassa ja täytyy myöntää, että miestä pukee tumma paremmin.

Leffan jälkeen auto lastattiin aikas väsyneellä porukalla, joten hurja baarikierros siirtyi toiseen kertaan. Ajettiin kotiin kakkukahveille ja lahjatkin oli vielä antamatta. Harvoin tulee syötyä kermakakkua iltakymmenen aikaan, mutta tämä kerta oli poikkeus sääntöön. Päivä oli onnistunut, ja velikin oli tyytyväinen. Kerrankin vietettiin aikaa yhdessä koko perhe. Tarkeintähän oli, että sankari viihtyi.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi
Astetta isommat ruokajuomat
Eihän me unohdettu toista synttärisankaria
Sunnuntaina tuli nukuttua aikas myöhään, mutta kerettiin vielä kakunpolttolenkille ennen pimeää. Käytiin ihmettelemässä rannassa, kuinka kaikki painuu veden alle, ja rantaviiva katoaa. Huomasin siinä liikkuessa, että heijastin olisi jo ihan hyvä lisätä takintaskuihin. Pyöräillessä olen alkanut käyttää nauhaheijastinta nilkassa. Esittelin sitä töissäkin. Eipä ole tullut vastaavaa vastaan. Minulle se on tullut jäädäkseen. Lamppukin pyörään olisi enemmän kuin tarpeellinen. Täytyy tässä virittää se jotenkin pyörään kiinni.

Sisarusten peli-ilta. Juu, rahasta
Lokakuun vikana maanantaina lähdettiin puolilta päivin siskon ja veljen kanssa Tampereelle. Oltiin kunnon turisteja. Ensimmäiseksi noustiin Pispalan näkötorniin - hissillä. Maisemat kaupungin yli olivat sumuiset, mutta Näsinneula ainakin näkyi. Sisko joutui siivoushommiin, että saatiin vielä palatakin hissillä. Käväistiin munkkikaakaolla ja herkut vei kyllä kielen mennessään. Sinne pitää päästä toistekin. Matka jatkui jälleen Finlaysonin alueelle ja vakoilumuseoon. Ei oikein tiedetty mitä odottaa, mutta kierros oli näkemisen arvoinen. Meillä meni ainakin tunti lueskellessa historiallisia tekstejä ja ihmetellessä sodan aikaisia sukelluspukuja ja minikameroita. Kaikkea sitä on viriteltykin, kun kävelykeppi paljastuu aseeksi. Kierroksen jälkeen käytiin syömässä Bella Romassa. Meinasi tulla kiire heittää sisko junalle, joten vasten tapojani ruoasta ei ole ainuttakaan kuvaa. Tilattiin kaksi sipuli-salamipizzaa ja joku häränlihapizza. Kaikissa pizzoissa oli reilusti sipulia, joka se tuntui illalla vatsassa. Täytyy syödä taas välillä enemmän kotiruokaa ja rauhoitella mahaa. 

Kysymys kuuluu: mihin mun talvi katos!!
Viikonloppu meni, mutta pitkä vapaani Iksussa jatkui. Keskiviikkona ajelin Nokialle moikkaamaan kummipoikaani. Vihdoin sain vietyä pojan kolmevuotissynttärilahjankin. Heinäkuusta oli vähän vierähtänyt aikaa. Onneksi tykkäsi tuomastani muovailuvahasetistä. Oli meinaan saksia ja puristimia ja muotteja joka lähtöön. Siskonsa kanssa leikkivät siihen asti, että eri väriset vahat olivat muisto vain ja jäljellä oli epämääräisen värisiä kimpaleita. Siis jouluksi saan hommata lisää. Ainakin osa lahjaa on jo päätettynä. Kahvittelun jälkeen kummipojan olo alkoi vain huonontua, oli tulossa kipeäksi. Pikkumies istui sohvalla huulet täristen. Päätin suosiolla pitää kameran tällä reissulla kaukana ja keskittyä vain kuulumisten vaihtoon. Kerkesin takaisin kotiin ennen pimeää. Olin liikenteessä taustapeilittömällä autolla ja olen tottunut vähän turhankin paljon tuijottelemaan siitä taakse. Illalla näin vielä kavereita pikaisesti Kylpylässä. Saatiin meidän Idän ihmekin käymään Suomessa. Tärisin vaan koko ajan, koska nyt se istui tuossa vieressä. Näkeminen jäi liiankin lyhyeksi, joten täytyy odottaa seuraavaa lomaa täällä. 

Torstai alkoi lounaalla tyttöjen kanssa. Siis joka kerta minulla on mennyt salaattiannoksen tuhoamiseen tunti eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Käytiin äidin kanssa Häijäässä ja hamstrasin itselleni tarvittavat joulukortit. Saa alkaa jo miettimään värssyjä ja pikku pätkiä kortteihin, koska haluan jotain erilaista pelkän joulutoivotuksen lisäksi laittaa. Kortteja lähtee tänäkin vuonna kolmesta neljäänkymmeneen. Täytyy ajoissa alkaa niitä kirjoittamaan, että kerkeän lähettää. Samana päivänä oli myös nuorimman siskon kauan odotettu ensimmäinen ajotunti. Naurettiin vedet silmissä, kun sisko kertoi juttuja auton sisältä. U-käännöksenkin tekeminen voi olla hankalaa, jos ei tunne aakkosia. Kyseltiin vähän mitäs sieltä auton sisältä löytyy, ja innokkaasti sisko kertasi kirjastaan seuraavaa ajotuntia varten. Nyt on alkanut sujumaan ihan hyvin, vaikka tuppaa vähän hurjastelemaan. Kyllä siitä hyvä baarikuski vielä saadaan.

Challenge accepted
Ekat glögittelyt
Viimein perjantai. Vaikka viikko oli täynnä ohjelmaa ja ihania ihmisiä, se tärkein tuli vihdoin Ikaalisiin. Istuttiin taas kerran Kylpylässä. Saadaan sinne kohta joku rajattu vakipaikka, kun kulutetaan niitä penkkejä niin usein. Yksi sun toinen alkoi pelata kännykkäpelejään, joten kauaa ei Kylpylässä kykitty. Menin Tevaan yöksi, edelleen sillä taustapeilittömällä autolla liikenteessä. Teki ihan hyvää, ettei sitä peiliä olekaan. Toisella autolla ajaessa en katsonut peiliin juuri ollenkaan. Aloin siis päästä jämähtäneestä tavasta eroon, kun kuulema sillä peilillä ei edes tee mitään. Iltapuuro ei tuonutkaan unta niin kuin vauvoille, vaan puheltiin Teemun kanssa melkein koko yö.

  
H jaksaa vääntää itselleen kiharat melkein joka aamu, joten kokeiltiin minullekin. Ei tullukaan huono yhtään. Ei sitä ihan korkkiruuville vedetykään, niin kuin pelkäsin. Nyt täytyy hommata muotoilurauta, että onnistuu kotonakin. Suoristusraudalla olen kokeillut, huonolla menestyksellä. Tai no kai se kulmikaskin laine menis, kotona pimeessä huoneessa.


Lauantai, vapaiden vika päivä. Kruisailin Tevasta Iksuun pakkaileen kaaosta laukkuihin. Äiti oli alkanut heti aamusta tekeen paistia ja porkkanalaatikkoa. Pyhäinpäivänä meillä on ollut tapana syödä ensimmäisen kerran jouluruokaa. Ei mitään kinkkua vielä, mutta kaikkee muuta jouluista. Koskaan ei ole joulufiilikset iskeneet näin aikaisin. Ehkä sen takia imee jokaisesta hetkestä kaiken irti, koska alitajunnassa jyskyttää tieto viimeisestä joulusta siellä oikeassa mummulassa. 

Teemu kyydillä pääsin asemalle, joten ei tarvinnut yksin kykkiä tuntia vain odottamassa junaa. Pysähdyttiin matkalla T:n mummulaan ja siellä olikin koko perhe ja pöytä koreana. Kiltisti söin sitten toisen lämpimän ruoan melkein heti perään. Jaksoin ainakin matkustaa kotiin asti, kun vielä murupussin sain matkaevääksi. Herkut tulivat koskemattomina kotiin asti. Kaikki hauska loppuu aikanaan, ja niin kymmenen päivän vapaat olivat ohi.