31. tammikuuta 2014

Satsun viikkokatsaus

Tammikuu vetelee viimeisiä hetkiään ja hyvä niin. En pidä kuukaudesta yhtään. Tuo mieleen vain huonoja muistoja. Tavallaan vuoteni vaihtuu näin helmikuun alkaessa. Olen ollut niin innoissani koulusta, että en ole halunnut aiemmin miettiä tai edes myöntää miltä minusta oikeasti tuntuu. Viime aikoina on ollut kieltämättä aika rankkaa. Pieni avautuminen, mutta enempää en oikeastaan halua asiaa valaista. Haluan pitää tämän blogin positiivisten asioiden muistina, kuten olen aiemminkin kertonut mutta.. Aina kaikki ei vaan ole pelkkää vaahtokarkkia ja hattaraa.

Tämän yritän muistaa. Kuva täältä.
Viikko on vierähtänyt viime postauksesta. Sämpylät ovat kadonneet parempii suihin. Tässä vielä kuvia, mitä kaikkea muuta onkaan tapahtunut.

Pieni lumikerros peitti vihdoin maan. Käytiin T:n kanssa upottamassa lenkkarit lumeen.
Kuvauskäteni ei ollut tarpeeksi nopea. Päästäinen kerkesi luikahtaa veden alle eikä enää palannut.
Piti yhedssä laittaa ruokaa, mutta minulle jäi vaan syömiseen keskittyminen. Kyllä kelpasi.
Tortillaa pitkästä aikaa.
<3
Vihdoin sain ostoksistakin napattua kuvan. Eli uusi raitapaita ja musta neuletakki.
Juu'u se on vyölaukku. Mahtuu sopivasti puhelin ja kotiavain, kun lähtee lenkille. Ja huomaamaton paidan alla salillakin.
Sunnuntaina innostuin treenaamaan kotona. Otin saliohjelman rinnalle muutamia liikkeitä Kirsin kuntopiiristä ja lievästi sanottuna innostuin liikaa. Sumokyykky tuntui ihan tosi hyvältä, mutta ei enää tiistaina. Ystävä oli oikeassa, kyykyt rikkoo vaan paikat. Ainakin minun tapauksessani. Alaselkä pistää vieläkin vastaan. Keskiviikkona kävin pilateksessa, ja pikkasen helpotti. Salille en ole uskaltanut. Hotgeelillä on saanut läträtä.  
Eilen oli vika koulupäivä tällä viikolla. Sen kunniaksi kaakaota, oma muki mukana.
Kouluruokakin oli yllättävän hyvää eilen; intialaista kanakeittoa ja salaatteja.
Joulun amaryllis pudotti kukkansa, joten oli saatava uutta väriä kotiin. Pieni, herkkä ja hempeä tulilatva.
Leivoin tällä viikolla mokkapaloja. Ensimmäistä kertaa omassa kodissa. Pitihän niitä koemaistaa ennen kuin uskalsin enolle tarjota. Kuulema kotikotona oli ollut samaa viime käynnillä tarjolla. Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Ilta jatkuu tällaisessa kotiasussa. Aletaan poikien kanssa katsomaan Wolverine-leffaa ja tuhoamaan mokkapalapeltiä.
Kynttilänvalo luo parhaan leffatunnelman. Toimii myös toimintakuvissa.

24. tammikuuta 2014

Sämpylää koneeseen ja salille

Aamulla innostuin leipomaan sämpylöitä T:n vielä nukkuessa tai niin ainakin luulin. Hän onnistui pelästyttämään pahanpäiväisesti ilmestymällä selän taakse. Sain kuitenkin leipoa rauhassa loppuun. Instagramissa minulta pyydettiin ohjetta, joten päätin laittaa sen tänne. Olen jostain perus jauhopussista kirjoittanut tämän ohjeen ylös, mutta lisäksi silmäilen muitakin antamaan vinkkiä. Mielestäni ohjeet ovat vain suuntaa antavia, joten välillä lopputuloksesta tulee mielenkiintoinen. Perusohjeen lisäksi kerron, miten juuri kuvassa näkyvät sämpylät on tällä kertaa loihdittu. Tein ne nimittäin aineista, mitä kaapeista sattui löytymään. T:kin tokaisi, että taas täällä sovelletaan. Satsun testinurkka, sitä meidän keittiö juurikin on.


Sämpylät (12kpl)

5dl vettä tai maitoa
50g hiivaa tai 
1 pussi kuivahiivaa
2tl suolaa
2rkl siirappia
0,5dl öljyä
12-13dl jauhoja

Lämmitä neste hieman kädenlämpöistä kuumemmaksi ja liuota kuivahiiva siihen.
Lisää 4dl moniviljahiutaleita.
Anna turvota liinan alla 10-15 minuuttia, kunnes taikinajuuri kuplii. 
Mausta taikinajuuri suolalla ja siirapilla. 
Sekoita ja vaivaa taikinaan 5dl sämpyläjauhoja.
Sekoita joukkoon öljy ja 3-4dl vehnäjauhoja.
Anna vielä hetken aikaa kohota liinan alla.
Leivo jauhotetulla alustalla kaksi tankoa ja jaa ne paloiksi.
Pyöritä ja nosta leivinpaperille pellille.
Paista 200 asteessa 15-20min.
      
Tuplasatsi lämpimäisiä.
Aamupalan laskettua lähdettiin yhdessä salille. Ystävän saliohjelma ensikokeilussa. Kirjaan ihan vihkoon ylös lämmittely- ja sarjapainot, koska muistini pettää ihan varmana saman tien, kun salilta palaan kotiin. Lähtö oli taas kaikista vaikein. Ressasin mitä pitää muistaa ottaa mukaan. Mitä jos kaikki tuijottaa? Mitä jos en vaan osaa? Noloa, jos kaikki huomaa, etten osaa. Kaikkia maailman ajatuksia, ihan suotta. Tänään oli selkä-käsipäivä. Kyllä korpesi, kun vieressä oleva tyttö käytti kaks-kolme kertaa painavampia käsipainoja. Pinnistin omat liikkeeni hampaat irvessä. Pohjalta se on vaan aloitettava. Nyt tekisi mieli jättää kädet olkapäistä roikkumaan naulakkoon ja siitä sitten pukea aamulla töihin lähtiessä. Venyttelyä vielä tässä illalla.

23. tammikuuta 2014

Kaksi viikkoa, kaksin verroin tietoa

Toinen viikko opiskelua takana ja viikonloppu voi alkaa. Tällä vauhdilla kohta pääsen sanomaan, että ensimmäinen vuosi takana. Siltä ainakin tuntuu. Päivät ja viikot vaan vilahtaa silmissä. Tässä vähän katsausta alkuviikosta. Tajuan itsekin, mitä kaikkea on tullut koettua ja opittua, kun kokoaa tänne.

Perusjutut jatkuu. Käytiin läpi historiaa, tärkeimpiä käsitteitä, työhyvinvointia ja -turvallisuutta.  Nopealla temmolla asioita läpi, se on täytynyt sisäistää tässä päivien aikana. Yleisin lausahdus onkin, että palataan tähän myöhemmin. Milloin, selviää sekin myöhemmin. Eli toisin sanoen moodle laulamaan ja itse käytävä asioita läpi omalla ajalla. Sitähän meiltä aikuisilta odotetaan. Eilen päästiin olemaan luovia ja toteuttamaan itseämme ryhmätyössä. Osa koki samoja ahaa-elämyksiä kuin minäkin. Nimittäin se ryhmätyö valmistui ihan itsestään. Ensin heiteltiin post it -lapuille sanoja liittyen pariin aiheeseen. Siis ihan mitä vaan sanoja tuli mieleen. Sen jälkeen käytiin läpi, mitä tulikaan heiteltyä ja järjesteltiin sanoja omiin ryhmiinsä. Tämän rönsyilyn jälkeen tiivistettiin julisteelle pääpointit ja esiteltiin muille. Ei huono idea käyttää tulevissakin tehtävissä. Ettei aina miettisi ensiksi lopputulosta, mitä ja miten haluaa asiat esille.

Tarvitaan rauhaa, tarvitaan hiljaisuutta. Kasvatukseen tarvitaan aikaa. Eihän voi olettaa, että mikään kasvaisi pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.
Eilen oli myös tutkintosuoritusinfo, jossa piti selvitä, miten homma toimii työharjottelun aikana ja näyttöviikolla. Vakilauseeni tuntuu olevan, että olen pyörällä päästäni näistä kaikista uusista asioista. Tässä on kuukausi aikaa pureskella ennen harjoittelun alkua. Siihen mennessä olen jo paljon viisaampi. Ja onneksi voin aina kysyä. Tajusin myös yhden asian. Pikkusisko valmistuu muutaman kuukauden kuluttua lähihoitajaksi, joten hänestäkin olisi apua. Käynyt kuitenkin samoja asioita. Häneltä saan aikalailla kaikki tarvitsemani oppikirjatkin lainaan. Kaikkea ei vaan tajua, vaikka nenän edessä olisi. 

Kävin tutustumassa työharjoittelupaikassani tällä viikolla. Siinä mielessä toivoisin näiden teoriaviikkojen menevän nopeasti, koska haluan jo päästä sinne. Lainasin kirjastosta ihan mielenkiinnosta lapsen kehitystä käsittelevän Lapsen aika -kirjan. Siitä on niin pitkä aika, kun olen ollut viimeksi pienten lasten kanssa tekemisissä. Tottakai opin siinä työtä tehdessäkin, mutta varmempi olo mennä päiväkotiin, kun tietää, mitä lasten pitäisi osata siinä iässä jo olla ja tehdä, ainakin suurinpiirtein. Innolla olen jo suunnitellut askartelua ja kalenterista katsonut tulevia juhlapyhiä ja kissanristiäisiä. Bussilta kotiin kävellessä mietin, miten se nokka kannatti pääsiäistipulle muotoilla ja liimata. Siis välillä vähän turhankin yksityiskohtaista pohdintaa.

Eilen kotiuduin koululta aikasemmin kuin olin laskenut, joten kerkesin sittenkin pilatekseen. Viime kerrasta on melkeinpä vuosi, kun kävin ensimmäisen kerran kokeilemassa. Nyt hommasin kerralla puolen vuoden salijäsenyyden ja siihen kuuluu kaikki ryhmäliikunnatkin. Tunti meni ihan yhtäkkiä siinä hengitellessä. Teki hyvää rauhoittua, keskittyä vaan hengitykseen ja sen mukaan tehtäviin liikkeisiin. Ensi viikolla taas. Ystävä teki minulle kahden päivän saliohjelmankin ja näin nopeesti katsottuna aika tappomeininki. Meen muutamina kertoina T:n kanssa salille ainakin näin alussa. Saa näyttää liikkeet ja missä oikeasti pitäisi tuntua. Piti mennä jo tänään, mutta sohva voitti. Nukuin oikeastaan koko loppupäivän ja heräsin illan pimeyteen.

Selviytymisasu näille pakkasille.
Eilen kaveri tarjosi synttäriensä kunniaksi jätskikakkua.
Tänään käytiin ravitsemusta. Tämän päivän lounas, hyvää perusruokaa mutta ei niin hyvää kuin omatekemä.

Lautasmalli on hallussa. Tiedän kyllä miten pitäisi syödä, mutta en silti sitä aina noudata. Tämän päivän päivällinen.
Huomenna on etäpäivä. Viime viikolla se tarkoitti vapaata. Mietin jo, että eikö meillä oikeasti ole etäpäivinä tehtäviä. Meillä on facessa oma ryhmä opiskelijoiden kanssa ja onneksi yksi oli huomannut koulusta tulleen sähköpostin etätehtävästä. Eli ei sittenkään vapaata, vaan saan opiskella. Olen oikeasti vielä niin alkuhuumassa, että innostuin tästäkin uutisesta. Nyt täytyy rientää saunan lämpöön ja huomenna tehtävän kimppuun.

19. tammikuuta 2014

Nurkat tyhjäksi

Tänään sain jonkun ihmeellisen siivousvimman ja vaan tyhjäsin kaappeja muovikasseihin. Vihdoin viimeiset pahvilaatikotkin on käyty läpi. Johan ne reilun pari vuotta odotti huoneen nurkassa. Tajusin, että en ole laatikoiden sisältöjä kaivannut koko aikana, joten en kaipaa jatkossakaan. Suurimmaksi osaksi oli kaikkia papereita, vanhoja kouluaineita ja kokeita. Muutamia säästin, mutta nyt niistäkin on päästy eroon. Ei enää nurkissa pyörimässä. Surutta heitin irtosälääkin roskiin. Ärsytti, kun joka paikka pursusi tavaraa. Nyt on heti paljon parempi olo sisäisestikin, kun ei näe pelkkää kaaosta ympärillä. Vielä jäi pari kohtaa fiksattavaksi, mutta eiköhän nekin katoa tässä seuraavan parin vuoden aikana. 

Käytiin kävelemässä rannassa, ja pimeys yllätti ihan yhtäkkiä. Kipakka pakkanen puri poskiin, mutta teki hyvää käväistä raittiissa ilmassa. Käytiin tulostamassa minulle kasa lukkareitakin. Tietää vähän, missä pitää olla tulevina viikkoina. Huomenna koulu jatkuu ja illaksi töihin. Toivonmukaan nyt alkaa se oikea opiskelu, kun perusasiat on kunnossa.


Lauantaina oli ihanaa tulla illalla kotiin, kun tiesi, ettei ole mitään suunniteltuja menoja. Viime viikonloppu meni juhliessa, joten nyt teki hyvää olla vaan ja viettää koti-iltaa. Tilattiin kotiin pizzaa, mutta syömisestä ei meinannut tulla mitään Putoukselle nauraessa.

Nappivalinta lempparitäytteillä eli kinkku ananas aurajuusto katkarapu. Milloinkohan olisi se päivä, kun jaksaisin syödä koko kiekon.
Jälkkäriksi leipääjuustoa lakkahillolla.
Olen nyt todella poikki, joten enempää ei nyt vaan irtoa. Hyvää yötä!

16. tammikuuta 2014

Uusia, ihmeellsiä, ihan perusjuttuja

Koulurakennukset on nyt kierretty pikaisesti läpi ja pää on tosiaankin pyörällä. Minun suuntavaistolla pitäisi ensi viikolla joitain luokkiakin löytää. Olen se huuli pyöreenä käytävillä harhailija, saa vetää hihasta oikeaan suuntaan. Tähän mennessä on tapahtunut paljon kaikkea ja toisaalta ei juuri mitään. Tämä viikko on pelkkää infoa toisen perään. Käydään läpi perusjuttuja ja -käytäntöjä. Huomenna on atk-päivä. Vaihdetaan salasana henk.koht käyttäjätietoihin. T on saanut tästä hyvät naurut. Siis oikeesti, yhden päivän ohjelma on yhden salasanan vaihtaminen. No ei. Käydään läpi koulun sivua, kaikkia palvelimia ja ohjelmia, mitä tarvii opiskelussa. Ja vaihdoin sen salasanan jo kotona, että voin keskittyä tajuamaan moodlea, StudentPlussaa, toppia ja ties mitä koppia. 

Sain hommattua VR:n opiskelijakortin, koska koululla ei ole tarjota korttia. Saatiin vaan sellanen A4 todistaan, että siellä ollaan. Kanna nyt sitä sitten lompakossa. Matkakortilta vinkuu tästä lähin rahaa opiskelijahintaan. Uutena vuotena matkustin aikuisten lipulla viimeistä kertaa vähään aikaan. Lisäksi hommasin kirjastokortin, että pääsen tyhjentään hyllyt. Ainut että nyt minun on oikeasti hommattava kaupungin kirjastoonkin kortti, koska koulun kortti käy vaan sen kirjastossa. Vertailen hintoja, jos ostaisin pari kirjaakin. Esimerkiksi lähihoitajan käsikirjasta olisi apua koko opintojen ajan ja niiden jälkeenkin. Uusien asioiden listan pohjimmaisena on Twitter. Liityin viimein sen ihmeelliseen maailmaan. Ja nyt yritän kuumeisesti tajuta, mitä siellä pitäisi tehdä.

Esittelykierroksen paparazzi. Tota tuolia vielä joku päivä testaan.
Keskiviikon lounas oli vähän turhan tulista minun ja mahani makuun. Ja puolukkapuuro oli varmaan tehty puuroon ja puolukkaan verrattavista aineista. En lannistu, kyllä vielä tulee hyvää kouluruokaa.
Tämän päivän lounas - mantelikalaa. Upposi ja ui mahaan.
Opiskelijaa muistettiin paketilla kaukaa järven takaa. Tyhjäsin myös Tiimarin vihoista, joten nyt on paperia, mitä kuluttaa. Muistiinpanojen kirjoittamista piiiiitkästä aikaa.
Pakko jo hehkuttaa. Tänään päivällä varmistui ensimmäinen työharjoittelupaikkani päiväkodissa. Olin ajoissa liikkeellä ja se kannatti. Pääsin sinne, minne halusinkin. Käyn tutustumassa ensi viikolla paikan päällä. Näkee vähän minne on menossa ja millaisia lapsia sekä ohjaajia siellä on. Työmatkakin tulee olemaan maksimissaan huimat parisataa metriä. Hyvää vastapainoa kolmen vartin koulumatkalle.   

Koulun jälkeen jäin Selloon pyörimään. Tarkoitus oli löytää uudet, pitkävartiset talvisaappaat hajonneiden tilalle sekä uusi laukku, sekin hajonneen tilalle. Turhaa pyörin, koska sopivia ei löytynyt. Pikkusisko oli pelastava enkeli ja myy vanhat, käyttämättömät saapikkaansa. En malta odottaa, että saan ne tänne asti. Turha reissu ei kuitenkaan ollut, koska tein muita löytöjä. Meinaan koulussa selvisi, että lapset lähestyvät helpommin värikkäästi pukeutuvia ihmisiä. Otan kaikki kikkakolmoset käyttöön. Värejähän minulta jo kaapista löytyy ja nyt vielä lisää. HM paketinkin hain kotiin. Ostosesittelyä luvassa sitten myöhemmin. Tässä pieni maistiainen.

Ei löytynyt talvikenkiä, mutta tyhjin jaloin ei tarvinnut lähteä. Blingiä kesään.
Olen taas makustellut tauon jälkeen maitorahkasmoothieta. Sellaista aion nytkin pyöräyttää. Jää sopivasti huomenaamun evääksi junaan. Jännää, että palaan kotiin vasta illan pimeydessä, koska ampaisen koulusta suoraan töihin. Palaan viikonloppuna postaamaan, näkemisiin!

14. tammikuuta 2014

Ensimmäinen koulupäivä

Aamulla pelästyin herätyskellon ääneen. Olin oikeasti nukkunut yöllä. Termosmuki tumppujen läpi lämmittäen kävelin bussille. Pakkasta oli ihan kivasti ja on edelleen. Saa kunnolla kerrospukeutua ja pitää pipon visusti päässä. Olin laiska ja käytin julkisia joka välissä. Kouluun pääsin ajoissa kolmen bussin ja junamatkan jälkeen. Aikataulu pelasi. Talvi ei ollut vielä yllättänyt VR:ää. Meidät kerättiin auditorioon kuuntelemaan rehtorin ja kouluttajien avauspuheita. Sen jälkeen jaettiin kahteen ryhmään ja päästiin uuden tuttavuuden kanssa samaan porukkaan opiskelemaan. Kivat vuodet tulossa ainakin ekan päivän perusteella. Jokaisella on omat henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, joten aika näyttää, kuinka tiiviisti pystytään opiskelemaan yhdessä. Päivä meni aikas nopeasti. Istuttiin luokassa kuuntelemassa henkilökunnan esittäytymisiä ja tutustuttiin koulun nettisivuihin. Saatiin parin viikon lukkarit ja loput käyn tulostamassa tässä joku päivä. Päivät tulee olemaan lyhyitä. Meillä on tosi vähän lähiopetusta. Enimmäkseen itsenäistä opiskelua ja joitakin ryhmätöitä. En valita. Koulupäivät päättyy siinä 12. Meille kuuluu ilmainen lounas, joten masu täynnä on hyvä jatkaa päivää omien juttujen parissa. Saa nähdä kuinka paljon työtä kotiin alkaa kerääntyä. Töissä käyn parina iltana viikossa. Tammikuussa olen kaikki lauantait töissä, joten matkustaminen vapaa-ajalla jää kokonaan. Ensi kuussa uusi yritys. Huomenna kierrellään koulurakennuksia pää ihan pyörällä.

Kouluruokaa. Loppui ensin kesken, joten vartin sain venailla ja rouskuttaa salaattia.
Tämän päivän löytö. Nyt kotonakin pysyy ajan tasalla. Aivan ihana.
Tammikuun lausahdus. Kunpa tämän muistaisi useammin.


Ilta jatkuu neuleeseen ja peittoihin kääriytyneenä sohvalla. Minua tuijotetaan taivaalta. Hohtaa kuin mikäkin hehkulamppu. Ensi yönä voidaan pitää tuijotuskilpailua koko yö. On täysikuun aika.

13. tammikuuta 2014

Huominen ajatuksissain

Huomenna on se päivä, the päivä. Mua ei jännitä, oon vaan niin innoissani, että halkeen. Siis tätä päivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja huomenna se koittaa. Reppu on pakattuna, penaali ja kaikki. Tuntuu ihan ekaluokkalaiselta. Piti kaikkia vihkoja ja lyijyäkin ostaa. Asioita, joita ei ole periaatteessa tarvinnut kahteen vuoteen miettiä. Kuten myös se polttavin puheenaihe ja eniten päässä pyörivä asia, mitä puen päälleni ensimmäisenä koulupäivänä. Tai ylipäänsä lähipäivinä kouluun. Olen tottunut vaan vetään jotain puhdasta päälle töihin lähtiessä, koska kuitenkin ne jäävät kaappiin odottamaan työpäivän ajaksi. Sama siis mikä vaatekappale siellä takin alla on. Nyt saa oikeasti vähän miettiä, mitä haluan pukea, miltä näyttää ja mitä vaatteita yhdistellä toisiinsa. Tyylini on aika peruslinjaa, mukavaa ja helppoa. Farkkuja, neuleita, huppareita. En ole mikään kauluspaita/paitapusero -ihminen ollenkaan. Hameitakin käytän niin harvoin. Vaatteiden lisäksi aamulla saan hiuksillekin tehdä jotain muuta kuin sutaista ponnarilla kiinni tai vaihtaa piposta lippikseen. Saan siis kerrankin olla oikea satu enkä vain työminä. Ennen peilikuva tuntui oudolta, kun pidin hiuksia kiinni. Nyt täytyy totutella katsomaan auki hulmuavaa tukkapehkoa, koska aion ottaa tästä kaiken irti. Nuttura kireellä ei enää joka päivä. Kello herättää puoli seitsemän, joten pitäisi ehkä välillä silmääkin ummistaa. Ehkä vain toista, koska mietin kaikkia bussi- ja junamatkoja. Olenko aikatauluttanut lähtöni sinnepäinkään. Ekana päivänä ei ole kiva myöhästyä, milloin se oikeastaan kivaa olisikaan. Aamupala odottaa jo jääkaapissa, koska matkalla kerkeän sen puputtaa. Tulen heti huomenna kertomaan, millainen päivä oikeastaan olikaan. Tästä se lähtee. Koulutieni jatkuu.

Kuva täältä

12. tammikuuta 2014

Putousta ja partypartyy

Eilinen oli ihan mieletön päivä. Töissä meni paremmin kuin hyvin, olin ihan tosi tehokas. Hyvillä mielin palasin aikaisen aamuvuoron jälkeen kotiin hääräämään. En malttanut nukkua päikkäreitäkään, vaikka aamuviiden heräämisen jälkeen olisi ollut ihan suotavaa. Siivoiltiin ja järjesteltiin T:n kanssa paikkoja kotona. Illalla pistettiin kavereiden kesken Putous-katsomo pystyyn ja korkattiin ennen baaria. Minulle ei tullut mieleenkään, että pitäisi jotain tipatonta tammikuuta pitää. En ymmärrä koko pointtia. Jos pitää korkin kiinni kuukauden, saako sillä verukkeella vetää loppuvuoden kaksin käsin. Siis kärjistetysti. Joulukuussa tuntui olevan pikkujouluja toisensa perään ja tietenkin uusi vuosi. Joten toisaalta ymmärrän, jos haluaa ottaa vähän rauhallisemmin alkuvuodesta. Ilta oli kuitenkin hauska, vähän turhankin lennokas. Putous-ohjelma ei koskaan petä. Eikä meidän ässät jutut. Tuntuu, että tällä porukalla vähän jokaiselta lähtee käsistä. Joku aina saa jonkun mielettömän idean, joka ei enää aamulla tunnukaan samalta. Eilisen illan teema oli tequila ja lopun voi arvatakin. Illalla oli riemua, iloa ja naurua kovaa. Aamulla tai oikeastaan päivällä olo hiljaista ja haparoivaa. 

Illan asu mustaakin mustempi. Uusimmat löydöt päällä. Kengät vaihtuivat lyhyempiin korkoihin.
En ole syntynyt baarimikoksi. Ensimmäinen mustikkashotti oli vähän turhankin tuju.
Uusi yritys oli paljon parempi.
Turkuvahvistuskin pääsi menoon mukaan. Oli jo ikävä H.
Leivoin gluteenittoman kinkku-kasvispiirakan. Upposi porukkaan, pieni pellinkulma jäi jäljelle. Hyvä että maistui. Pohja oli hieman kumimaisempi kuin normijauhoja käyttäessä.
Yöllä eikä tänään koko päivänä ole tehnyt mieli mättöruokaa. Ihmettelen. Päivä alkoi normiaamupalalla. Hyvä keksintö juoda kaakao termomukista, koska muuten juoma kerkeää aina jäähtyä ennen loppua.
Päivä onkin mennyt tässä sohvalla kököttäessä. Yllättävän mukava nukkumapaikka. Tuijottelin ikkunasta ulos, mutta vielä en jaksanut lähteä kuvailemaan lumisia maisemia. Kyllä, eilen tänne satoi vihdoin lunta ja nyt on joka puolella niin valkoista. Tai enemmänkin voisi olla, mutta hyvä alku. Päivitän puhelimen säätietoa vähän väliä, koska en vaan tajua, että ulkona on oikeasti pakkasta. Siis miten innoissaan tästä synkän ilman taaksejäämisestä voikaan olla. Pihalla narisevat askeleet, höyryävä hengitys, punoittavat posket ja pipon pörröttämä hiuspehko. Nämä kaikki on nyt totisinta totta.

8. tammikuuta 2014

Viiden tähden vapaat

Viiden päivän vapaat hujahti ihan silmissä ja huomenna pitäisi mennä vaihteeksi töihin. Totuin taas liikaa tähän omassa aikataulussa menemiseen ja tekemiseen. Lauantaina reissasin bussilla mummulaan yöksi. Pääsin saunotteleen kunnolla, kun olen vain palellut tässä viime aikoina enemmän ja vähemmän. Edes tuplafleecepeitto ei tunnu lämmittävän tarpeeksi. Toivottavasti en tule enempää kipeäksi. Vietettiin mummun kanssa vielä hemmotteluiltaa ja sain kokeilla hänen uutta hohtavaa kynsilakkaansa. Pienet on ilot. Sunnuntaina kerättiin kaikki joulukoristeet laatikoihin odottamaan ensi vuotta. Pitäisi kotoakin keräillä koristeet kaappiin, mutta en millään vielä haluaisi luopua tästä punaisesta värityksestä.


Harvinasta tosiaan, että olin mummulassa vain yhden yön. Nyt oli kuitenkin palava halu päästä sunnuntai-iltana kotiin, koska kulta palasi vihdoin joululomaltaan. Piti mennä maanantaina testaamaan Tapiolan uimahalli, mutta siirrettiin toiseen kertaan. Kaupungille päästyä syötiin Amarillossa ja kierreltiin alennusmyyntejä. Tällä kertaa olin makutuomarina liikenteessä, vaikka tein itsellenikin löydön. Olin heti mukana, kun T ilmoitti tarvitsevansa uusia vaatteita. Ei tarvitsekaan aina pyytää ja anoa toista mukaan shoppauskierrokselle.

Kanahamppariateria. Paras osuus oli tuo grillattu ananas, hahhah.
Uusi pitkä neule, mustaa ja valkoista.
Reppu selkään ja koulu voi alkaa.
Odotan jo koulun alkamista ensi viikolla. Sain yhtäkkiä päähäni, että tarvitsen uuden repun kouluun ja sen on ehdottomasti oltava Fjällrävenin. Haaveilin tummanlilasta, koska onhan se lempparivärini. Kaupassa väri osoittautui pieneksi pettymykseksi, joten ostin toiseksi parhaan eli vadelmanpunaisen repun. Sitä on tullutkin käytettyä ostosta lähtien. Ihan paras ja tosi hyvä selälle, ainakin vielä näin puolityhjänä. Mietin laukun ja repun välillä ja päädyin kunnon selkämalliin, koska niska/selkä vihoittelee vieläkin. Parempaan suuntaan olen jo menossa, mutta kuitenkin. Tiistaina olin viimeistä kertaa toistaiseksi fyssarilla ja nyt vaan toivon, että lääkäri suostuu kirjoittamaan uuden lähetteen. Omakustannehintaan ei ole varaa jatkaa käyntejä. Tuli niin haikea olo, jos ei enää fyssarini kanssa nähdäkään. Sieltä kyllä lupasivat tulla minua töihin moikkaamaan, jos en enää jatka käyntejä.

Koulun alkamisen lisäksi odotan millainen sali siellä on. Se on opiskelijoiden vapaassa käytössä. Aikkarissa koulupäivät eivät ole mitään pitkiä, joten on hyvin aikaa käydä salilla ennen kotimatkaa. Itsenäistä tekemistä on toki sen lisäksi, mutta sen näkee sitten myöhemmin, kuinka paljon palautettavia tehtäviä tulee olemaan. Jos saisi vielä jonkun kaverin tai porukan mukaan liikkumaan, pysyisi omakin mielenkiinto yllä. Fyssari muistutti kaikista kotiharjoituksistakin, joita voin ohella tehdä. Haluaisin myös pilatekseen, ja asialle ei auta kuin tehdä jotain. Olen etsinytkin paikkoja, mutta osaan on ihan hirveät hinnat ja huono ajankohta. Lisäksi koulussa on ainakin yksi uusi ihminen, jonka kanssa käydään kohti uusia haasteita. Tutustuttiin infotilaisuudessa. Tietenkin ihan parhautta sekin, että M opiskelee samassa koulussa, vaikkakin eri alaa. Voin siis hyvillä mielin odottaa koulun alkua. Jännää tulee olemaan. Palata koulun penkille kahden vuoden jälkeen. Postauksiakin alkaa tulla vähän muistakin asioista, kun pelkästään reissuista ja vapaapäivistä. 

Wish me luck!