28. lokakuuta 2013

Minisyyslomakin meni jo

Kun ääni ei kulje kunnolla, on syytä kirjoittaa. Ihan loogista. Stressaava loppurutistus pitäisi olla päällänsä, mutta anatomian kirja ei vaan nappaa sitten yhtään. Kokeita on huomenna ja keskiviikkona, joten stressi ei ole kadonnut mihinkään. Eikä oloa helpota kauhea, kaihertava yskäkään. Puristin viikonlopun töissä, mutta nyt oli pakko soittaa lääkärille ja hakea saikkua. Puhuin töissä niin hiljaa, ettei osa asiakkaista kuullut mitä sanoin. Jos korotin ääntäni, kauhea yskänpuuska otti vallan. Siinä sai sitten läträtä käsidesin kanssa, ettei tauti tarttuisi muihin. Eli siis kipeänä vaihteeksi.

Lokakuu vetelee viimeisiä päiviä, mihin tämäkin kuukausi katosi. Edellisestä postauksestakin on jo pari viikkoa. Olen vain pikaisesti käynyt koneella, mutta en ole jaksanut keskittyä kuviin tai teksteihin. Seuraamieni blogienkin lukeminen on jäänyt aikas huonolle. Ehkä se kiinnostuksen kukkanen nostaa päätään kuuran ja lehtien seasta joskus taas, mutta nyt ei vaan nappase oikein mikään muu kuin kuuma tee peittoihin kääriytyneenä. Odotan, että kokeet on ohi ja voin taas hengittää normaalisti. Ennen kuin tajuan, että niitä tuloksia saa alkaa jännittämään. Äsh, en nyt pääse tästä negatiivisesta latauksesta irti. 

Muutamia hyviäkin juttuja on tapahtunut tässä kuussa. Sain yllättäen pitää minisyysloman, kun työvuorot ja vapaat sattuivat sopivasti peräkkäin. Pari viikkoa sitten keskiviikkona riensin töiden jälkeen junaan suuntana Iksu ja kotikoti. Koko loppuviikko oli vapaata, joten pitihän siitä ottaa kaikki irti. Koin ihan uusiakin juttuja. Nimittäin torstaina vaihdettiin veljen kanssa perheen autoihin talvarit pienessä lumiräntäsateessa. Hetkeksi saatiin jopa valkea maa. Niin se joulu tänne vaan jolkottelee. Odotan jo valkeaa joulua, glögin tuoksua ja yhteistä aikaa perheen kanssa. Saa nähdä mitä tämä loppuvuosi tuo tullessaan, ja missä syön riisipuurot aattona. Mutta takaisin vapaiden viettoon. Parempi, etten enää poukkoile asiasta toiseen, vaan annan kuvien puhua puolestaan.

Pelit ja vermeet käden ulottuvilla. Tallikin olisi ollut käytettävissä, mutta eihän pihalla niin paljon satanut.
Kerran aiemmin olen ollut auttamassa renkaanvaihdossa, joten nythän olin ihan ammattilainen.
Työn jälkeen lempparikanasalaatti maustui entistä paremmalta.
Nimipäivän kunniaksi kampaajalle heti perjantaina aamusta.
Kolmen tunnin rentoutushetki, kuppi kuumaa ja naistenlehtiin uppoutumista. Lopputuloksesta kuvaa tulossa myöhemmin.
Perjantai-illan rapujuhlakattausta. Juhlittiin siskon synttäreitä ihan  perhepiirissä.
Sekosin jo laskuissa, montako saksiniekkaa tuli silputtua illan aikana.
Mitä olisi synttärit ilman kakkua.
Brownie-mustikkakakku, tehty tätä ohjetta mukaillen.
Ihan hirmumyöhään ei passannut juhlia. Nimittäin lauantaina oli aikainen herätys, ennen auringonnousua. T on varmaankin neljä vuotta väliin heittänyt ehdotuksen ilmaan ja tuolloin se kaunis päivä koitti. Puin punaiset vaatteet päälle ja lähdin mukaan hirvimettälle. Koko viikon olin ihan tohkeissani, innoissani ja odottavana. Kesärenkaat olisi ehkä ollut hyvä vaihtaa, kun ne metsätiet oli aikalailla lumisia ja jäisiä, mutta hyvin pysyttiin tiellä. Metsästysmajalle kokoonnuttua huomasin, että porukka koostui aikas monesta miehestä ja pojasta. Yksi heittikin minut nähdessään, että niin ne metsästäjät vaan kaunistuu vuosi vuodelta. Päivä kuluikin tepastellessa ympyrää ja muuten seisoskellessa hiljaa passissa. Alkuinnostus alkoi laantua, mitä pidemmälle varpaiden jäätyminen eteni. Näin koko aikana yhden korpin ja siihen jäi minun kosketukseni villiin luontoon ja eläimiin. Sävähdin joka kerta, kun jostain kuului laukauksen ääni. Olisin varmaan huutanut hanskaan, jos T olisi saanut kunnon näkymän hirveen ja ampunut läheisyydessäni. Makkaranpaiston jälkeen olin valmis palaamaan sisätilojen lämpöön, kun muu porukka jatkoi vielä yhden nopean ajotilanteen. Kolme tuntia myöhemmin heräsin päikkäreiltä ja loputkin metsästäjät olivat viimein palanneet kotiin. Nyt on koettu ja nähty, mutta ei minussa syttynyt mikään palo metsästyksen viehätystä kohtaan. Ei siis ole harrastus minua varten. Mutta niin kuin mottoni kuuluu, kaikkea pitää kokeilla edes kerran.

Reppu täynnä eväitä ja lämmintä mehua.
Aurinkokin viimein näyttäytyi.

Lauantaina istuttiinkin loppuilta porukalla Tampereella. Oli kiva nähdä kavereita, mutta ilta oli osaltani oikea surkeiden sattumusten sarja, teki mieli vaan päästä kotiin ja hautautua peiton alle. Sen takia tanssijalkakaan ei vipattanut ja baari-ilta jäi väliin. Syvällä mielen sopukoissa tunsin, että jokin oli vialla eikä olotila meinannut piristyä ollenkaan. Sunnuntaiaamuna sen muistin heti herättyä. Yhdestä surullisesta tapahtumasta oli kulunut kaksi vuotta ja vieläkin tuntuu oudolta. Alitajuisesti tiesin, en vain heti silloin lauantai-iltana sitä tajunnut. 

Lokakuu on ollut siis yhtä vuoristorataa tunneskaalan osalta. Pieni piristys pimeneviin iltoihin koettiin T:n kanssa viime keskiviikkona. Käytiin katsomassa stand uppia Helsingin Apollossa, Häviäjät-kiertueen ensimmäistä esitystä. Vierailijat, Joonas Korhonen ja Nickolay Antonov, olivat ihan hyviä, mutta illan isäntä Tomi Walamies ja päätähti Tommi Tuominen vetivät ihan mielettömän hyvää settiä. Muutamat katsomosta kuuluvat heitotkaan eivät jäädyttäneet menoa. Tykkäsin näistä kahdesta koomikosta jo Naurun tasapaino -ohjelmassa ja livenä he olivat vielä parempia. Kiertue ulottuu ainakin Tampereelle, Turkuun ja Lahteen, joten kannattaa varata oma lippunsa ja kokea nauruntäyteinen ilta.

Nyt lisää teetä ja peittoa tiukemmin ympärille. Heips!

11. lokakuuta 2013

Lehtisadetta

Ihanat pari päivää mummulassa ja nyt tuntuu ihan sunnuntailta. Ehkä juuri siksi, että yleensä käyn siellä viikonloppuisin. Aika suhahti käsistä taas kerran. Ajettiin äidin kanssa eilen Havin tehtaanmyymälään ja innostuttiin vähän liikaa molemmat. Kassikaupalla on nyt ostettuna kynttilöitä koko talveksi. Ei ainakaan valo lopu kotoa, ja oikeasti, kynttilöitä ei voi koskaan olla liikaa. Sain luettuna ihan hyvin, ja villasukatkin valmistuu jo täksi jouluksi. Kolmen sukupolven voimin, kädet hioten ja kieli keskellä suuta sain kuin sainkin kantapään siististi kasaan. Loppurutistus ja kohta en muita sukkia enää käytäkään. Uudet lankakerät ja ideat vilisee silmissä.
    
Kukkia perhetutulle. Kyllä muovipussi on kaunis yksityiskohta.
Mitä olisi syksy ilman haravointia

Haravoitiin tänään yhdessä ja erikseen ja joka kerta piha näytti melkein koskemattomalta. Työ tuntui hieman turhalta, mutta kuuluu niin syksyyn, ettei haravaa voi jättääkään. Loppuvaiheessa jo alkoi naurattaa, kun lehtisade vaan jatkui ja jatkui. Kyllä ne lehdet joskus loppuu niistä puista. Ja kuulema ensi viikolla pitäisi tulla ihan luntakin ja kylmää ilmaa. Onneksi takit on jo hommattuna, talvikengät enää kaapista esille ja Siperian pakkaset saa iskeä. Loppuvuoden ainoa toive onkin, että saataisiin valkea joulu. Heitettiin ajatus ilmoille joulun suhteen ja nyt pappa saa makustella asiaa pari kuukautta. Idea selviää sitten lähempänä. Itse jo innostuin ja tavallaan taas vähän toivon, että asiat pysyisivät ennallaan.

9. lokakuuta 2013

Turku on my mind

Monen monta päivää odotin ja nyt viikonloppu on ohi. Matkasin vaihteeksi Turkuun ja kokeilin tällä kertaa Onnibussia. Kannatti tosiaan valita bussi, koska sain meno-paluuliput samaan rahaan kuin junalla olisin liikkunut yhteen suuntaan ja silti matkustaminen kesti sen saman parisen tuntia. Yleensä voin pahoin julkisissa, mutta nyt alan päästä siitäkin. Ystäväni E oli odottamassa Turun päässä ja heti ajettiinkin moikkaamaan L pitkästä aikaa. Samalla näin hänen ihanan opiskelija-asuntonsa. Kuisti, takka, narisevat lattiat, teetä, kynttilöitä ja lämmin tunnelma. Ei mikään ihan tavallinen opiskelijakämppä. Ilta vierähti pitkästä aikaa kuulumisia vaihtaessa. Nähdään niin harvoin L kanssa, kun koko kesäkin hurahti ihan ohi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, oli kiva nähdä.

Lauantai vierähti E:n kanssa kaupoilla. Toimin enimmäkseen makutuomarina, koska E:n veto oli ohi ja rahaa paloi. Itse en löytänyt mitään kummoista, joten jätit vaatteet kauppaan odottamaan seuraavia ostajia. Oli muuten kiva kierrellä ja jakaa kommentteja, loistava, ei ei eeeei, hahhah. Ja sitten se odotetuin osuus päivästä, mahan täyttö. Mentiin Panchoon syömään, mutta tällä kertaa en vetänyt sitä normi annosta ranskiksia ja sipulirenkaita. Kokeilin kanahamppariannosta, vaikka en kauheasti pysty enää hamppareita syömään. Ja yllätyin iloisesti, osui ja upposi. Sain hekumoimani ranutkin talon remulla ja hampparin välissä oli kanafiléttä tavanomaisen pihvin sijaan, eli parempi huomattavasti.


Illalla löysin ihan itsekseni bussilla perille lauantai-illan vilinässä ja vielä vieraassa kaupungissa. Suunnistin entisen työkaverin H:n huikeille 20v synttäreille ja samalla hänen ja poikaystävänsä tupareihin. Siirryttiin sateessa ensin Dynamoon jatkamaan iltaa ja siitä tanssimaan Börssiin. Hauska ilta oli kaikinpuolin. Juhlaporukasta en tuntenut ennalta kuin muutaman tyypin, mutta se ei menoa haitannut. Korkkasin parin kuukauden tauon jälkeen ja edelleen ihmettelen mihin ne sunnuntain olot oikein jäi. Taisin karistaa ne bussilla, koska huono olo ei iskenyt ollenkaan. Kyllä tämä sopii, jos juon harvemmmin tai juuri ollenkaan ja säästyn seuraavan päivän koomailuilta. Baaristakin löysin takaisin kavereiden luo nukkumaan, pienen ohiajon kautta, mutta kuitenkin. Kiitos ihanat E ja J, kun majoititte sattumusten sankarin. Tämmöiset viikonloput menee ihan liian nopeasti, mutta otetaan pian taas uudestaan. Tai ainakin jossain vaiheessa. On ainakin monta paikkaa, missä käydä moikkaamassa tuttuja.

Synttärisankari
Osa juhlaporukasta Börssin yössä
Sunnuntaina ennen kotimatkaa käytiin E:n kanssa haukkaamassa happea ja kiertämässä heidän lähikulmiaan. Paljon oli frisbeegolffareita liikenteessä, ehkä jotkut kilpailut menossa. Pelätä sai kolahtaako frisbee päähän. Viimeiset tyttöjen jutut, mahan täytöt ja sitten pitikin jo vilkuttaa ikkunasta. Nukuin koko matkan ja havahduin onneksi tarpeeksi ajoissa, että tajusin hypätä bussista pois. Yritin ottaa tämän reissun rennosti ja enempiä ressaamatta ja ihan mukavastihan se meni. Kuitenkaan en ihan pysty olemaan suunnittelematta liikkeitäni. Kovasti olin tupareihinkin koko ajan menossa, mutta vasta edellisiltana tajusin kysellä osoitetta. Ja silti löysin kertaheitolle perille. Saavutus sekin, vaikka toiminkin ihan luonnolleni poikkeavasti. 

Väriä Turussa
Valmiiseen pöytään. Ruoka tuli nenän eteen enkä yhtään saanut auttaa.
Väriä niemessä
 
Uudesta takista on tullut ihan luottopalttoo. Olin pieni väripilkku mustanharmaassa juhlijaporukassakin, tunnistanpahan omani jo kaukaa. Ihanan kevyt, lämmin ja vedenpitävä. Ja kaikista parasta oli spontaani onpas sinulla ihana takki -kommentti työmatkalla. Hymy oli herkässä koko päivän. Pitäisi osata useamminkin ottaa kohteliaisuuksia vastaan eikä kierrellä ja kaarrella vaivaantuneena. Tässä onkin loppuvuoden missioni. Kaunis sana, kohteliaisuus ja hymy piristää molempia osapuolia. Välillä on vaikea jättää työmoodia, joten huomaan hymyileväni ostoskierroksella ihan tuntemattomillekin ja välillä ihan naurattaa ihmisten pöllämystyneet ilmeet. Muutama on jopa hymyillyt takaisin. Joten, hymy korviin ja menoksi. Ensi viikonloppuna pelästyttelen ohikulkijoita taas eri kaupungissa. Varo vaan, jos tulen vastaan.

4. lokakuuta 2013

Talvi pelastettu

Valoa pakkauskriisin keskellä. Sain viestin, että H&M:n paketti oli saapunut sittenkin jo Ärrälle. Teki mieli pomppia innosta katon läpi naapuriin. Polkaisin hakemaan paketin kotiin. Takki oli rakkautta heti ensisilmäyksellä, ihana. Vanha villakangastakki saa väistyä, nyt on duffelitalvi tulosssa. Väri on hieman harmahtavan musta eli juuri passeli. Tumma, hupullinen ja lämmin, kuten toivoinkin.  Kivat leikkaukset ja rypytysyksityiskohdat. Muistuttaa päällä pikkasen vaaleeta kevättakkiani. Nappiostos kerta kaikkiaan.

Lisäksi eilinen pikaosto, uusi lebardihuivi.
Ruoka on tulossa uunissa, joten taidan syventyä veden pyörteisiin ja kemiallisiin reaktioihin. Kriisikin sivuutettu, koska tavarat on nätisti laukussa. Kerrankin pääsen lähtemään vain yhdellä laukulla. Parisen tuntia vielä aikaa lähtöön. Turku, en malta odottaa, että taas kohdataan.

3. lokakuuta 2013

Kevyesti ruokaa ja vaatteita

Teippiä on taas niska täynnä ja ne tuntuu auttavan. Pari päivää  teippien poiston jälkeen oli hirveät niskakivut, joten tätä näköjään tarvitsenkin, vaikka teippien reunat vähä pilkottaakin tukanrajasta. Tällä kertaa olin miehen käsiteltävänä, koska oma fyssari oli lomalla. Pelkäsin kauheaa murjomista ihan suotta, koska tällä kertaa käynti ei sattunut niin paljon kuin yleensä. Mutta auttoiko se sitten niin hyvin, jää nähtäväksi. Reilun viikon päästä menen taas. Sillä välin, ryhtiä ryhtiä ryhtiä.

Suoraan fyssarilta suuntasin kaupungille. Nähtiin siskon kanssa Sokoksen 3+1 -päivien vilinässä. Oli mahtavia tarjouksia, mutta mukaan tarttui vain rintsikat ja Trindin lakkaa. Kierrellessä yllätti nälkä ja käytiin luottopaikka Morrison'sissa. Ensimmäistä kertaa kävin siellä lounasaikaan, ja tarjonta oli silloinkin hyvä. Saatiin myös nopea ruokavieras seuraksemme, joka tuli, söi ja lähti. Miehillä toi ruoka vaan katoaa lautaselta. Jatkettiin siskon kanssa kauppojen kiertämistä Forumissa ja tein mielettömän löydön. Kotiin palattua näköjään muutaman muunkin, kun kasseja oli molempiin käsiin. Kaikkia löytöjä en voikaan paljastaa, koska ne eivät ole itselleni. Viikonloppuna on tiedossa synttärit, tuparit ja muuten vain ihanien ihmisten näkemistä tuolla molemmin puolin Aurajokea. Huomenna kerkeän onneksi vielä pakata, koska nyt en vaan jaksa ajatella, mitä tarvitsisin mukaan. 

Talon salaatti, naudanlihaa, kurkkumajoa, tacolastuja ja tilattiin puokkiin vielä ranut. Mm-mm-mmm, maistui.
Mietin pitkään softshellin ja kevyttoppiksen välillä ja tähän päädyin. Aivan uutta väriä, ei mustaa tällä kertaa.

Loppuun vielä aina niin piristävä kuva. Luku-urakka on alkanut, koska yllätyksekseni pääsykokeet on jo tämän kuun lopussa. Eli täytyy virkistää muistia ja olla iskussa jo TÄMÄN kuun lopussa. Meinasi itku jo tulla, koska olin ihan ajatellut ja muistellut nettisivuilta, että siellä puhuttiin marraskuun lopusta. Päänsäryistä pääsin, mutta tämä luo lisää päänvaivaa ja stressiä. Nyt täytyy pitää vaan hyvää lukuvauhtia yllä. Onneksi muistan aikas paljon edellisistä kerroista. Nippelitietojen näpräämistä enimmäkseen. Sain myös pääsykoekutsun Stadin aikkariin lähihoitajaksi. Omnian aikkarin infotilaisuus on ensi viikolla ja pääsykoekutsu tulee vasta infon jälkeen. Itse kokeet on sitten marraskuun loppupuolella. Aikkariin ei ollut mitään etukäteismateriaalia, koska kokeet koostuu haastattelusta ja psykologisista testeistä. Olisi ainakin joku paikka, jos AMK:n ovet pysyy vieläkin kiinni. En lannistu, vaan kaatuessa vain uudestaan jaloilleen.