26. huhtikuuta 2013

Koskaan vappua ei voi juhlia liian aikaisin tai liian paljon

Tämän lausahduksen innoittamana laitoin kotiin vähän vappukoristeita. Puhallettiin ilmapalloja ja kieputin serpentiiniä. Tai minun osaltani puhaltaminen jäi vaatimattomaksi yritykseksi, kuinka noloa. En vaan saanut ilmaa sinne palloon. Viikonlopun jälkeen vaihdan makkariinkin verhot, joten senkin huoneen voi koristella juhlatunnelmaan. Saapahan lisää harjoitusta pallojen täyttöön.Tai sitten otan pumpun avuksi, keinot on monet.


Eilen kävin fyssarilla. Ja taas nolottaa. Minulle ei melkein koskaan käy näin, mutta nukuin pommiin. Onneksi fyssari soitti ja hätyytti minut paikalle. Poljin tuhatta ja sataa, että kerkesin. Onneksi käynti ei mennyt ihan hukkaan, kun puoli tuntia olin hierottavana. Tällä kertaa sattui niin maan pirusti. Varmaan juuri siksi, että kroppa kävi kierroksilla. Taustalla soi sopivasti Killing me softly, ja juuri siltä minusta tuntuikin. Kotiinpäästyä olin aikamoisen pökertynyt ja pientä paniikkia häilyi ilmassa. Päivä alkoi ihan ketuilleen, ja olin siitä todella allapäin. Ilta menikin pakertaessa vain sen voimalla, kun ajattelin ja odotin tulevaa viikonlopppua ja niitä ihanan kivoja, tulevia hetkiä. Kun tämän illan jaksan, koko viikonlopun saan vain olla ja pitää hauskaa.

Ja nyt olen täällä Iksussa, vihdoinkin. Varmaan kutakuinkin pari kuukautta on vierähtänyt viime käynnistä, joten jo oli aikakin tulla. Junalla puksutettiin Teemun kanssa aikaisin aamusta Tampereelle. Äiti nappasi meidät sieltä kyytiin, ei tarvinnut linkassa enää matkustaa. Käytiin Buffassa lounaalla ennen kotimatkaa. Kasasin lautaselle onnessani salaattia ja kasviksia, pitkästä aikaa sai porkkanaraastettakin. Pizzoissa oli tosi hyvä pohja, maistui meille jokaiselle hyvällä ruokahalulla. Vatsat täynnä kotia kohti. Kyllä voi maisemat ja paikat näyttää ihanan tutuilta ja turvallisilta. 

Aamukaakaot ja menoks
Aamupala mukana. Kalan voisi tietty laittaa kiposta nyt jääkaappiin, haisee siihen malliin.
Prismakierroksen jälkeen syömään
Kahden kattauksen taktiikalla
Kotona makusteltiin ensimmäiset tippaleivät ja äidin simaa
Nyt täytyykin rientää. Veli tuli käymään, joten pitää moikata. Kavereitakin näen tässä kohtapuoliin. Viikonloppu alkakoon!

24. huhtikuuta 2013

Mikä olo

Oikeasti. Rakastan tätä saunan jälkeistä oloa. Ollaan asuttu Espoossa reilu puolitoista vuotta ja nyt pääsin ensimmäistä kertaa saunaan täällä. Sopivasti silloin vähän muuton jälkeen kellarikerros lainehti vedestä, ja remppa tuntui kestävän ja kestävän. Tästä syystä häkkivarastoa ei ole käytetty ja pyöräkin joutui palelemaan pihalla koko kylmän talven. Nyt remontti on kuitenkin vihdoin valmis ja pääsin nauttimaan uusituista tiloista ja ennen kaikkea saunan lämmöstä. Naisten saunavuoro on tälleen tiistai-iltaisin, ihan ilmaiseksi. Sain nauttia ylhäisesti yksinäisyydestä melkein koko saunomisen ajan. Varauduin kasvonaamiolla ja vähän muillakin tarvittavilla puteleilla, koska aioin ottaa rentoutumishetkestä kaiken irti. Kaikista eniten olen juuri omaa saunaa kaivannut kämppään, joten tämä lievittää tuskaa. Eikä todellakaan jää tähän yhteen kertaan.

Kun nainen lähtee saunaan
Tänään oli vapaapäivä, joten se tiesi salipäivää. Kokeilin ystävän vinkkaamaa hauisliikettä, kun muutenkin oli käsipäivä, hauis-ojentaja-olkapää. Eevis on kyllä minun inspiraation lähde ja blogitekstit motivoi. Ihailen hänen nykyistä olemustaan, kun välillä keretään näkemään. (Älä yhtään punastele, kun luet tätä. Olet ansainnut kehut.) Yhden jos toisenkin vinkin olen imenyt hänen blogistaan, kiitos niistä. Ja tuo liike muuten tuntui. Hyvä että sain pukkarin kaappia avaimella auki.


Aloin heti salilta kotiuduttua Teemun kanssa kokkaamaan. Hän oli jo aloitellut, joten saavuin sopivasti apukäsiksi. Ostin vihdosta viimein kalaa, kun sitä on hekumoitu monta viikkoa. Leikkasin lohen medaljongeiksi, mutta jätin ne suosiolla paistomestarille ja keskityin muihin lisukkeisiin. Lohta voisin syödä vaikka joka päivä eri muodoissa, mutta se on niin pirun hintavaa. Kyttään aina, koska lohi tulee tarjoukseen ja tietysti siitä pitää heti vinkata siskollekin. Kaiholla aina ojentelen asiakkaille pakkaamiani lohenpaloja, että nyt ne ui toiseen kotiin. 


Kevät tuli vihdoin olkkariin, kun vaihdoin verhot. Punaset sai lähteä ja nyt näytetään vihreää valoa maailmalle. Lupailin, että verhot vaihtuu vasta, kun lumet on sulaneet. Ja nythän niin alkaa aika pitkälti ollakin. Teemu huolsi pyöräni, joten pääsen kruisailemaan sulaneita teitä pitkin. Ihana tunne, kun ei tarvi enää kävellä ja seikkailla bussien kanssa joka paikkaan. Saa vain polkaista ja viilettää työmätkatkin.


Tämä päivä oli jotenkin ihana, hassu ja vähän outokin. Mieliala vaihteli ylhäältä alas ihan hetkessä. Ei tarvinnut kuin ulos vilkaista ikkunasta iltapäivällä ja todeta, että siellä sataa. Heti vaikutti negatiivisesti fiiliksiin. Olen sään orja, helposti vietävissä. Siksi verhojen vaihtokin tuntui aluksi pirulliselta pakkopullalta, vaikka itse ne halusin ja päätin vaihtaa. Se oli mielekkäämpää hommaa verrattuna pääsykoekirjojen avaamiseen. Tämänkin päivän onnistuin täyttämään kaikella muulla kuin lukemisella. Pääsykoepaniikki nostaa taas päätään. Fysiikka ja kemia on jotain niin, niin ääh. Muistan kyllä, että samoja asioita käytiin yläasteella läpi ja kuinka ne silloin osasin. Lukioajoilta en musitakaan yhtään mitään. Ja nyt minun pitäisi osata taas. Olen pulassa. 

Tankkaan nyt kaikkea nippelitietoakin moneen kertaan, jotta en lankeaisi kompavaihtoehtoihin kokeessa. Kaverin lainaama kirja on paras siinä mielessä, että se on niin selkeä, kun jaksaa keskittyä. Päätin alkaa lukea tästä lähin opusta kuin lehteä, eli kaikkialla. Jotenkin syödessä ruoka ei mene alas, jos en lue samalla jotain. Eli jos kirjalle käy vahinko vaikka aamupalapöydässä, niin korvaan kyllä sen. Ostan uuden tilalle, ei huolta. Pidän tätä kyllä kuin omaani, mutta koskaan ei voi tietää. Minulle tulee vaan heti joku lukko päälle, kun pitäisi keskittyä vaan lukemiseen. Siksi minusta ei ole kuluttamaan kirjaston penkkejä moneksi tunniksi putkeen. Tämä joka välissä lukeminen on tähän asti toiminut. Tai toiminut ja toiminut, mutta niin ainakin toivon. On vaan niin paljon opittavaa ja sisäistettävää ja aika loppuu kesken. Nytkin vaan istun tässä, olkapää jumittaa kirjotuksesta enkä lue. Oikeasti pitäisi jo nukkua. Mutta suupielet on taas ylöspäin. Sauna piristi, kruunasi koko illan ja nyt on hyvä olo.

Tämäkin herkku kyllä piristi. Nyt on Ingmannin molemmat uutuus-triojäätelöt testattu
Pakko hehkuttaa tähän loppuun vielä venyttelyä. Olen alkanut venyttelemään iltaisin, vihdoin. Pitäisi vaan jatkossakin jaksaa ja viitsiä. Auttaa tosi paljon nukahtamiseen, kun kroppaan tulee lämmin tunne ja jomotukset hellittää. Ainakin siihen asti, että kerkeän nukahtaa. Olen suoraan sanottuna laiska venyttelijä. Herkästi kyllä manaan, kun salin jälkeisenä päivänä paikat jumittaa ja on lihaskipua. Sellaista erilaista, mihin ei lääkkeet tai tropit pure, vaan ainoastaan venyttely ja paikkojen pyörittely. Alan vihdoin oppia olemaan oikeassa asennosakin. Kroppa hakeutuu ryhtiin huomaamatta. Tai ainakin huomaan aikaisemmin korjata valahtaneen asentoni. Hyvään suuntaan olen siis menossa itseni kanssa. Kotiharjoituksista, salilla käymisestä, venyttelystä ja fyssarista on ollut pelkkää apua ja hyötyä. Joten nyt vielä iltavenyttelyt ennen nukahtamista. Nuokun jo tässä näppäimistön päällä.

22. huhtikuuta 2013

Viikonloppu vierähti

Olin lauantaina töiden jälkeen ihan partygoing-fiiliksellä. Harvinaista minulle. Töissä meni niin kivasti, että olisi voinut vaikka lentää kuuhun innosta. Korkkasin omenasompan ja aloin valaa fiilistä kattoon. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja tuli koti-ilta taas. Vetäydyin kollareissa sohvalle. Burlesque-leffa pelasti illan, joten hautauduin popcornkipon kanssa elokuvaa katsomaan. Koti-illat on kivoja, mutta ei välttämättä silloin, kun menojalka vipattaa. Täytyy venata Iksureissua, ja silloin bailata sydämensä kyllyydestä pitkästä aikaa. Kovat odotukset kasaantuu reissuun, mutta hyvää kannattaa odottaa. Leffasta vielä, että Burlesque on yksi parhaimmista näkemistäni elokuvista. Ja tunnetusti katson leffoja paljon. Siskokin on tästä samaa mieltä, että sen voisi katsoa uudestaan ja uudestaan. Ei haittaa, vaikka juonen muistaa jo ulkoa. Ihana. Silmänruokaakin on tarjolla. Cam Gigandettia voisin tuijotella päivät pitkät. Ne silmät vaan vie mennessään. Kannattaa katsoa, jos leffaa ei ole vielä nähnyt.
Kuva täältä
Show jatkuu täällä
Leivoin jo munkkeja, koska tänään oli ainut päivä, kun kerkesin sen hoitamaan alta pois ennen vappua. Urakkaa oli taas kerrakseen, mutta nyt notkuu pakkanen. Riittää hyvin Ullikselle vappubrunssille ja vielä sen jälkeenkin. Yksikään ei palanut, ja itsekin säästyin ehjin nahoin. Kuuman rasvan kanssa leikkiessä saa varoa ihan suosiolla. Kun liesituulettimeen ei saa puhallusta, koko kämppä kärysi. Tuntui, että katkua oli silmät ja korvat täynnä. Sovelsin taas kahta kolmea eri ohjetta mieleni mukaan. En vaan voi pitäytyä yhdessä ja noudattaa sitä. Hyviä tuli, pitihän munkkeja maistaa. Laaduntarkkailua.

Leipomusurakka vei niin voimat, että syömisen jälkeinen hepailu venyikin puolentoista tunnin päikkäreihin, hups. Sali jäi tänään väliin, vaikka aamulla teki niin mieli mennä. Venytin lähtöä ja jäi sitten kokonaan pois. Ehkä näin oli parempi. Kävinhän tällä viikolla jo kolmesti. Olkapäät ja lavat jumahti taikinan vaivaamisesta. Sain onneksi helpottavan hieronnan. Maltoin jopa venytellä pitkään tässä illalla. Nyt voikin mennä hyvillä mielin nukkumaan. Ei satu enää. 

ps. Alan oppia, ettei jutut aina kasaudu multipostauksiksi.

18. huhtikuuta 2013

Säkenöi sateesta välittämättä

Olen hurahtanut ja jäänyt täysin koukkuun. Kuvat ja liikkeet tulevat uniin. Odotan jo seuraavaa kertaa innolla. Mistään muusta en jauha kyllästymiseen asti. Kalenteri täyttyy mielekkäistä menoista ja korttia vinkutetaan aina vapaa-ajalla. Aloitin siis salitreenauksen, eikä se ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Olen niin innoissani. Fyssarikin sanoi, että olen hienosti aktivoitunut. En voi uskoa tätä todeksi. Olen innostunut liikunnasta, itseni haastamisesta. Silti täytyy muistaa, että maltti on valttia.

Tiistai oli kokonaisuudessaan ihana ja onnistunut vapaapäivä. Hommasin kuukauden jäsenyyden läheiselle salille, joten käytiin siellä Teemun kanssa. Onneksi hän tuli mukaan, koska muuten olisin ollut ihan hukassa. Paikka on kolmikerroksinen, joten saleja ja laitteita riittää. Hetki meni ennen kuin löysin ne omat laitteeni, koska monet näytti ihan utopistisilta hilavitkuttimilta. Parhaimmat naurut sain kotona tästä. Tuolta minusta tuntui aina koulussa, kun jouduin salille. Ei onneksi enää. 

Tänä vuonna S & T kohtasivat salin haasteet yhdessä

Hetken aikaa hölläilin ja torkahdin sohvalle ennen kaupungille rientämistä. Olin ovela ja lähdin edeltä pyörimään kaupoille. Pojat tunnetusti rakastavat shoppailua ja ostosten kantoa, joten kiertelin yksin. Sain kaiken, mitä lähdin hakemaan ja vähän ylimääräistäkin. Antaa sataa vaan niin lumet sulaa. Haluan jo päästä käpötteleen valkoisissa popoissani. Löysin MicMacista pinkeille tennareille kaverit. Hinta oli niin sopiva, ettei kahta kertaa tarvinnut miettiä. Uutta minulle, joka jahkaa ja jahkaa. Löysin mielettömät pinkit shortsitkin ja ne pääsevät jalkaan heti vappuna. Suunnittelin asun niiden ympärille jo tänään. Kuvaa tulee sitten lähempänä juhlia. Palkka tuli eikä kokonaan mennyt. Kerrankin shoppausreissusta jäi hyvä fiilis. Toista kertaa en vaan laita korkoja vastaavalle pikaspurtille. Jalat oli hellänä vielä seuraavanakin päivänä töissä. Vauhtia riitti ja kelloa vastaan pyöriessä kokeilin osan vaatteista sovituskoppijonon vieressä tai keskellä kauppaa peilin edessä. Kukaan minua ei kumminkaan tunne ja kaupoilla pyörin niin harvoin, joten mitä väliä. 

Uutuusneule, shortsit ja kengät kesäksi. Ihastuin pyöreäkauluksisiin neuleisiin.

Minulle on tärkeää, että leffassa on ajoissa, koska en halua missata trailereita. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Sen takia kaupoilla saikin kiiruhtaa. Käytiin katsomassa Gangsterisota, joka oli kyllä enemmän Teemun mieleen. Kelpo kuva, ei sillä. Suosittelen niille, jotka tykkää mielettömästä räiskinnästä, koska sitä riitti. Parhaimmat naurut tuli aina Ryan Goslingin avatessa suunsa. Aksentti oli jotain hervotonta, jotain niin Nylon Beatin kuuloista, pikkurilli ojossa heilumista. Miksi hänen roolinsa oli tuollainen?? Silmänruokaa korvatulpissa.


Yhdessä välissä vedin maitorahkasmoothieta joka päivä. Ne oli ja on tosi hyviä ja helppoa, mutta liika oli liikaa. Enää ei uppoa ollenkaan. Blenderi pölyttyy pöydällä. Kokeilin uutta makuelämystä. Hetken mielijohteesta keitin tällä viikolla marjakiisseliä. Maistui hyvältä sellaisenaan sekä turkkilaisella jogurtilla tai maitorahkalla höystettynä. Uusi lemppari on löytynyt. Kiitos Eevikselle, jonka aamupalasta bongasin tämänkin. Toimii hyvin valmiin mehukeitonkin kanssa. Nam!


Kävin fyssarin käsittelyssä tänään. Vähän (paljon) pelotti, koska olin niin jumissa vieläkin tiistain treenin jälkeen. Kuitenkin hyvä aamupala rauhassa syötynä helpotti jännitystä. Lapojen ja niskan tykytyskin katosi kuin itsestään kävellessä FysioSporttikselle. Pakkasin salikamat mukaan, että pääsen salille heti käsittelyn jälkeen. Huolehdin turhaan. Tällä kertaa ei sattunut niin paljon kuin yleensä, vaikka vedet kihosikin silmiin. Tällä kertaa en tarvinnut enää kinesioteippausta. Tulosta on siis havaittavissa. Ravatessa paikasta toiseen sain hyvän alkulämmön päälle, joten crossilla ei tarvinnut niin kauaa huhkia salilla. Muutenkin ohjelma kokonaisuudessaan alkoi jo tökkiä, joten fyssarinkin hyväksymänä painotin tänään enemmän jalkoja. Ensi kerralla sitten käsien vuoro. Muutenkaan ei ole hyväksi harjoittaa heti niitä paikkoja, joita fyssari on juuri muovannut, venyttänyt ja vanuttanut. Kaksijakoinen ohjelma kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Kaikki mehut tuli puristettua ja raahauduin lopulta pukkariin. Kotona olo oli mitä mainioin, nuutunut mutta hyvä. Pilateksen jätin kuitenkin tänään väliin. Edelliskerran niskasäryt eivät kauheasti houkutelleet. Innostuin jo Unisportin joogasta, ja sitä aionkin kokeilla seuraavaksi. Pilates ajoittuu tuolla uudessa paikassa niin hankalasti. Pitäisi vaan lähteä Meikkuun tai Viikkiin, mutta se on aina viitsimisestä kiinni. 

Päivän ruoka

Viikonloppu on jälleen työntäyteinen. Juhlin sitten hyvällä omallatunnolla ennen vappua ja vappuna. Odotan jo tulevaa reissua Iksun suunnille. Viime kerrasta on luvattoman pitkä aika.

13. huhtikuuta 2013

Kyllä hyljekin liikkuu

Mitä kauemmin siirtää tänne tuloa, sen vaikeampi on alkaa rustaamaan uutta tekstiä. Monena päivänä olisi ollut paljonkin kerrottavaa, mutta en ole vaan jaksanut aloittaa. Nyt alkaa kuitenkin viikko lähennellä loppuaan, joten palaan viikon tapahtumiin ennen uusia tuulia. Varoitus: multipostaus, juttua riittää.

Jaloissa alkaa todellakin tuntua tämä kävely. Sali on samalla suunnalla työpaikan kanssa, joten samoja reittejä tulee sahattua päivästä toiseen. Päätin, että salillekin kävelen. Saa alkulämpöä lihaksiin ennen kunnon lämmittelyä ja reeniä. Muutenkin olisi hassua mennä bussilla, kun matka ei ole mikään mahdoton. Maanantaina tutuistuin enemmänkin laitteisiin ja opeteltiin harjoituksia, mitä alan jatkossa tekemään. Keskiviikkona pääsin tositoimiin. Menin ajoissa, joten kerkesin lämmitteleen ja alotteleen jo itekseni ennen ohjaajan tuloa. Nyt on paperilla henkilökohtainen saliohjelma neuvoineen ja kuvineen. Pärjään sitten itseksenikin. Täytyy muistaa tehdä varovaisesti ja maltilla, koska olen vielä ihan vasta-alkaja. Fyssari neuvoi, etten saa ajatella kuitenkaan liikaa. Hienoa tuossa ohjatussa tunnissa on, että fyssari tulee oikomaan asentoa ja muistuttaa ryhdistä. Tässä vaiheessa tavoitteeni on päästä kivuista ja jumeista sekä saada parempi ryhti. Ei tässä mitään sixpackia olla heti havittelemassa, vaan täytyy ensin saada tukilihakset kuntoon. Tietenkin toivon, että joskus olen timmi mimmi. Malttamattomana odotan maanantaita, kun pääsen taas pumppaan rautaa.


Torstaina kävin elämäni ensimmäisellä pilatestunnilla. Se on kehonhallintatekniikka, joka vahvistaa keskivartalon syviä lihaksia, syventää hengitystä ja opettaa liikkumaan fysiologisesti oikein. Siis ihan kuin tehty minua varten. En vain ole aiemmin sitä tajunnut enkä varmaan olisi nytkään, ennen kuin minulle suositeltiin tuntia. Ei tuntunut yhtään ihmeelliseltä mennä outoon paikkaan, tuntemattomien ihmisten keskelle urheileen ihan yksinään. Aiemmin minusta ei olisi ollut tähän, kantti olisi pettänyt. Tunnilla hengitettiin koko ajan ja kuuluvasti. Liikkeet tehtiin hengityksen mukaan, mikä tuntui haastavalta. Ohjaaja muistuttikin, että oikean tekniikan löytämiseen menee useita kuukausia. Tykkäsin todella paljon tunnista, vaikka olinkin ihan loppu kotiinpäästyä. Innostuin tekemään liikaa, liian vähällä huilimisella, joten se kostautui. Niska oli erittäin kipeä, kun pistin hyljeliikkeessäkin menemään viimeistä päivää. Onneksi niskan teipit pistivät vähän vastaan. Muuten olisin varmaan kotiutunut pää kainalossa. Rauhallisesta hengittämisestä on ollut muutenkin apua. Kun vetää pari kertaa syvään henkeä, tulee heti paljon rennompi olo. Pilates jatkuu taas ensi viikolla.

Menin pilatekseen kengät jalassa, hups. Kipin kapin takaisin pukkariin
Kokki kolmonen on valmiina
Innostuttiin Teemun kanssa yksi päivä ihan yhdessä kokkaileen ja mahuttauduttiin keittokomeroon. Saatiin essut ystävänpäivälahjaksi Teemun äidiltä, joten pitihän ne myös ottaa käyttöön. Olen taas näin valoa kohti mentäessä innostunut enemmän kasviksista ja salaateista, joten se oli minun vastuualueeni. Annoin suosiolla pihvimestarin hoitaa hommansa. Päätin olla sen suurempia ressaamatta ruoan suhteen, mikä on minulle iso asia, koska yleesä ressaan aina ja kaikesta. Kerään lautaselle sen mukaan syötävää mitä tekee mieli ja herkuttelen, kun siltä tuntuu. Karkkia ostin vasta viikonlopuksi kotiin, mikä on jo sekin iso saavutus. Ennen en ole pystynyt vain kävelemään karkkihyllyn ohi kaupassa. Limua ostin sillon, kun sisko oli yötä ja siitäkin on jo kuukausi. Pikky Myy edelleen kurkkii jääkaapista, koska pullo on avaamatta. Vielä ei ole tehnyt niin mieli, että korkkaisin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa avokadoa. Olen siitä paljon lukenut ja töissä pyörii mainos avokadon mahdollisuuksista kyllästymiseen asti. Ensimmäisen ostamani avokadon unohdin vahingossa jääkaappiin, joten se kypsyi ihan liikaa. Makua on aika hankala kuvailla, koska mielestäni se oli eniten vain mauton. Tiedän, että se on terveellistä, mutta pitää kokeilla eri variaatioita. Ihan noin paljaaltaan oli aikas vaisua.

Salaattia ja avokadoa
Grillikausi korkattu, no melkein
Ei tämä viikko ole ollut pelkkää iloa ja intoilua reenistä. Koin vähän takapakkia tuossa pari päivää sitten. Päivä tuntui aamusta lähtien surkealta, vaikka illalla odottikin pilates. Heti jotenkin tuo harmaus ja auringottomuus vaikuttaa mielialaan. Kaupassa käydessä puhelin levisi osiin käytävälle. Se ei ole minulle oikeastaan mitään uutta, koska pudottelen luuriani harvase päivä. Kuitenkin kaikki harmitus vyöryi kotiinpäästyä lumivyöryefektinä päälle ja se purkautui rytinällä. Täytyy taas mennä hiusharjakaupoille, kun vanha on nyt kahdessa osassa. Liian monta pientä ärsykettä kasaantui ikävällä höystettynä ja kuohahti yli. Tarkemmin mietittyäni pinnan alla painoi eniten just tulevat pääsykokeet. En ole kerennyt lukemaan tarpeeksi, koska aina on muka muuta puuhaa. Lukiessa ressaan kotihommia. Siivoillessa, telkkaria katsoessa ja koneella ollessa sitä, kun en lue. Tekstit tulee uniinkin. Herään monta kertaa yössä siihen, kun pyörittelen ioneita, happo-emästasapainoo sun muuta mielessäni.  
Sitten ikuisuuskysymys, johon en vieläkään tiedä kunnon vastausta. Onko minusta sairaanhoitajaksi? Halu on kova, mutta kestääkö pää, riittääkö kantti.. Teki todella huonoa katsoa Suomen selviytyjiä, kun siinä yhdelle kilpailijalle tuli jalkaan avohaava luuhun asti. Verta pulppusi puhdistettaessaki kuin jostain ylivuotavasta kattilasta. Ja tollaista mm. minun pitäisi oikeasti kestää, pitää pää kylmänä ja toimia. Paha se on enää tässä vaiheessa perua, kun haku on jo tehty ja olen nähnyt vaivaa pääsykokeiden eteen. Menisi vuodet ihan hukkaan, kun tätä etiikkaakin pänttään jo kolmatta kertaa. Yhden päätöksen olen jo tehnyt. Jos nyt syksyllä ei koulupaikka avaudu, kaupanalalle en jää taas puoleksi vuodeksi pelkästään. Haen avoimeen yliopistoon tai johonkin aikuiskoulutuksen kursseille lukemaan tai keksin jonkun muun reitin kohti hoitoalaa. En halua hukata paloani opiskelujen suhteen. Vaikka hoitoala epäilyttää, muuta mielenkiintoista ei ole vielä tullut vastaan. Sellaista, mitä haluaisin juuri nyt tehdä. Pidempiaikainen haave on päästä radioon töihin, mutta se on sitten joskus, kun on enemmän kokemusta ja elämää elettynä.

Joskus työpaikkakin yllättää ja piristää päivää. Jätskiä voisin vetää litroittain.
Kummasti postin tulo väheni. Eipähän tarvi enää roudata kassi kaupalla mainoksia roskiin.
Tämä viikonloppu meneekin ihan pelkästään töissä. Vaikka olen muuten noussut mielestäni aikaisin, pakkoherätykset ei ole koskaan ihania. Aamuista katoaa rentous ja oleilu, kun kelloa vastaan saa touhuta ja reippailla töihin. Tänä aamuna havahduin puoli viiden jälkeen hereille ja tapani mukaan aloin laskea, paljonko minulla on vielä aikaa nukkua. Järkytys oli huomattava, kun tajusin, että pitää nousta ihan muutaman minuutin sisään. Jalat on vieläkin aikas spagettia päivän jäljiltä. Jalkahierontalaite olisi kova sana. Täytyy nyt tyytyä pyöritteleen tennispalloa jalkapohjan alla, jos vähän helpottaisi. Jatkan rentoilua ja oleilua. Tämä viikonloppu menee ihan vaan kotona tekemättä mitään sen suurempia. Juhlivat teekkarit kyllä huolehtivat melutasosta. Onneksi aamulla ei ole ihan niin aikaista herätystä. Kuitenkin, ihanaa lauantai-iltaa!

7. huhtikuuta 2013

Pyykkipäivä vaikka varpaat märkänä


Järkytys on nyt suuri, kun katsoo ikkunasta pihalle. Taas tuli lunta. Miksi taas kävi näin? Yksi sun toinen valittelee takatalvea eikä se itselläkään mieltä kohota. Minä jo hekumoin ballerinoista ja tennareista. Joka vuosi sama ongelma, että talvi- ja kesäkenkiä kyllä löytyy, mutta tähän välivaiheen sateeseen ja loskaan ei niin mitään. Kumpparit odottaa edelleen kaupassa. Pitäisi hommata jotkut kivat nilkkurit tai saapikkaat, vaikka ihan tasapohjaisetkin, joilla voisin mennä rennosti baariinkin. Korollisia saappaita löytyy, mutta nyt pitää vähän varoa korkojen käyttöä niskan takia. Odotan jo, että vapuksi lumet olisi muisto vain. Vappujuhliin olisi kiva löytää jotkut saapikkaat, kun haalarijengin seassa tuntee itsensä niin ylipukeutuneeksi koroissa. Siis tänäkin vuonna menen teekkarizembaloihin mukaan. Vielä ei ole löytynyt sopivia, enkä kyllä ole kauheasti etsinytkään. Tähänkin sopii sääntö, että kaikki tapahtuu sitten ensi palkasta.

Näitä hekumoin. Pitäisi vaan päättää ottaa molemmat
Ulos piti lähteä uhmaamaan lumiräntäsadetta. Varattiin aika ja nyt on ensimmäistä kertaa käytetty pyykkitupaa täällä. Vietiin patjansuojus isompaan koneeseen, kun omaan se ei mahtunut. Pienoinen etsiminen, että mihkähän sen voisi viedä. Paikat ei olleet niin tuttuja, kun ei ole tarvinnut sellaista koskaan miettiä. Kyllä oma kone on vaan helppo ja kätevä, nyt sen oikein huomasi. Joutui niin monta kertaa ravaamaan, kun ensin etsittiin paikka, toiseksi vietiin pesuun ja lopuksi haettiin kuivuun. Vähän kyllä mietin, että jäänkö sinne koneen viereen vahtimaan, ettei pestävää kukaan vie. Tulin kumminkin kotiin ja olihan se suojus vielä kiltisti koneessa odottamassa, kun haettiin pois. Kyllä jaksan vauhkota yhdestä koneellisesta, mutta oli niin uutta ja ihmeellistä.

Siskon kanssa joskus Porvoossa olin pyykkivuororumbassa mukana. Siellä sai aina miettiä, että jääkö mieluummin vahtimaan, vai toivooko, ettei kukaan ole sammuttanut konetta, vetänyt pyykkejä lattialle ja laittanut omat pyykkinsä pyörimään. Intouduin jo suunnittelemaan mattojen ja talvitakkienkin pesua nyt, kun löytyi iso kone. Juu, olen sekoamassa. Kaverikin sai tämän kokea. Unenpöpperössä sepustin viesteihin ihan mitä sattuu, kun taas vaihteeksi kalenteristani meni päivätkin sekaisin. Sai varmasti hyvät naurut puhelimen toisessa päässä.




Puhelin minulla on oikeasti seonnut. Toista päivää olen jo tyhjennellyt muistia talteen koneelle. Kaikkea ei pystynyt synkkaamaan, joten on pitänyt kirjoittaa talteen. Kaikkea sitä on tullutkin kerättyä ja laitettua muistiin. Tämän jälkeen T asentaa siihen uuden käyttiksen, joten eiköhän kapula ala taas pelittää. Ärsytti, kun viestit ei enää tulleet tai sitten ne tuli appiinkin pari kolme tuntia myöhässä. Suurin järkytys oli, kun minulle vain ilmoitettiin, että poistin sun Instagrammin. Huuli pyöreänä meni hetki ja toinenkin. Mitä minä nyt teen joka välissä, kun en voi selata kuvia?

Jos toi uusi käyttis laittaisi puhelimen ihan uuteen uskoon. Tai sitten minun vaan pitää hommata uusi puhelin. En vaan ole vieläkään päättänyt, että hommaisinko Samsung Galaxy S3 vai sen S3 minin. Minulle ehdotettiin myös S4. En vaan haluaisi niin isoa puhelinta, kun olen tottunut, että puhelin on väliin mukana taskussakin. Sen puolesta kallistun miniin. Mutta voisinko ottaa huonompaa puhelinta, mitä äidillä ja pikkusiskolla on.. Pääsiäisenä pääsin testaileen heidän S3-puhelimia. Kamera oli kyllä tosi hyvä ja iso näyttö. Mutta se koko, miksi aina kyse on koosta?


Toli eilen kokannut hirvenlihakeittoa ja oli hyvää. Hän hääri keittiössä ihan yksinään sillä välin, kun olin pitkän päivän töissä, joten pääsin tänään nauttimaan valmiista tuotoksesta. Vielä täytyy molempien perehtyä riistan käsittelyyn, että siitä saisi yhtä maukasta kuin T:n äiti tekee.

Nyt odotan jo malttamattomana huomenillan salia. Olen käynyt viimeksi joskus lukioaikoina enkä koskaan oikein ole ollut sali-ihmsiä. Aluksi jännitti ihan sikana pelkkä ajatuskin mennä sinne habahirmujen sekaan vikiseen. Onneksi fyssarini on siellä ohjaamassa liikkeitäni oikeaan suuntaan ja tekee minulle sopivan saliohjelmankin. Siis salikärpänen on purrut minuakin. Viime torstaina minut taas teipattiin fyssarikäynnillä ja vieläkin on teipit olalla. Tämä on jo neljäs päivä eikä vieläkään kutita. Muutenkin ovat pysyneet paremmin ja tehneet kyllä tehtävänsä. Täytyy ostaa teippiä kotiinkin ja opettaa tuo toinen laittamaan ne minulle oikein. Pääsisi jatkossa vähän halvemmalla. Nyt kuitenkin iltapalan tekoon ja jännään Suomen Selviytyjiä. Oli kuulemma huisi jakso, joten en malta jättää enää huomiseen.