14. marraskuuta 2013

Siskon kanssa liikenteessä

Kaksi vapaapäivää tuli keskelle viikkoa kuin tilauksesta. Vietettiin eilen Niinulin kanssa kunnon siskojenpäivää. Päivällä nähtiin Kaisaniemessä syömingien merkeissä. Ruokailtiin mitä parhaimmassa thaikkulassa, jonka nimee en nyt muista, mutta ruoka oli tosi hyvää. Edelliskerrasta on kulunut jo pitkä tovi. Muutenkin tulee syötyä harvemmin ulkona, joten tällaiset kerrat on aina yhtä luksusta. Välttelin niitä kaikkein maustetuimpia patoja, mutta maha sai kyllä täytettä. Ehdoton lemppari on kevätkääryleet, joilla ei ole kyllä mitään tekemistä kaalikääryleiden kanssa. Syötyä pyörittiin kauppaan hakemaan pussit täyteen makeaa.


Mentiin nimittäin siskon kanssa Tennispalatsiin katsomaan Thor: The Dark World 3D. Muskeleita ja pullistelua 3D:nä. Tai niin luulin. Aika vähän oli käytetty 3D:n mahdollisuuksia hyödyksi. Jotenkin unohdin, että olin edes 3D-leffassa, vaikka lasit oli päässä. Ei siis mitenkään hätkähdyttävä, mutta ihan katsottava kuva. Odotan jo seuraavaa osaa. Mutta vielä enemmän odotan sitä, kun Nälkäpeli-leffa saa jatkoa ensi viikolla. Odotus palkitaan vihdoin. Trailerin perusteella elokuva olisi ihan tosi hyvä. Parhaimmat naurut saatiin Thorin loputtua. Kauhisteltiin Brad Pittin viiksiä uusimmassa leffassa. Sisko kommentoi kovaan ääneen hyi että mitkä viikset. Itsekin tuijotin myös mainoskuvaa inhoksuen, että nii'i. Ja meidän tuurilla mainoksen alla istui kalapuikkoviiksimies, joka lievästi sanottua hieman tuijotti peräämme. Hetkeen ei ole nolottanut ja naurattanut samaan aikaan niin paljon. Hyvää movemberia vaan kaikille miehille tosiaan. 

Thor
Iltamme jatkui saunoen ja iltapalastellen siskon luona. Voi että en pääse tästä saunan hehkuttamisesta ja oman saunan haaveilusta puusta pidemmälle. Ehkä joku kaunis päivä. Niin nautin siitä lämmöstä. Ja kyllä meinaan uni tuli kuin katkasijaa painamalla. Olin kuulema vaan kääntänyt päätä tyynyllä ja samantien ollut ihan täydessä unessa. Rankkoja tällaset vapaapäivät.

Ihastelin Stockan joulukuusenkoristeita.
Aamu lähti näillä käyntiin.

Oli niin ihana katsella bussista hämärtyvään iltaan, kun jokainen putiikki ja liike oli alkanut ripustella jouluvaloja ikkunoihin ja ovenpieliin. Olen ostanut taas lisää jouluvaloja. Tällä kertaa laitan ne maljakkoon, kunhan maljakko kotiutuu matkoilta tuossa ensi viikolla. Siihen mennessä pitäisi olla lipastot kasattuna makkariin. Ne murheenkryynin lipastot, jotka on varmaan pari kolme kuukautta odottaneet paketeissa päivänvaloa. Aina on ollut jotain muuta mukamas kiireellisempää tekemistä. Ja näillä minun narukäsillä ei niitä laatikoita yksin siirrelläkään. Haluan koota lipastot itse, mutta tarvitsen siihen apua. Ja yhteistä aikaa on aikas niukasti. No jos jouluun mennessä olisi makkari kuosissa. Kuvaa valoista tulee siis myöhemmin. Yksi joululahja saapuu joulukuun puolella pakettiautokyydillä meille. Ihanien kavereiden yllätys. Iloa meille, kun tekevät muuttoa. Kiitos ihan tosi paljon, tiedät kyllä M! Tämä kaikki salamyhkäisyys paljastuu sitten joulukuun puolella. Voin sen verta sanoa, että enää ei tarvitse kyynärpäätaktiikalla tehdä itselleen lisää tilaa.

Töpseliukkokalenteri on vihdon löytynyt meillekin. Tule jo joulu kultainen.
Loppuun vielä tämän hetken yksi lempparibiiseistä, jota tulee luukutettua naapurienkin iloksi aina, kun NRJ:ltä sattuu soimaan. Vasta ihan äsken minulle selvisi, että Krista Siegfrids esittää sen, mutta eipä sekään haittaa. Ihan erityyppinen kappale verrattuna Marry me -renkutukseen. Ehkä se blondi ei olekaan ihan ding dong.

10. marraskuuta 2013

Koristeita ja köhinää

Tässä on nyt pari viikkoa kipeänä oloa takana. Ei voi muuta sanoa kuin joo'o.. Yritin olla tällä viikolla parina päivänä töissä, mutta pakko oli jatkaa saikkua ja jäädä kotiin makoilemaan. Torstaina töissä katosi taas ääni. Edelleen yskin ja köhin, puhun mahdollisimman vähän ja hiljaa. Yllättävän vaikeaa minulle ja se jos mikä turhauttaa. Päivät ovat menneet makoillessa ja hengaillessa lökäreissä. Gossip Girlin viidettä tuotantokautta on tullut katsottua monen monta jaksoa, villasukka vetelee viimeisiään, japanilaiset ristikot valmistuvat kuviksi ja MeNaiset -lehtien pino hupenee. Paljon siis aivojumppaa ja rentoa olemista sen mitä olen hereillä jaksanut olla. Sain tuon toisenkin osaksi aikaa hölläilemään kanssani. Näin viikonloppuna molempina aamuina syötiin aamupala sängyssä peittoihin kääriytyneinä ja katsottiin leffa. Eilen aamu alkoi köhinän sekaisella naurulla, kun valinta osui Despicable Me 2 - Itse ilkimys 2 elokuvaan. Minionit olivat taas yhtä valloittavia kuin ensimmäisessäkin osassa. Suosittelen ehdottomasti ilkimysleffoja jokaiselle, joka vähänkin haluaa naurua ja piristystä päiväänsä. 

Kuva täältä
Tänä aamuna katsottiin varmaan jälleen minun valitsemana After Earth. Elokuva oli yllättävän hyvä toimintaseikkailupläjäys. Nuori Kitai Raige (Jaden Smith) ja hänen legendaarinen isänsä Cypher (Will Smith) joutuvat tekemään pakkolaskun maapallolle, jolta ihmiset ovat paenneet katastrofaalisten tapahtumien vuoksi tuhat vuotta aikaisemmin. Cypher loukkaantuu vakavasti, joten Kitai joutuu lähtemään apua kutsuakseen uhkarohkealle matkalle halki vaarallisten seutujen, joita asuttavat planeettaa nyt hallitsevat oudot eläinlajit sekä hurja avaruusolio, joka on päässyt törmäyksessä vapaaksi. Jos isä ja poika mielivät vielä palata kotiin, heidän on opittava paitsi tekemään yhteistyötä, myös luottamaan toisiinsa. (Synopsis napattu Finnkinon leffaesittelyistä.) Elokuvan loputtua mietin vaan, että olipa jotenkin laimeat karmeudet, kun kuitenkin leffassa sanottiin, että maapallolla jokainen laji oli iskostunut tuhoamaan ihmisen. Odotin jotain hieman pahempaa tai ainakin ulkonäöllisesti karmivampia olioita. Kuitenkin, tykkäsin leffasta.

Kuva täältä
Tässä kipuillessa kotona kerkeää ajatella ja miettiä kaikenlaista, mistä olen kiitollinen ja iloinen. Siis ihan näiden päivien osalta. Esimerkiksi olen löytänyt itselleni ihan parhaan omalääkärin, vaikka onkin yksi työpaikan nimetyistä lääkäreistä. Olisi pitänyt heti tajuta alkaa käydä hänen vastaanotollaan, koska hän tajuaa minua potilaana, oloani ja levon tarvetta. Harva lääkäri kirjoittaa heti kättelyssä neljä päivää saikkua. Sanoi meinaan torstaina, että tässä tilanteessa et ole vielä maanantainakaan työkunnossa. Ja lepo on tehnyt hyvää. Vieläkin kurkku on arka ja ääni loppuu, mutta enköhän ole tiistaina uudessa iskussa. Alkaa jo tämä olo tulla korvista. Vedin tosiaan tehoantibioottikuurin jo viime viikonloppua varten, mutta olot palasi takaisin pahempina. Nyt syön suosiolla normaalin viikon antibioottikuurin ja se on oikeasti tuntunut tehoavan.

Olen myös kiitollinen, että T on täällä kanssani. Katsoo perään, tuo juomista ja ihan vaan on täällä. Tänäänkin leffan katselu vei aamupäivällä niin voimat, että oli pakko nukkua päikkärit. Sillä välin T oli laittanut ruoan alusta loppuun itsekseen, oli kynttilöitä palamassa ja kattanut pöydän. Kiitokseksi tästä kaikesta ihanasta vaivannäöstä meinasin pyörtyä keittiön lattialle ja taas T oli apunani. Silläkin uhalla, että ruoka jäähtyi. Olen tällä viikolla saanut syötyä todella huonosti ruokaa, juuri ollenkaan. Ei vaan ole maistunut. Tänään sain syötyä enemmän kuin koko viikkona, joten paranemista on havaittavissa todella.
  
Pakko vielä palata tuohon torstaiseen lääkärikäyntiin, koska yllätyin positiivisesti. Verikokeessa sanoin heti kättelyssä labrahoitajalle, että olen sitten vaikea tapaus näiden suonteni kanssa. Kuitenkin hoitaja löysi samasta kädestä kaksikin mahdollisuutta, tuikkasi neulan sisään ja ei ollut mitään vaikeuksia täyttää putkiloa. En siis olekaan ihan toivoton tapaus. Vieläkin kummittelee viime kertainen ohipisto mielessä, mutta tästä jäi oikein hyvä fiilis. Mitä nyt iso mustelma on kyynärtaipeessa, mutta se on ihan oma mokani. Jouduin myös pitkästä aikaa röntgeniin. Ponnari ja pinnit pois eli tukka pehkona, pää takakenossa, suu auki ja kilpirauhassuoja harteilla. Jännää, mutta niin nopeasti ohi, ettei kerennyt edes viiteen laskea. Mielenkiintoista hommaa tuo röntgenhoitajan duuni. Kehkeytyi taas monia ideoita pieneen päähäni tulevaisuuden suhteen.


Koska T näki niin paljon vaivaa minua varten tänään, halusin tehdä jotain vastapainoksi. Tiskauksen jälkeen lämmitelin glögiä ja paistoin ensimmäiset joulutortut tänä syksynä. Vai joko puhutaan marraskuussa alkutalvesta? Ensikokeilussa oli Iittalan Hotcoolit eli kylmä/kuumajuomalasit, jotka sain nimpparilahjaksi T:n porukoilta. Näppärät ja kauniin simppelit lasit. Aion hommata ainakin pari lisää.

Jouluhömpötys jatkuu. Kokosin ensimmäisen joulukoristeen jo esille. Sain Saran blogista inspiraation ja kotona maljakko sai täytettä. Ostin hopeisia keskikokoisia joulupalloja ja pienempiä purppuranliloja palloja. Löysin myös nyt viimein unelmien jouluvalon olkkarin ikkunaan. Metsästykseen ei mennytkään kuin kaksi vuotta. Kuvaa tulee, kunhan saan ripustettua valon paikalleen. Ihan vielä ei ole sen aika. Vähän tekisi jo mieli verhotkin vaihtaa, mutta taidan malttaa sinne joulukuun alkuun.


Tunnelmointi jatkuu kynttilänvalossa. Ihanaa isänpäivän iltaa!

5. marraskuuta 2013

Hymy huuhtoo huolet

Voi ei, tuudittauduin niin näiden vapaiden tunnelmaan ja huomenna pitäisi mennä päiväksi töihin. Ei enää köhimistä teemuki kädessä peittoihin kääriytyneenä. Olin koko viime viikon kipeänä ja yskä jatkuu edelleen. Sitkeää sanoisinko. Ei minun pelkästä kipuilusta ollut tarkoitus höpistä. Sunnuntaina oli niin ihanan rento fiilis, kun tiesi, ettei tarvitse vielä kiiruhtaa junaan ja kotiin. Olen niin sekaisin, että olenkohan jo sanonut tämän. Siltä vähän tuntuu. Mutta tosiaan päivä oli jotenkin tosi synkkä ja pimeä tuolloin. Koomailin vaan kotona. Nukuin päikkärit ja muistin vasta illalla syödä ruokaa. T haki minut tavaroineni heille. Paistettiin takassa makkaraa ja lopuksi saunaan pesemään viimeisetkin kloorinrippeet pois. Oli jotenkin jännä tunne seurata Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaakin muualla kuin kotisohvalla. Tässä vielä kuvasatoa Iksureissun viimeisiltä päiviltä.

Ei huono idea, tällasen haluan kotiinkin.
Kotona asuessa en pitänyt näitä poroja oikein minään. Nyt näyttävät oikeinkin kivoilta.
Omat korkeat tuikkukipot odottavat vielä paketissa paikkaansa.
Tällä kertaa onnistuin paistohommissa eikä tullut kuumaa mustaa, toisin kuin eräillä.
Maanantaina heräiltiin kaikessa rauhassa T:n luona. Myöhäinen aamupala oikein joulutunnelmissa. Syötiin meinaan riisipuuroa ja sekametelisoppaa. Kinkkuakin tuli maistettua. Kahvitellessa syötiin torttujakin ja glögiä tuli maistettua jo viime kerralla. Harvinaista että olen maistellut kaikenlaisia jouluherkkuja jo näin ajoissa. Yleensä maltan mieleni paljon lähemmäs aattoa tai edes joulukuun puolelle. Tänä vuonna joulun odotus tuntuu hyvältä. Odotan lunta ja kirpakkaa pakkasta, tähtitaivasta, punaista nenää, lumienkeleiden tekoa, ylivoimaista voittoa lumisodassa.. Lumen tultua ei uskalla enää kävellä varauksetta pihalla, koska ihan huomaamatta voi löytää itsensä hangen syövereistä. Lapsettaako, näin joulun tullessa vähän saakin. En pidä itseäni läheskään vielä aikuisena. Ja mielestäni on hyvä näin. 

Ostettiin junaliput vasta ihan iltamyöhäiseen junaan ja tällä kertaa junat jopa kulkivat. Ennen asemalle kiirehtimistä istuttiin hääpäiväkahveilla T:n isovanhempien luona. 51 yhteistä vuotta on kunnioitettava saavutus. Voisi jopa sanoa sen olevan harvinaista. Kahvipöytä notkui herkkuja, joten nälässä ei ainakaan tarvinnut matkata. Ja monenmoista evästäkin pakattiin mukaan, jos nälkä sattuu yllättämään. Harmikseni huomasin kaulakoruni auenneen vierailun aikana. Ketju löytyi eteisestä, mutta riippus on edelleen hukassa. Käsi hipaisee kaulaa vähän väliä ja tuntuu niin tyhjältä. Korun sain lahjaksi T:ltä, joten senkin takia harmittaa vielä enemmän. Jokainen konttaili lamppujen kanssa pitkin nurkkia, mutta koru pysyi piilossa. Etsinnäit piti lopettaa, koska kello kävi ja junalle oli lähdettävä.

Kauraomenapaistosta ja jäätelöä - syksyn yksi lempparijälkkäreistä.
Kannatti mennä heti aamusta tarkistamaan sähköpostia. Maanantaiaamu sai ihan erilaisen lähdön. Tuli jotenkin vielä parempi fiilis, mikä on harvinaista heti viikon alussa Sähköpostissa odotti iloinen yllätys. Minut oli hyväksytty Espoon Omnian aikuisopistoon lukemaan lähihoitajaksi. Koko päivä olikin yhtä hymyä. Ja on edelleen tänäänkin. Ihanaa, että keväälle on jotain mitä odottaa. Jotain uutta työn lisäksi. Koulu kestää kaksi vuotta, joten kova rutistus on tiedossa. Vielä odottelen kirjettä ammattikorkeista, mutta se tipahtaa luukusta vasta tämän kuun lopussa. Toisaalta haluaisin päästä heti ammattikorkeeseen lukemaan sairaanhoitajaksi, mutta ainakin on nyt joku paikka. Kohti unelmia olen vahvasti menossa.

3. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivä

Eilinen oli niin hyvä ja ihana päivä, että samanlaisia saisi olla useamminkin. Aamupäivällä pakkauduttiin kavereiden ja lahjojen kanssa autoon. Vietettiin porukalla pienimuotoisia ystävän etukäteissynttäreitä sekä ihasteltiin pienen pojan kasvua ja kehitystä. Vuorotellen käppäiltiin ympäri asuntoa pieni ihme sylissä. Kovasti hän tapitti nappisilmillään ja kohotteli mahalla ollessaan päätään. Herkkuja oli monenlaisia teen kaveriksi. Iloinen yllätys oli, että tällä kertaa kakkukin onnistui. Pelkäsin koko aamun, että avatessa levähtää pöydälle. Monta tuntia vierähti ja vieläkin olisi voinut jatkaa höpöttelyä. Oli kuitenkin suunnattava seuraaviin menoihin.

Kuvasta uupuu sulatettu tumma suklaa, johon dippailtiin hedelmiä. Itselle ei ole tullut mieleenkään.
Brownie-mustikkakakku teki kauppansa.
Pikkumiehellä oli leluja joka lähtöön.
Iltapäivällä nähtiin kuuden ystävän voimin Iksun Kylpylässä. Käytiin uimassa pitkästä aikaa, koska yhdelle meistä oli kerääntynyt ilmaislippuja vino pino. Kauheasti ei teekään mieli kuluttaa varojaan sinne lätäkköön, koska tuli taas todettua, että paikka on niin nähty. Harmi että sieltä puuttuu kokonaan sellainen pitkän matkan allas. Nimensä mukaisesta Kylpylässä vain rentoudutaan ja lillutaan. Ei sillä, kyllä meillä hauskaa oli ja parhaimmat naurut kirvoittikin illan vesijumppa. Saunassakin tuli rentouduttua moneen kertaan. Söin vain kevyesti ennen lähtöä, joten pysähdyttiin kotimatkalla X-Mealin mättöjen pariin. Teki ihan tosi paljon ranskalaisia mieli. Annos maistui hyvällä ruokahalulla johonkin puoleen väliin asti, kunnes juustohamppari alkoi etoa niin paljon, ettei mikään ruoka enää uponnut. Roskaruokakiintiöni on taas huipussaan vähäksi aikaa. Monestikohan olen sanonut tämänkin.


Kuvan nähtyä muistinkin, kuinka huonoa käytöstä aikuisillakin voi olla. Olin juuri avaamassa pukuhuoneen ovea ulkovaatteet päällä, kun sieltä sisältä pamahtaa käytävälle äiti alle kouluikäisen lapsen kanssa. Tuo äiti kiroaa samantien, vaikka itse pamautti oven suoraan ranteeseeni. Siis aivan ihme käytöstapoja, anteeksipyyntöä ei huomannut edes katseesta. Tokaisin vain, ettei todellakaan ollut minun vikani. Kihisin vielä bikineitä vaihtaessakin. Hyvät pyhät vaan sullekin, piru vie. Onneksi tunteenpurkaus oli hetkellinen ja pystyin rentoutumaan porealtaan kuohuissa.

Käveltiin T:n kanssa vielä illan pimeydessä hautausmaalla, koska olihan Pyhäinpäivä. Koko paikka näytti niin kauniilta valoloistossaan. Moni oli kynttilöin muistanut edesmenneitä sukulaisia ja tuttujaan. Mekin sytyttelimme parit kynttilät. Näin syksyllä ja talvella tykkään juuri kynttilöiden tuomasta valosta ja kävelyistä tähtitaivaan alla. Kaupungissa taivaan valoilmiöitä ei aina näekään.

 
Kuten jo varmaan huomasitkin, pyhäinpäiväni oli erittäin rauhallinen, mutta sitäkin parempi. Vähän olisi tehnyt mieli mennä katsomaan paikallisten halloweenbileiden meno, mutta ideani ei oikein saanut kannatusta. Suunnattiin T:n kanssa jälleen saunan lämpöön ja vietettiin muuten rauhallista loppuiltaa meillä kotona. Laskin, että päivän aikana kävin kolmessa eri saunassa, ei huono saavutus. Ja silti jo hekumoin tämän illan mahdollisesta lämmössä rentoutumisesta T:n luona. Jos tänään tekisin sen kasvonaamionkin, minkä muistin pakata mukaan. Vieläkin on niin rento olo, kun tietää, ettei tänään tarvitse vielä kiirehtiä junaan ja kotiin. Lähdetään poikien kanssa vasta huomenillalla. Huomisellekin on kaikkea ohjelmaa tiedossa, mutta siitä sitten toisella kertaa. Hyvää pyhän jälkeistä päivää!

1. marraskuuta 2013

Kotona käymässä

Lähellä oli, että tämänkertainen kotikotiin tuleminen jää väliin. Myöhään eilenillalla sain ihanan viestin, että VR:llä on tänään laiton lakko ja junia on peruttu. Heti menin nettiin tarkistamaan ja kyllä, omakin juna oli peruttu. Sitä kirosanojen ja manauksen määrää, riitti varmaan koko loppuvuodelle. Yöllä en oikein saanut nukuttua, kun ressasin millä matkustan, mihin aikaan ja mikä olo. Olen koko tämän viikon ollut kipeänä. Sain tehoantibioottikuurinkin ja noista kaikista dropeista on ollut apua. Enää vaivaa lievä mutta sitäkin sitkeämpi, kutittava yskä. Tärkeimpänä kuitenkin, että ei mitään tarttuvaa, joten ihana huominen tulee onnistumaan. Sain aivan hellyyttävän parane pian -toivotuksen kuvan kera ja sen voimalla ei voinut kuin parantua. Kyllä pienet ihmeet on niin ihmeellisiä ja lutusia.

Tosiaan, pääsin kuitenkin junalla. Mitä nyt jouduin pariin otteeseen vaihtamaan paikkaa, koska oma paikkani jäi sinne toiseen junaan. Tilaa oli, mutta jollain onnella istuin aina jonkun jo varatulle paikalle. Kotiin päästyä alettiiin siskon kanssa ruoka- ja leivontatouhuihin. Kunnon kokki kakkoset häärättiin koko keittiön mitalla. Muutamana päivänä on tullut vedettyä pelkkiä pinaattilettuja. Kunnon ruoka herättää pahoinvointia heti, kun saan lautasen nenän alle. Syytän niitä antibiootteja. Tehtiin hyvää perusruokaa ja ponnistelujen jälkeen sain lautasen tyhjiin. Ruokahalu palaa toivottavasti ennalleen, kun on sen aika. Nyt sormet ristiin, että toinen koskaan tekemäni kakku onnistuu, koska se edellinen oli aikas murheen kryyni. Huomista varten muuten onkin kaikki valmiina.

Kakkutaikinaa jäi yli. Ei ehkä parhain muffinitaikinaksi, mutta ei se ulkonäkö ole niin justiinsa.
Brownie-mustikkamuffinssi

Sauna teki terää.Nyt iltapalaa nenän alle ja leffa pyöriin. Palaillaan!