31. joulukuuta 2012

Lähellä ennen, lähellä aina

Kauan odotettu ja ikimuistoinen joulu on jo takanapäin. Oli aivan ihanaa viettää vapaat mummulassa. Siellä tuntuu aina siltä aidolta, oikealta joululta, joten ensi vuonna onkin edessä pulma. Syötiin hyvin, vietettiin aikaa yhdessä, pelailtiin sisarusten kesken ja oltiin vaan. Otin niin paljon kuvia, että muistikortti kävi kuumana. Pyhien lievä hermojenkiristäjä ja yleinen vitsi olikin, että jos ei muuta ehtinyt, niin olin jo ainakin ottanut siitä kuvan. Viimeisenä aamuna havahduin hereille, kun kuulin papan ihmettelevän, miksen ole jo kuvaamassa auringonnousua. Samalla sekunnilla ulko-ovi heilahti.

Ruuhka-aika
Tämä vai tonttulakki, siinäpä vasta pulma
Jouluaattona kaikki perinteiset lastenohjelmat tuntuivat menevän ihan ohi. Kuumaa linjaa ei jaksanut katsella, kun pukki oli ihan outo. Oli iloinen yllätys, että Uuden päivän jouluohjelmassa vilahti se aito, oikea valkoparta. Joulupuuron mantelin arvoitus on edelleen selviämättä. Kuka sen sai? Kuka ei tunnusta? Näin mantelin, kun olin omaa satsiani lappamassa lautaselle, mutta työnsin takaisin puurokattilaan ja sille tielleen manteli jäikin. Joulurauhan julistuksen jälkeen kirmattiin siskojen kesken saunaan ja istuttiin parvessa sammakkonaamioissa. Tänä jouluna naisetkin saunoivat ilman kelloa ja kiirettä.

Jouluruokaa ei päässyt aloittamaan ennen kuin mummu oli avannut ensimmäisen lahjansa. Pöytä odotti kynttelikköään ja vuosien metsästyksen jälkeen löysin sellaisen version, jota ei varmasti pysty polttamaan. Sisarusten kesken laitettiin jouluruoka esille, että äiti ja mummukin pääsivät välillä valmiiseen pöytään. Oli niin paljon ihania makuja, että pöydässä vierähti tunti jos toinenkin.

Pikkusisko taiteili oikean joulumenunkin

Syötyä jaettiinkin pikkusiskon kanssa lahjat ja tänäkin vuonna niitä oli kertynyt enemmän kuin laki sallii. Ihan ei pysytty siinä, ettei osteta lahjoja, mutta hyvä näin. Tulipahan kaikille jotain, josta muistaa joulun tässä pihapiirissä. Tykkäsin paljon saamistani lahjoista ja oli ihana nähdä muidenkin ilmeitä paketteja avatessa. Kääreistä paljastui sekä käyttötavaraa että hemmotteluakin. Odotan jo innolla, että pääsen kokeilemaan juustokakun valmistusta. Kahvittelijoita varmasti löytyy.

Lämmikettä ja Joulutarinaa

Kuusta tuijoteltiin ikkunasta

Ei silmäni enää sua ystävä kohtaa, mutta muistosi kauniina aina mielessäni hohtaa
Joulupäivänä vedin pienen lenkin, kun halusin kuvata mummulan pihaa vastapäiseltä tieltäkin. Vastaantulijat ihmettelivät, kun hölkkäsin läpi tuulen ja tuiskun. Tuntui pitkästä aikaa niin hyvältä kirmailla, ja kasvatti se sopivasti ruokahaluakin. On ollut tapana, että joulupäivänä saa myös lipeäkalaa ja pitihän sitä maistaa, ihan pikkuriikkisen tosin. Silliäkin kokeilin yhtä pienen palasen, eikä sekään hemmotellut makuhermojani. En vieläkään osaa nauttia näistä herkuista, mutta tulipahan maistettua. 

Maistoin, mutta viininjuojaa minusta ei saa
Silmät kiinni piirtäessä osat olivat hieman hakusessa

Otettiin tosiaan sisarusten kesken skabaa Granium-pelin merkeissä. Parempaa lautapeliä saa etsiä, koska tähän on koottu mielestäni ne kaikki parhaimmat pelit yhteen. Joskus vielä hommaan sen itsellenikin. Olen metsästänyt T:lle ja minulle pelejä tänne Espooseen, koska Metsävisalla ja HSM Aliaksella ei pitkälle pötkitä. Listalla on myös Twister, mutta kaupoissa olen nähnyt pelkkiä lasten versioita. Pikkulinnut lauloi, että meidän yhteisestä joululahjasta voi paljastua jotain tämänsuuntaista. Paketti on vielä kiltistä papereissaan odottamassa ensi kuuta.


Niin lopulta koitti tapaninpäivän aamu ja kotiinlähtö. Tässäkö se nyt sitten oli? Joko pitää lähteä? Monien halien ja hyvästien jälkeen kimpsut ja kampsut vaan autoon ja kohti etelää. Tein pikavisiitin kotiin ja reppu selässä siskolle yöksi, kun kyytikin oli tarjolla. Jouluna tuli syötyä hyvin ja hartaasti, joten sulateltiin olojamme kävelylenkillä ja saunassa.

Illan tasapainottavat lettukestit
Eihän töihinpaluu tuntuisi miltään, jos ei kävisi vähän sairaalassakin pyörähtämässä. Kiitos pelastavalle kaverille, joka ei jättänyt minua bussien varaan. Nyt on taas muutama nappi lisää, ja tämä viikonloppu menikin levätessä. Innostuin sitten aikani kuluksi katsomaan netistä Erilaiset äidit -ohjelmaa. Aina meni hyvällä tavalla kylmät väreet, kun pieni poika tai tyttö syntyi. Samalla kuitenkin ohjelma palautti ajatukset maanpinnalle, että omien lasten aika ei ole vielä vähään aikaan. Kylässä on hienoa käydä ihastelemassa pieniä nappisilmiä ja pitää vauvaa sylissä, mutta sitä ihanaa hiljaisuutta ei kestä loputtomiin. Haluan ensin ammatin ja turvaa, jotta pystyn huolehtimaan muistakin kuin itsestäni, joten se koulupaikka on ihan suotavaa saada. Vieläkään en päässyt aloittamaan opintoja, kun jäin varasijalle roikkumaan. Oli jo niin lähellä, mutta silti niin tavoittamattomissa. Keväällä onkin tiedossa pelkkää lukemista ja töissäkäyntiä, koska ystävän sanoin seuraavalla kerralla minun on pestävä itseni sisään.

Kohta näen tämän maiseman livenäkin
Odotan jo, että näen suurimman osan kavereista uutena vuotena ja pääsen kullan kainaloon. Vähän on enää tätä vuotta jäljellä, ja malttamattomana odotan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. 

23. joulukuuta 2012

Tohelo ja torvelo

Tosiaan, on jo sunnuntai-ilta. Koko viikko on hurahtanut hulinalla ohi. Tänäänkin joka kerta, kun olen ottanut koneen esille, on aina tullut jotain muuta puuhaa. Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin. Viime viikon lauantaina matkustettiin T:n kanssa Tevaan. Mennessä kaupungilla oli ihmisiä vilinäksi asti, ja siellä seassa pujahdeltiin nopein jaloin ennen junan lähtöä. Meinasi tulla hätä käteen, kun Alkossa oli hirveät jonot ja yksi tuominen piti vielä saada matkaan. Koskaan ei ole vielä mennyt niin tiukille junaanpääsy, mutta kerettiin. Pitkään ei voinut huokaista, kun matkalla muistin suoristusraudan jääneen kotiin. Työn jäljiltä hiuspehkosta ei olisi tullut mitään, mutta onneksi rautoja löytyi muiltakin. Suunnittelin nukkuvani koko junamatkan, mutta olin niin täpinöissäni pikkujouluista, ettei uni ehtinyt luo. 

Kampin edessä joulumarkkinat ja väkee ku pipoo
Nyt ne on nähty, Stockan jouluvalot
Junamatkan käsihoito
  

Illalla oli vuorossa perinteiset pikkujoulut tutulla porukalla. Vaihdettiin tyttöjen kanssa joululahjoja ja voi sitä kiljahdusten määrää. Kerrankin sain annettua kavereiden lahjat ennen joulua enkä vasta joskus ensi vuonna. Isäntä vastaan Emäntä -lautapeli taisi olla tämän vuoden villitys, koska näissäkin pikkujouluissa otettiin porukasta mittaa. 

Jube kerkesi käymään
Isäntä vs. Emäntä
Pojat yritti lyödä viisaat päänsä yhteen, mutta ei se riittänyt voittoon
Otettiin tila haltuun

Aamun lähestyessä yksi sun toinen katosi nukkumaan. Muutama tunti tuli itsekin ummistettua silmiä ja sitten jaksoi taas. Päivä meni porukoiden luona koomaillessa ennen illan junamatkaa kotiin. Oli semmoinen pikapyrähdys Iksun puolella. Kyllä sen sitten tunsikin maanantaina, että jossain on tullut käytyä. Vuorokauden valvominen ja yhden yön reissu oli vähän turhan rankka yhdistelmä, vaikka perillä olikin niin ihanaa.   
Äidin kahvipöydässä istuisi kauemminkin
Enhän minä malttanut olla avaamatta kavereilta saatuja lahjoja, kun ne siinä nenän edessä jo oli. Yhdeltä kaverilta sain venyttelykirjan ja sitä lukiessa silmät avautui. Kirjassa oli kuva palikkaihmisestä ja samanlainen tulee peilistä vastaan joka päivä. Siis nyt keksin ihan loistavan uuden vuoden lupauksen, vaikka en sellaisia yleensä tee. Alan kiinnittää enemmän huomiota ryhtiini, koska paikat ovat aina niin jumissa ja kipeät. 
Yhteinen joululahja
Vihdoin blenderikin saapui postista eikä maltettu kääräistä pakettiin, vaan heti käyttöön. Useampana päivänä olen hurruuttanut smoothieta. Sauvasekoitin on saanut väistyä lopullisesti. Sain myös tarkat puhdistusohjeet ja muistutukset, että varon sitten sitä terää tiskatessa. Minuun selvästi luotetaan teräaseiden kanssa.
Tiistaina heti aamusta tein piparkakkutaikinaa maustumaan jääkaappiin ja odottamaan leivontaa. Muutenkin on tullut paljon enemmän kokeiltua ja itse tehtyä kaikkia joulujuttuja. Olen siis hurahtanut ihan täysin tänä vuonna. 


Sekametelisoppa odottaa puuroaan
Hetken mielijohteesta varasin itselleni parturin ja tiistaina ennen töitä oli koitos edessä. Kesästä on hurahtanut aikaa, joten latvat huusivat jo saksia. Tyvee olen värjännyt pari kolme kertaa, mutta nyt otin koko paketin. Menee taas hetki, että silmä tottuu väriin. Pituudesta lähti jonkun verran, ja odotan jo malttamattomana hiusten kasvua entiseen mittaan. Välillä olen ollut todella tyytyväinen lopputulokseen ja toisena päivänä on hirveä tukkakriisi. Meinasin jo vetäistä takaisin ihan tummaksi, mutta vielä on värit jääneet kauppaan. Parturi vähän innostui raitojen kanssa, joten niitä on enemmmän kuin ikinä. Vaaleeta minusta ei tule koskaan, mutta tällasta tällä kertaa.


Ennen                                                                    Jälkeen
Keskiviikon vapaapäivä meni kierrellessä viimeisiä jouluostoksia. Sellossa hurahti aikaa huomaamatta, mutta vihdoin kaikki lahjat olivat koossa. Illalla vielä leivoin pipareita. Sattumalta Hemppa oli käymässä ja pojat hakkasi pleikkaria ootellessa.

Joulunpunaa
Torstaina töiden jälkeen paketoin kaikki joululahjat ja viime hetken kriisi ja paniikki iski tälläkin kertaa. Lahjoja aloin haalia lokakuusta lähtien, mutta silti pieni pelko totaalisesta epäonnistumisesta kyti takaraivossa. Jos vielä hakisin sitä ja tekisin tätä.. ei. Lahjat on nyt paketissa ja sillä hyvä.

Tänä vuonna sain pitkät jouluvapaat, joten kunnon jouluruuhkatkin jäivät näkemättä työasussa. Lauantaina veli kävi minut ja tavarapaljouden noutamassa autolla. Kehällä aikamme seikkailtua vihdoin löydettiin Vantaalle, jonne tipautin kummipojan lahjan. Vielä kinkunhakureissun jälkeen nokka kohti Mummulaa. Tuntui hyvältä ajaa pitkästä aikaa, ekaa kertaa tänä talvena kunnon lumessa ja jäässä. 

Tänään on saatu laitettua joulua mummulle ja papallekin. Koristeet löysivät paikkansa ja kuusi valonsa. Sisko vielä haetaan yön pimeydessä tänne, jotta aattoaamuna koko porukka herää mummulasta puurolle. 


Ihanan rauhallista joulua!

13. joulukuuta 2012

Nyt on hyvä fiilis

Torstai on ollut kyllä oikea hyvän fiiliksen päivä. Päivällä pyörin kaupungilla ennen viimeistä tapaamista ja löysin taas pari joululahjaa lisää. Varsinkin toisesta ostoksesta olen niin innoissani, etten malta odottaa näkeväni lahjan saajan ilmettä. Tänä vuonna muutenkin olen vähän paremmin kunnostautunut lahjojen haalimisen suhteen. Ensimmäistä kertaa saan annettua lahjat kavereille meidän perinteisissä pikkujouluissa enkä vasta joskus ensi vuonna. Pyörähdin Tigerissakin enkä voinut poistua kaupasta ilman tätä söpöläistä alla. Hullaannun kaikesta mikä vinkkaa silmää. Se vielä soi joululauluakin, ihana.

Pikku Hani löytyi kotiin
Näillä saan kunnon UV:n bling blingit
Paras vartalonkuorija tähän mennessä
Pitkästä aikaa muistin taas näyttää suolaa iholle, ja tätä tunnetta olen todellakin kaivannut. Sain kuorinnan ja rasvan T:lta viime jouluna lahjaksi ja vieläkin rasvaa on koko purkki jäljellä. Siis erittäin riittoisaa. Shoppaillessa tuoksuttelin uusia hajuja Kampin aulassa olevassa pisteessä, koska suola alkaa vedellä viimeisiä hippujaan. Löysin uuden lempparin, mansikka-vanilja, kunhan vaan raaskin käydä purnukat hakemassa. Siskokin tykästyi kuorintaan, kun vein saunailtaan kokeiluun ja mietin vielä, jos siskoakin ilahduttaisi näillä tuotteilla. 

Illalla pistettiin pystyyn kunnon kisakatsomo poikien kanssa ja seurattiin Suomi-Tsekki -matsia. Pojat hoiti kiekon tarkkailun minunkin puolesta, joten pystyin keskittymään kynsien lakkaamiseen ja irtoripsien testaamiseen. Kokeilin ensimmäistä kertaa ripsiä ja tarvitsen todellakin lisää harjoitusta niiden kanssa. Ehkä jo UV:na ne löytävät oikean paikkansa. Muutos oli aikas mieletön omiin verrattuna, vaikka tykkään silmistäni ihan jo pelkän ripsarinkin kanssa. Kerran kokeiltuani vedenkestävää ripsaria, paluuta tavalliseen ei ole tarvinnut edes miettiä. Vedenkestävä on kyllä täydellinen pelastaja tuolla tuiskussa ja tuulessa. Suihkussakin pysyvyyttä olen kokeillut ja väri vain hieman levisi. Todellinen luottotuote. 


Eilen kokkailtiin T:n kanssa oikein kunnon pöperöt, kun kiinteä ruoka alkaa tämän kipuilun jälkeen pysyä sisällä. Sain taiteiltua meille ihan siistit lohimedaljongit, joten olen töissä ainakin jotain oppinut. Fisut nautittiin normi perunamuusin kanssa. Tillikastikkeen varioin kermasta ja mausteista ja lopputulos oli yllättävän hyvää. Pitäisi vaan syödä kalaa vähän useammin.


Pikkujoulut lähestyy. Pitäisi vielä pari työpäivää malttaa ja sitten pääsee nauttimaan Iksun oloista ja ihmisistä.