30. joulukuuta 2013

Brunssilta vauhtia uuteen vuoteen

Pitihän tätä kännykällä päivittämistäkin vihdoin testata. Joten lopputulos voi olla ihan mitä vaan. Joka tapauksessa, istun tällä hetkellä junassa kohti kotikotia. Aamuvuoro pulkassa, kamat pakattuna ja mieli alkaa kohentua. Kymmenen päivää tuntui pitkältä ajalta, mutta kohta taas pääsee halittavaksi. Huomenaamulla pakataan kavereiden kanssa autot täyteen ruokia, juomia ja juhlamieltä ja otetaan uusi vuosi vastaan Himoksen maisemissa. Illan kommelluksista kerronkin sitten palattua lisää.
Eilisestä brunssista minun oikeastaan pitikin puhua. Käytiin siskon kanssa hänen kummeillaan syömässä. Viimeksi olen tainnut nähdä heitä vuosi sitten samojen synttärien merkeissä. Jaksan aina ihastella heidän kotiaan, niin avaraa ja valoisaa. Ihanasti pienillä koriste-esineillä ja asetelmilla oli saatu aikaan joulun tuntua. Brunssihetki taittui iltaan ja kuten aiemminkin, illan pimeydessä kipitettiin siskon kanssa koteihimme. Minulla oli vielä edessä hiusten värjäämistä ja tavaroiden pakkaamista. Kaikesta kuitenkin selvisin, koska nyt matka jatkuu. Junan vauhti vain kiihtyy ja sehän sopii minulle.

27. joulukuuta 2013

Punaista nuttua ja jouluista huttua

Hei tule meille jouluksi, niin koristellaan muovikuusi, metsästetään manteleita. Hei tule meille jouluksi, ei enää tarvii jäädä yksin, ollaan perhe hetken aikaa. Tule meille jouluksi.

Joulu oli täynnä suuria tunteita; iloa ja surua. Olin jotenkin allapäin pitkän aikaa, pyhät yhtä tunteiden vuoristorataa. Odotukset korkealla ja pudotus oli kova. Hanget korkeat nietokset eivät mummulan ikkunasta näkyneetkään, vain kaverien ottamista pohjoisen kuvista. Fiilistä yritin kohentaa, mutta olin herkkä kuin ohuin lasi. Särö tuli pienimmästäkin poikkipuolisesta heitosta. Joulusaunassa yritin pestä huolet pois, siinä onnistumatta. Jouluruoka upposi vanhaan tapaan, mutta maut sekoittuivat keskenään. Unohdin oliko suuhun menossa piparia ja perunalaatikkoa, kaikki oli samaa puuroa. Ei sillä, äiti oli onnistunut ruoissa todella hyvin, mutta oma nenä teki tepposet. Aattoilta eteni kohti lahjojen jakoa. Oltiin sovittu, että tänä vuonna hommataan jokaiselle yksi toivottu lahja, mutta ei enää mitään kauheita määriä. Tiesin mitä paketeista sain, koska olinhan itse pyytänyt. Yöpaita oli sopiva, musta minni-kuvalla. T:n porukoiltakin paketit olivat kulkeutuneet mummulaan saakka. Muutamia yllätyslahjojakin sain, vaikka oltiin ystävien kanssa sovittu, ettei lahjoja vaihdettaisi. En tiennyt olisinko itkenyt ilosta vai hämmennyksestä. Kiitos tottakai, mutta.. oli nähty niin paljon vaivaa lahjani eteen. En osannut iloita omista paketeistani, kun vieressä toisen kasvoilta paistoi peitetty harmistus. Jouluaatto meni nopeasti, liian nopeasti.

Jouluna pukeudumme perinteisesti punaiseen.
Aamu alkoi puurolla ja rusinasopalla. Pieni unohdus sattui, joten ei sekametelisoppaa tänä jouluna.
Hautausmaalla rauhaa ja rakkautta.
Kylmäpöydän antia.
Laatikoiden satoa; imelletty peruna, porkkana, lanttu ja uutena kokeiluna bataatti.
Siskojen kesken oma pöytä. Oli vähän paremmin tilaa ruokailla jokaisella.
Puolitoista tuntia vierähti huomaamatta haarukoidessa ja höpötellessä.
"Meinaaks et suhun mahtuu enemmän piparkakkuja kuin muhun"
Aurajuustolla höystettyjä pipareita, toimii.
Then always be a batman.
Heijastinkukka takkiin, nyt näkyy.
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin.
Pimeässä virheet katoaa ja kaikki näyttää kauniimmalta.
Joulupäivänä äidin serkku piipahti kahvilla. Oltiin nähty viimeksi varmaan viisi vuotta sitten. Illalla päästiin siskojen kanssa oikein kunnolla saunomaan. Minulle lämpö ja sauna ovat vaan niin lähellä sydäntä. Possunaamiokin tehtiin siskon kanssa jo aattona saunoessa, joten nyt sai vaan keskittyä kiuaksen sihahduksiin. Saunan jälkeen tangle teezer oli kovassa käytössä, kun nyt vihdoin sain sen itselleni hommattua. Nyt alkaa oikea tukkaremppa. Jos tuo ei niin paljon katkoisi vähäisiä hiuksiani. Kai se on vaan parturiinkin taas uskallettava mennä leikkauttamaan latvoja, ja jatkettava tehohoitojen käyttöä.  
Äidin ja siskon yhteiskokeilu; glögikakku.
Kosteuttava possunaamio auttoi jälleen.
Tänään tapaninpäivänä saatiin ruokavieraiksi serkku vanhempineen. Yleensä ollaan joulunpyhät ihan perheen seka mummun ja papan kesken, mutta oli kiva nähdä vähän muutakin sukua. Illan hämärtyessä pitikin pakata tavarat laukkuihin ja lähteä omaan kotiin. Äiti heitti meitä, joten ei tarvinnut ahtautua kassien kanssa julkisiin. Kerrankin tuntui ihan hyvältä päästä kotiin, omaan, yksinäiseen rauhaan. T lähti joululomalle jo perjantaina ja tulee vasta joskus ensi vuonna. Monta päivää aikaa touhuta ja olla vaan itsekseni. Sohva on vallattu.

Nyt mummulan ovea koristaa hieno tuliainen, itsetehty kranssi.
Mökin lämmin valo.

Harvoin jouluna on tullut lompsittua kumisaappaissa nurmikolla ja kuunneltua sateen ropinaa. Ei polvenkorkuisia kinoksia, lumipyryä ja paukkuvia pakkasia. Kyllä ne kylmät pakkasyöt vielä tulevat. Kuitenkin tämä lämpöinen ilma sulatti joulumieltä. Tarkoitus oli kertoa ihanasta joulusta, ja sitähän se olikin ajoittain. Aina kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää vaahtokarkkia ja hattaraa. Nyt vaan kohti uutta vuotta ja uusia tuulia.

23. joulukuuta 2013

Joulu on

korttien lähettämistä ja saatujen korttien ihastelua.
piparien leivontaa.
jouluvalojen luomaa tunnelmaa.
kodin koristelua.
kukkien herkkää kauneutta.
villasukissa oleilua.
kynttilänvaloa.
jouluruokia; niin kylmiä kuin lämpimiä.
eläinten ruokailun seuraamista ikkunasta.
glögittelyä ja herkkuja.
kuusen koristelua.
tonttulakissa keikkumista.
heidän muistamista, jotka meitä kaukaa katselevat.
ennen kaikkea mummulassa perheen kanssa.
Tällainen on minun jouluni.  Olen innoissani koristellut ja laittanut tänä vuonna joulua kotiin. Nyt on siivottuna koko kämppä, laukut pakattuna ja lahjat paketeissaan. Vaikka maisema ikkunasta ei näytäkään nyt yhtään valkoiselta ja jouluiselta, uskon, että se oikea jouluinen tunne herää minussa viimeistään huomenaamulla herätessä. Menen vielä näin aatonaattona illaksi töihin ja sitten saapuukin sisaruskyyti minut hakemaan mummulaan. Joulu voi alkaa.

20. joulukuuta 2013

Yhteistä aikaa

Monilla on alkanut tai alkamassa joululoma. Deadlinet, tentit ja työurakat on selätetty ja nyt on aikaa ladata akkuja ensi vuoteen. Vihdoinkin ainainen koodaaminen ja koneella istuminen on meilläkin tauonnut, koska T:llakin alkoi joululoma. Minulla oli sopivasti viime viikon lauantaina vapaata, joten täytettiin päivä heti yhteisellä ajalla. Mainitsinkin jo viime postauksessa mitä tuo päivä piti sisällään. Kierreltiin yhdessä kauppoja joululahjoja etsien. Hyviä löytöjä tuli tehtyä, mutta parempi olla paljastamatta minkä muotoisia paketteja sieltä pukin kontista paljastuu. Pyörittiin aikas nopeasti, koska nälkä alkoi jo olla tuntuva. Piti mennä Amarilloon syömään, mutta niin. Lauantain alkuilta ilman pöytävarausta, mitä voi odottaa. Hamppari vaihtui pizzaan, kun mentiinkin Rossoon syömään. Ruokaa odotellessa en malttanut olla kuuntelematta toisella korvalla viereisen pöydän keskustelua. Minulla on paha tapa kuunnella muiden ihmisten puheita julkisilla paikoilla, mutta väliin tulee jos jonkinlaista tarinaa. Ja mikäs sen mielenkiintoisempaa, kun oikea sairaanhoitaja oli äänessä. Kiitos vaan näistä valaistumisista. Esimerkiksi hän kuvaili kuinka hengenahdistusta tunteva ihminen yleensä hakeutuu yksin, pois ihmisjoukosta ja vaikka lukittautuu vessaan pakoon. Tai kuinka hukkuva ei huuda vedessä. Se joka apua huutaa, ei ole oikeassa hädässä. Ei me pelkästään toisten juttuja syödessä kuunneltu, vaan keskityttiin myös toisiimme. Mitä järkeä olisikaan lähteä yhdessä ulos ja puputtaa tuppisuina.

Salaattipöydän antia.
Kinkku-ananas-katkarapu-tonnikala osui ja upposi.

Ennen leffanalkua oli aikaa makustella kuppi kuumaa. Ja ihan hyvä oli juoda kahvia ja kaakaota. Mentiin nimittäin katsomaan Hobitti - Smaugin autioittama maa Tennarin iltanäytökseen. Tunnetusti Taru sormusten herrasta -elokuvat kestävät sen lähemmäs kolme tuntia ja nämä uudet Hobitti-leffat kulkevat samaa kaavaa. Mutta ei hätää, olin varustautunut kunnolla. Pakkasin mukaan villasukat ja kietouduin suureen huiviin kuin peittoon, joten leffanautinto oli taattu. Ja mikä leffa, suosittelen ehdottomasti. Sarjassamme näitä leffoja, jotka on vaan nähtävä valkokankaalla.

Kuva täältä
Intoilin jo kauneimmista joululauluista, mutta kuinkas sattuikaan. Olin sopivasti sunnuntain töissä, joten nautin pelkistä työpaikan lauluista. Toinen mahdollisuus olisi ollut viime tiistaina, mutta sekään päivä ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Se oli ainoa päivä, kun töiden jälkeen kerkesin leipoa toisen piparisatsin ja se oli hoidettava. Unohduin juoksemaan uunin ja olkkarin väliä, joten kirkkoonlähtö jäi. Muistin vasta urakan loputtua, että se oli se päivä, kun piti mennä. Täytyy vaan jatkaa suihkulaulantaa. 

Keskiviikkona eli pari päivää sitten suunnattiin T:n kanssa kohti satamaa. Saatiin Viking Linelta lahjakortti, joten vapaapäivä hurahti päiväristeilyllä ja Viron kaduilla. Ennen satamaan pääsyä kipaistiin viemässä kummipoikani joululahja pakettiautomaattiin, kun en kerennyt käymään heillä ennen joulua. Mutta ai että kirosin, kun saatiin kävellä kaupungilla ees taas hyvien opasteiden ansiosta. Ei saisi varsinkaan näin joulun alla manata, mutta onneksi paketti sai luukkunsa ja on jo toivottavasti perillä. Kiva reissu tiedossa, mutta silti olin aamulla hermoheikko ja stressaantunut, taas vaihteeksi ihan suotta. Silti sinä aamuna ärsytti moni asia ennen laivaanpääsyä ja T meinasi jättää minut kaupunkiin potkimaan seiniä. Pääsin kuitenkin mukaan. Laivan kannella alkoi jo hymyilyttää. Joku ulkomaalainen pyysi ottamaan heidän porukastaan matkakuvia kannella ja minähän suostuin oitis kameran taakse. Tajusin vasta jälkikäteen, että tuli höpistyä englanniksi. Niin sitä vaan vaihtaa kieltä huomaamatta. Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskaltanut edes hei sanoa englanniksi.

Mikki on merelle lähtenyt, pikku kaarnapurrellaan.
Oho, vähä läikähti.
  
Heti Viron puolelle päästyä kipitettiin syömään. T oli katsonut paikan valmiiksi, mutta minua hieman epäilytti mennä pubiin. Ei pitäisi olla niin ennakkoluuloinen. Paikka oli kiva, sellainen missä voisi enemmänkin istuksia. Lampunvarjostimet oli viritetty rautalangasta, ja seinillä oli paikallisen taiteilijan maalauksia. Tilattiin molemmat samaa ruokaa ja upposi hyvin. Annos oli niin tuhti, että harmitti jättää lautaselle. 

Alkupaloina valkusipulileipää. Se murhaava katse naapuripöydästä, kun kuulivat sanan valkosipuli. Hönkäiltiin oikein taaksepäin.
Lohta tartarkastikkeella, perunaa ja suikaloituja kasviksia.
Kummasti syömiseen kuluu aikaa, varsinkin minun seurassani. Kello kävi, joten lähdettiin heti syötyä liikkeelle. Löydettiin Tallinnan joulutori ja pääsin kuvaamaan. Ostin ihanan käsinmaalatun kynttilän, koska tunnetusti kynttilöitä ei voi olla liikaa. Ei sitä raaski polttaa, ainakaan heti. Tallinnan vanhassa kaupungissa tekisi mieli harhailla enemmänkin. Suunnitteilla onkin hotelliyö kaupungissa, mutta vasta joskus tulevaisuudessa. Vielä ennen laivaannnousua käytiin täyttämässä varastoja uutta vuotta ja muita juhlia varten. Olo oli kuin karkkikaupassa ja eri pulloja tuli haalittua. Onneksi tuli otettua reput mukaan. Paluumatkalla kierreltiin vielä tax freetä ja ostettiin tuliaisia.


Baarimikon ilme, kun tilaa kaljan ja kaakaon. Kyllä, pelkkä kaakao, ei minttua tai muuta vahvempaa. Harvinaista varmaan päiväristeilyllä tai muutenkaan laivalla. Minulle kuitenkin riitti se yksi ruokajuoma. Enpä ole kotona tajunnut tehdä kaakaota viinilasiin. Ja tilauksen saatua ymmärsin miksi. Sormethan siinä meinasi punottaa, hotcoolit olisivat olleet tarpeen. Mutta oli niin hyvää. Tajusin jälkeenpäin, että olisihan sitä voinut glögiäkin tilata. Kotiin päästyä oltiin aikas väsyneitä matkalaisia.