30. kesäkuuta 2013

Hyvää seuraa ja sirkushuveja

Hassu tunne. Ei yhtään tunnu siltä kuin pitäisi. Olin töissä koko viikonlopun ja silti fiilis on hyvä. Yleensä sunnuntaisin ketuttaa mennä töihin, mutta ei tänään. Outoa. Varmaan noi pari vapaata, torstaista perjantaihin sekoitti pakan. Oli meinaan hauskaa tekemistä vapailla ja vielä eilenkin töiden jälkeen. Elikkäs torstaina oli siivousshow eikä se nyt mitenkään ylitsevuotavan riemukasta ollut. Tämänkin kokoisessa kämpässä on yllättävän paljon hommaa. Ja yleensä keskityn aina olennaisimpaan eli kaapin sisällön järkkäämiseen enkä siihen varsinaiseen ongelmakohtaan. Mutta se siitä, vielä on siistittävää, mutta aina voi sulkea silmänsä sekasotkulta. Sauna meinaan kruunasi taas illan. Jaksan toistuvasti hehkuttaa. Sen voimalla jaksoinkin siivota ja vaihtaa vihdoin ne verhot. Kummasti huone avartui vaaleiden verhojen ansiosta. Ikkunanpesu siirtyi taas ja se jos mikä ketutti, kun oli kerrankin kiinnostusta aloittaa urakka. Teemu oli ihan varmasti piilottanut ikkunoiden avauskahvan, etten pääse ominpäin huhkimaan ruutujen kanssa. En löytänyt sitä mistään. Saunanlämpö huuhtoi nämäkin turhat murheet pois.

Perjantaina heräsin auringonpaisteeseen ja istuksin parvekkeella aamun. Oli vaan niin mielettömän kuuma, että vähän väliä piti pomppia sisälle. Loistava sää lähteä kaupungille siskon kanssa, kun molemmilla sattui olemaan vapaata. Käytiin Pizza Hutissa lounaalla. Olen hekumoinut jo monta viikkoa tuoreesta ananaksesta, vesimelonista ja muutenkin paikan salaattipöydän antimista. Okei, oli ne pizzatkin tosi hyviä. Syöminen venyi, joten päästiin lähteen kohti uimastadikkaa vähän myöhemmin kuin ensin ajateltiin. Mutta mihinpä meillä kiire. Oltiin kunnon turisteja, koska kumpikaan ei ollut käynyt siellä aikaisemmin. Kysyttiin neuvoakin, jotta löydettiin perille. Taas tuli todistettua, että televisio suurentaa. Ruudussa stadikka näytti ihan mielettömän isolta, valtavat altaat ja suuret viheriöt. Todellisuus oli toinen. Päädyttiin varmaan paikan ainoaan tuuliseen nurkkaan, koska olin kananlihalla koko sen ajan, mikä stadikalla viihdyttiin. Eikä kumpikaan tajunnut, että sinne pitäisi vielä maksaa itsensä sisään. Niin no uimastadion, ulkouima-altaat, joten kellojen pitäisi soida. Nyt kumminkin sekin paikka tuli nähtyä ja koettua. Seuraavalla kerralla suunnataan kyllä ihan oikealle rannalle, mihin ei tarvitse jonottaa sisään.

Uusi rakkausherkku, nachot
Haukottiin henkeä, kun porukkaa pomppi väliin hyppytornista alas
Eväät mukana tottakai. Niin tuulista, ettei voinut palaa. Terv. Petteri Punakuono.
Vauhdin huumaa
Voi ei, niitä tulee taas lisää. Hanhia!!
Happy mealin jälkeen olin niin iloinen. Tästä tuli uusi lempparimättö
Käppäiltiin kaikessa rauhassa stadikalta takaisin kaupungille. Taas näin sellaisia paikkoja, jotka tavallisesti vain vilahtaa bussin ikkunan takana. Lounaasta tosiaan vierähti aikaa ja nälkä kolkutteli vatsanpohjaa. Törmättiin Teemuun kaupungilla ja suunnattiin Mäkkäriin. En ole koskaan ikinä tilannut nugetteja, joten pitihän nekin kokeilla. Valkosipulidippiä kylkeen ja ai että. Uusi lemppari on löytynyt. Maha ei kestä enää hampurilaisia ollenkaan, joten kun tekee mieli mättöä, niin näitä napsimaan. Onneksi ei turhan usein. Tai niin ainakin luulin. Napattiin vielä daim-mcflurryt mukaan ja suunnattiin istumaan vapaalle terassille. Bongasin Tomi Björkinkin perheensä kanssa, kun tuli ihan siihen lähelle juttelemaan jonkun tuttunsa kanssa. Voi että minua nolotti. Tuijotin vaikka kuinka kauan, että vitsit kun on niin tutunnäköinen hemmo. Tajusin kääntää katseen pois vasta, kun sain tuijotuksen takaisin. Fiinisti verhouduin syvemmälle Teemun tuulitakkiin. Tomi Björk, ilmielävänä. Ja tottakai mekin alettiin kolmisin heti puhua ruoasta siinä. Vitsit, kun olisi ollut paperia tai edes kynä mukana. 

Luulin olleeni fiksu, ja heräsin perjantaina tosi aikaisin. Tiesin, että päivällä on paljon ohjelmaa ja laskin sen varaan, että olen illalla aivan poikki. No olinhan minä väsynyt juu, mutta silti nukuin yöllä miten sattuu. Takaraivossa kummitteli lauantain aamuviiden herätys hyvin pitkästä aikaa. Heräsin kelloon täydestä unesta, jota ei oikeastaan koskaan tapahdu. Korpesi niin mielettömästi, kun toinen sai jäädä tuhisemaan ja itse oli noustava. Aamu rullasi töissä ihan huomaamatta. Havahduin toisen tauon aikana, että piru vie pääsen kotiin ihan pian. Töiden jälkeen katsoin jakson Carrien päiväkirjaa samalla syöden ruokaa. Olin niin kauan odottanut sarjan alkua, ja sitten unohdin, että se alkoi. Havahduin vasta, kun näin mainoksen, että tuotahan piti alkaa seuraamaan. Nyt yhden jakson nähneenä voin todeta, ettei ole läheskään niin hyvä kuin aito Sinkkuelämää, mutta silti jatkan seuraamista. Annan vielä mahdollisuuden. Tarkoitus oli mennä päikkäreille, mutta olin liian väsynyt ja nuutunut, etten saanut heti unta. Mutta viimein simahdin. Teemu yritti herätellä minua syömään ja lähtemään kaupungille, mutta käänsin vaan kylkeä. 

Varmaan parin tunnin jälkeen havahduin oven kolahdukseen ja sitten saikin laittaa töppöstä toisen eteen. Parissakymmenessä minuutissa olin valmis ja käpöttämässä bussille. Sain olla ylpeä itsestäni. Näköjään itsensä laittaminen onnistuu nopeastikin, edes joskus. Mentiin Tennariin katsomaan Hangover 3. Se syöminen vähän jäi, joten kipsutin Heseen. Ääh, taas roskaruokaa. Täytyy ryhdistäytyä. Tulipahan nyt kokeiltua Hesen lastenateria nugeteilla. Oli kyllä paljon parempi verrattuna Mäkkärin antiin. Ja lelun tilalle sai pehmiksen, olin myyty. Ainut, että otin loppujuoman ja pehmiksen mukaan saliin. Meinasi eväät lentää roskiin, mutta lipputarkastaja oli tällä kertaa suopea ja päästi minut sisälle. Vaikka eväät olikin niin näkyvästi Hesen pussissa. Olisi meinaan kinuskastikkeet valunu sen tyypin niskasta paidan sisään, jos jälkkäri olisi jäänyt ovelle. Lapselta ei saa viedä tikkaria.

Hangover 3 oli ihan mielettömän hyvä, parempi kuin 2. Huokailin aina, kun Bradley Cooper näkyi kankaalla. Siinä on vaan sitä jotakin, ah. Jutut oli hauskoja ja juoni toimiva. Lopetus oli mieleenpainuva, naurattaa vieläkin. Tavallaan janoan lisää jatkoa, mutta toisaalta olisi parempi, ettei uusia osia enää tehtäisi. Kannattaa käydä katsomassa. Saa nauraa koko rahan edestä. 


Leffan jälkeen lähdettiin käppäileen kohti Hietsun rantaa. Suunnistettiin ääntä kohti. Rannassa oli Rock the beach -tapahtuma, joten muitakin oli liikenteessä. Kierrettiin mahdollisimman lähelle lavoja, hyvälle kuuloetäisyydelle. Istuttiin hetken aikaa rantakivillä ennen kuin jatkettiin matkaa. Meritallin terassilta oli loistavat näkymät ja meri kantoi äänen vastarannalta tosi hyvin. Ensi vuonna voisi satsata ja herätä vähän aikaisemmin, jotta pääsisi hillumaan ihan paikan päälle. Rammsteinin vielä vedellessä käveltiin Hietsusta Ruoholahteen. Fiksu veto oli laittaa korkkarit. Vielä spurtti bussiin, kun en siinä tohinassa muistanut, että kännykän kello on ne ratkaisevat pari minuuttia edellä. No kerettiinpä hetki istahtaa ennen bussin tuloa. Pikku pätkä katua kotiin olikin yhtä tuskaa. Teemu kantoi hetken repparissakin ja muuten hypähtelin paljain jaloin. Jalat on epäkunnossa vieläkin. Töissä en pystynyt kävelemään juuri ollenkaan, kun molempien jalkojen pikkuvarpaat on ihan muusina. Enää ei tunnu niin pahalta, säästyin lääkärikäynniltä. Pitäisi vielä saada sääret/penikat ennalleen. Innostuin torstaina lenkillä käymään ennen saunaa ja suunnittelematta vedin pitkän tauon jälkeen muutamat juoksuspurtit. Olisi pitänyt aloittaa rauhallisemmin. Vieläkään en kävele kivuitta. Hyvä minä. Urheilu on terveellistä, kun sen osaa. 

Rammsteinin räjähtävä aloitus
Keikka veti väkeä läheltä ja vähän kauempaakin
Viltti oli pelastus viilenevässä illassa
Tulipas taas jaariteltua ummet ja lammet. Katson tässä samalla Kuudes aisti -leffaa eli hyvin keskittyneesti. En ole kertaakaan vielä katsonut leffaa alusta loppuun eikä tämäkään ollut poikkeus. Maha on täynnä lämmintä voileipää, kun vihdoin sain avatun ananaspurkin eteeni. Nimenomaan valmiiksi avatun, koska en osaa käyttää purkinavaajaa. Kohta suunnistan nukkumaan, koska huomennakin työt kutsuvat.

26. kesäkuuta 2013

Vapaapäivän tohinat

Jatketaan, kun nyt oikein innostuin. Tänään nautin vapaapäivästä oikein kunnolla. Aamupalan jälkeen tein uuden pyrähdyksen kauppaan, eikä se ihan pyrähdykseksi jäänyt. Taiteilin pyörällä kotiin täysinäisen repun ja sarvilla kahden kassin kanssa. Innostuin ostamaan kaikkea tarpeellista. Taka-ajatuksena oli myös yllätys ahkeralle työmyyrälle, joka tuli vasta ihan illalla kotiin. Ostin myös tämän kesän ensimmäiset mansikat ja herneet kotiin. Kyllä maistui hyviltä. Ärsyttää vaan, kun pyöränkellon kilkatuksella ei ole joihinkin mitään vaikutusta. Liki kymmenhenkisen porukan takana sain sitten polkea, ennen sopivaa ohituspaikkaa. Teki mieli puida nyrkkiä, jos olisi uskaltanut kädet sarvista irrottaa. 

Kotona pyöräytin parit ruoat jääkaappiin valmiiksi, koska työpäivinä vuoroa ennen olen niin laiska kokkaamaan. Helpompi vaan lämmittää valmista. Pari tuntia yhteensä köökissä jurahtikin, kun tein makaronilaatikon uuniin. Sen jälkeen pääsinkin lempparipuuhaani, eli lohen kimppuun. Kyllä vain, tarjouksia pukkasi taas ja olin kärppänä valppaana. Leikkasin fileestä medaljongit ja paistaessa onnistuinkin räiskäisemään kuumat öljyt silmäluomeen. Äkkiä paljon hammastahnaa päälle, ettei pahempaa jälkeä saanut aikaiseksi. Silmäpuolena jatkoin kokkaamista. Olo oli ihan kuin jollain hyvin vanhalla mummolla täydessä tällingissä, luomet sinisessä värissä. Pistely on onneksi jo ohi ja näen molemmilla silmillä ihan normaalisti. Pitäisi vaan oppia varomaan keittiössä. Tästä olen kuullut niin monesti.

Lautanen sai viimein täytettä, ja napa venyi.
Sain päähänpistoksen alkaa siivota kämppää. Sen tarpeessa koti onkin, kun ollaan molemmat käyty vaan purkamassa ja pakkaamassa täällä viime aikoina. Jos nyt malttaisi ainakin muutaman päivän olla ihan paikoillaan. Mieli tekisi pyrähtää taas mummulankin suunnalla, mutta se saa odottaa ensi viikkoon. Tässä on nyt monta projektia työn alla. Esimerkiksi makkarin verhot odottaa edelleen vaihtoa. Joo, tästä oli puhetta jo kuukausia sitten, mutta edelleen ne punaiset verhot lepattaa tuulessa. Kaikki aikanaan. Ikkunanpesuakin olisi tiedossa. Se on vaan ihan oma virityksensä, johon tarvitsen apua. Kämpässä ikkunat aukeavat ovelasti, luukunomaisesti pitkältä sivulta ylöspäin. Eli tarvitsee virittää joku mopinvarsi väliin, että ikkuna pysyy edes pesun ajan ylhäällä. Kumminkaan ei ole ihan mistään pienistä ruuduista kyse. 

Tiskiharja sai pudota paikoilleen, kun ulkona alkoikin aurinko näyttäytyä iltapäivällä. Lähdin käppäilemään kameran kanssa musat korvilla pitkin rantoja. Niemen rannassa olikin porukkaa paistattelemassa iltaa. Fiksuna tyttönä jäin itsekin sinne loikomaan, pää kengän varassa. En ollut varautunut millään pyyhkeellä, joten pötköttelin suoraan nurtsilla siellä hanhenpaskan seassa, ah kesä. Juomapullokin jäi kotiin, joten kauaa en malttanut oleilla auringossa. Hilpaisin kotiin vaihtamaan bikinit ja pyyhe olalla etsin suojaisan paikan kerrostalojen takaa, missä sain rauhassa keskittyä MeNaisten teksteihin. Tälläkin kertaa juomapullo jäi sisälle, mutta pian se aurinko jo kääntyi puiden taa. Fiksuna öljysin ihoni ennen ulosmenoa ja äkkiä se aurinko jo poltteli pintaa. Olkapäät hieman aristaa, mutta after sunin jälkeen taas helpottaa. Ajattelin, ettei ilta-aurinko voi olla niin voimakasta, mutta olin niin väärässä. 


Nyt siihen yllätykseen. Innostuin vielä illalla tekemään kesän ensimmäisen mansikkakakun, tai paremminkin tortun. Päästin itseni tällä kertaa helpommalla ja täytin vaan kaupan valmiin torttupohjan kerma-rahkaseoksella ja mansikoilla. Yllätys ainakin onnistui, ja maistui. Maha pyöreenä voin painua nukkumaan. Huomenilta meneekin töissä, joten toivottavasti sataa.

25. kesäkuuta 2013

Juhannus 2013

Nopeat päätökset toimi taas. Himosjuhannus oli erittäin onnistunut ja hauska tänäkin vuonna. Nyt vaan painotettiin enemmän sitä mökkeilyä eikä hilluttu festarialueella ollenkaan. Syötiin ja juotiin hyvin, saunottiin ja uitiin, muutamia kertoja frisbeekin leijaili päivien aikana. Säät suosi ihanasti, kun vakioasuna toimi bikinit. Juomapeleiltäkään ei säästytty ja hyvin saatiin uusimmatkin tyypit opetettua porukan tavoille. Alan tottua jo liiaksi näihin kivoihin mökkiviikonloppuihin. Mitenköhän päin sitä osaa ensi viikonloppuna olla töissä? Suostuiskohan pomo, jos vetäisin vuoroni aurinkolaseissa lei kaulassa. Hauskaa siis oli ja nyt lävähtää kuvia, koska niitähän tuli räpsittyä päivien aikana monella kameralla. Ensi vuotta jo malttamattomasti odottaen.

Muistinko siltikään pakata kaikkea..
Matkattiin aikaisin aamusta Teemun kanssa junalla Jämsään. Pääsin taas nauttimaan valkosuklaakaakaosta.
Ajanvietettä frisbeestä, kun pallot jäi kotiin.
Piti syödä hyvin, että jaksoi. Eikä ekana yönä siltikään jaksanut niin kovin myöhään kukkua. Enkä kyllä toisenakaan.
Vesi oli mielettömän kylmää, mutta kyllähän siihen aina tottui.
Millä järjellä ainoat pilvet ajautuu aina auringon eteen?!
Lauantainakin ruoka maistui

Kortit ja peukut taas pystyyn

Läheteltiin naapurimökkeihin savumerkkejä

Sunnuntaina vielä parit saippuakuplat ennen siivoilua ja pakkailua. Ei vältytty ruuhkalta, vaikka myöhään veny lähtö.
Pakolliset kukkakuvat. Näitä voisin näpsiä aina ja paljon, ja niinhän teen.
Hei hei ihana mökki. Nähdään taas.
Vanhaksi ei ole tulemista. Viikonlopusta palautuminen vei oman aikansa. Onnistuin myös sekoittamaan mahani totaalisesti. Innostuin liikaa grilliruoasta, koska sitähän tuli vedettyä pelkästään koko aika. Ja hyvä nesteytys oli sekin vähän liikaa. Nyt olen saanut palata takaisin mietoihin ruokiin ja kipulääkkeiden ihmeelliseen maailmaan. Oma moka, josta saan nyt kärsiä. Kyllä vielä mahani selätän. Loppuu ne kivut aikanaan, loppui ne viimeksikin.

20. kesäkuuta 2013

Loma loppuu, kesä ohitse on

Olo on vapautuneen helpottunut, mutta silti takaraivossa jäytää stressi ja huoli. Pääsykokeet on tosiaan takanapäin. Löysin ajoissa oikeaan paikkaan, minun suuntavaistollani ei niin helppo nakki. Fiilistelin jo portaita noustessa luokkahuoneeseen, että ai vitsit näitä käytäviä pääsen ravaan monen monta kertaa. Rakennus toi mieleen vanhan lukion kotipaikkakunnalta. Tuntui heti paljon kodikkaammalta kuin aiempi koulu, missä tein pääsykokeet. Jos siis koulurakennusta voi kodikkaaksi kuvailla. Nyt vaan odotellaan paksua kirjettä tipahtavan postista. Alkaa jo peukut ja varpaat krampata, mutta ylhäällä pysyy. Jännitys ja odotus, eikö se koskaan lopu.

 
Suoraan pääsykokeista suuntasin kaupungille. Näin pitkästä pitkästä aikaa yhtä voitsikaveria, joka asuu ihan liian kaukana. Onneksi hän piipahtaa väliin täällä pääkaupunkiseudulla, kun itse olen niin huono poikkeamaan muualle Helsinki-Tampere -radalta. Käytiin syömässä ja kahvilla ennen kuin sain laukkuni ja viiletin junaan. Reissasin taas vaihteeksi Iksuun. Nyt sain oikeasti nauttia lomasta ja parhaitenhan se onnistuu kotikonnuilla. 

Ajettiin mutkaisia teitä suoraan peltoon
Ihailtiin maisemia mökin siivouksen lomassa
Vanha tuttu kaveri löytyi täältäkin pihalta, ja nurtsi lakosi silmissä
Ramssukin väsähti viimein

Suunnitelmissa oli juhlia synttäreitäni kaverin mökillä vähän jälkikäteen. Käytiin torstaina laittamassa paikat kuntoon lauantaita varten. Perjantai meni muuten vaan humputellessa. Mitään suuria suunnitelmia päivälle ei ollut. Käytiin "tuplatreffeillä" syömässä parhaimmat kebabit, mitä maa päällään kantaa. Kummasti se omakin tuhti annos katosi melkein kokonaan, vaikka aikaa kuluikin. Mikäs siinä istuessa, kun juttu luisti. Illalla käytiin vielä poikien kanssa kuluttamassa kylpylän penkkejä. Loppuilta meni rauhallisesti kotisohvalla leffaa katsoen ja voimia keräillen. Lauantai oli nimittäin odotettu päivä ainakin omalta osaltani.


Hyvät pippalothan mökillä saatiin aikaan ja actionia ei ainakaan puuttunut tältäkään reissulta. Näin paljon kavereita, niin kuin oli tarkoituskin. Suurin osa pääsi nauttimaan hyvästä seurasta, saunan lämmöstä ja järkyttävän kylmästä järvivedestä. Karvat nousee vieläkin pystyyn. Pitäiskö juhannuksenakin muka uskaltautua veteen.. Palautetta sain ajo-ohjeistani mökille, mutta kuinka paljon selvemmin voi ohjeistaa kääntymään suoraan peltoon, kun mökkitien näkee vasta kohdalta. Pikku pätkää tulikin alkuillasta kirmattua useampaan otteeseen kavereita vastaan. Kaikki kuitenkin löysivät perille, ennemmin tai myöhemmin.

Ampparitytöt
Siskokin poikkesi pikaseen
Yksi lehmä tuottaa 100 000 litraa maitoa vuodessa, vai mihin päädyttiin
Muista polkaista, eikun väärä kakku
Ilta menikin enimmäkseen grillikatoksen ympärillä ja muuten vaan syödessä jos jonkinlaista herkkua. Ihme, että vielä uidessa kelluttiin pinnalla. Pieni suuri ihmiskato tapahtui illan aikana, mutta yöpyjiltä ei ainakaan aamupala loppunut kesken. Mökkeily on kyllä ihan parasta.

Onneksi lomalta piti palata Espooseen vasta maanantaina, koska millään en olisi jaksanut matkustaa heti sunnuntaina. Sai vielä yhden pari päivää koomailla ihan rauhassa. Nyt kaksi työpäivää tehneenä arkikin tuntuu ihan normilta. Tuntui niin kuin töistä ei olisi ollut poissa ollenkaan. Helppo palata rytmiin ja työkuvioihin. Ei huolia ja murheita enää sen takia. Varmaan sekin auttoi asiaa, että juhannus saatiin lyötyä lukkoon. Ensin ei pitänyt olla missää mitään ja nyt ollaankin melkein sama porukka koossa taas. Niin ne asiat vaan lutviutuu taas kerran parhain päin. Ja lisää pakkaamista ja matkustamista tiedossa. Vaikka loma loppui hetkeksi, kesä ei ole ohitse. Vielä paljon kaikkea ihanaa on tulossa.