29. maaliskuuta 2013

Jee jee jee, pääsiäinen

Tiistaina innostuin vapaapäivän kunniaksi leipomaan vaihteeksi pullaa. Kurkkukipu ei pidätellyt ja kummasti saa kaikkea aikaan, kun nousee sängystä ennen iltapäivää. Pesukone jylläsi taustalla NRJ:n tahtiin, kun piti saada puhdasta vaatetta mukaan reissulle. Sain leivottua ja kokkailtua sopivasti ennen kuin Teemu tuli kotiin. Loppupäivä menikin kainalossa nyhjätessä. Ihana vapaa kaikinpuolin.

Pakkanen kiittää, vierasvaraa on taas
Olin varautunut kunnon pääsiäisruuhkaan töissä, mutta hulina ei ollutkaan ihan mahdoton. Iltaisin olin silti ihan poikki ja jumissa, mutta silti mieli oli iloinen ja virkeä. Odotin vain malttamattomana, että pyhät alkaisivat ja pääsisin mummulaan. Vapaita on ruhtinaalliset neljä putkeen. Näen pitkästä aikaa koko perhettä, kun kokoonnutaan samaan pihapiiriin. Mummulassa olen muutenkin kerennyt käydä vähemmän viime aikoina. Täytyy tunnustaa, että korkkasin fazun suklaamunan töiden jälkeen. En pystynyt enää vastustamaan kiusausta, kun se kirjahyllystä niin tuijotteli. Olen metsästänyt Helinäkeiju-munaa, mutta ei niitä tänä vuonna tainnutkaan olla kaupoissa. Pääsiäiseni kokee kovan kolauksen. Tapanani on ollut maistella suklaamunaa pieni pala kerrallaan, kun niissä kuorissa on sellainen palakuvio. Montaa ei jaksakaan syödä, kun tällä tavalla näpertää. Pysyy suklaansyönti kohtuudessa, kun karkkia tulee vedettyä ihan liikaa. Oikeastaan joka päivä jotain makeaa, joten olen usein ihan sokerihuuruissa. Ajattelin, että jos pystyisin vähentämään karkkien napostelua yhteen päivään viikossa. Ihan niin kuin joskus lapsena. Siis heti pyhien jälkeen.

Torstaina innostuin värjäämään hiukseni ennen töitä. Juurikasvu pisti ainakin omaan silmään, joten pidinkin hiuksia koko ajan kiinni ponnarilla. Ostin vakkarin, Garnierin syvän tummanruskean värin ja tällä kertaa raidatkin saivat kyytiä. Kumminkin muutamien pesujen jälkeen ne pomppaavat esiin. Lopputuloksesta tykkään todella paljon. Tähän väriin olen jo niin tottunut. Hiuksetkin muka näyttävät parempikuntoisilta tummana. Näin minulle on väitetty. Otin myös yhteyttä Iksun luottoparturiini, koska sain ihan mielettömän idean. Käyn siellä pyörähtämässä, kun seuraavan kerran kulmille kerkeän. Toteutus kumminkin tehdään vasta lähempänä kesälomaa, joten vielä en kerrokaan enempää. 

Luottoväri jo vuodesta käpy ja lehmä
Ennen ja jälkeen. Mustaltahan se aluksi näyttää, mutta haalenee ajanmittaa ruskeammaksi.
Auringonpaisteesta innostuneena kävelin vaihteeksi töihin. Yleensä kävelen vain illalla kotiinpäin. Sainpahan kuunnella radiota hetken pidempään. Oli luksusta saada töistä autokyyti. Äiti tuli minut hakemaan, koska ajeltiin vielä yöksi mummulaan. Tästähän vasta sisäinen kelloni menikin sekaisin, koska päivät vaihtuivat ja hukkuivat kalenteristani. Minulla on paha tapa unohdella väliin viikkojakin kalenterista, suunnittelen asioita liian aikaisin ja stressaan olemattomia päällekäisyyksiä. Viimein tajuan, että päiviä onkin enemmän. En tiedä mistä tämä on peräisin eikä tietääkseni muilla läheisilläni ole tällaista vaivanaan. 

Koko viikko on näköjään ollut yhtä innostumista milloin mistäkin. Nautin pienistäkin asioista ja kyllä tieto yhteisestä ajasta perheen kanssa vain lisää hymyn määrää päiviin. Kommelluksilta en kuitenkaan tule koskaan välttymään, mutta jälestä päin niille osaa jo nauraa. Nyt odotellaan, että iskä ja veli saapuisivat tänne mummulaan. Vieraitakin on tulossa. Kahvitarjoamiset on leivottu ja laitettu esille. Kahvikupit odottavat täytettä. Nyt vain tiiraillaan ikkunasta ja odotellaan tuleeko sukulaisia vai pääsiäispupu kylään. Ihanaa pääsiäisen aikaa!

24. maaliskuuta 2013

Virvon varvon

Palmusunnuntai ja tänäkin vuonna jäätiin ilman virpojia. Ei ne tunnu oikein löytävän tänne meidän ovelle, vaikka päiväkoteja on joka puolella ympärillä. Minä kiertäisin, jos vielä kehtaisin. Joka tapauksesssa, heräsin tänäkin aamuna tosi aikaisin. Siis ihan luvattoman aikaisin minulle, joka nukkuu kaiken mahdollisen liikenevän ajan ihan suosiolla. Jotenkin ei enää uni tuu, kun aurinko alkaa paistaan silmiin ikkunasta. En pysty nukkuun öitä pimennysverho alhaalla, joten saan tällasen valoherätyksen joka aamu. Päivästä saa kyllä enemmän irtikin, kun nousee seitsemän kahdeksan aikaan. Aamusta asti odotin ja intoilin, että koska pääsen T:n kanssa pihalle käppäileen. Piti vaan ensin odottaa kauppojen avautumista, koska yhdistettiin reippailu ruokaostosreissuun. Aurinkolasit silmille ja sitten se olikin menoa.

Kunnon kärpäslasit

Käväistiin jäälläkin rämpimässä, muttan nimenomaan käväistiin. Pian edessä näkyi sulaa, joten pompattiin takaisin rannalle. Ei se onneksi ollut kuin ojasta lähtevä sulanut kohta, mutta riitti minulle. Veljen kanssa puhuttiin, että pitäisi hommata naskalit kaulaan ihan vaan varuiksi. Eipä kauheasti edes tee mieli jäälle, kun en paikkoja vielä tunne. Kenkävarustuskin oli huippuluokkaa. Kotiin kävellessä jalat olikin jo ihan märät. Siis kumpparikaupoille pikapikaa.

Tuu jo
Jee, ekat mämmit maistettu. Yksin saan täällä herkutella tänäkin vuonna, ei uppoo tohon toiseen vahingossakaan.
Viimeksi puhuin kinesioteippauksesta, jota hartioihini ja niskaan kokeiltiin. Teippauksesta oli sekä hyötyä että haittaa. Päivällä teippaukset auttoivat hyvin. Ei niihin koko aikaa kiinnittänyt huomiota, mutta muistuttivat taas olemassa olostaan, kun aloin vaipua virheasentoon. Yöt ja nukkuminen olikin sitten ihan eri juttu. Heräsin nimittäin vähän väliä kiristykseen. Pari yötä jaksoin tällaista ja lopulta T sai repiä teipit pois. Sain ohjeen pitää niitä niin kauan kuin pysyvät, mutta kutittaessa otettava pois. Ja kyllähän ne alkoivat toisen suihkukerran jälkeen kutittamaankin. Oli virhe antaa teippien kuivua ja vasta sitten poistaa. Huusin tuskasta. Mahtoi kuulua koko taloon, mutta en halunnut lopettaa kesken, vaan kaikki pois. Jäljet olivat sen mukaiset, mutta punotus katosi yön aikana. Ihan hyvin olen pärjännyt tässä ilmankin. Pitäisi vaan malttaa reenata pään asentoa useammin. Nähtäväksi jää teipataanko minut seuraavalla kerralla fyssarilla.

Lisää maustetta samaiseen perjantai-iltaan toi vielä tunne kasvoissa, kun onnistuin hieromaan hot geeliä koko naamaan, vahingossa mutta TAAS. En vaan ikinä opi. Tuntui, kuin minua olisi rangaistu jostain, en vain tiedä mistä. En edelleenkään suosittele kokeilemaan. Huuhtelin kasvoja urakalla, puhdistin ja viimein jään hierominen turrutti polttelun. Olinkin aika loppu tämän ruljanssin jälkeen ja nukahdin aikas pian. 

Voisin uskaltautua kokeileen. Näitä näkee täällä usein.
Koko loppuviikko menikin kotona makoillessa, sängyltä sohvalle ja taas takaisin. Olo on jo onneksi helpottanut sen verran, että tänään jaksoi ulkoilla. Huomenna on myös työt edessä. Varaudun kurkkupastilleilla, koska yskä ei ota loppuakseen. Tuntuu, etten koskaan tervehdy ihan täysin, mutta tällä mennään. Pääsiäistä jo kovasti odottaen. Suklaamunat pysyy edelleen korkkaamattomina. Maltan mieleni ensi viikonloppuun.

20. maaliskuuta 2013

Juostaan roskasäkissä

Viikonloppuna sain tosiaan siskon seuraksi tänne Espoon puolelle. Oltiin molemmat aika poikki iltavuoron jälkeen, joten crazybailaus jäi toiseen kertaan. Enemmänkin vertailtiin lihasrelaksanttien vaikutuksia ja kumpi vetää enemmän kipulääkkeitä. Vanhana siis paljon kerrottavaa railakkaasta nuoruudesta. En tiedä millä tutkalla aina päädytään valitsemaan ne parhaimmat vuokraamoihin ilmestyneet leffat. Telkkarin leffatarjonta oli laidasta laitaan. Salt oltiin jo molemmat nähty, Ring 2 liian pelottava ja Toy Story 2 ei oikein iskenyt. Katsottiin sitten Polttarittaret, koska oltiin molemmat oikein pantattu sitä yhteiseen leffahetkeen saakka. Elokuva ei kuitenkaan vastannut odotuksia eikä ollut kummankaan mieleen. Liian sekava kerronta, ja liian samantyylinen kuin Morsiusneidot. Muutenkin tuntuu, että Makuuni on täynnä vain odotus- ja raskausleffoja. Valitse sitten niistä. 

Sunnuntaina herättiin aurinkoiseen aamuun, joten suunnattiin aamupalan jälkeen rantaan kävelemään. Isosisko ei olekaan vielä nähnyt sitä puolta niemestä, joten leikin samalla matkaopasta. Jäällä oli taas paljon porukkaa varjoliitämässä ja muuten ulkoilemassa. Luistelubaana oli enää muisto vain. Onneksi tuli kerran testattua tänä vuonna. 


Ulkoilun jälkeen ruoka maittoikin ja lautanen täyttyi enemmän kuin yleensä. Jotenkin kasaan kaikkea muuta lautaselle ja se varsinainen ruoka jää sivuosaan. Hyvin oon kumminkin pärjännyt. Syödessä saa muutenkin tehdä töitä, että lautanen tyhjenee. Olen aina ollut todella hidas nautiskelija, ja tuntemattomampi voisi luulla, ettei tarjottu sapuska maistu. Olen vaan oikeasti niin hidas puputtaja.

Olin jo hyvissä ajoin varannut meille liput Tennariin leffaan, jonka nimeä ei meinattu kumpikaan muistaa. Haluttiin kuitenkin vaan hölläillä kotona, joten Lumottu kirous siirtyi toiseen kertaan. Katsottiin Suomen Selviytyjien tunnistuskameroita Katsomosta. Ensin en meinnannut päästä sarjaan ollenkaan mukaan, koska suomiversio tuntui vaan niin kököltä. No sitä se on vähän vieläkin, mutta nyt olen ihan koukussa. Katsottiin päivän aikana toinen leffa ja sekin valinta meni metsään. Unelmien pelikirja oli ihan liian outo. Bradley Cooperkaan ei pelastanut kuvaa, koska hän se vasta oudoin olikin. Hyvä reenivinkki kuitenkin bongattiin. Näyttelijä juoksi roskasäkki hupparin päällä, jotta hikoilisi enemmän. Taidan jättää kuitenkin kokeilematta. Huokaistiin syvään, ettei menty leffateatteriin tuijottamaan, koska kuva jäi suosiolla kesken. Sisko jäi vielä toiseksi yöksi ja sain myös Teemun reissusta kotiin. Ihanan rento viikonloppu.

Sisko yllätti tuoksunäytteellä, huumaannuin
Maanantaina päästin siskon kotimatkalle ja keräsin voimia sohvalta käsin illan työvuoroon. Päivästä ei olekaan paljon muuta sanottavaa. Tiistaina odotin mieluisia kahvivieraita. Nimittäin mummu, äiti, isosisko ja perhetuttu tulivat pitkästä aikaa käymään. Tai no sisko pitkästä ja pitkästä aikaa, mutta hyvään seuraan ei vaan kyllästy. Istuttiin pitkä tovi pöydän ympärillä ja juttua riitti, kun viisi naista pääsi ääneen. Sisko onneksi auttoi tarjontapuolella ja toi leipomukset mukanaan. Eipähän tarvinnut niistä aamulla stressata ja vuoat tyhjenivät parempiin suihin. Vapaapäivät tuntuvat menevän aina liian nopeasti, joten liian pian sainkin pukea vieraille takkeja päälle. 

Sisko toi vielä palat mustikkajuustokakkua. Makean raja alkoi täyttyä, koska koko pala ei uponnut millään.
Jo illalla olo alkoi painua taas huonomman puolelle ja jalathan siinä meni alta. Aamulla heräsin kuudelta ilmoittamaan töihin, että painun lääkäriin mahdollisimman pian. Sairaanhoitaja ohjasi minut lääkärin pakeille. Mitä nyt tunnin venailin ja yritin pysyä tolkuissani. Hoitaja oli ihana ja kävi välillä kysymässä vointiani. Hoitoalan ihmisiä mahtuu näköjään moneen junaan. Naislääkäri olikin sitten ihan toista maata. En kuulema ollut tarpeeksi kipeä, kun sinnittelen töissä kipulääkkeiden voimalla. Hänen mielestään on ihan normaalia turruttaa voiteilla ja nappailla buranaa parin tunnin välein. Pidin pintani ja sain tämän päivän saikkua. Huomenna odottaa omalääkärin tuomio.

Varasin ajan fysioterapeutille, vaikka olo ei ollutkaan paras mahdollinen, mutta ei silti ole noussut vieläkään kuumetta. FysioSporttis on onneksi lähellä ja sainkin samalle päivälle peruutusajan. Fyssari oli ihana, nuori nainen, joka osasi asiansa. Tunti meni tutkiessa ja lihaksiini sekä kiertoratoihini tutustuessa. Lisäksi makasin pöydällä paineltavana. Fyssarin käsittely oli kuulema vasta hellää sivelyä, mutta silti vedet kihosi silmiin. Sain pari kotiharjoitusta, joita täytyykin työstää urakalla. 10x10s harjoituksia kahdesti päivässä. Vapaa-aika meneekin tästä lähin rentoutuessa ja selkä seinää vasten seisoessa. Tähän mennessä eniten saan tehdä töitä, että pysyn oikeassa asennossa. Lihaksiini ja hermoihini on iskostunut ylävartaloni virheasento niin syvälle, että työsarkaa on todellakin paljon. Pitkää pinnaa ja toistoja tässä nyt kaivataankin. Lopuksi fyssari teippasi minut, jotta huomaan kotona, milloin alan valahtaa alaspäin. Liikaa en saa harjoitella asentoa, mutta kyllä näistä on ollut apua. Pidän teippejä niin kauan kuin vain pysyvät paikallaan. Tietenkin, jos alkaa kutittamaan, kiskaisen hammasta purren pois.


Lupaus pitää edelleen. Tänä vuonna työstetään ryhtiä, jotta elämä ja oleminen tulevaisuudessa helpottuu. Pääsiäisen jälkeen alan käydä fyssarilla joka viikko, ja tuloksia laitan sitten tänne aina jaksamisen mukaan.

16. maaliskuuta 2013

Pikkuhiljaa on päivän sana

Tiistain työfysioterapiakäynti oli enemmän kuin hyödyksi. Fyssari huomasi heti pääni asennosta, että ei ihme jos minulla jumittaa, siis niska ja päässäkin. Olen koko elämäni saanut kuulla huonosta ryhdistäni, ja tänä vuonna olen asiaan kiinnittänyt urakalla huomiota. Uuden vuoden lupauskaan ei ollut siis tuulesta temmattu. Fyssari antoi hyviä neuvoja, mutta painotti, että minun täytyy malttaa jumpata ja venytellä pikkuhiljaa. Vähänkin kun korjasin pään asentoa ja koko kroppaa oikeaan, normaaliin suuntaan ja yritin pysyä siinä, alkoi päässä humisemaan. Kahvakuulareenitkin saan unohtaa, koska fyssari tyrmäsi ne heti alkuunsa. Eli kuula saa odotella noutajaansa vielä hyvän aikaa. Käynnillä kokeilin rutistaa kuminauhalla lapoja yhteen, mutta siinäkin oli liikaa vastusta. Täytyy vaan harjoitella liikkeitä ja tehdä niitä ihan ilman mitään apuvälineitä. Meinasin meinaan pökrätä sinne huoneeseen monta kertaa tunnin aikana. Huiputti siihen malliin ihan vaan jo maatessa selälläänkin. Keppijumppaakaan en saa enää tehdä tai sitten hyvin varovasti. Kaikki keppi niskan takana tehtävät liikkeet ovat pannassa, koska ne rasittavat niskaani entisestään. 

Sain tässä jokin aika sitten kuulla siitäkin, että teen kyykyn väärin. Olen aina mennyt kyykkyyn päkiöiden varaan ja pysynyt siinä ihan ongelmitta. No se on kuulema väärä tapa. Teemu sen huomasi, kun tarkoitukseni oli aloittaa kyykkyreeni kotioloissa. Nyt se onkin kyykkyyn opettelureeni. Tasapainoni pettää, kun pitäisi kyyhöttää kantapäät lattiassa, peppu kiinni nilkoissa. Fyssari tuli vähän vastaan ja sanoi, että pääsen ihan tarpeeksi alas, koska 90 astetta on riittävä ja siitä alaspäin kaikki on vaan plussaa. Satumainen kyykkyreeni alkaa heti vaan, kun pää kestää. Ranneliike lähtee kyynärpäästä ja sitä rataa. 

Nykyään päiviini kuuluu aimo annos venyttelyä ja kehon hallintaa, lihasrelaksantteja ja buranaa. Nappeja saa nappailla yhdessä ja erikseen pitkin päivää, töissäkin aina tauoilla Yöksi viimeistään otan molempia, että saan nukuttua. Tämä koneella istuminenkaan ei tee yhtään hyvää, joten yritän olla nopea käynneissäni ja postailla silloin, kun pystyn. 

Yhden illan ylläri - triojätskiannos persikalla
Vähän iloisempaa aihetta seuraavaksi. On ollut aivan mieletöntä herätä aamuisin, kun aurinko porottaa taivaan täydeltä ja meinaan tosi kuumasti. Luojalle kiitos, että hommattiin kämppään rullattava pimennysverho tai muuten paistuisi elävältä. Näin kevään alkaessa kuumotus ei ole vielä niin voimakasta, mutta kesällä on väliin ikävä herätä siihen, että varpaat savuaa. Nyt vaan nautin näistä keleistä. Lähdin T:n kanssa tänään kaupungille ja saatoin hänet asemalle. Olin jo suunnitellut vapaapäiväni pyörimällä asioilla, mutta töistä tulikin paniikkipuhelu ja kahden tunnin sisään olin jo työpuvussa. Tuhlaamisen sijaan ansaitsin vähän lisää tuhlattavaa. 

Kipaisin ennen bussille spurttausta Sokokselta hakemassa hiusvärin. Juoksuspurtti oli muuten virheliike, meinasin pyörtyä bussiin. Nopeus ei ole enää valttia. Hitaasti ja rauhassa ne kilpikonnatkin pääsee perille. Mutta asiaan. Alkaa juuri taas ikävästi pilkottaa hiusten seasta, joten tummempaa väriä päähän tulee, ainakin pääsiäiseen mennessä. Ihan heti en uskalla alkaa sitä levitellä, varsinkaan yksin, jos kädet jumahtaa ylös värin levityksen aikana. Suunnittelin, että raidatkin saavat nyt kyytiä. Väriä vaan koko pää täyteen. Kyllä ne sieltä kumminkin muutaman pesun jälkeen puskee taas näkyviin.

Kampissa taas tapahtui
Vihreä väri ei houkutellut maistamaan (bongaa kuvasta Jone Nikula)
Paremmat eväät, vuoden ensimmäinen amppari ja nimenomaan ulkona
Vuoden ensimmäinen ulkoilmajätski tuli vetäistyä Matin kanssa, kun hän täällä kävi. Olin jotenkin niin haltioissani mansikkatuutista, ettei kuvamateriaalia ole ollenkaan. Ampparisekoilusta tulikin kuvia sitäkin enemmän. Syödessä ei ainakaan ollut pelkoa sulamisesta tai valumisesta, sen verta kylmä vielä oli auringosta huolimatta. Huulet meinasi jäätyä kiinni jäätelöön, mutta oli se sen arvoista. Kohti jäätelökesäää..

Nyt kipinkapin peiton alle ja unta palloon. Huomenna taas töihin vaihteeksi ja illalla ohjelmassa siskodisco. Sisko tulee yöksi tai pariksi. Katsotaan nyt kauan viihtyy täällä Espoon puolella. Öitä.

11. maaliskuuta 2013

Draivi päällä

Lauantai Wonder Festivalissa Serenassa, ai että. Oli kyllä hienoa, vaikka vähän mietityttikin heilua bikineissä pienessä huppelissa ja pelkässä poikaporukassa. Yritin kaikkeni, mutta en saanut tarpeeksi innostettua muita mukaan. Bileet oli mahtavat ja fiilis korkealla. Harvoin sitä pääsee tämmöistä kokemaan.  Ikuiset traumat jäi kylläkin vesiliukumäistä. Ikinä pelännyt niin paljon kuin pimeää, umpinaista putkea laskiessa. Siiderit taisivat vaikuttaa, vaikka montaa en niitä lauantain aikana kumonnutkaan. Pojat vakuutti mennessä, että laskeminen tuntuu siistiltä, mutta itselle se oli pelkkää suoranaista kauhua. Ja silti kokeilin kaikki mäet ja villin virran. Järjestäjille meni illasta asiallista palautetta, koska osa asioista ei ollut ihan parhaalla mahdollisella tavalla toteutettu. Esimerkiksi ikävä yllätys oli se, ettei poikien puolella ollut enää kaappeja jäljellä normilippulaisille. Onneksi T:n kamat änkemällä mahtuivat omaan kaappiini. Eikä sisällä ollut ihan niin trooppista kuin olin odottanut. Saunassa oli ihanan lämmin, mutta poistullessa oli entistä kylmempi. Loppuillasta olinkin jo ihan kananlihalla ja oli pakko lähteä vaihtamaan vaatteet. Lähdettiin taktisesti ennen loppuruuhkaa. Kaikesta huolimatta korvan taakse jäi kytemään idea ensi vuoden zembaloista, joihin osallistuisi molempina päivinä. Tunnelibileet jäi kokematta, kun en tarpeeksi etsinyt paikkaa illan aikana. Jäipähän jotain uutta ensi kertaan.

Holmberg (c) Sessions2
Miehisesti uunimakkaraa. Kokkasin peruskotiruokaa, jolla jaksoi koko illan.
Pitkään etsin valotikkuja kaikkialta ja Matti minut pelasti. Loistaa muuten vieläkin, toista päivää jo.
Tuliaisesta ihan innoissani vieläkin, ensimmäinen haalarimerkki.
Sunnuntai valui ohi koomaillessa. Ei ollut huono olo, mutta väsy sitäkin enemmän.  Kivaa, että M:kin pääsi vihdoin meillä käymään, kun muuten tulee nähtyä niin harvoin. Menee vielä pitkä aika ennen kuin ehdin Iksun nurkillekaan pyörimään kavereiden kanssa. Onneksi pääsiäinen on vapaa, joten näen ainakin porukoita, kun kokoonnutaan kaikki mummulaan. Makoilun ohessa katsottiin T:n kanssa End of Watch (Poliisit). Jake Gyllenhaal oli aluksi omaan silmään oudonnäköinen ilman hiuksia. Leffassa kuvattiin poliiseja työssään, ja hetki meni tottuessa tosi-tv -maiseen kerrontaa ja kuvaukseen. Silti ihan kelpo pätkä, vaikkakin jää kerran katsottavaksi elokuvaksi.

Suihkun jälkeen saunajuomaa. Fanta metsämarja, ihan parasta.
Tänään sain inspiraation lukea etiikkaa, opiskelin oikein kunnolla. Nimittäin otin terveyskirjasto.fi -sivuston avuksi. Tein oikein muistaanpanoja vihkoon, selitin käsitteitä ja referoin aiheita, jotta myöhemmin voin vielä kerrata niistä eikä aina tarvitse hakea samoja asioita uudestaan. En tykkää yhtään, jos pitäisi pelkältä ruudulta lukea enkä halunnut päästää itseäni helpolla, että olisin vain kopioinut, liittänyt ja tulostanut tekstit valmiina. Jaksoin paremmin keskittyä, kun ei pelkästään lukenut kirjaa. Eteneminen on hidasta, koska tankkaan samaa sivua moneen kertaan. Niin kauan, ettei ajatukset enää harhaile vaan luulen ymmärtäväni lukemaani. Odotan jo innolla, että saan sunnuntaina toisen kirjan. Kaveri auttoi lainaamalla opuksen Ihminen - Fysiologia ja anatomia, josta pitää muutamat luvut ainakin lukea. Katson, jos kahlaisin koko kirjan. Sanaselityksiä kirjoittaessa uppouduin lukemaan kaikkea mahdollista hoitoalaan liittyen. Kun aloin selvittää yhtä käsitettä, selvitin sitten kunnolla. Vapaapäivät meneekin tästä lähtien samalla kaavalla. Pitäisi vielä löytää motivaatiota lukea myös ennen töitä, mutta johonkin se aika aina katoaa ennen vuoronalkua enkä ehdi kirjaa avata. 


Vielä iltapalaa, suihkuun ja nukkumaan pikapikaa. Huomenna pääsen fysioterapeutille. Toivon saavani venyttely- ja jumppaohjeita, koska pelkkien hot geelin ja kipulääkkeiden voimalla liikkuminen alkaa rassata. Jumit alkaa olla sitä luokkaa, että kohta en pääse mihkään. Tänäänkin venyttelin ja pyörittelin, että selkä ja hartiat aukeaisi, mutta ei mitään tehoa. Kahvakuula on nyt pakko hommata, että pystyn kotona kunnolla jumppaan.  

6. maaliskuuta 2013

Hei hei Opelix

Täällä minä olen, edelleen mummulassa. Päivällä käytiin kauppareissulla, mutta tämä oli jotenkin erilainen matka. Syy siihen oli se, että tämä oli viimeinen kerta, kun pääsin Opelixilla kruisailemaan. Katsastus ei mennykään ihan odotetusti, kun postissa tulikin korjaustuomio eikä autoa kannata enää laittaa kuntoon. Monet matkat sillä on tullutkin reissattua, niin takapenkillä kuin pienempiä matkoja itse ratin takanakin. Viimeinen ajo on varmasti myös ikimuistoinen, koska viimeiseksi ajoksi se meinasi jäädäkin. Joku suoraan sanottuna törppö ohitti meidät risteysalueella ihan päin sanonko mitä, kun olin kääntymässä oikealle. Sillä takana tulevalla oli kiire ja suhahti ohi viereisen kääntyvän kaistan kautta heittäen kaikki sohjoloskapaskat päälle ja näkyvyys katosi kokonaan. Meillä oli onnea matkassa, koska takana ei tullut enempää autoja eikä kukaan ollut ylittämässä risteystä jalan tai autolla. Kyllähän se säikäytti ainakin minut, mutta tajusin silti pysähtyä ja odottaa, että pyyhkijät hoitavat hommansa. Kaupan pihassa saikin siivoilla enimmät loskat pois, mutta auton puhtaus oli muisto vain. Kuulostaa pieneltä asialta, joka nyt voi sattua milloin vain, mutta silti se on minulle iso juttu, kun muutenkin ajan niin vähän. Takaisin pihaan päästyä pääsinkin pesemään ja puunaamaan auton. Viimeinen kosketus, viimeinen hyvästi. 

 

On jotenkin hassua, että pääsiäiskarkit ovat jo kaupoissa. Tai no olleet jo jonkin aikaa. Huomaa ainakin hyvin töissä ollessa, mikä pyhä ja juhla on tulossa, kun teemat vaihtuu hyllyissä. Vedä nyt siinä sitten kuukausi mämmiä ja suklaamunia, ennen kuin oikea pääsiäinen on edes täällä. Itse odotan suosiolla oikeaa ajankohtaa, vaikka fazerin makupalat lähtikin jo mukaan. Innostuin Tiimarissa pääsiäiskoristeista niin, että lehti lähti mukaan tarkempaan syyniin. Ajattelin askarrella vähän koristeita ja jos korttejakin saisin postitettua, kun ystävänpäivänä ne kortit jäi lähettämättä.
Pääsiäinen pelastettu
Äiti oli jättänyt kakkua viime käynniltään, tiramisu oli tuhtia tavaraa
Saunan jälkeisissä euforioissa jatkuu tämä ilta. Aamulla yritän olla pirteänä ottamassa puukuormaa vastaan. Päivällä vedetyt päikkärit kostautuvat nyt, kun pitäisi käydä jo nukkumaan eikä taaskaan väsytä ollenkaan. Eilen sinnittelin, vaikka koko päivän väsytti eikä silti yölläkään oikein nukuttanut. Sisäinen kello elää jotain ihan omaa elämäänsä.

5. maaliskuuta 2013

Hulinaa ja hyvää menoa

Vilinäviikko ja nyt pääsin koneelle ajan kanssa, kun olen jaksanut vain käydä pyörähtämässä. Viime keskiviikkona kiertelin kaupungilla vapaapäivän kunniaksi ja sain M:n seurakseni. Lähdin varta vasten hakemaan Kicksin self tanning lotionia ja samalla tuli kierreltyä muutenkin Forumia. Mitään muuta ei pitänyt ostaa, mutta silti tulin suuren kassin kanssa kotiin. Ginalta löysin ihanan rennon turkoosin paidan ja H&M:ltä pari neon t-paitaa, oranssin ja pinkin. Eli kevät, olen varautunut ainakin sokaisemaan ohikulkijat. Oli minulla paljon ruokaostoksiakin kotiintullessa kassissa, ettei ihan kaikki rahat menneet vaatekauppoihin. 

Laseillekin oli käyttöä, ihana paiste
Niin luulin, että kohta pääsisin pyörällä töihin
Lähtötilanne, heti piti päästä testaamaan
Ensimmäinen kerros otti ihoon kiinni ihan hyvin, mutta halusin enemmän väriä. Tuli tasainen lopputulos, vaikka niin pelkäsin aamulla herääväni seeprapuvussa. Laitoin toisen kerroksen torstai-iltana, mutta jo perjantaina tuntui, että väri huuhtoutui suihkun viemäriin. Kolmannen kerroksen ihoni sai perjantai-iltana, jotta töissä olisi ihana rusketus eikä meikkiä tarvitsisi aamulla niinkään laittaa ripsarin lisäksi. Tällä kertaa väri otti kiinni myös kasvoihin ja muistutin ihan papua. Työkaverit uteli olinko käynyt solariumissa. Hieman oli outo olo, kun tiesi, ettei ole meikannut. Tuijotin peiliin jotenkin entistä enemmän tauoillakin. Lauantai-iltana oli tiedossa juhlimista työkavereiden kanssa, joten pohdin koko pitkän työpäivän mitä teen naamalleni. Suihkun jälkeen olo tuntui taas niin vaalealle, vaikka minua yritettiin vakuuttaa, että olen ihan tarpeeksi ruskea. No päätin fuskata vähän. Kosteutin ja värjäsin vain yläkroppani naamaani myöten ja toivoin sormet ristissä, että normi meikkivoide sulautuu ruskettajan kanssa ihooni. Eikä huomattavaa rajaa jäänytkään kaulaan, sain huokaista. Yksi työkaveri heittikin, että jos ei tietäisi minun olevan suomalainen niin voisi luulla omaksi ihonväriksi tai jotain sinne päin. 

Ilta meni kivasti. Aloteltiin meillä porukalla. Jossain vaiheessa tuntui, että parhain meno oli pienessä keittokomerossa, koska siellä melkein kaikki kyhjötettiin. Illan aikana selviydyttiin kahdesta juomapelistä. Vaikka oltiin varattu siirtymisaikaa bussille, jotenkin se bussi kerkesi lähteä nenän edestä. Keskustaan päästyä suunnattiin Tavastian lauantaidiscoon. Nojoo, ehkä parempi meno, kun on live-esiintyjä. DJ soitti aikas vanhoja hittejä ja odotin koko illan, että kyllä tämä tästä lähtee. Päätin, että on hauskaa musiikista välittämättä, ja koko ilta menikin tanssilattialla. 

Kuva Tavastialta, värioksennuspaita pääsi menoon mukaan

Sunnuntaina piti skarpata, vaikka olo ei ollutkaan paras mahdollinen. Mentiin T:n kummeilla käymään, tämän vuoden ensimmäiselle sunnnuntailounaalle. Ruoka oli hyvää ja maistoin uusia makuyhdistelmiä. Alkusalaatissa oli ainakin kuivattua tomaattia ja aurajuustoa, joita en ole aiemmin salaatissa syönyt. Uunilohi upposi hyvin, koska itsekin tulee tehtyä sitä jonkun verran. Punajuuri-vuohenjuusto-sipulisalaatti oli uusi tuttavuus. Luulin, etten pidä vuohenjuustosta, mutta kummasti sekin katosi lautaselta. Jälkkäri lusikoitiin pikarista; vaahdotettua kermaa, marjoja ja marenkia. Kaiken tämän jälkeen piti vielä jaksaa kahvitella. Itse otin porkkanakakun kylkeen yrttiteetä, koska maha ei siedä enää kahvia ollenkaan. Oli kiva nähdä T:n sukulaisia pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Muuten ei tule oikein pidettyä yhteyttä, joten juttua riittää aina nähdessä.

Kotiintullessa vielä paistoi
Kauaa ei kotona kerennyt hengähtämään, kun sisko, veli ja T:n veli tulivat iltakahville. Saatiin ilmapatja varavuoteeksi, koska ensi viikonloppuna on tulossa ainakin yksi yövieras. Tällä kertaa ei siis tarvitse laittaa sänkyä osiin. Tein pitkästä aikaa pannaria, koska kahteen pekkaan pellillinen hupenee aika tuskalla. Höpistiin huomaamatta pari tuntia, joten pitikin alkaa valmistautua tulevaan työpäivään. Sisaruksia saa harvoin kylään, joten ei niitä hevillä haluaisi päästää lähtemään.

Harkitsen vakavasti isompaa pöytää, sai taas kattaessa pelata tetristä
En voinut vastustaa tulppaanien kutsua
Musta tuntuu ja peilikin sen kertoo, että kasvoputsarini on vähän liian tujua tavaraa. Puhdistaa ainakin hyvin ja syvältä, koska vie värinkin osittain mennessään. Kaikista parhain tulos tuleekin, kun laittaa värikerroksen ennen menoa ja antaa vaikuttaa. Voide kuivuu aikas nopeasti, vain yhden vaatteen värjäsin, kun puin liian pian ensimmäisellä kerralla. Käsien kanssa on ollut taiteilemista, kun kämmenpuolikin saa väripintansa ja rystysiin jää kaikista eniten pigmenttiä. Silti odotan jo, että pääsen laittamaan vielä korjaus/viimeistelykerroksen lauantain allasbileitä varten. On sitten tasainen rusketus bikinien kaverina. Kauhulla jo odotan, miltä näytän, kun annan viikonlopun jälkeen värin lähteä kokonaan pois. Vai osaanko enää luopua tästä?


Nyt olen parin viikon tauon jälkeen taas mummulassa. Bussimatkustus aiheutti ihanan matkapahoinvoinnin, josta kärsinkin koko loppupäivän. Lumityöt tuli viimeisteltyä ja muuten vietettiinkin aikaa sisällä. Täällä viihdyn vielä pari päivää, ja sitten saakin kiiruhtaa töihin.