30. heinäkuuta 2013

Sadepäivän ilo

Olen nyt niin innoissani. Peiliin voi taas katsoa silmätkin auki. Kävin nimittäin tänään ripsihuollossa täällä Iksussa ja lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen. Vähän taas nipisteli, mutta paljon vähemmän kuin viime huollossa. Pituutta on sekä 11mm että 12mm ja tämä on oikeastaan hyvä pituus. Luonnollinen, ei barbimainen ja ripset pysyy taipuneena ylöspäin. Pidempää ei ripseni välttämättä jaksa kannatellakaan. Omat ripsetkin kasvaa hyvää vauhtia takaisin. Ehkä tuossa syksyllä minulla on jo omat täysin takaisin ja pääsen taas ripsarin ja poistoaineen kanssa läträämään. Tällä kertaa sain myös blingblingiä ripsiin, kun lauantaina on tiedossa juhlintaa. Omaan silmään dimangit ei niinkään loista ripsien lomasta muuten kuin katsomalla oikein tarkkaan peilikuvaa. 

Kuvaa varten olisi voinut vielä lisää harjata, mutta tykkään.
Mikä siinä muuten on, kun aina huoltopäivinä sataa, kysynpähän vaan. Juuri silloin, kun eniten saa varoa kastumista ja kosteutta. Olo oli ihan kuin paparazzeja välttelevällä julkkiksella, kun kävelin pihalla käsi naaman suojana. Ei ollut kauppareissun jälkeen mikään helpoin homma, kun toinen käsivarsi oli täynnä ostoksia.

Toi sade tullessaan myös paljon iloakin. Tänään on tullut ajettua ristiin rastiin keskustassa ja sen ulkopuolella. Ei se ajaminen kaikkea riemua synnyttänyt, vaan se päämäärä. Poikkesin Emmuskan luona höpöttelemässä, kun viimeksi vauvakutsuilla nähtiin ja siellä aika lensi kuin siivillä. Nyt oli paremmin aikaa vaihtaa kuulumisia ja kitata teetä. Viljokin sai tietty osansa huomiosta, pyytämättä ja kerjäämälläkin. Kyllä se meidän odottava äiti on joka näkemällä hehkuvampi ja pyöreämpi, siis hyvällä tavalla.  Paineltiin siinä mahaa ja ihan selvästi tuntui pieni kantapää. Hyvä, etten pompannut pelästyksestä kattoon. Jännää, että siellä mahassa oikeasti joku koputtelee. Tämä ei tee hyvää minun orastavalle vauvakuumeelle. Kohta on onneksi pieni vaavi tullut maailmaan, jota saa sylkyttää elämänsä kyllyydestä. Pääsen oikeasti hipelöimään potkupukuja ja pehmoleluja ja kiikuttamaan niitä kassalle asti. Viime aikoina en ole kaupassa nähnykään muuta. Joka puolelta hyökkää päälle vaunuja, vauvakortteja ja lastenruokia. Pilttiä nyt vetelen itsekin, mutta ne ruoat. Voi lapsiparat, mitä kaikkea he joutuvat syömään. Onneksi kasvavat nopeasti ja pääsevät maksalaatikon makuun. 

Viljo heti kärkkymässä herkkuja.
En tainnut ripsieni lomasta nähdä kunnolla, kun koneella odotti järkytys. Kuvat näytti tosi sumeilta tai sitten taas piilarini ovat ihan huurussa. Mutta joo, tällasta tällä kertaa. Huomenna uudet kujeet.

ps. Kannattaa katsoa TED-elokuva. Katsottiin tässä illan aikana ja naurettiin vedet silmissä, maha kippurassa. Yhtä hyvä oli näin toisellakin katselukerralla.

27. heinäkuuta 2013

Ilta pimenee

Viimeinen mökki-ilta, voi eei. Nautittiin olostamme ihan vaan mökkeillen ja vaan nopeasti käytiin talouskaupalta hakemassa lisää voita lettukesteihin. Muurikkaletut ulkoilmassa, namskis. Pompittiin trampalla selät ja niskat nurin, mutta hauskaa oli. Ukkonenkin yllätti meidät ja kaatoi päällemme ihan reilulla saavilla vettä. Korvia sai pidellä sen rätinän ja paukkeen aikana. Pikkusiskokin kiljui kuin palosireeni aina kun rämähti kunnolla ja päälle räkänaurua. Onneksi tommoiset kuurot on nopeasti ohi ja päästiin paljuilemaan viimeistä kertaa näissä maisemissa. Ihana reissu kokonaisuudessaan ja ei yhtään ottanut päähän olla koko perheen kesken viikko samoissa nurkissa. Lomailu jatkuu vielä ensi viikon, mutta koko viikolle on aikas paljon kivaa ohjelmaa. Nyt olen rentoutunut ja ladannut akkuja, että jaksaa vaikka jouluun asti. Loppuun vielä muutamia kuvia tältä päivältä.

Jes, nyt sain kunnon kuvan limajalasta.
Haamukeinujat
Maat ja mannut täynnä muskeijoita ja vadduja
Sateenvarjo ja menoksi. (Onneksi kohta pääsen ripsihuoltoon.)

Huomenna kimpsut ja kampsut autoon ja nokka kohti kotikotoa. Vielä pitäisi masu täyttää jäätelöllä.

26. heinäkuuta 2013

Pitkospuita pitkin poikin

Tästähän voisi tulla ihan tapa. Lomalla on aikaa kaikkeen kivaan, joten tänne blogiinkin kerkeän paaaljon paljon useammin. Torstai oli ulkoilupäivä, kun aurinko jatkoi meidän hellimistä. Tuossa aikas lähellä oli Salamajärven kansallispuisto, jonne kurvattiin kahdella autolla. Sain taas kruisailla hiekkateitä, melkein kävelyvauhtia kuitenkin. Tiet oli kuoppaisia, mutkaisia ja outoja teitä, joten vauhti oli todellakin sen mukainen. Lyhyeen matkaan meni melkein tunti. Maisemat oli ihanat, kun mentiin Vasankierros lammen ympäri. Mitään sammakoita ja sisiliskoja suurempia eläimiä ei nähty, koska lokkeja en pidä enää minään. Pitkospuureittiä olisi jaksanut patikoida kauemminkin. 

Onneksi koko taival ei näyttänyt tältä.
Päästiin kivasti puikkelehtimaan varvikon ja väliin kosteahkonkin maan päällä.
Äää silmä kaipaa parempaa kameraa ja laatua. No saipahan sisko kumminkin näpättyä sisiliskosta kuvan, kiitos.
Älä sukella rannasta pää edellä.

Onneksi tämä ei ole loman ainut kansallispuistovierailu, vaan ensi viikolla on uudet paikat ja uudet kujeet edessä. Tämä päivä vaan hölläiltiin ja laittauduttiin kauppakierrokselle. En edes mökiltä kerennyt poistua, kun teloin jo itseäni tulemalla yläkerran rappuset aika haipakkaa alas. Ihme koheltaja. Mutta ei paljoa tärähtänyt paikat, kun suunnistin suoraan auton rattiin ja menoksi. Ajamiseen jää vaan niin koukkuun ja nyt pitää ajaa niin paljon kuin vaan saa. Käytiin kiertelemässä ajan kanssa Kyyjärven kauppoja ja vielä Perhon kautta takaisin mökille. Lyhyitä välimatkoja jaksaa ajella ees taas. Löytöjä tein jo ensimmäisellä kerralla maanantaina ja nytkin tarttui kotiin viemisiksi pientä kivaa. Kuvia tulee kunhan saan kuvailtua. Ja ihan kaikkea ei voikaan esitellä, kun yllätys on kotiinviemisiksikin. Käytiin myös jätskillä ja ai että sai ison pallon, vaikka pyysi normikokoa. Otin minttu-suklaata. Alkaa vaihtoehdot käymään vähiin, ei pitäisi käydä niin usein kiskalla. Mutta tötteröpallot vaan kuuluu niin kesää, ettei niitä voi olla vastustamatta.

Valkista ei vaan pääse yli eikä ympäri. Se on tullut jäädäkseen.
Hyvä ruoka, parempi mieli. Maissi on ihan tosi hyvää.
Kilistelyä perjantain kunniaksi.
Arvi ja Aimo oli menehtyneet katiskaan. Hiljainen hetki heidän suomuisille elämilleen.
Veli kävi kanooneinaamassa. Kuten näkyy, ei katoa kajakki laiturista ensi yönä.
Iltapalaa ilmestyy taas pöytään. Täytyy mennä makusteleen vadelma-mustikkapiirakkaa, kun iskä, veli ja pikkusisko kävi poimimassa vattujakin sekaan. Sydän meinasi hypätä kurkkuun, kun pojat palasi takaisin mökille ilman pikkusiskoa. Ei kuulema ollutkaan löytänyt heitä, kun lähti perästä päin metsään. Siellä se nyt on hapuillut yksinään pitkin polkuja jo puolen tunnin ajan ilman puhelinta. Olin jo pelastuspartiota ja vapaapalokuntaa hälyyttämässä paikalle, kun pihalta kuuluu räkänaurua. Meitä vedettiin höplästä ihan kunnolla. Olisi ollut aikas kauhea mökkiloman lopetus, jos sisko olisi jäänyt Pohjanmaan perukoille. Tämä jekku tullaan vielä kostamaan. Tänä yönä kokeilen mennä nukkumaan takaisin yläkertaan. Piru sinut vieköön, jos lepakko palaat monen yön jälkeen takaisin meitä (minua) riivaamaan.

24. heinäkuuta 2013

Pahin painajainen

Kello 03:49. Mökki uinuu rauhallista unta. Pientä tuhinaa kantautuu peittojen alta ja unet vaihtuvat toisiin. Tumps. Rahinaa ja kahinaa. Musta möykky ryömii television ohi. Lisää rahinaa. Viuh. Viuuuuh. Vienoa kiljahtelua. Ja sitten kajahtaa. Kauhunsekaista itkua ja kiljuntaa kurkku suorana. Mökkiläiset heräävät ja valot räpsäytetään päälle. Itku ei ota loppuakseen. Pieni möykky viuhahtaa olkkarin yli valkoiseen posliinipurkkiin piiloon. Lehti päälle ja ulko-ovesta takaisin vapauteen. Tyttö ei rauhoitu, vaikka eliö on jo viety ulos jatkamaan matkaansa. Tärisevin jaloin liikkuva tyttö ohjataan ovelliseen huoneeseen nukkumaan. Ei väsytä. Ei uskalla nukahtaa. Mitä jos niitä tulee lisää? Lepakoita. 

Tällaisen aamuyön herätyksen tarjosin perheelleni tänään. Koskaan en ole oikeaa lepakkoa nähnyt ja nyt sain vähän liian läheistä tuntumaan, kun tumpsahti tyynyn viereen. Vähemmästäkin pelästyy, huhhuh. En sitten tajunnut herättää muita tai laittaa edes valoja päälle. Parhain ratkaisu oli kiljaista kuuluvasti ja täristä peiton suojissa. Ja minähän en tunnetusti kilju. Luulin, etten edes osaa. Lepakkoseikkailu olikin päivän puheenaihe ja näin illalla sille voi jo nauraa. Kuitenkaan en nuku enää yläkerrassa. Haluan ottaa varman päälle.

Aamulenkki venähti päivään, kun en meinannut päästä sängystä ylös ollenkaan. Käynnistyin vähän hitaasti, mutta silti aamupalan sulattelun jälkeen vedin lenkkarit jalkaan ja kohti hiekkatietä. Tällä kertaa sain veljestä seuraa ja ihan hyvä, että joku lähti mukaan. Tarkoitus oli kiertää läheinen pienehkö mökkilampi. Innostuttiin käppäilemään hiekkatietä liian pitkälle, vaikka vesistö pidettiinkin koko ajan oikealla. Kun lähdettiin metsään, oltiin jo väärillä poluilla. Ja varsinaisia polkujahan siellä ei ollut. Rämmitiin kuusien ja mäntyjen keskellä, varvikossa ja niityllä. Loikittiin ojien yli ja ajauduttiin umpikujaan. Vesikasveja kohdatessa peruutettiin takaisinpäin. Onneksi oli Sport Tracker -sovellus puhelimesta päällä, joka merkkaili kulkemaamme reittiä. Nähtiin vähän pysyttiinkö kartalla. Välillä pysähdyttiin syömään mustikoita ja ketunleipiä ja taas jatkettiin matkaa. Onneksi jotain on jäänyt mieleen koulun biologian ja maantiedon tunneilta. Jalat nokkosenpistoilla ja oksien raapaleilla rämmittiin kolmensadan kärpäsen saattelemana kohti lähimpää tietä. Nopea lammenkierros vaihtui parin tunnin samoiluun pystymetsässä. Matkaa ei kertynyt kuin kuusi kilometriä, mutta tuntui kolminkertaiselta, koska matkanteko oli niin hidasta. Kyllä hiekkatie voi lopulta näyttää hyvältä. Päästiin takaisin mökille.

Loppumatkan ylläri, ihan oikeita lakkoja.
Mehukeittorahkan jälkeen muurikkalettu maistui taivaalliselta auringonpaisteessa.
Illalla vielä kävin melomassa. Ihanaa auringonlaskussa, kun vedenpinta oli väliin ihan peilityyni.
Äiti poimi mustikoita ja teki suussasulavaa mustikkapiirakkaa. Oikea herkutteluloma.
Nyt olen aikas naatti tästä tapahtumarikkaasta päivästä.

23. heinäkuuta 2013

Soratien rahinaa

Eilen matkattiin mökkilomalle Pohjanmaan perukoille ja jopa minä sain ajaa toista autoa loppumatkasta. Kamoja ja porukkaa oli sen verran, että ilman kahta autoa ei olisi kannattanut matkaan edes yrittää lähteä. Pysähdyttiin lounaalle Kuhapirtille lähellä Kuortanetta. Ruoka oli maistuvaa kotipöperöä. Päätettiin, että tällä reissulla kartetaan tarkoituksella huoltsikoiden lehtipihvejä ja hamppareita. Pienen mutkan kautta löydettiin iltapäivällä perille mökille. Naapuri on tuossa ihan vieressä, mutta puut on sopivasti näköesteenä ja enemmän meidän puolelta kuuluu ääntä. Tunnetusti ollaan niin hiljaisia, kun koko perhe on koolla. 

Lounaaksi perunamuussia, palapaistia ja salaattia. Jälkkäriksi teetä ja appelsiinikiisseliä.
Niin teen juoja, kahvia ei uppoa enää ollenkaan.
Mökille päästyä kahvittelua
Päätin, että mökillä käyn joka aamu lenkillä, joten tänään vedin herättyä lenkkarit jalkaan. Sain siskosta seuraa hiekkatielle kävelemään. Pitkän tauon jälkeen täytyy aloittaa maltilla. Kengät on ihan paras ostos. Eivät hanganneet yhtään ja niin kevyet. Voi että, kun olen niin kauan kärsinyt vanhoissa, kovapohjaisissa lenkkareissani, että olikin korkea aika hommata uudet. Loppulämpö otettiin trampalla pomppien, urheiluliivit pääsivät tositoimiin. Kerrankin pystyin pomppimaan ilman kipuja. Se tunne. 

Täyttävä ja melkein tunnin mittainen herkkuaamupala.
Vielä riitti virtaa, joten veteen.

Mökillä olikin yllätykseksi oikea kajakki, joten pitihän sitä päästä testaamaan. Lampi on sen verta pieni, ettei kauaksi päässyt tuulessa ajautumaan. Tällaisen voisin hommata kotiinkin ja meloa pitkin merta. Niin rauhoittavaa ja rentouttavaa lipua lumpeiden keskellä ja katsella veden värinää. Housuthan siinä menossa kastui, mutta onneksi en ympäri kellahtanut. Huomenna taas uudestaan. 

Lemppariruokaa, kanakastiketta mm.
Iltaa kohden aurinko löysi vihdoin meidätkin.
Kahvittelua terassilla.
Miksi katkaista hyvää herkutteluputkea, huhhuh.
Jos innostuin hotellihuoneen kylpyammeesta, kylpypalju aiheutti kyllä saman reaktion. Heti aamupalan syötyä pojat aloitti paljun täyttö- ja lämmitysshown. Kolmesta neljään tuntia oltiin varauduttu kestävän ja kävin vähän väliä testailemassa vettä. Ensimmäisellä kerralla vesi tuntui lämpöiseltä, mutta vain polveen asti. Olisi pitänyt istua villasukat jalassa, etteivät varpaat olisi paleltuneet irti. Toisella kerralla olisi ihmispata ollut taattu. Vesi lämpeni vähän liikaa, mutta odoteltiin jäähtymistä. Vihdoin istumaan päästyä ei sieltä hevillä noustukaan. Välillä piti kohota reunalle vilvoittelemaan ja parhaimmillaan oli viisi henkeä kerralla. Jos joskus oman mökin hommaan, palju on siellä vakiovaruste. Eihän tätä ilman voi enää olla. Onneksi pääsen vielä monen monta kertaa sinne lillumaan loman aikana. Ikävä tulee lähtiessä.

Iltapalaa odotellessa. Voi naapuriparat, kun aletaan sisarusten kesken pelaamaan Graniumia. Korvatulppia vietiin varuiksi postilaatikkoon. 

21. heinäkuuta 2013

Irtiotto arjesta

Ihana ja tapahtumarikas viikonloppu on kääntynyt iltaan. Loma on alkanut. Ensin oli muutamat vapaat ja virallisesti loma alkaa huomenna. Työpäivät meni jotenkin niin kevyesti lomien välissä, kun tiesi loppuloman olevan vielä edessä. Suunnitelmat vaihtuivat lennossa ja piti tihentää aikataulua. Torstai meni kokonaan pyöriessä kaupungilla. Sain siskosta seuraa ja makutuomarin. Vihdoin löysin urheilurintsikat, joten mökkilomalla pääsen hyppimään trampalle. Samalla satsasin kunnon juoksulenkkereihin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun pääsin Stadiumiin. Kavereilta saatu synttärilahjakortti tuli tarpeeseen. Shoppailu verottaa voimia huomaamatta, koska olin aivan puhki kotimatkalla bussissa.

Pinkki-lilat ihanuudet. Varokaa risut ja männynkävyt.
Tarkoitus oli pakata jo illalla, mutta aamuunhan se jäi. Perjantaina kasasin kamat rauhassa, koska eihän meillä mihkään kiire ollut. Teemu oli varannut yllätyksenä hotelliyön Crowne Plazasta. Oikeastaan se tuli mitä parhaimpaan saumaan, koska muuten koko perjantai olisi mennyt kotona pakatessa ja ressatessa aamun lähtöä Iksuun. Nyt saatiin yhdessä nauttia päivästä ja toisistamme, koska ei nähdä pariin viikkoon. Hotellille päästyä piipahdettiin Töölöntorin Robert's Coffeessa. Suolainen hinta parilla juomalla ja croissantteilla, mutta kerrankos sitä lomaillaan. Hotellilla oli alakerrassa saunatilat ja uima-allas, joten käytiin vähän pulahtamassa. Nyt ei oltu missään kylpylähotellissa, joten allas oli tosiaan sen mukainen. Muutamat päästä päähän vedot ja saunan lämpöön. Illalla laittauduin huoneessa ja lähdettiin kaupungille syömään ja leffaan. Illallinen on harvinaislaatuinen tapahtuma minulle, koska yleensä siihen aikaan vetelen jo iltapalaa ja valmistaudun nukkumaan. Pikku nälkä oli kasvanut suureksi, kun päästiin Tandoori-ravintolaan sisälle. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa intialaista ruokaa ja maistui molemmille. Suosiolla tilattiin ruoat mietoina. Mentiin vielä iltanäytökseen Tennariin. Itse intoilin World War Z -leffasta, mutta ei ollut sittenkään paras valinta pimenevään iltaan. Teemussa on varmaan vieläkin minun mentävä kolo, kun painauduin häntä vasten peloissani. 3D-versiossa ne kaikki zombit tuli vaan päälle. Ihan niin paljon ei ollut sellaista Walking dead -tyylistä mässäilyä, mutta ne narinat, kalinat ja kirkaisut. Liian elävästi tuli mieleen 30 päivää kaamosta -elokuva ja juuri nuo äänet olivat se pahin osuus. Ihme kyllä en saanut kauheita painajaisia yöllä. Selviydyin voittajana.

Lounasta kotona ennen lähtöä: lasagnea tomaatti-mozzarellasilmillä.
Ihan hyvät maisemat kahdennaksesta kerroksesta.
Alkuun saatiin kuiva, maustettu lastu.
Eteen tuli tyhjä lautanen, johon sai koota haluamansa annoksen näistä
ja tästä ruoasta. Annoksen saatua rupesin miettimään tilasinko kanaa sittenkään.
Aikaa jäi vielä ampparille ennen leffaa.
Herkkuja mukaan niin paljon, että silmät putoo päästä.
Ehkä olisi sittenkin pitänyt valita turvallinen lastenkuva.
Illan kruunasi lasit kuohuvaa ja lämmin kylpy.
Koskaan en ole kylpyammetta kokeillut, joten olin siitä niin innoissani. En meinannut malttaa odottaa iltaan, että sinne pääsi lillumaan. Ripoteltiin kunnolla kylpysuolaa ja vaahtoavaa kylpygeeliä. Silti olisin kaivannut lisää sitä vaahtoa. Ei oltu varmoja saako hotellissa polttaa kynttilöitä, joten laitoin puhelimesta värillisen taskulampön päälle tuomaan tunnelmavaloa. Toisesta puhelimesta vielä rentouttavaa musiikkia soimaan ja romanttinen hetki oli taattu. Paras rentoutumishetki vähään aikaan, suosittelen. 

Jos olin kylpyammeesta innoissani, meinasi peliverkkarit revetä innosta, kun päästiin aamulla hotellin aamiaiselle. Ne on vaan niin jotain parhautta ja vielä pisteenä iin päälle teet ja kahvit tarjoiltiin pöytään. Tuli syötyä hyvin ja täyttävästi ajan kanssa. Jäin vielä hotellille pakkaamaan, kun toisen piti kiiruhtaa töihin. En saanut junalle saattajaa, mutta aina ei voi saada kaikkea. Hieman oli taiteilemista kolmen kassin kanssa ratikkaan ja junalle, mutta selvisin siitäkin. Kahdeksi viikoksi tulee yllättävän paljon kaikkea tarpeellista pakattua. On muuten vihon viimeinen kerta, kun raahaan tämän ison läppärin mukaan. Ensi kerralla olen viisaampi ja tulen pelkän iPadin kanssa. Kunhan siis saan sellaisen hommattua. 

Tohtorille herkkuja heti aamusta.
Ehdoton lemppariaamupala: jogurttia tai maitorahkaa, myslia ja marjoja.
Siskon kanssa matkattiin yhdessä Tampereelle. Meinasi tulla hätä käteen, kun siskon junat oli kaupungille peruttu, mutta onneksi kerkesi samaan junaan ihan hyvin. Vaikkakin muutaman mutkan kautta. Matkustaminen sujuu aina niin huomaamatta, kun on seuraa. Saatiin autokyyti kotiin, kun äiti ja veli tuli meidät hakemaan. Poikettiin Yrjölän marjatilalla jätskillä. Ehdoton kesän lempparijätski on löytynyt; mansikkasorbettipehmis. Vesi herahtaa kielelle vieläkin, kun muistelee makua. Haettiin parhaasta pizzeriasta sapuskaa ja tultiin kotiin syömään. Jotenkin minulle iskee aina matkustamisesta huono olo, jotain matkapahoinvointia. Tuolloinkin makasin vaan raatona sohvalla sen aikaa minkä voin. Kuitenkin oli pinnistettävä, koska illalla kokoonnuttiin kavereiden kanssa intialaiseen syömään ja juhlimaan parin kaverin synttäreitä. Tänä viikonloppuna sain siis aimo annoksen intialaista, mutta silti voin mennä vielä uudestaankin. Ilta oli rentoa hauskanpitoa, höpöttelyä, syömistä ja pelailua.

Maistuis varmaan sullekin.
Tilalla oli myös kilejä, joihin piti tutustua lähemmin.
Venyy, venyy, mutta ei onneksi katkea lammas osiin.
Alkusalaatti ja uskomattoman hyvät kastikkeet.
Kastikkeessa kasviksia ja pähkinää. Luulin valinneeni jotain kevyempää.

Paljon ohjelmaa oli nuo pari päivää täynnä eikä tämä sunnuntaikaan ollut poikkeus. Ajettiin siskojen kanssa Nokialle kummipoikani 4-vuotissynttäreille. Serkkua perheineen näkee oikeastaan vain kaksi kertaa vuodessa eli ihan liian vähän. Aina kun matkaan Iksuun niinpäivät ovat aina niin täyteen buukatut. Tuntuu, ettei vaan kerkeä lähteä, vaikka ei ole edes pitkä matka. Herkuteltiin meetwurstipiirakalla ja itse tehdyillä viinereillä. Ei ole tullut mieleenkään, että niitäkin voisi tehdä itse, joten heti piti kysyä ohje näihin herkkuihin. Eikä kuulostanut edes vaikealta, sen vaikeammalta kuin pullien pyöräyttäminen. 

Lady Green
Pikkuinen Simba etsii rakastavaa kotia ja on hoidossa sen aikaa serkun luona.
Herkuttelua joka välissä. Mudcake- ja Pohjolan marjat -jäätelöä.
Nyt on mökkikamat pakattuna, koska ihan kaikkea en raahaa mukaan. Viikon rentoutuminen odottaa Pohjanmaan aakeilla laakeilla mökkimaastoilla koko perheen voimin. Huomaa tosiaan, että olen lomalla, kun unohdin tänäänkin puhelimen kotiin enkä edes kaivannut sitä koko vierailun aikana. Ei siis kannata ihmetellä, jos en huomaa vastata. Ja jos töistä soitetaan, vastaan vielä vähemmän. Nettiyhteys on niin hyvä koneessa, että ei tarvi ihmetellä sitäkään, jos ei blogi päivity viikkoon ollenkaan. Instasta voi seurata kuvia, koska niitä yritän päivittää aina mahdollisuuksien mukaan.