30. toukokuuta 2013

Olen lomalla

Tällä viikolla kävin tekemässä parit iltavuorot ja nyt olenkin vapailla ennen maanantaina virallisesti alkavaa kesälomaa. Ei olisi voinut parempaan saumaan tulla. Pidän pari viikkoa lomaa nyt ja loput pari viikkoa sit myöhemmin kesällä. Suunnitelmissa on lukea vielä paljon, koska vihdoin se pääsykoekutsu tipahti postista. Kokeet on parin viikon päästä, joten jää vielä muutama päivä ihan rentoon lomailuunkin. Stressitaso on korkeella, joten turhat itkutkin on herkässä. Hermoilen ja murehdin kaikkia pienimpiäkin asioita ja ihan suotta. Tiedän sen, mutta kroppa ei näytä sitä ymmärtävän. Mieltä painaa myös suru-uutinen kotiseudulta. Tapahtunut ei tällä kertaa koskettanut itseäni ihan niin läheltä, mutta pienellä paikalla kaikki tuntevat kaikki. Aluksi mieli yrittää kieltää kaiken ennen kuin suostuu käsittämään tapahtuneen. Eniten tuntuu pahalta juuri hänen läheistensä puolesta. Mitä he joutuivat kokemaan ja käsittelemään. Elämä on valintoja ja koskaan ei voi tietää, mitä edessä odottaa. Luulin jo, että tämä vuosi olisi jotenkin edellisiä parempi. Ettei mitään kamalaa voisi enää tapahtua. Täytyy vaan taas yrittää jaksaa ja jatkaa elämää ajan kanssa. Tarkoitus ei ole synkistellä koko postausta, mutta nuo ajatukset kuitenkin ovat mielessä päällimmäisenä. 


Nyt hieman keveämpää ja edellisen rinnalla turhamaisempaa asiaa. Käytiin tänään Teemun kanssa polkemassa pikapikaa Tapiolassa ja nyt on synttärivaatekriisi ratkennut. Vaatetuksen esittelen sitten, kun on aihetta juhlaan. Palattiin kotiin syömään, mutta kaunis ilma houkutteli takaisin raittiiseen ilmaan. Pakattiin juomapullot, pyöränpumppu ja tietysti kamera mukaan ja lähdettiin polkemaan pitkin rantoja, kohti uusia maisemia. Poljettiin minne nenä näytti ja minun suuntavaistollani se on aina hyvä ratkaisu. Päädyttiin Keilaniemestä kurkkimaan aitauksien yli Westendin pikku tönöjä. Kierros päättyi Tapiolan jätskikiskalle ja vanhan ajan suklaa maistui todella hyvälle. Täällä on koko ajan ollut niin tuulista, että tunnen olevani kohta kalju. Silti ilma oli niin ihanan lämmin, varsinkin suoraan auringossa, että jätski teki kyllä hyvää. Olin aiemmalla Tapiola-kierroksellani bongannut sulkapallosetin, joten nyt kotiutettiin se. Pitäisi vielä päästä korkkaamaan, kunhan tuo tuulikone tyyntyy. 


Vielä parinkaan tunnin polkemisen jälkeen ei olisi tehnyt mieli palata kotiin, mutta ei pidä haukata liian isoa palaa kerralla. Reissuja tehdään varmasti uudestaan ja tutustutaan uuteen kotiympäristöön. Vaikka täällä on tullut asusteltua pian kaksi vuotta, olen nähnyt aika vähän ja tiedän seudusta vielä vähemmän. Nyt kuitenkin täytyy kiiruhtaa saunaan. Tämä on oikeastaan päivän kohokohta, jota on odotettu. Huomenna on edessä äkkilähtö ulkomaille. Pitäisi varmaan vähän valmistautua.

28. toukokuuta 2013

Kesä tuleeeeeeee

Muutaman kesägallupin luettuani innostuin itsekin vastailemaan. Kuvamateriaalia keräsin viime kesän otoksista. Tuli niin haikea olo kaikista muistoista. Muutamia kuvia valkkailin tännekin, joista näkee, mistä kesäni koostuu. Odotan jo, mitä tämä kesä tuo tullessaan.


Missä vietät kesän? - Suomessa, kotona ja kotikotona, mummulassa ja  jossain päin Pohjanmaatakin käyn.

Tykkäätkö grillaamisesta? - Voisin grillata vaikka joka päivä. Oma grilli on vaan vieläkin hakusessa, joten kotona uunin grillivastukset paukkuu. Tänä kesänä syön niin paljon grilliherkkuja kuin mieli tekee, koska viime kesä meni liemiä vedellessä kyllästymiseen asti.

Mikä grilliherkku on parasta? - Olen nyt hurahtanut juustomakkaraan. Yhdessä välissä kartoin sitä kuin ruttoa, mutta nyt voisin elää sillä. Kieltämättä pari päivää on tullut sillä elettyäkin. Hyvää. Heti perässä tulee grillattu, aito, tuore ananas. Sitä tulee syötyä niin paljon, että ikenet ja huulet huutaa hoosiannaa. Siis sellainen efekti tulee vaan tuoreesta ananaksesta, ei säilykkeestä. Syön silti, nams.

Viime kesän menu: pinaattikeittoa ja pilttiä
Ei roskaruokaa vaan kunnon evästä tunteella
Mitä odotat tulevalta kesältä? - Lomaa, ystäviä, läheisiä, auringonnousuja ja laskuja, mökkeilyä, uimista, saunomista, piknikkejä, grillausta, hyvää ruokaa, parempaa mieltä, rusketusraitoja, hyttysenpuremia, paljain jaloin kävelyä, aamukasteessa kirmaamista yöpaidassa.. aion nauttia joka hetkestä.

Täydellinen lämpötila kesälle olisi? - +25 astetta. Paljon aurinkoa ja vain muutamia Simpson-pilviä, sellaisia pieniä pilvenmuhkuja.

Mitä erilaisia suunnitelmia sinulla on kesäksi? - Töitä ja lomaa. Paljonkin suunnitelmia, mutta niistä kerron sitten, kun niiden aika on. Paljon kaikkea ihanaa tiedossa, täällä ja maailmalla.

Perinteinen mökkireissu

Aiotko lähteä käymään ulkomailla? - Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta yksi päiväristeilylippu polttelee rahapussissa. Mihinkään kauemmas kaukomaille en ole lähtemässä.

Oletko kesällä töissä? - Juu, duunit jatkuu normaaliin tyyliin niin kuin tähänkin asti. Aion ottaa ensimmäisestä täyspitkästä kesälomasta kaiken irti. Se on vissi ja varma.

Kuinka pitkä kesäloma sinulla on? - Neljä viikkoa, mutta pidän sen parin viikon pätkissä. Varmasti tylsistyisin ennen pitkää, jos olisin kuukauden putkeen villi ja vapaa tekemään mitä huvittaa.

Oletko jo tilannut/ostanut kesäksi vaatteita? - Kaikenlaista on tullut pikkuhiljaa tilattua ja ostettua ja silti lisää tekisi mieli. Osan tai kaikki varmaankin olen esitellyt sitä mukaa täällä, postauksien lomassa. Silti iski vaatekriisi, mitä puen synttäreilleni?!


Mikä alkoholijuoma maistuu kesällä parhaiten? - Kylmä omenasomppa maistuu ihan taivaalliselta. Vielä kun välillä korkkaa sen lasipullosta pihalla, niin ai että.

Oletko jäätelön ystävä, lempijäätelömakusi? - Jaa että olenko. Hyvissä ajoin jo suunnittelin, mitä kaikkia jätskiuutuuksia pitää kesän aikana kokeilla ja mitkä pitää olla noteeraamatta. Mansikkajäätelö kruunaa hetken kuin hetken, ehdoton ykkönen.

Amppari on mehujäistä paras
Onko kesä lempivuodenaikasi? - Kyllä, olen niin kesän lapsi. Virtaa löytyy aina eniten juuri valoisampaan vuodenaikaan.

Mitä luulet, tuleeko ensikesä olemaan paras kesä ikinä? - Viime kesä tuntui aikas pahalta, paskalta suoraansanottuna. Mutta nyt, kun katselin kaikkia viime kesän kuvia läpi, sehän oli ihan ok hyvä. Ihania ilon hetkiäkin löytyi. Repeilin itsekseni sille kaikelle kertyneelle kuvamateriaalille, joka suosiolla pysyy arkistojen kätköissä. Minulla on vaan paha tapa muistaa kaikki huonot jutut paremmin. Vaikuttaa siltä, että tästä kesästä on tulossa parempi. Parhaasta en osaa sanoa. Palataan tähän sitten syksyllä.

Oletko paljon kerennyt suunnittelemaan kesää? - Kyllä, paljonkin. Olen jo koonnut pakkauslistoja lomaa varten. Miettinyt kyytejä ja junalippuja. Täyttänyt kalenteria tulevista tärkeistä tapahtumista ja häppeningeistä. Ennen kaikkea kuitenkin yritän rentoutua ja vain nauttia vapaista.


Oletko auringonottaja-tyyppiä? - Olen ehdottomasti. Aloitin heti, kun ulkona vaan tarkeni kekkaloida bikineissä. Päiväkotilaiset alapuolella taas tykkää, kun oleilen parvekkeella puolipukeissa. Pääsykoekirjoja vaan jaksaa lukea parhaiten juuri pihalla. Rusketusrajat on vaan sen mukaiset, kun nimenomaan istuu partsilla. Vapailla tähänkin tulee muutos, kun kerään kimpsut ja kampsut ja levittäydyn lukemaan rantaan hanhenpaskan keskelle. Siis silloin, kun täällä kotona olen. Onneksi nuo hanhet jää tänne eikä seuraa mukana koko lomaa.

Palatko helposti auringossa? - Enpä oikeastaan. Alkukesästä, kun on vielä varomaton. Koskaan en ole niin pahasti palanut, että nahkat irtoisi. Vielä en ole kerennyt auringossa kunnolla loikoilemaan. Pamahdan aina sisälle, kun iho alkaa liiaksi punoittaa. Mitään suojavoiteita kun ei tunnetustikaan käytetä, vaikka aurinkorasvaa ja after sunia löytyy kaapista.

Aiotko käydä festereilla? Missä? - Tänä vuonna jää kyllä kaikenmaailman festarit väliin, vähän veikkaan niin. Tuli jo niin haikea olo viime juhannuksen kuvia katsellessa. Himosfestareilla oli vaan niin huippua.

Loppukesästä taas täyttämään pakastinta. Hieno lippis, eikös
Otatko kesästä kaiken ilon irti? - Sehän on sanomattakin selvää. Kesä on täynnä satumaisia hetkiä.

27. toukokuuta 2013

On tennarii, on kukkasii, on partyy ja hyvii fiiliksii

Ihanan mahtava ja osittain ex temporeinen viikonloppu on takanapäin. Olot alkaa olla voitonpuolella, joten jaksaa jo kertailla päivien tapahtumia. Sitä luuli, että iltavuoron jälkeen lauantai kuluu kotona Grimmiä katsoen, mutta eei. Välillä kannattaa repäistä ja tehdä fiilispohjalta. Näköjään ilta onnistuu, vaikka suunnitelmat kehkeytyy illan mittaa. Kannatti todellakin laittaa Hanskille viestiä, että pitäiskö sittenkin tehdä jotain. Yhtäkkiä kämpässä leijui hajuvesi ja lakka, siidereitä korkkailtiin ja valmistauduttiin iltaan. Illan pläänit kehkeytyivät palanen kerrallaan. Bussille lähtiessä tiedettiin vaan, että keskustaan ollaan menossa. Törmättiin tuttuihin ja löydettiin itsemme Tigerin kattoterassilta. Harvinaislaatuinen ilta, nimittäin menin baariin hiukset kiinni ja tennareissa. Ihan ennenkuulumatonta ja uutta minulle. Ja niin huoletonta, kun ei tarvinnut miettiä jakauksia eikä jalkojen puutumista koroissa. Kiitos ihan tosi paljon illasta. Kannatti lähteä.

Fisuja siellä ja fisuja täällä
Ihailin auringonnousua kotiin kävellessä, vau
Aamulla oli hieman rankkaa nousta sängystä. Olo oli sen mukainen. Meinasin neljän tunnin nukkumisen jälkeen avata pääsykoekirjat, mutta en jaksanut edes kättä nostaa. En tajua, mutta minulle on ihan perustyyli juhlimisen jälkeen herätä ekan kerran tolleen muutaman tunnin unien jälkeen juomaan vettä ja sitten taas nukahtaa uudestaan. Eikä siitä lukemisesta olisi kumminkaan jäänyt mitään mieleen. Ennen kahtatoista oli vihdoin otettava itseä niskasta kiinni ja raahauduttava suihkuun. Piti saada itsensä kuntoon ja kaupungille. Jotain piti syödäkin ennen lähtöä, mutta oikein mitään ei tehnyt mieli. Kerkesin bussiin, vaikka havahduinkin lähtöön vähän viime tipassa. 

Herkkuaamupalaa
Päivän väri oli vihreä
Mentiin siskon kanssa leffaan, Les Misérables. 1800-luvun Ranskaan sijoittuva Les Misérables on tarina särkyneistä unelmista ja saavuttamattomasta rakkaudesta, intohimosta, uhrauksesta ja katumuksesta – ajaton kertomus ihmisen selviytymiskyvystä. Hugh Jackman näyttelee entistä vankia, Jean Valjeania, jota säälimätön poliisi Javert (Russell Crowe) jäljittää. Kun Valjean suostuu huolehtimaan tehtaassa raatavan Fantinen (Anne Hathaway) pienestä Cosette-tyttärestä, heidän elämänsä muuttuvat ikiajoiksi. (Kuvaus Finnkinon sivuilta.)

Parasta oli, että olin aluksi menossa ihan väärään teatteriin. Leffa alkaa, missä sä oot? Tennarissa. Tää tulee Kaisaniemessä. Onneksi ei sovittu näkevämme suoraan siellä. Melkein kolme tuntia kestävään musikaalikuvaan olin varautunut hyvin eväin. Loistoidea oli ostaa suolaista nappailtavaa mukaan, koska suklaa ei oikein uponnut. Leffa oli erilainen, kun yleensä katson jotain toimintaa ja komedioita. Tykkäsin silti, vaikka elokuva oli tosi surumielinen. Muutaman kerran iho meni ihan kananlihalle. Anne Hathawayn roolisuoritus oli jotain niin hienoa, että huhhuh. Kyllä jollain on vaan taitoa herättää monia tunteita. Hän oli ihan eri levelillä verrattuna vaikka Amanda Seyfriedin ainaisiin morsianrooleihin. Tässäkin nimittäin nainen pääsi pukeutumaan hääpukuun. Tuli ihan sellainen Mamma Mia flashback. Ja se laulun määrä leffassa. Mitä muuta voikaan odottaa musikaalilta. 3D-leffoissa tuntuu aina, että kaikki tulee päälle. Tässä tuli vähän sama olo, vaikka laseja ei tarvinnutkaan. Kappaleet vaan voimistu voimistumistaan ja tuntui, että tukka hulmusi katsomossa. 

Sisko ja sen sisko valloitti Kaisaniemen

Leffan jälkeen oltiinkin molemmat ihan poikki, vaikka oltiin vaan istuttu paikoillamme. Rankka mutta hyvä kokemus. Suosittelen, jos haluaa nähdä vähän erilaisemman leffan.  

Kukkivien puiden alla kotiin

25. toukokuuta 2013

Sateenkaariolo

Illalla oli vielä niin ihana auringonpaiste, etten voinut jäädä vain ikkunan taa sitä ihailemaan. Vetäisin lempparilököhousut jalkaan, napit korville ja ulos. NRJ pauhasi, kun suuntasin kohti rantaa. Porukkaa oli kerääntynyt aukeille kallioille grillaamaan, joten heidät ohitettuani päätin pistää juoksuksi. Muutaman askeleen kirmattuani kuulokkeet repesi irti korvista ja puhelin putosi maahan. Ihmetyksestä selvittyäni kaappasin puhelimeni ja kuulokkeet mukaan ja kirmasin entistä kovempaa etäämmälle. Sen verran nolotti. Harmistuneena, puolisokeana ilman piilareita ja pienessä paniikissa könysin nenä kiinni polussa ja pensaissa. Porukkaa meni ohi edes takaisin, mutta kukaan ei pysähtynyt auttamaan. Luovutin löydettyäni vain toisen pehmusteen. Lenkkifiilikset lopahti samantien ja spurttasin kotiin, minkä kintuistani pääsin. Harmitti niin mielettömästi. Hupparia repiessä pois päältä lattialle tipahti joku pieni ihanuus. Siinä vaiheessa en tiennyt tekikö mieli itkeä vai nauraa ja yhtä sekaista tunneskaalaahan se hetken oli. Sellaista sateenkaarioloa. Onneksi olin yksin kotona ja äänet katosi naapurin alottelubileiden alle. Pääasia, että kuulokkeet on taas käyttökelpoiset.

 

Perjantaina olin vaihteeksi aamuvuorossa. Teen niin paljon iltaa, että koko päivä oli jotenkin ihan kummallinen. Tai oloni oli ihan outo jo heti herättyä. Tällaisina aamuina tietää heti, ettei päivä tule jatkumaan normaalisti. Tuntui, etten ollut oikeassa paikassa ollenkaan, vaikka töihin menin. Tavarat putoili ja lenteli käsistä vähän väliä. Odotin vain, että pääsisin kotiin. Erityisesti siksi, että postiin oli tullut kenkätilaukseni ja halusin päästä kokeilemaan korkkareita. No suotta odotin niin innolla. Koko paketti menee palautukseen ja uusien luottoavokkaiden metsästys jatkuu. Keksin kuitenkin muutaman piristyksen pimenevään iltaan. Kokeilin valkkinutturaa pyörittämällä, mutta kyllä se kahden ponnarin apu on ehdoton lemppari.

Piristävä iltapalaherkku: vadelma-persikkarahkaa
Olen nainen, joten näköjään tämän postauksen tunneskaalakin poukkoilee laidasta laitaan. Ihan kuin mieleni tänään muutenkin. On se vaan joskus niin rasittavan ihanaa olla juuri minä. Muutkin ovat saaneen sen kokea, erityisesti tuo toinen, joka joutuu kestämään minua päivästä toiseen saman katon alla. Välillä olen satumaisen ihana ja hetkessä päätään nostaa crazy bitch. Minulla alkaa siis stressitaso olla äärimmillään. Pääsykokeisiin on enää se kolmisen viikkoa aikaa ja edelleen kutsua odottelen. Se postitetaan vasta ensi viikolla. Olispa koko kokeet jo ohi, niin pääsisin tästä tuskasta. Pitäisi vielä jaksaa tsempata, mutta niin.. solusta ihmiseksi ja sitä rataa pitäisi vielä jaksaa pakertaa. Odotan jo, että saan lukea MeNaisia ihan ilman omantunnontuskia. Olen nytkin kyllä lukenut lehtiä samalla, mutta siitä puuttuu se huolettomuus. Ensi viikko tulee olemaan ihanan lukutäyteinen, koska töitä on vaan parina iltana. Sain sopivasti muutamat vapaat ennen varsinaista kesälomaa, ja nehän passaa. 

Minua on huijattu. Ei nuo uudet alut näytä yhtään vaaleanpunaisilta, niin kuin pitäisi.
Keskiviikkona päätin vihdosta viimein tehdä tälle tukalle jotain. Ylemmissä kuvissa näkyy jonkun verran, että hiukset on tummemmat. Hiukset valloillaan otettua kuvaa tulee sitten myöhemmin. Päätin nimittäin värjätä hiukset ihan kokonaan, enkä pelkkää tyveä. Kokeilin uutta väriä, Garnierin Olia ja tykästyin, rakastuin, pakahduin. Uusi lempparihiusväri on löytynyt. Väri on 60% öljyä, joten pitäisi hoitaa enemmän kuin normiväri. Hieman epäilytti levittäessä, kun väri ei tuntunut tummuvan purkissa ollenkaan. Onneksi hiusjuuressa alkoi näkyä vaikutusta. Aina sitä pelkää, että sittenkin on vaalennuspurkki käytössä ja hiukset menee ihan pilalle. Ei onneksi tälläkään kertaa. Levittäessä olisin voinut tuoksutella väriä vaikka koko yön. Ihanan kukkainen eikä yhtään semmoinen pääkipua ja huimausta aiheuttava, pistävä haju. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, koska värikään ei jämähtänyt ihoon, vaan vain sinne minne kuuluikin. Siis tietysti sai putsata ihon ja korvat, mutta väri lähti vedellä hyvin. Minua ei ole pyydetty mainostamaan tuotetta, mutta halusin nyt hehkuttaa, kun tähän niin tykästyin. Hoitoainekin on järkevästi laitettu korkilliseen tuubiin ja sitä jäi toiseenkin pesuun. 


Torstaina kävin saunassa itsekseni. Jahkasin pitkään mennäkö vai ei, mutta en voinut jättää menemättäkään. Ei niin paras mahdollinen ratkaisu juuri värjätyille hiuksille, mutta niin retouttavaa mielelle. Venyttelin ja tein jalkahieronnan lämmitellessä lauteilla. Mielestäni pystyin rentoutumaan hyvin, vaikka omia jalkapohjiani painelinkin. Parhaaseen jalkahierontaan tietenkin nukahtaa. Nimittäin yksi aamu heräsin, enkä muistanut olinko saanut hieronnan molempii jalkapohjiin, kun olin jo tuhissut tyytyväisenä.

Tassutellen tahdikkaasti
Sateinen ilta ja kynttilänvalo toimii yhdessä aina
  
Postauksesta tuli aika poukkoileva tällä kertaa, mutta koittakaa pysyä perässä. Silmät jo lupsuu ja ajatus junnaa. Siis aika sulkea kone. Öitä.

21. toukokuuta 2013

Meidän päivä

Tänään vietettiin T:n kanssa meidän päivää, niin kuin joka kuukausi tähän aikaan. Se on vaan jäänyt tavaksi muistaa toista aina näin kuun 21. päivä. Ihmettelin, kun eilen illalla toinen tuli virnuilemaan viereen enkä heti tajunnut, että vuorokausi oli vaihtunut. Puolivuotis- ja vuosipäivinä haluaa muistaa toista jollain speciaalimmalla, mutta näin muuten aamiainen vuoteeseen tai kävelylenkki yhdessä tuntuu jo ihanalta. Ollaan paljon yhdessä, mutta varsinkin tänä tiettynä päivänä haluaa nuhjata vain toisen kanssa. Ehkä siksikin pidetään kiinni tästä traditiosta, koska nuo kaksi merkkipäivää osuvat joka vuosi joulun ja juhannuksen alle ja niitä juhlistetaan vasta jälkikäteen.
 
Ensimmäistä kertaa tänä vuonna kiilakorkoballerinoissa pihalle
Parvekeaamupalan ja solujen opiskelun jälkeen lähdettiin Teemun kanssa kauppakeskus Selloon pyörimään. Olin taas varustautunut ostoslistojeni kanssa, koska oli paljon muistettavaa ja hankittavaa. Kivasti saatiin yllätysautokyyti kavereilta, koska heilläkin oli sama matka. Sopivasti juuri silloin, kun kengät alkoivat näyttää hankaamisen merkkejä. Oli hienoa käydä taas pitkästä aikaa pyörimässä vaatekaupoissa ja kannella kädet vääränä vaatteita sovituskoppiin. Innostuin vähän liikaa, mutta kotiutin vain muutaman löydön H&M:ltä. Käytiin myös Pentikillä. Sain parisen vuotta sitten kaverilta lahjakortin liikkeeseen ja se oli umpeutumassa tasan kuukauden päästä. Ei siis turhan tarkalle jäänyt käyttö. Piti tottakai kiertää koko liike ensin kokonaan ja siltikin päätöksenteko oli hankalaa. Kuitenkin löysin aivan ihanan vaasin ja tietysti mieluisen värisenä, eli liilana. Siinä voi polttaa tuikkua, koristella hiekalla ja koristekivillä tai -esineillä, täyttää vedellä ja polttaa kellukynttilöitä ja ja ja.. keksin mielettömästi eri ideoita. Samaista lasimaljaa olin katsellut jo pidemmän aikaa, mutta nyt vihdoin raaskin sen kotiuttaa. 
Muutama kesäpaita lisää
Hiuskoristeita suoraan lastenosastolta. Näitä on saatava lisää. Alla uusi neonpinkki huivi.
The malja, sävy ei meinaa kuvissa oikein erottua edukseen.
Kaupoilla vierähti useampi tunti, kun poikettiin vielä Prismaan ruokaostoksille. Tavaraa kasaantui sen verran, etta uusi vetolaukkukin lähti mukaan. No okei, on sille ihan oikeaa käyttöäkin lähiaikoina. Tultiin kotiin laittamaan kunnon herkkuruokaa eli lihapullia ja perunamuusia. Lisukkeeksi vielä kasviksia ja salaattia. Töissä olen monena päivänä hekumoinut taas savukalasta ja tänään viimein lähti pala mukaan kotiin asti. Oli kyllä hyvää. Pitäisi uskaltaa kokeilla myös maustettuja versioita savukalasta, kun se peruskin on jo niin taivaallista. Kova nälkähän sitä jo oli, kun aamupalalla oltiin liikenteessä. Ei kuitenkaan haluttu käydä missää ravintolassa syömässä, vaan matkattiin omaan ST bistroon. 
Väsynyt ja nälkäinen shoppaaja
Bon Appétit
Olen niin innoissani ja ihastunut ikihyviksi tästä valkkinutturasta. Olen syttynyt tähän vähän myöhässä, mutta jokatapauksessa, tykkään! Eilen illalla meinasin pompata kattoon innostuksesta, kiitos Annin ohjeiden. Uskalsin kysyä, kun tarpeeksi kauan itsekseni valkin kanssa tuskailin, ja sain kattavat ohjeet. Heti piti illalla kokeilla ja tänään uskaltauduin ulos nutturassa. Siskolta tuli heti heittoa hienosta tätityylistä kesäksi, mutta minä tykkään ja paljon. Sehän on pääasia. Saa vaihtelua perusponnariin, joka minulla tuppaa olemaan ympäri vuorokauden, kotona ja töissä. Hiukset ovat auki oikeastaan vain, kun olen menossa johonkin muualle ulos, kuten leffaan tai baariin. Viime leffareissulla tuli todettua, että hiukset tarvitsisi jo kipeästi väriä pintaan. Olen vain pitkittänyt ja pitkittänyt värjäystä, vaikka väripurkki on jo aikoja sitten hommattu. Ponnarilla pitäessä se juuri ei vain paista niin silmään, niin senkin takia hiukset on koko ajan kiinni. Hassua sinänsä, koska yhteen aikaan en osannut katsoa itseäni peilistä hiukset kiinnitettyinä. Nyt taas tuntuu väliin ihan oudolta, kun hiukset jättää auki. Taitaa olla piilarit väärinpäin silmissä, kun tällaiselta tuntuu. 

 
Nyt riennän nauttimaan rentouttavasta lenkkisaunasta ja kasvonaamiosta. Ihana päätös ihanalle päivälle.