25. helmikuuta 2014

Hyvä ruoka, parempi mieli

Lauantai oli viime viikon ja oikeastaan koko Iksureissun odotetuin päivä. Aamustapäin matkattiin E:n kanssa Em:n luo. Ollaan tyttöjen kanssa nähty viimeksi itsenäisyyspäivänä, samassa paikassa silloinkin. Ihan kauheaa oli ajatella, että melkein kolme kuukautta väliä. Pikkukaverikin oli kasvanut ihan mielettömästi. Näin pitkiä välejä ei saa enää tulla, mutta aina ei vaan ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. Päivä meni syödessä ja höpötellessä. Em oli laittanut meille ruokaa oikein jälkkärin kera. Ihasteltiin kuvia kesämekoista, häämekoista, juhlamekoista ja ihan kaikista mekoista. Kuvasin minkä kerkesin; paljon paljon kuvia pikkukaverista, jotka jäävät muistoksi omiin arkistoihin. Tietenkin leikittiin ja ryömittiin lattiatasossa ostakaa makkaraa -laulu päässä soiden. Saatiin C vielä töiden jälkeen mukaan menoon. Kerrankin oli monta tuntia aikaa istuksia. Ei kiire minnekään - ennen illan Suomi-USA -pronssipeliä.

Paikka, jossa sisäinen lapsi pääsee valloilleen.
Ruoka oli alusta asti itsetehtyä ja sehän maistui. En ole tajunnutkaan täyttää mureketta, kun kotona ollaan tehty.
Jälkkäriksi suklaavanukasta ja kermavaahtoa. Lisää herkkuja kotikokeiluun.
Napa venyi vielä teen verran. Uutuusherkkuna kinuski-puolukka-juustokakku.
Lauantai-ilta meni rauhallisissa merkeissä, vaikka Suomi voittikin pronssia jeeeee. Seurattiin peliä Iskän ja siskon kanssa meillä kotona. Käytiin saunassa ja muuten makoiltiin sohvilla. Olin varautunut illanviettoonkin, mutta ei vaan jaksettukaan. Tölkitkin jäi korkkaamatta. Ja unohdin ne lähtiessä jääkaappiin, joten siellä odottavat seuraavaa vierailua. 

Sunnuntaiaamuna kiitin illan valintoja, koska ei ollut oloja, mistä kärsiä. Ajeltiin meiltä T:n porukoille päiväksi. Olin jotenkin todella poikki koko päivän. Nukuin pieniä päikkäreitä aina kun mahdollista. Lääkevoidekuuri ja vaihtelevat kipuaallot verotti jaksamista. Iltapäivä kahviteltiin ja seurattiin finaalimatsia T:n mummulassa. Sieltä meidät heitettiin junalle ja kohti omaa kotia. Meinattiin melkein myöhästyä junasta. Lähtöön oli pari minuuttia aikaa, kun pamahdettiin ensimmäisestä vastaantulevasta vaunusta sisään. Paikkamme oli kymppivaunussa, joten oletettiin, että junan sisällä voi kävellä vaikka päästä päähän. No bendolinossa asia ei olekaan näin. Juna oli katki kuudennen vaunun jälkeen ja seuraaviin vaunuihin pääsi vain ulkokautta. Tampereen jälkeen seuraava pysähdyspaikka on Tikkurilassa Vantaalla, joten onneksi löydettiin muutama vapaa paikka, joissa istua. Ainut, että en saanut selkänojaa yhtään taaksepäin laskettua. Pieni paha kuitenkin siihen verrattuna, että muuten olisi matkustettu junan lattialla. Juna meinaan oli erittäin täysi. Paljon hiihtolomalaisia palaamassa kotiin.

Laskiasispullan koemaisto ensi lauantaita varten.
Palaan tässä joku päivä postailemaan, kunhan jaksan ja kerkeän. Harjoittelun jälkeen illat menee aika sohvapainoitteisesti ja yleensä nukahdan niille sijoilleni. Väsymystä pukkaa nytkin, joten siirryttävä yöunille.

21. helmikuuta 2014

Paluu juurille

Eilen oli viimeinen koulupäivä liittyen kasvun tukemiseen ja ohjaukseen. Otettiin siitä kaikki irti ja powerpointtien välissä intouduttiin leikkimään. Pitihän leikkejä harjoitella, ettei ihan kylmiltään joudu menemään lasten eteen. Nyt löytyy peukalot ja Sutsisatsi-muuvit. Vihdosta viimein tajusin, miten tutkintosuunnitelmakin täytyy koota. Muutamassa tehtävässäkin on samoja kysymyksiä kuin suunnitelmassa. Kun vastaan toiseen, toinen tulee tehtyä kuin itsestään. Siskokin lupasi jelpata, kun on samoja suunnitelmia väsännyt tässä vuosien mittaan. Eli stressitaso laskee sittenkin. Juuri näitä kirjallisia töitä olen pohtinut, järkeillyt ja panikoinut eniten. Missä välissä kerkeän kirjoittaa monisivuisia raportteja? Nyt ei tarvitse sitäkään enää murehtia. Ei ainakaan ennen deadlinen lähestymistä. 

ltapäivällä lähdettiin T:n ja H:n kanssa kohti kotikotia. Nukuttiin junamatka enemmän tai vähemmän suu auki. Aikainen herätys verotti. Oli kuitenkin ihana päästä perille jo torstaina. Saa nauttia vähän pidemmästä viikonlopusta. Päästiin suoraan kohottamaan T:n synttärimaljoja ja kahvipöydän herkkujen ääreen. Illan kruunasi vielä puusauna. 

Suolaista ja makeaa, kotitekoista herkkua
Tex Mex -kakkua
ja makeaa kinuskikakkua.
Pikkuisten kaverikuva
Tämä päivä on mennyt ihan omassa kodissa. Olin niin aikasin oven takana, ettei kukaan ollut vielä töistä kerennyt palata. Jännää oli tulla ihan hiljaiseen kotiin. Kävin rannassa kävelemässä ja kuvailemassa. Polku oli ihan peilijäätä, joten sai tepastella erityisen varovasti. Oli ihana liikkua ilman jatkuvia vastaantulijoita ja liikenteen melua. Kauhulla seurasin jäätiellä ajavia autoa. Jotkut vielä näköjään uskaltavat ja uhmaavat kohtaloaan. Itse pysyin visusti metsän reunassa. Siitä on taas vierähtänyt hetki, kun näitä polkuja on tullut askellettua. Heräsi muistoja lapsuudesta, kun löysin jäätyneen puronkin. Siinä tuli talvisin laskettua monet kerrat jäämäkeä. Nyt oli parempi jättää toiseen kertaan, että pääsen ehjin nahoin kotiin takaisin. Yksi mukava havainto tuli myös tehtyä. Kun niitä vastaantulijoita viimein tuli kohdattua, kaikki katsoivat silmiin. Ei tietoakaan kaupunkityylistä, jolloin tuijotetaan maata tai johonkin ihan muualle. Ettei kukaan tuntematon vaan tule puheille.

Suuri ja mahtava jäämäki.
Tyynytkin on valmiina, keinuttelemaan vaan.
Kevättä odotellessa.
Pyyhe mukaan ja biitsille.

Nyt täytyy irrottautua koneesta. Jännätään Iskän kanssa USA-Kanada -kiekkoo. Tänään ei mennyt Suomella ihan putkeen. Nyt on se pronssi saatava. Hauskaa viikonlopun alkua!

19. helmikuuta 2014

Hair we go again

Kävin tosiaan perjantaina koululla kampaajalla. Pääsin opiskelijan käsiin, joten aikaakin oltiin varattu se pari tuntia leikkaukselle. Mihkäs minulla kiire, vapaapäivä ja ihana ilta tiedossa. Operaatio alkoi hiusten pesulla. Ai että, sain saman rentoutuksen, minkä yleensä kokee vain värjäyksen yhteydessä. Silmät kiinni nautin päähieronnasta. Tarvitseeko enää sanoa, että tykkäsin. Opiskelija teki tarkkaa työtä. Jakoi pääni neljään osaan ja pienen erin laski hiuksia leikattavaksi. Tarvitsin vain tasausta ja huonojen latvojen poistamista. Puhetta oli maksimissaan viiden sentin leikkaamisesta ja ajatuksena se vähän hirvitti. Tuleeko minulle ihan polkkatukka? Pari tuntia hurahti tuijotellessa ikkunasta pihalle ja väliin seuratessa parturin toimia. En malttanut lehteäkään lukea. Ohjaaja kävi välillä katsomassa kädenjälkeä ja neuvomassa. Ihan lopuksi ohjaaja vielä viimeisteli hiukseni ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Kotona repesin nauruun, kun koneelta näin ennen ja jälkeen kuvani. Eroa ei juurikaan silmään huomaa, vaikka huonot latvat ovat nyt jossain paremmassa paikassa. Värjäsin hiukseni edellisiltana. Täytyy odottaa, että opiskelijat treenaavat lisää ja kerkeävät samalla kertaa värjätä ja leikata. Aion ehdottomasti mennä uudestaan, koska leikkaus maksoi sen huimat kaksitoista euroa. Jos ei enää pitäisi sitä puolen vuoden väliä saksien tapaamiseen.
  
Tällä mennään.
Tässä tosiaan lähtötilanne. Paremmin olisi ehkä erottanut suoristetutsta tukasta.
Kotimatkalla piipahdin kaupasta hakemassa parit kahvijutut ystävänpäivän kunniaksi. Näin Accessorize-liikkeessä ihanan, perusmustan laukun. Edelliseni hajosi vanhuuttaan enkä viitsinyt enää vetoketjua korjauttaa. Olisi kumminkin hajonnut pian jostain toisesta kohdasta. Bussille kävellessä en voinut ohittaa laukkua enää toista kertaa, vaan jatkoin matkaa laukun kanssa. Tykkään, ihan paras ja jopa parempi kuin vanha. On hyvinkin samantyylinen, mutta hiukkasen isompi. Saa myös olalle, mutta hihna olikin kuvaa ottaessa piilossa laukun sisällä.

Malli on tullut jäädäkseen.
Tänään tein taas heräte- tai paremminkin bongausostoksia. Pinkki lebardituubihuivi ja poskipunasivellin.
Siskon kanssa lounaalla kaupungilla. Vihdoinkin olen käynyt Hard Rock Cafessa. Otettiin ribsiannos ja kana-caesarsalaatti puoliksi.
Koulussa on viimeinen viikko meneillään ennen työharjoittelun alkua. Ollaan käyty paljon läpi asioita, joita pitää ottaa huomioon päiväkodissa ja omassa toiminnassaan. Tein itselleni aikataulua harjoittelun aikana palautettavista tehtävistä, itsearvioinneista ja tutkintosuunnitelmasta. Voin sanoa, että hommaa on. Töistä pidän pari viikkoa lomaa ja muutenkin yritän tehdä vähemmän töitä, jotta voin keskittyä täysillä harjoitteluun ja tehtäviin. Olin jo suunnitellut, että pääsisin reissaamaankin joku viikonloppu, mutta turha toivo yrittää mahduttaa sellaista aikatauluun. Teoriaopintojen aikana sitten taas paremmat mahdollisuudet, ehkä. 

Tänään oli ihanaa päästä koulussa tekemään jotain muutakin kuin kuluttamaan penkkiä ja tuijottamaan powerpointteja toisensa perään. Päästiin taas toteuttamaan itseämme ja olemaan luovia. Aiheena oli nimittäin lorukorttien askartelu ja niillä leikkiminen. Hyvää harjoitusta tuleviin työpäiviin. Koko luokka innostui kuin pienet lapset. Kartonkisilppua ja liimapuikkoja oli joka puolella. Saatiin muutamia loruja valmiina kouluttajalta, lisää tulostin netistä sekä muistelin omaa kerhoaikaa. Leikkihän on tuttu: Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa? Tillin tallin tömpsis. Itse jouduin lähtemään kesken päivän pois koulusta, mutta kouluttaja oli aivan paras. Oikein tuputti materiaalia mukaan, että voin tehdä korttini valmiiksi kotona. Vielä pitää taikoa jostain niille pussi, ja satutätituokio on valmis. Kun vielä saan lapset innostumaan mukaan. Ei tarvitse yksin leikkiä pieniä sammakoita tai pikkupoika posteljoonia.

Askartelu-urakkaa on vielä jäljellä.
Kesken päivän lähtemiseen oli syynsä. Luulin jo, että olisin kunnossa, mutta ei, ei todellakaan. Onneksi menin erikoislääkärin pakeille. Tästä sain todellakin oppia, mitkä seuraukset vitkuttelulla on. Ajoissa pitäisi hakeutua lääkäriin, ja oikean lääkärin luo. Olin tuossa viime viikolla saikulla töistä, mutta sain väärää hoitoa oireisiini. No nyt tilanne on pahentunut. Puolitoista kuukautta kestää toipua kokonaan. Eli pientä haastetta harjoitteluunkin, kun en voi pomppia ja juosta lasten mukana. Nyt pitää ottaa rauhallisesti se aika, mitä voin. Arki sujuu siinä samalla, mutta liikkuminen on hitaampaa ja välillä erittäin kivuliasta. Jopa kävely ja pelkkä istuminen väliin muistuttaa pysähtymään. Mutta harjoittelua en jätä tekemättä enkä halua siirtää, koska sitten koko koulu siirtyisi. Sain parikin auttavaa lääkettä, joten toivon, että alkavat tehota mahdollisimman pian. Alkaa tämä yli kuukauden kituutus viedä voimia. Mutta tästä olosta huolimatta en jätä loppuviikon reissua väliin. Muutoin matka siirtyisi johonkin hamaan tulevaisuuteen. Päästään T:n kanssa pitkästä aikaa matkustamaan kotikotiin. Viimeksi käyty uutena vuotena. Varasin itselleni kunnon selviytymispakkauksen tyynyä myöten mukaan, jotta selviän junamatkasta kunnialla. Pääsen vihdoin näkemään ihania tyttöjäni. Siirrettiin salillakäyntiä seuraavaan kertaan. Nyt vaan nautitaan hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta Em:n luona. Muut suunnitelmat ovat vielä vähän auki. Tutkiskelen ja kuulostelen oloani, koska pakko tässä on kropan ehdoilla mennä. Ja se jos mikä ottaa päähän. Mieli tekisi vaikka hypätä benjihyppy tai edes päästä tanssimaan baariin, mutta kroppa ei liiku ihan samaa tahtia.

Nyt on kuitenkin alettava pakkaamaan. Tunnetusti minulla kestää siinä ihan järjettömästi, vaikka samoja juttuja pakkaan joka kerta. Hauskaa pikkulauantaita ja hei, onnea Suomi tämänpäiväisistä saavutuksista Sotshissa!! Täytyy parisprintit vielä katsoa netistä jälkikäteen. Miesten hiihto oli kuulema erityisen jännä loppusuoralla, ja ensimmäinen kultahan sieltä pamahti. Ja Putinin ilme, kun Venäjä koki parempansa jäällä. Olin ihan varma, että Venäjä vie tämän matsin, mutta näköjään ei saa maalta piruja seinille. Tässähän pitää oikeasti alkaa kannustaa Suomea. 

15. helmikuuta 2014

Rakkautta joka puolella

Hurahdin ihan täysin tähän ystävänpäivään. Jotenkin olen niin onnellinen, ihan siirappisuuksiin asti. Ennen ystävänpäivä on ollut vain päivä muiden joukossa. Nuorempana koulussa kierrettiin isot pahvisydämet kaulassa, kerättiin nimiä ja muistoja. Niiden aikojen jälkeen ollaan lähinnä toivotettu ystävänpäivää. Nyt kuitenkin halusin päivään jotain speciaalia pelkän kotona nyhväämisen sijaan. Tein meille pöytävarauksen ravintola Kaarnaan ja yövyttiin Sokos Hotel Vaakunassa kaupungilla. 

Postista tuli sopivasti tilaamani mekko, joten kauaa ei tarvinnut pohtia illan asua.
Korun olen ostanut useita vuosia sitten ja nyt löytyi taas käyttöön. Sydämet sopivat teemaan kuin nenä päähän.
Syötiin pitkän kaavan mukaan. Elämäni ensimmäinen oma alkuruoka: leipäjuustoa, lämminsavustettua hirvenpaistia ja herukkahyytelöä.
Pääruokana paahdettua lohta, lämminsavusiikaa, katkarapuja vaalealla leivällä, kananmunaa ja salaattia.
Jälkkäriksi vielä Kaarnan kahvia ja minttukaakaota.
Ravintola oli aivan täynnä, mutta onneksi pöytämme oli rauhallisemmalla puolella. Ruoat oli ihan mielettömän hyviä. Maisteltiin molempien annoksia, koska tilattiin eri juttuja. Tykkäsin omista valinnoistani ihan tosi paljon, ei herännyt annoskateutta. Kuulema lisää hirvenpaistia on luvassa ensiviikon lopulla, joten silloin pääsee taas herkuttelemaan riistan maulla. Pääruoassa kalapalat olivat näöllisesti pienehköt, mutta minun nälkääni juuri sopivat. Harvinaista nimittäin, että saan ravintola-annoksissa lautasen tyhjäksi. 

Syötyä siirryttiin huoneeseen jännäämään jääkiekkoa. Kerettiin näkemään viimeinen erä Suomi-Norja-pelistä. Villasukat jalkaan ja skumppapullo auki. Totuttu kotona seuraamaan kisoja HD-laatuna, joten saatiin hyvät naurut huoneen ruudusta. Kyllähän siitäkin näki. Piipahdettiin vielä yksillä alakerran baarissa. Otin pelkän kaakaon, koska edellinen oli hyvin minttuista. Kauaa ei siellä istuttu, koska rentouttava vaahtokylpy siinsi silmissä. Varausta tehdessä laitettiin toiveeksi näkymä ja kylpyamme. Hotelliin kirjautuessa piti valita toinen, joten amme voitti. Harvinaista herkkua. Väliin kadehdin kavereita, joilla on kylpyamme kotonaan. Mutta toisaalta, kuinka usein siinä lopulta tulisi lilluttua.

Jälkkäriksi huoneessa mokkapaloja
ja lasiin kuplivaa.
Hotelli oli hauskasti ratkaissut sen, että shampoota ja hoitoainetta ei huonevarusteluun tarvita. Täytyy muistaa, ettei vertaa Crowne Plaza -hotellin tasoon seuraavillakaan kerroilla. Onneksi kaupat olivat vielä auki, koska jätettiin juuri ne purkit kotiin.
Aamulla oli edessä se hotelliyön paras osuus, nimittäin aamupala. Syötiin ja ihasteltiin maisemia Helsingin kattojen yllä. Ystävänpäivä oli kokonaisuudessaan onnistunut, mutta tähänkin pieneen arjen irtiottoon sisältyi muutama kommellus ja harmistus. Nimittäin juuri aamupalalla sai pitää paikastaan ja lautasestaan kynsin ja hampain kiinni. Oltiin juuri noustu pöydästä, että haettaisiin vielä jotain syötävää perus leipien ja juomien lisäksi. Niin eikö joku tule utelemaan, että ollaanko jo lopetettu ja pöytä vapaana. Kyllähän viereemme olisi mahtunut, mutta koko pöytä ei ollut vapaana. Lähtivät etsimään toista paikkaa. Maistoin pikkasen munakokkelia, mutta seuraavasta syystä ihan vain vähän. Olin juuri saanut kokkelin lautaselle ja laskin hetkeksi leipäpöydällä olevaan tyhjään kohtaan, jotta sain sämpyläni halkaistua. Niin eikö joku hotellivieras tullut veitsellään sörkkimään lautastani. Luuli sitä rasvaksi, vaikka rasiat olivat aukinaisena siinä lautasen vieressä. Kerroin englanniksi, että se oli minun lautaseni, minun aamupalani, minun munakokkelini. Hän pyysi kamalasti anteeksi, mutta itseltäni mieli pahoittui. Maistoin vain pikkasen, koska en muistanut leikkasiko vieras ruokaani omalla veitsellään, puhtaalla veitsellä vai voiveitsellä. Joten tästä syystä ruoka jäi lautaselle. Onneksi nämä olivat vain pieniä sattumuksia. 

Leipien lisäksi luonnonjogurttia, marjoja ja mysliä. T:tä nauratti ilmeeni, mutta osa marjoista oli kirpeitä, ihan oikeasti. Tämä on silti yksi tämän hetken lemppariaamupaloistani.
Näkymää huoneen ikkunasta.
Nyt täytyy keskittyä miesten mäkihyppyyn, suurmäki ja suosikkini Anssi Koivuranta johtaa. Ja äkkiä sijoitus laski viidenneksi. Onneksi toinen kierros on vielä jäljellä. Hauskaa lauantai-illan jatkoa joka tapauksessa. 

12. helmikuuta 2014

Muumiteetä ja mutkatonta tukanlaittoa

Olen tässä parin viikon aikana leiponut, laittanut ja kattanut kahvipöytää useampaan otteeseen. Ihanaa, että näkee muitakin ihmisiä kotona. Monesti töiden ja koulun jälkee sitä vaan jämähtää omiin oloihinsa ja teemme omia juttujamme. Kerroinkin jo aiemmin, että Äiti ja Mummu kävivät piipahtamassa. Ne on niitä harvoja kertoja, että sukulaisia meillä käy. Pitäisi teljetä ovet ja ikkunat, kun ei millään haluaisi päästää lähtemään. Vihdoin kerettiin M:kin kanssa nähdä. Sattumalta leivoin pullaa sinä päivänä. Vallattiin sohva, seurattiin kisoja ja laskettiin pullasta turvonneita vatsoja. Suunniteltiin luisteluakin, kun en ole vielä tänä talvena jäälle kerennyt. No tässäkö tämä talvi nyt oli? Pelkkää tihkusadetta, lämpöasteita ja loskaa pilvin pimein. Täytyy odottaa pakastuvaa keliä. Olisi aikas outoa, jos en pääsisi ollenkaan tänä vuonna luistelemaan. Ihan ennenkuulumatonta. Saatiin myös pari ystävää kotikotoa poikkeamaan pikaisesti kahvilla. Viimeksi nähty uutena vuotena. Onneksi enää viikko ja pääsen käymään siellä suunnalla. 

Kahvipöydän kukkia. Tämän vuodet ensimmäiset tulppaanit.
Taas leipoessa kävi se perus: annan vielä hetken pullien saada lisää väriä pintaan. Ja kuinkas sitten kävikään; hyvin ruskettuneet voisilmäpullat.
Meidän etelän lomailijat palasivat alkuviikosta kotii ja sisko tuli heti käymään. Parin viikon herkkulakko tyssäsi samantien. Toiveena oli saada suklaaneliöitä, koska niitä oli kaukomailla himoinnut. Ja toivehan piti toteuttaa. Tällä kertaa olin fiksumpi ja leivoin vain piirakkavuoan kokoisena; pohjan puolikkaana ja täytettä yksi satsi. Ja tällä kertaa sitä kuorrutetta riitti ja riitti. Katseltiin lomakuvia ja -videoita, suunniteltiin ensi kesän mökkilomaa ja naurettiin aiemmille lomamuistoille vedet silmissä. Saa nähdä mihinpäin Suomea ensi kesänä perheen kanssa matkataan.

Tein munavoita ensimmäistä kertaa isomman satsin. No nyt sitä ainakin riittää vähäksi aikaa.
Sisko toi korujaan kokeiltavaksi, kun ystävänpäivän mekko kaipasi jotain pientä.
Yllätys oli suuri. Sain tämän korun lahjaksi, ihan ikiomaksi. Nyt meillä kaikilla siskoilla on samanlainen kaulakoru. Voidaan mökillä sitten käyttää samaan aikaan. Viime kesänä tuntui, että oltiin pakattu vain samoja vaatteita mukaan, joten nyt mätsää asusteetkin.
Jatkan hieman tukka-asiaa, josta puhuin edellisessä postauksessa. Tuntuu, että nämä invisibobblet, niin sanotut avainnauhaponnarit, ovat nyt pinnalla. Niiden luvataan kiinnittävän hiukset ponnarin tapaan, kuitenkin vahingoittamatta hiuksia, Näitä ponnareita tulee vastaan ihan joka paikassa; bussissa, kauppojen hyllyillä ja sosiaalisessa mediassa. Itse löysin sattumalta hieman pienemmät versiot tuosta normikoosta ja pitihän ne heti ostaa ja ottaa kokeiluun. Hiukseni ovat hyvin ohutta, liukasta "rotanhäntää" näin kauniisti kuvailtuna. Kateellisena ihastelen siskoni paksuja, pitkiä hiuksia. Missä jaettiin näitä geenejä.. Mutta siis takaisin invisibobbleen. Tämä pienempi versio oli kuin tehty minulle. Riittää, että kerran kiepautan hiuksia ponnarille, että tulee kaksi lenkkiä. Ja pysyy muuten tosi hyvin, mutta silti ei kiristä mistään. Minulla on tapana pitää kireällä ponnarilla hiukset päätä myöten tai sitten valkkinutturalla, kun siis laitan hiukset kiinni (todella monipuolista). Nyt tämä kiinnityskohta ponnarin alla ei ole niin kireä ja toivon totisesti, että tämä uusi ponnari ei vahingoita tukkaani. Pieniä vaikeuksia on väliin irrottaa ponnari, mutta maltti on valttia. Jää vakkarikäyttöön.

Nämä kolme olivat samassa pakkauksessa ja maksoivat muutaman euron Tarjoustalossa.
Ilta tai näköjään paremminkin yö jatkuu ihastelemalla värivaloja. T tilasi metrin mittaista ledivalonauhaa ja nyt on tässä ympärillä häärinyt ja viritellyt sitä eri kohtiin. Valot syttyy ja sammuu, värit vaihtuu. Onks tää hyvä, mites tää? Päädyttiin laittamaan yksi osa telkkarin takapaneeliin luomaan tunnelmavaloa. Näen nyt pelkkää punaista, tykkään. Suunnittelin jo, että pääsiäisenä valo voisi vaihtua keltaisen ja vihreän välillä. Lila oli ihan tosi hyvä, kunhan vaihdetaan kevätväriä kotiin. Älkää kysykö miten ja mistä se valo tulee. Tiedän vain, että se väri ilmestyy ja piuhaa on niin maan pirusti piilotettavaksi.

Oltiin tänään koulussa pidempään, joten saatiin huominen vapaaksi ja perjantai on perus etäpäivä. Kävin kirjastosta lainaamassa lisää kirjoja. Pari viikkoa aikaa perehtyä 3-5 vuotiaiden lasten maailmaan ja kehitykseen. Ei paineita, olen vaan niin innoissani. Parempi silti mennä kohta nukkumaan, että jaksan intoilla koko huomisen päivänkin. Muutamia asioita täytyy tehdä perjantaihin liittyen. Sitten saakin keskittyä pakkaamiseen ja rentoutumiseen.

Loppuun vielä kunnon naurut. Siskonpeti on kyllä harvinaisen hyvä, uusi ohjelma. Käykää katsomassa Kotiäidin blogi ja todellisuus -videopätkä Tämä kohta oli niin paras, NIIN PARAS. Repeilen vielä pitkään. Nyt hyvää yötä ja hyvää loppuviikkoa!

10. helmikuuta 2014

Hairytale come true

Olen tehnyt viime päivinä ihan mielettömiä löytöjä Sokoksen Emotionista. Minulla on tapana tehdä kaikenmaailman listoja helpottamaan muistamista (mutta ei listat silti stressiä vähennä) ja osa nyt ostamistani tuotteista on roikkunut ostoslistalla turhan pitkään. Osa kuvista on suoraan instagrammista kännykkäotoksia tai muuten vähän tärähtäneitä. Mutta en vaan malta odottaa, että pääsisin kuvaamaan luonnonvalossa. Haluan kertoa nyt ja heti.

Erityisesti olen innoissani näistä Four Reasonin hiustuotteista. Toivottavasti näitä ei tulisi läträttyä purkkitorkulla hetkessä, kuten perus markettituotteita. Niitä saa olla koko ajan ostamassa lisää. Minulla on tukkakuuri menossa, koska peilistäkin sen näkee, että apua tarvitaan. Odotan jo perjantain parturia, pääsen näistä ohuista latvoista eroon. Parturin lisäksi kunnon hiustuotteet, syöminen, nukkuminen ja rentoutuminen alkavat toivonmukaan näkyä hiusten kunnossa. Vaikka minulla onkin todella ohut ja hento hius. Joskus vielä minunkin tukka kasvaa, vaikka tuntuu, että se on jämähtänyt tähän nykyiseen pituuteen. Kuvissa välillä vilahtaa pidempää kiehkuraa, mutta vain silloin tällöin, speciaalitilanteissa. Se on ihan klipsien ansiota. Haaveissa on joskus oikeasti saada oma tukka sellaiseen mittaan.

Kuten näkyy, latvat pörröittyy eikä suoristaminenkaan enää auta.
Ostin vihdosta viimein syväpuhdistavan shampoon. Saa viimeisetkin lakan rippeet päästä irti. Tätä käytän noin pari kertaa kuussa. Pesun jälkeen huomaa ja oikein kuulee, kun hiukset natisee puhtauttaan. Mutta liian usein käytettynä ei tee hyvää.
Muutama päivä myöhemmin piti palata kauppaan hakemaan lisää purkkeja. Päädyin myyjän neuvojen avulla rakennepaikkaavaan shampooseen ja kosteuttavaan hoitoaineeseen. Kuulema rakennepaikkaava hoitoaine olisi liian tuhtia minun hiukselleni. Kosteutta tämä pörröpää tarvitseekin.
Tänään tein lisää löytöjä.
Batisten kuivashampoo, nimenomaan tämä XXL volume on joidenkin lähteiden mukaan Ruotsin myydyin kuivashampoo. Pitihän sitä itsekin testata. Tai no vielä en ole kerennyt kuin täyttää tällä purkilla jo valmiiksi täyden kylppärin kaappini. Nainen vaan tarvitsee kaikennäköistä purkkia ja purnukkaa. Pitäisi joku kerta postata, että itsekin havahtuisi purkkimeren keskeltä. Näin pikaisesti, kun mietin kaappien sisältöä, niin enpä oikein mitään turhaa purkkia muista, vaikka niitä tuntuu olevan varmaan 50 erilaista. Siis jos laskee ihan kaikki purkit päästä varpaisiin.

Trind-perheeni sai uuden jäsenen. Nyt vihdoin löysin itsellenikin tämän Nail Repair Colorin värinä Pink Pearl. Mummulla tätä testasin ensimmäisen kerran ja siitä lähtien olen etsinyt kauppojen hyllyiltä.

Kolmantena ostoksena kotiutin We care -sarjan poskipunan Perfect Pink. Tämä on aivan ihka ensimmäinen poskipunani ikinä. Aamulla selviää osuiko värivalinta nappiin, kunhan kokeilen. Kaipasin vaihtelua ainaiselle aurinkopuuterille.

Nyt rentoudutaan oikein kunnolla.
Olen semmoinen jahkaaja joidenkin ostosten ja asioiden kanssa, että toisella voisi mennä jo hermo. Fyssari on suositellut minulle jo monta kuukautta sitten pilatesrullaa ja puolipehmeää pilatespalloa, jotta saisin helpotettua oloani kotona. Voisin treenata ja rentouttaa paikkoja. Luin muutamia blogeja ja niiden pohjalta päädyin tähän 90cm rullaan. Monipuolisin verrattuna lyhyempiin putkiin. Tästäkin kerron sitten lisää, kun olen käyttänyt enemmän kuin yhden päivän. Mukana tuli muutama ohje liikkeisiin ja minulla on tulostettuna yhdestä lehdestä myös liikkeitä. Sen voin sanoa, että kyllä rentoutti jo ensimmäisellä kokeilulla. Tähdet vaan vilkkuivat silmissä.

Toinen hankinta oli vehnätyyny. Valitsin kahdesta pienemmän ja vielä pärjään tällä. Lämmitettynä rentoutti ihanasti niskaa ja hieman hartioitakin. Tyyny tulee käyttöön ihan päivittäin, ainakin aluksi. Huomaa, että edellisestä fyssärikäynnistä on liian pitkä aika ja ainakaan tämä tekemättömyyteni ei ole yhtään helpottanut asiaa. Jumit ja kivut alkaa uhkaavasti palata. Muistuttaa taas, että salia, salia ja venyttelyä täytyy lisätä ja pian.


Salillakäyntiin tuli alkuhuuman jälkeen taas pieni tauko eikä treenit ole kotonakaan maistuneet. Selän jäätävä kipu pakotti jäämään kotiin, kun en meinannut päästä kävelemään mihkään. Siitä päästyä kipu siirtyi alemmaksi ja jouduin sen takia viime viikolla jäämään loppuviikoksi kotiin saikulle. Istuminen, käveleminen, ylipäänsä liikkumisen ajatteleminen oli hyvin epämukavaa. Lääkärissäkäynti vasta epämukavaa olikin, mutta onneksi lääkkeet ovat nyt tehonneet. Olo on kuin uudestisyntyneellä. Keskiviikon pilatesta odotellessa.

6. helmikuuta 2014

Satuhieronta - Taikapuu

Pari päivää sitten puhuin Satuhieronnasta. Nyt sain sähköpostiini Taikapuu-sadun, jonka haluan jakaa myös tänne. Taikapuu-satuhieronta syntyi pienelle pojalle, jolle uudet tilanteet ja asiat ovat välillä pelottavia. Tarinallisen Taikapuun avulla tuodaan lempeästi viestiä vahvistumisesta (siemenestä kasvaa suuri puu) ja siitä, että kaikki tarvittava tuki on jo olemassa (vesi ja aurinko). Improvisoi vapaasti ja rikastuta tarinaa myös itse. Ota aikaa Satuhieronnan tekemiseen ja anna rauhallisuuden lipua myös omaan mieleesi. Parhaimmillaan hieronta rentouttaa niin hierottavaa kuin itse hierojaa. Satuhierontaa tehdessä kosketus kertoo paljon, joten lauseiden välissä voi hyvin olla hiljaista aikaa riittävästi.

Taikapuu

Olipa kerran pieni orava, joka keräsi metsässä marjoja, pähkinöitä ja siemeniä.
(Sormilla pitkin selkää pientä, rauhallista liikettä, välillä pysähtyen.)

Yhden pienen siemenen orava piilotti maahan. Se olikin taikapuun siemen.
(Alaselässä selkärangan kohdalle sormen painallus.)

Siemen alkoi kasvamaan ja kasvamaan..
(Kummallakin kädellä selkärangan läheltä lähdetään pikkuhiljaa painellen tai sivellen ylöspäin.)

..Kasvamaan ja kasvamaan. Siihen alkoi tulla oksia.
(vedetään selkärangasta sivulle päin rauhallisia vetoja.)

Ja kohta puu oli kasvanut niin suureksi, että sen latva ja oksat hipoivat jo pilviä.
(Vedetään rauhallisin tuntuvin liikkein vetoja pitkin käsiä pitkin päätä, kuin latvan kasvua mukaillen.)


Puu oli taikapuu ja se osasi puhua. Puu sanoin pilville: "Olen janoinen, antakaa minulle vettä." Ja kohta alkoi tippua pisaroita pikkuhiljaa.
(Pikku ropinaa sormilla.)

Ja sade alkoi voimistua. Vettä tuli oksille, rungolle, lehdille ja ihan juuriin asti.
(Voi vedellä sormilla selkää, päätä ja mahdollisesti käsistä kuin sade, joka huuhtelee. Tässä voit vetää vetoja jalkoihin myös, kuin juuriin).

ja vesi kasteli maan ja puu sai juoda kyllikseen.

 Kun puu oli juonut tarpeeksi, se sanoi auringolle " Paista minulle, tarvitsen valoasi". Ja aurinko tuli esiin pilvien takaa ja alkoi lämmittämään ihanasti puun oksia ja lehtiä.
(Pyörittäviä liikkeitä koko selälle ja käsille.)

Auringon paiste kutsui linnut lentämään ja ne laskeutuivat yksitellen puun oksille isona parvena.
(Koko kämmenellä painetaan aina siitä kohtaa, johon lintu laskeutuu ja lintuja voi olla monta.)

Puu oli onnellinen kuunnellessaan, joka päivä niiden laulua tuulen leikitellessä oksissa.
(Pyöriviä, tuulimaisia liikkeitä sormilla.)

Sen pituinen se.
(Voit painaa vielä kämmenillä selkää kevyesti lopettamisen merkiksi).

Talven taikapuu