31. tammikuuta 2013

Lumipallona luokses pompin

Tammikuu vetelee viimeisiään, ja nautin pitkääkin pidemmästä vapaaputkesta, vaikka joka päivälle onkin kalenteri täynnä ohjelmaa. Tiistaina lenkkeiltiin Teemun kanssa ympäri Tapiolaa. Käytiin palauttamassa yksi paketti lähi-Siwaan, en vaan tiedä ketä lähellä se oikein on. Riemun määrä oli käsin kosketeltavaa, kun tällä kertaa ei ollut omasta palautuksesta kyse. Tultiin vähän pidemmän kautta takaisin kotiin, ja kasvatettiin ruokahalua. Ensimmäistä kertaa pääsin maistamaan Täffän sapuskoita, kun mentiin Teemun ja Hempan kanssa syömään. Sain opiskelijan ruokalipun, ettei tarvinnut maksaa täyttä hintaa. Minua ohjeistettiin sanomaan vain moi ja kiitos, ja niillä reploilla meninkin ihan täydestä opiskelijasta. Tuntui jännältä syödä kouluruokalassa pitkästä aikaa, kaikki se hälinä ja vieraat ihmiset.


Illalla lähdettiin siskon luo saunomaan ja moikkaamaan ennen kuin veli ja sisko miehensä kanssa lentävät etelän lämpöön lomalle. Muistutin, etteivät sitten riehu koneessa tai muuten poistetaan kesken lennolta. Katteltiin telkkaria rinta rinnan sohvalla ja odoteltiin saunan lämpenemistä. Pääsen taas hehkuttaan Suomen Master Chefiä ja Tomi Björckiä, kun uusi kausi alkoi. Sitähän me nytkin katsottiin, kommentoitiin ja naurettiin railakkaasti. Teemu "innostui heti", kun ehdotin, että mennään maistaan Björckin tekemää ruokaa. Kyllä sen vielä joku kaunis päivä saan sinne vietyä. Aika katosi huomaamatta hyvässä seurassa, joten saunan jälkeen vedettiin yhdistetty kahvittelu ja iltapala. Sitten pitikin jo tutkiskella aikatauluja ja suunnistaa busseilla yön pimeydessä kotiin. Olin kypsää kauraa ja kaaduin melki suorilta jaloilta nukkumaan. Vähän piti ensin pakata tavaroita aamua varten.
Pöydän angry bird, jolle sain repeillä yksinäni
Keskiviikko ei ollut toivoa täynnä, kun heti aamusta kaikki lähti käsistä. Iltainen puoliksi pakattu laukku ei paljoa lohduttanut, kun minut yllätti tehosekoitinepisodi ja smoothiet lattialle. Ihmettelin ennen käynnistystä, kun nesteet tuli koneesta läpi pöydälle. Kuivauskaapista minulle irvailivat terä, tiiviste ja korkki. Siis jotain oli unohtunut pikkuapuriltani, kun halusi aamulla jelppiä. Rupesin aikaa vastaan siivoamaan paikkoja, tekemään uudet eväät mukaan ja pakkaamaan loput tavarat laukkuun ennen bussille kirmausta. Lähdin taas vaihteeksi muutamaksi päiväksi mummulaan. Kampista nousin toiseen bussiin ja huvikseni levitin lompakon sisällön penkkien alle. Aamupalaa syödessa matkan aikana tajusin, että kuulokkeet jäi kotiin. Ei siis NRJ:tä moneen päivään.
Kahvien jälkeen lähdettiin mummun kanssa autolla kauppaan, sinne sohjon sekaan. Hirveetä keliä oli luvattu ja sitähän se todella oli. Pysyttiin tiellä, mutta pyyhkijät ja tuuletin sai laulaa täysillä. Päästiin kuitenkin ehjin nahoin takaisin pihaan, kun hiljokseen ajeli. Suuri lumituisku tietää suuria lumitöitä. Ensin ajattelin aukaista vain polun ovelta saunalle. Sitten vähän lisää, että pääsi varastolle ja puuliiteriin. Ja vielä vähän lisää, ja lisää. Mummu kävi pari kertaa huikkaamassa, että riittää jo. No jos ihan vähän enää tästä kolaan, ja lopulta piha olikin melkein kokonaan auki. Pihalle voisi laskeutua vaikka lentokone, kuten meillä on tapana sanoa. Uitettu koira pääsi odottamaan saunaan pääsyä.  


Ei saisi pakata kiireessä, kun unohdin myös silmämeikinpoistoaineen kotiin. En viitsinyt enää kylpytakki päällä sohata kauppaan hakemaan uutta. Saunassa sain tehdä töitä, että enimmät puhdistui, koska naamaputsari ei ole ihan tarkoitettu vedenkestävälle ripsarillle. Muuten sauna teki terää, ja olinkin aivan poikki päivän jäljiltä. Mutta ei minua tämä keskiviikko helpolla päästänyt, vaikka luulin, ettei mitään enää ennen nukkumaanmenoa voi sattua. Kolaamisesta aiheutunut jumahdus lihaksiin iski vasta ihan illalla, koneella istumisen jälkeen. Voitelin hot geelillä niskan ja hartiat, jotta se lämmittäisi ja nipistelisi paikkoja ja saisin unta. Nyt tiedän miltä vaikutus tuntuu naamassakin, nimimerkillä geeliä silmään ja menoksi. Vesi vaan pahensi tunnetta poskessa ja silmässä, kun yritin huuhtoa ainetta pois. Pyöräytin pakastepussin pyyhkeen sisään ja painelin sillä naamaa. Kipu hellitti onneksi aika pian ja oli hyvä syy mennä vihdoin nukkumaan, kun silmiä ei kärsinyt liikutella tai pitää auki. Keskiviikko 0, minä 1, selvisin.
Piti saada tunnelma ikuistettua eikä sitä, että tuolla ei ole kolaa nähtykään
Käytiin tänään uudestaan asioilla kylällä, kun paremmin pääsi tielläkin liikkumaan. Kaupassa mummu meinasi ostaa valmishöttölaskiaispullia, mutta stop tykkänään. Lupauduin leipoon, koska itsetehdyt maistuu paremmilta. Suuruuden kiilto silmissä vaivasin taikinaa ja pyöräytin isoimmat pullat mitä ikinä olen tehnyt. Aina aikaisempina vuosina laskiaispullat tuntuivat jäävän liian pieniksi, ja niitä sai pipetillä täytellä. Nyt ei jäänyt ainakaan kooska kiinni, kun puolen litran taikinasta tuli vain 12 pullaa. Jo tehdessä heitin mummulle, että kun tämmöisen syö, niin muuta ei sitten vähään aikaan tarvikaan. Juuri niinhän siinä sitten kävikin. Yhden kun vetäisi, napa meinasi posahtaa kattoon. Loput pussitin suosiolla pakkaseen odottamaan oikeaa laskiaista. 
Kerroshamppari voilá
Huomenna on kotiinpaluu edessä, mutta perjantaina ei paljoa hölläillä. Päivä aikaa valmistautua viikonloppureissuun. Ei onneksi paljoa tarvitse laukkua purkaa. Niin odotan, niin kaipaan. Pian nähdään.

28. tammikuuta 2013

Maalla ja merellä

Olen seurannut taitoluistelua tyyliin joka vuosi, joten nämäkään EM-kisat eivät jääneet välistä. Ihan fiiliksissä, vaikka Suomelta ei nimekkäitä luistelijoita mukana ollutkaan. Alisa Mikonsaari korvasi Kiira Korven, mutta taidot eivät ihan vielä riittäneet vapaaohjelmaan asti. Suomen toinen edustaja, Juulia Turkkila, pärjäsi vähän paremmin. Molemmat saivat ihan varmasti lisää kisakokemusta, joten näiden tyttöjen seuraavia esiintymisiä odotan jo. Ehdoton suosikkini naisluistelijoista on Laura Lepistö, mutta harmikseni hän lopetti luistelu-uransa. Onneksi hän oli kisahuumassa mukana, antamassa kommentteja kentän laidalta.

Ihastuin venäläisen Nikol Gosvianin vapaaohjelma-asuun, mustaan kokopukuun, josta toinen puoli oli kuorrutettu strasseilla. Asu erottui edukseen ainaisista helmojen hulmuttelijoista. Kilpailun aikana todella moni luistelija koski jäätä muullakin kuin luistimilla. Lipsahdukset näkyivät heti pistesaldoissa. Kaiholla muistelin Lepistön pitkiä liukuja, joita ei paljon näkynyt nykyisissä ohjelmissa. Tämän vuoden Euroopan mestaruuden voitti italialainen Carolina Kostner eikä tämä yllättänyt minua millään tavalla. Hän on niin kovatasoinen luistelija, ja omaa mielettömän karisman ja kokemuspohjan. Vielä on näkemättä miesten luistelut, koska en kerennyt aina telkkarin ääreen. Tämänpäiväinen loppunäytöskin meni ohi, joten Yle Areena pelastaa.

             Laura Lepistö                            Nikol Gosviani                               Carolina Kostner
http://is11.snstatic.fi/img/468/1288330822083.jpg Lepistö

http://fskating.com/wp-content/uploads/2013/01/Nikol-Gosviani-225x300.jpg Gosviani

http://www.carolina-kostner.it/pictures/worlds08/FP/A20808045.jpg Kostner

Taitoluistelun EM-kisoista intoutuneena piti päästä itsekin kokeilemaan kaksoistulppeja ja lutzeja jäälle. Rannasta oli aurattu väylä jään yli Munkkivuoreen, joten ensi kertaa luistin kosketti merta. Mennessä oli helppoa, kun selältä puhaltava tuuli vei mukanaan eikä itse tarvinnut paljon jalkoja liikutella. Vastarannalla meno olikin jo ihan toinen. Viima pureutui poskiin ja Teemun kanssa pakerrettiin vastatuuleen kävelyvauhtia. Yksi kierros jaksettiin näin ensimmäisellä kerralla vetäistä suurehkolla kehällä ja takaisinpääsy omaan rantaan oli työn ja tuskan takana. Jalkapohjat huusi hoosiannaa, mutta kaatumatta selvisin tästä reissusta. Talven ensimmäiset liu'ut on vedetty. Tästä on hyvä jatkaa.

Pupu kiersi lammen ja pakeni kaninkoloon eiku
On se tuskakin tunne

Koska jalat oli jo hellänä, puolen tunnin keppijumppa tärisytti lihaksia vielä lisää. Hetken kerkesin huokaseen ennen laittautumisoperaatiota. Käytiin katsomassa Vuonna 85 -leffa. Oli ihan näkemisen arvoinen elokuva. Reino Nordin toimii aina, mutta juoni leffassa oli aika olematon. Tykkäsin enemmän kesäteatteriversiosta, siinäkin Reino oli mukana. Tietty aito teatteriversio olisi ihan omaa luokkaansa, ainakin näytösvuosien perusteella. 

Bussin peräperä ja piirustukset
Popparit ja paaljon mausteita

Ennen leffaa oli palloiluaikaa keskustassa, joten pyörittiin hetki Kampissa. Yhtäkkiä siellä pärähti palohälytys ja -kuulutus soimaan. Tuli vain kolmesti kolmella eri kielellä, että varmasti meni kaikille perille ottaa rauhallisesti ja odottaa myöhempiä ohjeita. Se oli meille merkki siirtyä suosiolla Tennispalatsin puolelle. Leffan jälkeenkin palomiehet oli vielä hommissa, ja Kampissa kärysi epämiellyttävästi. Meidät ohjattiin metron kautta Ruohikseen odottaan bussia, kun laiturit oli sisältä suljettu. Meinasin jo kirmata palomiesten kanssa kuvaan, mutta jääköön toiseen kertaan.

Paparazzi liikenteessä
Lennokkaita unia odotellessa. Hyvää yötä.

25. tammikuuta 2013

Ruokaa ja muuta puputusta

Oi vitsit, olen löytänyt uuden parhaan kaverin, nimittäin mopinvarren. Mitään suurta siivousintoa ei ole iskenyt, vaan älysin hyötykäyttää keppiä ainaiseen lapa- ja niskajumiin. Innostuin Ylen keppijumpasta ja tähän mennessä olen kolmesti kepillä sohinut ilmaa. Paikat tuntuu avautuvan, mutta silti koneella ei kärsisi olla yhtään. Kaverilta saatu hot geeli on myös suuri apu, ja nyt viimein alkaa tuntua oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Aluksi kovin rasitus tuntui olevan suihkussa eli kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti.


Maanantai ei ollut ihan pelkkää riemua kylläkään. Intoilin kaverin tulevia synttäreitä tuolla Turun huudeilla ja päätin olla todella fiksu ostaessani junalipun ennakkoon vähän halvemmalla. Hehkutin lippua jo kavereillekin, että olen todellakin tulossa. Sitten muutaman tunnin päästä alkoi hälytyskellot soida ja kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin, että ei ei eeeei, mille päivälle sen lipun nyt oikein ostinkaan. Väärä viikonloppu! Yritän nyt kuumeisesti kaupata lippua eteenpäin ja siitä on myynti-ilmoitus tori.fi:ssä. Suunnitelin myös laittavani huuto.nettiin myyntiin, mutta jahkailen vielä. Tällainen tampio tällä kertaa, kun muutenkin olen koko tämän vuoden katsonut päivämäärät ihan miten sattuu. Elän pelkässä sadussa, enkä oikeista päivistä tiedä mitään. Voi työkaveriparatkin, kun joutuvat tämmösen lahopään perään katsomaan. Ehkä olisi korkea aika opetella se kalenteri ja bussiaikataulujen katsominen kanssa. Siitäkin olen niin monet kerrat saanut kuulla. Matkailuhan vaan avartaa, kun lähtee bussilla aina ensin väärään suuntaan.


Keskiviikkona otin bussin mummulaan. Ohjelmassa oli pari päivää ihan vaan rentoilua ja saunomista, hölläilyä ja höpöttelyä. Ennen kotiinlähtöä käytin mummua kaupassa, ja samalla pääsin taas kokemaan miltä tuntuu ajaa oikeaa autoa, ilman ohajustehosteiden hienouksia. Muutamat kuvatkin tuli räpsittyä pihalta, taas kerran, mutta eihän niitä voi olla liikaa. Sain myös tilaamani kuvat joululta ja uudelta vuodelta kotiin, ihanasti puoliksi postiluukusta sisällä. Kiitos postimies Patelle, joka ei osaa päättää jättääkö pakettia vai ei. Nyt pitäisi enää metsästää albumeita. Haluan ehdottomasti sellaisia, mihin saan leikata-liimata-askarrella kuvat sivuille tekstien kera. Siinä on projektia kerrakseen.

Kynsihoito jatkuu
Mummu teki patakukkoa
Vei kielen mennessään, vaikka olikin kalat ja lihat sekaisin
Meidän jänes puputtaa

Oli jo korkea aika avata taas pääsykoekirjat ja syventyä hoitotyön etiikan ihmeelliseen maailmaan. Mummulassa luin muutamat osiot ja mieleen jäi rallatus "Liisa käyttää kypärää. Liisan pitäisi käyttää kypärää." Heti alkuun on laitettu etiikan teoriaa, joten metaetiikasta, faktuaalisista ja normatiivisista väitteistä, jäi siis todellakin oleellisin mieleen. Ehkä sillä väsymyksen määrällä oli jotain osaa asiaan, kun ennen nukkumaanmenoa teoriaa lueskelin. Työkaverit aina väliin naljailee minun ruokatottumuksista ja taukoeväistä, mutta en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun maksalaatikko oli etsiytynyt pääsykoekirjankin sivuille. Huomaan nyt viimein mikä ero on lukea iltamyöhään tai päivällä aurigonpaisteessa, koska kiinnitän lukiessa ihan eri asioihin huomiota.

Maksalaatikko on herkkuruokaa
Tästä se pakerrus taas alkaa. Vihdoin meidän ruoatkin tuli, joten on syötävä hyvin, että jaksaa. Pojat saivat pääni käännytettyä, kun tilasivat ruokaa. Nyt kebabin kimppuun, haarukka ojossa.

23. tammikuuta 2013

Tico tico

Hymyssä suin vieläkin viikonlopun jäljiltä, ai että. Perjantaiaamuna junailtiin Teemun kanssa pakkasen keskellä Iksuun. Onneksi äiti kävi meidät noutamassa asemalta, kun henki meinasi pihalla salpautua. Pakkasmittari huiteli melkein kolmessakympissä, joten nyt pääsi kunnolla ottamaan toppavaatteista mittaa ja vetään kerrosta toisensa päälle. Ilman fleecekerrastoa olisin ollut pulassa jo junassakin.

Aamupala totutusti mukana
Meille oli tullut pikkunaisia kylään. Siskon kaveri oli saanut ihanan vauvan ja pitihän tyttö päästä näkemään. Voi sitä pientä, suloista punapäätä. Samalla juotiin nuorimman siskon 18v synttärikahvit ja annettiin lahjoja. Meidän pikku pillimehukin pääsee nyt piña coladan makuun ja baarielämään kiinni. Ihan vielä perjantai-iltana ei halunnut lähteä rilluttelemaan, vaikka kovasti pyytelin mukaan. 

Juu'u pöytä koreena ja se seitsemän sorttia löytyy
Kavereiden kanssa pelailtiin alkuilta Rappakaljaa ja vatsalihat vieläkin kipeinä muistelen sitä naurua ja repeilyä vedet silmissä. Mitä muutakaan voi tulla mieleen, jos juoni pitäisi kirjoittaa elokuville Tyhjät pussit, Kovat kaverit tai Isi on työmatkalla. Ilta meni kuskin hommissa ja jäätietä tuli suhattua edes takaisin illan aikana. Käytiin katsomassa uusittu paikallinen. Tai no muuthan siellä oli jo kerennyt iltaa viettää, mutta minulle oli eka kerta. Paikka on nyt nähty, ja toista kertaa saa odottaa. Musiikin taso ei päätä huimannut, kun koko ilta venailtiin sitä tanssittavaa biisiä. Höpistiin tuttujen kesken ja ihan ennen lähtöä käytiin parit muuvit heittämässä tanssilattialla. 


Lauantai olikin pelkkää täysi-ikäisyyden juhlimista. Ensin suunnattiin melkein koko perhe syömään Plevnan panimoravintolaan. Pitkästä aikaa oli kaikki sisarukset koolla, joten juttujen lennellessä muut asiakkaat saivat pidellä korviaan, mutta meillä oli hauskaa. Tilaamani kanaleipä oli hyvää, vaikka kotitekoisen näköinen ulkokuori vähän epäilytti. Ei pidetty mitään kiirettä, joten kerettiin todistaan mielenosoitustakin ikkunoiden takaa. Lumituiskussa, hyvin syötyinä, kierittiin takaisin kotiin.

 

Kotona olikin sauna lämpimänä, joten kahta kertaa ei tarvinnut käskeä, kun istuin jo lauteilla. Pitkän kaavan mukaan tein mikrohionnan kasvoille ja rentouduin. Ei haittanut yhtään, vaikka jouduin toisen kerran laittautumaan iltaa varten. Otin muutenkin rennosti, mutta pieni vaatekriisin poikanen tykytti takaraivossa. Onneksi olin pakannut eri vaihtoehtoja mukaan, koska illan aikana ei ollutkaan enää fiilistä lähteä mekolla baariin.

Uusi kokeilu upposi

Mekko vaihtui värioksennuspaitaan. Tykkään uudesta löydöstä
Ilta jatkui tyttöporukalla (Jube peräänkatsomassa) Tikissä, ja päästiin esittelemään luottobaari pikkusiskolle ja hänen kaverilleen. Musiikki oli hieman muuttunut sitten viime käynnin, joten tanssittua tuli vähemmän kuin yleensä. Silti seuraavaa kertaa odotan jo innolla, eikä siskonkaa mielestä paikka ollut yhtään hassumpi. Vaikka itse piti hauskaa oikein olan takaa, toisella silmällä aina huolehti missä se pillimehu viipottaa. Ilta oli onnistunut ja aamun sarastaessa päästiin kotiin. Minulla on melkein joka kerta baarista kotiuduttua tunne, että eihän tässä mihkään nukkumaan olla menossa, vaan lenkille lenkille. Tälläkin kertaa pesin kiltisti meikit pois ja painuin peiton alle.

Luottonaiset messiin ja menoksi
Taas muutaman tunnin unien jälkeen oli kotimatka sunnuntaina edessä. Saatiin Teemun ja siskon kanssa kyyti äidiltä ihan perille asti, mitä luksusta. Nuokuin ja torkuin matkalla, mutta havahduin aina auton pysähdyttyä. Käytiin Pirkanhovissa kahvilla/kaakaolla ja tein ihan parhaan löydön yhdestä shopista. Olen aina ihastellut veljen laavakivilamppua ja nyt viimein hommasin itsellekin oman. Polttelen paljon kynttilöitä, joten oli ihan omiaan hommata tämmönen tuikkukippo. Seuraavalla pysäkillä haettiin masujen täytettä. Pitkästä aikaa söin mättöruokaa, kun vietiin pizzaa mummulaan. Kummasti laatikot tyhjeni ja matka jatkui kotiin. Virkistyin syötyä, joten pääsin huristelemaan autolla loppumatkan. 

Pirkanhovista tuliainen, vihdoin löytyi omaankin kotiin
Rrrrrrrruokaaaa
Mieletön reissu ja väsymys sen mukainen.