29. syyskuuta 2013

Grilli tulessa viimeistä kertaa

Vapaapäivä on taas kääntynyt iltaan. Toisella silmällä seuraan tässä samalla Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, mutta en malttanut olla koneelta kokonaan pois. Käytiin syömässä T:n sukulaisilla, ja tosiaan, viimeksi olen nähnyt heitä silloin keväällä samaisissa merkeissä. Koko kesä meni vilahtaen silmissä, eikä tullut ollenkaan poikettua kylään. Monta tuntia vierähti höpistessä eikä vatsakaan jäänyt ilman jatkuvaa täytettä. Ruoka oli jälleen erityisen maittavaa. Täytyy itsekin kokeilla enemmän tuota kurpitsaa. Nyt olen jo aikas poikki ja nukkumaanmenohan tässä jo kolkuttelee. En tiedä kuinka skarppina olen, koska ensi viikolla edessä on iltavuoroja ja kello pitäisi kääntää ihan uuteen uskoon. Olen jämähtänyt näihin aamu viiden heräämisiin ihan totaalisesti, niin kuin täälläkin se on tullut moneen otteeseen ilmi. En ole koskaan pitänyt itseäni minään aamuihmisenä. 

Nyt äkkiä lämpimämmän takin käyttöön.
Ruskaa pakkasella odotellessa. Pikkasen alkaa jo näkyä.
Alkuruoaksi kurpitsakeittoa höystettynä persiljalla.
Vuoden viimeiset grillaukset.
Syystuliaiseksi omenapiirakkaa. Makusteltiin myös yllättävän samannäköisiä korvapuusteja lämpimät kupposet kätösissä.
Ruoan ja kahvien välissä herkuteltiin juustoilla. Tämä uusi makukomeus on pakko jakaa heti. Nimittäin suolaiselle keksille valkohomejuustoa ja viikunahilloa. En ole oikein koskaan tykännyt homejuustoista, mutta ai että. Kannattaa kyllä maistaa, oli tosi hyvää. 

Kuvasta pilkistää uusi purppura neule, tykkään tosi paljon.
Naurattaa vieläkin, valitettavasti. Eilen illalla lauantain ja pitkän tauon kunniaksi korkkasin yhden somersbyn, mutta ilo loppui lyhyeen. Juoma ei vaan uponnut. Siis luottosombba jäi tölkkiin. Mikähän valuvirhe minuun on nyt kehkeytynyt, kun ei vaan maistu. Ensi viikonloppu täytyy vetää fiiliksissä ihan selvinpäin, jos ei muu auta. Kivaa tulee olemaan, siitä olen aivan varma. Tuleepahan kepeempi kotimatkakin, jos en ole syvimmissä oloissa matkustaessa. Mutta sen näkee sitten. Voi olla, että maalaan pirua ihan suotta seinille ja lauantaina sittenkin sokka irti.  Sitä ennen vedän työviikon ja metsästän vielä syystakkia. En millään malttaisi odottaa duffelitakkia kotiin postista enkä samaa löytänyt Sellon H&M:lta. Sain myös idean, miksen ostaisi uutta softshell-takkia tai kevyttoppista. Jotenkin tuo villakangastakki tuntuu vielä niin raskaalta eikä oikein pelitä sadekeleillä. Vapaapäivälle on ohjelmaa tiedossa torstaina, jos fyssarin jäljiltä pääsen vielä liikkeelle.

28. syyskuuta 2013

What a fall says

Ennen en ole ollut mikään syksyihminen. Nyt oikein odotan, että tulisi kylmä ja puut täyttyisivät väreistä. Ja kylmähän täällä jo alkaa olla, koska nukun yöt yhden tai kahden peiton alla ja olen kananlihalla sisällä koko ajan. Tänäänkin aamuvuoron jälkeen vetäisin villasukat jalkaan ja olen vaan kotoillut koko päivän. Tekee vain mieli kääriytyä peittoihin ja olla vaan. Alla on kollaasi, mistä syksyni koostuu. Kaikki kuvat on poimittu weheartit.com -sivustolta. Kuvat puhukoon puolestaan.

26. syyskuuta 2013

Vapaapäivän löytöjä

Tänään on ollut ihan mielettömän hyvä päivä. Hyvä fiilis jatkui vielä tänäänkin, koska eilinen työvuoro meni niin nappiin, että oksat pois. Tämä aikaisin heräily heijastui tähän vapaapäiväänkin, koska seitsemältä aamulla ei vaan enää uni tullut. Ylös ja aamupuurot kiehumaan. Oli muuten jännä katsella pihalle, kun katot oli ihan kuurasta valkoisia. Joku aamu näkyy vielä oikeaa luntakin, ihanaa. Olen jo kurkkuani myöten täynnä kesähepeneitä. Oikein odotan, että saan pistää jalkaani vuorelliset kiilakorkotalvisaappaat. Vielä niissä jalat sulaa tielle, mutta pian pian. Ja odotan jo malttamattomana, että duffelitakki saapuisi postista.


Pyörin päivän Sellossa eikä ollut turha reissu ollenkaan. Sain tilattua töihin kunnon kengät, ja niitä voi sitten käyttää hoitsuntöissäkin. Nyt ei enää pitäisi jalat väsyä, kun on hyvät popot koko päivän jalassa. Silmälasien etsintä jatkui tällä kertaa itsekseni ja oijoijoi, nyt tuli semmosia löytöjä, huhhhuh. Pitää malttaa sulatella ja menen T:n kanssa lauantaina uudestaan katsomaan. Luulin jo vahvasti, että hommaan lasit Silmäasemalta, mutta Specsaversilta sain yllättävän hyvää palvelua. Sieltä löysin peräti kahdet lasit ja mielettömän tarjouksen. Mutta en halua hätiköidä, vaan miettiä ja fiilistellä kuvia pokista. Alkaa tämä päänsärkykin helpottaa. Kokeilin tänään astetta miedompia piilareita ja päätä ei alkanut juilia ollenkaan. Pystyin jopa vaatekauppojen musapauhuissa kulkemaan, joten baari alkaa tuntua jo houkuttelevalta vaihtoehdolta. Turkureissu ei olekaan ihan menetetty peli, odotan jo innolla. Matkaliput on jo ostettu ja tällä kertaa kokeilen Onnibussilla liikkumista. Sain menopaluumatkan tyyliin samaan rahaan kuin yhden suunnan junalipun ja silti matkaaminen kestää sen saman kaksi tuntia. Korutkin on nyt synttäri-tuparijuhliin hommattuna. Tein löydön ihan yllättäen Seppälän alesta, enkä jäänyt miettimään tässä asiassa kahta kertaa. Korut on aikas rouheet helmineen ja niitteineen, joten täytyy vielä pohtia, käytänkö niitä samaan aikaan. Yhdessä tosin olisi ainakin taattu, että turkulaiset pysyy kaukana.


Tämmöstä tänään. Nyt Idolsia ja iltapalaa. Nukkuunkin voisi suunnistaa. Tämä vapaapäivä meni ihan liian nopeasti.

24. syyskuuta 2013

Syyskuulumisia ja ruokahaastista

Täällä istun kinesioteipeissä sohvalla. Kävin tänään töiden jälkeen murjottavana fyssarilla ja rentouttava hieronta oli kaukana saamastani käsittelystä. Olin pahemmassa kunnossa kesän jäljiltä kuin osasin odottaa. Ei onneksi ihan niin toivottomassa jamassa kuin ihan ensimmäisillä käynneillä silloin ennen kesää. Silmät vetistellen pidättelin kiljaisuja. Tuntui, että pää räjähtää seinille. Fyssarikin voivottelin, että olen yhtä kipupistettä koko nainen. Venytettiin, vanutettiin, hierottiin ja muutaman kerran selkäranka rusahti naksahtaen paikalleen. Hieman jäykkyyttä rangassa oli kuulema havaittavissa. Minusta tulee hengittävä muumio, jos en nyt ota itseäni niskasta kiinni ja jatka harjoituksia. Tätä tuskaa täytyy kestää taas hetki, koska tiedän, että käynneistä on apua. 

Vielä olisi muutama teippi mahtunut mukaan.
Eilen kiertelin M:n kanssa kaupungilla. Luulin jo, että nyt löytyy unelmieni uudet lasit, mutta ei. Rupesi jo silmiä koskemaan se rillien testailu eikä sellaisia täydellisiä yksilöitä löytynyt. Olen vaativa asiakas, koska joudun niitä laseja koko ajan käyttämään. Silmäasemalta aion lasit hankkia, koska edellisetkin pokat on sieltä ja luotan liikkeeseen sekä työntekijöiden ammattitaitoon. Sisään astuttua heti saa palvelua, jos vain haluaa. Eri juttu oli Instrussa. Kerkesin käymään itsekseni melkein koko valikoiman läpi ennen kuin myyjä tuli tarjoamaan apuaan. Tyyppi oli hieman karmiva, joten poistuttiin kaverin kanssa sieltäkin tyhjin käsin. Etsintä jatkuu ja sillä välin buranaa vaan naamariin.

Että sellasta töiden lisäksi. Nyt pikkasen puhetta ruoasta, koska ruokahaastis on roikkunut ja odottanut valmistumista jo luvattoman kauan. Sain pariltakin kaverilta tämän haasteen, joten jos nyt jo sen toteuttaisin. En ole kuvannut kaikkia syömisiäni, ja olen syönyt muutenkin vähän miten sattuu. Välillä kaikki mahdolliset löytyy lautaselta salaatista lähtien ja välillä pelkkä puuro nappaa eniten. Pimeys tekee taas tepposet. Ei tee mieli syödä tai sitten tekee mieli kaikkea makeeta, kun syö muuten huonosti. Pitäisi olla säännöllinen rytmi ruokailuissa, mutta se on vielä työn alla. Harkitsen vakavasti ostavani kirkasvalolampun, jotta nämä aamun pimeydessä heräämiset helpoittuisi. Mutta nyt niihin ruokakuviin.


Tältä näyttää yleensä aamu- ja iltapalani. Juon joka päivä teetä tai kuumaa mummunmehua, koska palelen aina. Kahvin olen jättänyt jo jokin aika sitten kokonaan pois. Yleensä vetelen juuri leipää, puuroa kiisselillä / mehukeitolla tai jogurttia myslillä sekä ilman. Taas tekee mieli ananasta, kun kuvaa katsoo ja jääkaapissa on ananaksen mentävä aukko. Uusin villitykseni onkin rouskuttaa porkkanaa palastelun ohessa.


Ihan perushuttua eli makaronia ja jauhelihakastiketta, mutta kerrankin ei tarvinnut itse kokata. Lisukkeena keitettyä kukkakaalia ja salaattia paprikalla, kurkulla, persikalla ja mozzarellalla. Salaatinkastikkeetkin olen jättänyt oikeastaan pois. Salaatti maistuu paremmalta omilla mauillaan.


Aikaslailla oranssipainoitteista pöperöä elikkäs uunilohta, bataattipyreetä, kukkakaalia ja porkkanaa. Salaatti on samaa kuin yllä, lisättynä tomaattia ja krutonkeja. Tällasen annoksen katoamiseen menee yleensä semmonen melki tunti, kun tunnetusti olen niin nopea syömään. 


Voi pojat eikä ollut edes krapulapäivä, kun teki kauheasti mieli kebabbia. Tilattiin T:n kanssa kotiin safkat. Ei vetänyt vertoja Denizin kebulle, mutta upposi kummasti. Taustalla loistaa annoksen salaatti, joka sekin katosi parempiin suihin kastikkeesta huolimatta.

Yleisemmin lautasella on vaan ruoka, jonka haluaa vetää nopeasti pataan. Tältä näytti tämän illan annos: hirvenlihapullia, perunaa ja ruskeaa kastiketta.

Yhteenvetona: yleensä itsetehtyjä ruokia, välillä ulkona syömistä tai kotiintilattua sekä joskus myös eineksiä. Lemppareina maksalaatikko ja pinaattiletut. Poutun lasagnekin uppoo, kun en vieläkään ole sitä itse kokeillut tehdä. Nyt viimein sain hommattua oikeanlaisen vuoankin, joten joku päivä levyt paukkuu ja soossit on tulilla. Näiden lisäksi syön hedelmän joka päivä. Karkkia on tullut vedettyä taas liiankin kanssa, kun joka päivä joku laku- tai suklaapatukka ja tästä tavasta pitäisi etahdottomasti päästä eroon. Työeväitä en kuvannutkaan, mutta ne koostuu enimmäkseen leivästä, maitorahkasta mehukeitolla, mangopiltistä, banaanista ja myslipatukasta. Ruokkikselle varaan jonkun lounaan mukaan.

Loppuun vielä syksyinen herkkuresepti, nimittäin omenapiirakka. Sain ohjeen äidiltä, kävelevältä reseptiarkistolta, keneltä muultakaan. Hänelle voi aina soittaa, jos meinaa suolat ja sokerit mennä sekaisin. 

Pehmeä omenapiirakka

                      Pohja:                                  Täyte:                                      Pinnalle:

                     150g voita                             2dl kermaviiliä                         3-4 isoa omenaa
                     1dl sokeria                           ½dl maitoa                                     kanelia
                    1 kananmuna                        ½dl sokeria
                   2dl perunajauhoja                 1tl vaniljasokeria
                   1dl vehnäjauhoja                  1 kananmuna
                  1tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna. Sekoita perunajauhot, vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää pohjataikinaan sekoittaen. Levitä pohja voideltuun uunivuokaan.

   
Täytteessä sekoita ensin keskenään kermaviili ja maito. Sekoita sokeri ja vaniljasokeri ja lisää täytteen joukkoon. Lopuksi lisää kananmuna ja kaada täyte pohjan päälle uunivuokaan.


Pese, kuori ja viipaloi omenat lohkoiksi. Sekoita kulhossa kaneli ja omenat tai lado omenanpalat piirakan päälle ja sitten sirota kanelia maun mukaan.


Uuniin 200-asteeseen 20-25 minuutiksi ja hyvää tulee. Valmiin piirakan kuva näkyikin jo Instassa.

Tykkään tästä pohjasta jopa ehkä enemmän kuin perus mamman marjapiirakan muropohjasta. Vehnäjauhon voi helposti korvata gluteenittomilla jauhoilla, käyttää laktoosittomia tuotteita ja avót, piirakka sopii allergikoillekin.

Tulipas taas höpistyä. Nyt äkkiä unta palloon, koska kello herättää taas ihanasti viideltä tai ehkä voisin vetkuttaa puoli kuuteen. Syksyistä viikonjatkoa!

19. syyskuuta 2013

Matkustusta ja makoilua

Pisin tauko taas hetkeen bloggaamisesta. Päätä juilii edelleen, tykyttänyt jo pari viikkoa kopsauksen jälkeen. Sen takia en ole paljoa ruutuja tuijotellut ja nytkin yritän käväistä koneella mahdollisimman nopeesti. Halusin kuitenkin vähän tulla päivitteleen kuulumisia, kun edellinen postaus ilmesty jo syyskuun alussa. Tässä nyt odottelen lähetekutsua jatkotutkimuksiin. Mitään akuuttia hätää ei ole, mutta tuo päänsärky ei vaan ota loppuakseen. Eilen jo elättelin toivoa säryn loppumisesta, mutta tänään olenkin vaan makoillut peitonalla aamuvuoron jälkeen. Ei ole herkkua ei.

Viimeksi pääkipu helpotti silmälasien vaihdolla, joten nytkin kävin näöntarkastuksessa. Eipä ollut suuria muutoksia tapahtunut, mutta hajataiton takia hommaan uudet lasit. Maanantaina olisi tarkoitus löytää uudet pokat, makutuomarin avustuksella. Ajaessa huomasin, että voisin ne opastekyltit nähdä vähän aikaisemmin. Melkeinpä hirvitti ajaa yön hämärissä Tampereelta Iksuun. Pääsin perille, mummovauhti mittarissa, mutta jokatapauksessa yhtenä kappaleena. Ei oikein tuo viime viikonlopun baarikierros houkuttanut, joten kiltisti kotiin nukkumaan.


Kävin tosiaan viime viikonloppuna kotikotona Iksussa. Lähdin poikkeuksellisesti jo torstaina töiden jälkeen matkaan. Kuukausi oli vilahtanut silmissä viime käynnistä, joten nyt piti ottaa kaikki irti vapaista. Joka päivälle oli paljon ohjelmaa, joten taas se lepo jäi, mutta en vaan malttanut jäädä paikoilleni. Perjantaina ajettiin kaverin kanssa Parkanon huudeille ihastelemaan pikkumiestä ja moikkaamaan tuoretta äitiä. Vaavi vei kyllä sydämen mennessään. Nukkui suurimman osan vierailusta, joten suurempia traumoja ei vielä syntynyt. Mietin vaan siiä sylissä pitäessä, että jos itsellä olisi tällainen nyytti. Se olisi sitten aina tässä. On ne niin ihania tommoset pienet suppusuut, en voi lopettaa hehkuttamista. Mutta että olisi toisessa kiinni 24/7, huhhuh. Tsemppiä, onnea ja iloa koko perheelle. Actioniltakaan ei vältytty tuolla reissulla, mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin. On se kaali vaan ihmeellistä tavaraa.


Lauantaina vietettiin pikkusiskon kanssa laatuaikaa, koska tajusin, ettei kauheasti olla liikuttu missään ihan kaksistaan. Aamupalan jälkeen suunnattiin Elon kauppakeskukseen pyörimään. Etsin näyttävää kaulakorua mekkooni, mutta mieluista ei löytynyt. Täytyy jatkaa etsimistä. Mukaan tarttui vain parin euron kukkaropussi, mutta oli silti kiva päivä. Käytiin syömässä Panchossa ja otin jälleen lemppariateriani. Hyvä kysymys olikin, missä proteiini, mutta ei se aina ole niin justiinsa. Ajeltiin kotiin ja samantien sainkin olla lähdössä takaisin tienpäälle. Uuden vuoden mekko pelasti pinteestä, koska ne nellyltä tilatut mekot oli ihan järkyttäviä päällä, jos siis sain mahdutettua itseni niihin. Itsetunto laski pohjalukemiin. Onneksi pikkumusta pelastaa tilanteen kuin tilanteen. Ja sisko lainasi koruaan kaverien tupareihin illaksi. Kokoonnuttiin ihastelemaan uutta kotia. Suurta ihmetystä herätti omenamehulinjani, mutta minua ei haitannut yhtää jättää boolit ja shotit väliin. Hauska ilta oli silti. Heitin kaverit baariin ja ajoin kotiin nukkumaan. Jotenkin en jaksa enää valvoa ihan  aamun pikkutunneille asti eikä päänsärkylääkkeet meinanneet purra ollenkaan illan aikana.   

Shoppailuasua ja ruokahetki

Sunnuntaina olo oli kuin pahimman luokan krapulassa, väsytti ja jomotti. Koomailin sohvalta toiselle ja odotin, että olo kohenisi ennen illan matkustusta kotiin. Onneksi sain H:sta matkaseuraa. Muuten olenkin tässä käynyt töissä ja koomaillut kotona. Eilen kokeilin jumpata kotona, koska olo oli niin hyvä. Se oli suuri virhe. Alkulämmittelystä siirryin suoraan loppuvenyttelyyn enkä meinannut päästä lattialta ylös. Aika on nyt varattuna ensi viikoksi fyssarille. Saa nähdä missä kunnossa kroppa on kesän jäljiltä, kun sali jäi kokonaan. Jos silmälasien vaihto, fyssarilla käynnit, sali ja pilates auttaisivat tähän jomotukseen tai sitten olenkin pulassa.

4. syyskuuta 2013

Satumainen kesä '13

Katselin kuvia viime ajoilta läpi ja kesältä on todella paljon kuvia. Keräsin muutamia otoksia ja niitä kerääntyikin oikein kunnolla. Tällainen kesä minulla oli tänä vuonna. Paljon ihania ja kivoja asioita tapahtui, joista jäi hyvät muistot. Nyt katsaus kesääni 2013.

Toukokuu

Ostin valkin ja paluuta ei enää ollut. Kukkien kesä alkoi.
Salikärpänen puri, mutta kesti vain toukokuuhun. Uusi spurtti alkaa heti, kun päivitän kortin.
Kesä ilman vesimelonia ei olisi kesä ollenkaan.
Leffassa käyntejä ja siskojen päiviä.
Vapaa-ajan pyörälenkkejä.
Täydellisen kotivärin löytäminen, Garnier Olia - All I Ever Need
Ex tempore illanviettoja.
Talsimista Tallinnan kaduilla.
Muistelemassa menneitä ja odottamassa tulevaa.

Kesäkuu

Pääsykokeisiinlukua, turhaan tälläkin kertaa.
Monia hetkiä mummulassa.
Nurmikon leikkuuta.
Kunnnon lebardikesä. (gebardi+leopardi, u know).
Ajeluita ympäriinsä.
Monia pakkauksia ja monia reissuja.
Grillailua
ja illanistujaisia kaveriporukalla.
Taas tuli yksi vuosi ikää lisää.

Juhannuksen pulahdus.
Mökkeilyä ja mökkipelejä.
Auringonottoa tottakai.
Uimastadikalla siskon kanssa ensimmäistä kertaa.
Rammsteinia melkein livenä Rock the Beachissä.
Terassi-iltoja vilttiin kääriytyneenä.
Leipomuksia ja kesäisiä herkkuja.
Mansikoita mahan täydeltä.

Heinäkuu

Perus "ei mennä ainakaan Tivoliin" -iltoja kavereiden kanssa.
Lintsillä serkun ja siskojen kanssa.
Daim-jätskipallo jokaiselle.
Syöminen ei ole niin vakava asia eikä lapsettanut yhtään.
Ihka ensimmäiset babyshowerit.
Yhteinen yö Crowne Plazassa.
Romantisointia vaahtokylvyssä.
Mökkiviikko perheen kesken Pohjanmaalla Perhossa.
Melontaa ja uimista, jos uskalsi erittäin hyiseen veteen.
Skoolailua ja yhdessäoloa.
Kesäsade, ei sekään lannista hymyä lomalla.

Elokuu

Telttailua keskellä metsää kullan kanssa.
Pyörälenkki sisarusten kesken.
Minigolffausta Tapiolassa.
Ikeassa äidin kanssa kiertelemässä.
Irtiotto arjesta ystävän kanssa.
Ripsihuolloissa juoksemista.

 Tällä hetkellä

Yhteiselo jatkuu, vuodenajat vain vaihtuvat.