30. maaliskuuta 2014

Maaliskuu maan avaa

Maaliskuun viimeinen viikonloppu meni yllättäen mummulassa. Äiti ja pikkusisko päättivät extempore lähteä mummulaan, ja itselläkin sattui olemaan vapaa viikonloppu. Oltiin aika myöhään perjantai-iltana perillä, joten suoraan vaan nukkumaan. Köhä ja nuha vieläkin veroittivat oloa. Tänään alkoi vihdoin tuntua, että kipuilu on selätetty suuremmaksi osaksi. Otettiin aurinkoisesta kelistä kaikki irti ja eilen tehtiin pihatöitä. Samat nurkat puhdistettiin syksyllä lehdistä, mutta urakalla sai lehtiä raivata nytkin. Kyllä kelpaa nyt katsella ikkunasta pihalle. Ihan vielä ei kannettu pihakalusteita ulos. Ehkä sitten pääsiäisenä juodaan aamuteetä pihalla. Harvoin silti maaliskuussa on pihalla tehty muuta kuin lumitöitä. Olen asennoitunut jo ihan kevääseen ja kesään, vaikka kevättakki pysyykin vielä kaapin perukoilla. Harjoittelussa tulee aamut seistyä pihalla aikalailla paikoillaan, joten kerroksia saa olla toisensa päällä. Olen laittanut parikin bikinitilausta menemään, joten paketteja odotellessa. Haluan myös maksimekon täksi kesäksi ja yksi vaihtoehto on matkalla kotiin. Vielä kaiken tämän lisäksi pitäisi löytää leveälierinen olkihattu ja uusia aurinkolaseja. Ostoslista on siis pitkä. Nyt näköjään ajatukset karkailee ihan joka puolelle, joten takaisin mummulaan ja kuviin.

Työnteon jälkeen maistui tee, lämpimät pullat ja C-vitamiinipommi.

Ensi viikko on näytönpaikka. Suoritan ensimmäisen tutkinnonosan, kasvun tukeminen ja ohjaus. Tuttu paikka, tutut työntekijät ja asiakkaat, mutta silti vähän jänskättää. Viisi viikkoa olen harjoitellut ihan samoja asioita kuin mitä on tulossa. Se mietityttää, että nyt on onnistuttava ja näytettävä osaaminen. Tavoitteeni ovat korkealla, koska vain paras kelpaa. Ja sitäkin mietin, että mitähän veisin vikana päivänä. Huolista selvästi suurin. Tekisi mieli leipoa jotain, mutta on aika monta allergikkoa, joten pitäisi keksiä jotain kaikille sopivaa. Tai sitten tyhjään kaupan mehujääaltaan. 

Ensi viikko tulee muutenkin olemaan aika hillitön, loistava ja ihana. Lähden käymään kotikotona ja kunnon partypartyt on tiedossa. Jään intoilemaan tulevaa. Huikeeta loppuiltaa! 

26. maaliskuuta 2014

Aurinkoon tieni vie

Aurinko paistaa lämpimästi ja tuuli ulisee ikkunanraosta sisään. Puhtaat, lumettomat kadut ja lintujen keväistä laulua. En enää kestänyt. Viime perjantai-illasta lähtien olen maannut kotona. Välillä vaihtanut asentoa sohvannurkasta toiseen ja iltaisin raahautunut sänkyyn peiton alle. Juonut kuumaa mehua, teetä ja vähän lisää mehua. Ruoka on ilmestynyt useimmiten nenän alle. Tänään tuli piste, mitta täyteen, vaikka kuinka olin vielä saikulla viimeistä päivää. Lähdin aamupalan jälkeen kaupungille kiertelemään. Välillä piti pysähtyä istumaan ja tuijottamaan ihmisten menoa, koska oma meno ei kulkenut mielen kanssa samaa tahtia. Minua ei pitäisi päästää kaupoille yhtään, koska taas tuli tehtyä jos jonkinlaisia löytöjä. Loppupäivästä sain M:stä seuraa. Tuli kierreltyä monen monta koruliikettäkin, vieläkin silmissä vilisee helmet ja strassit. Kävin myös katselemassa matkalaukkuja. Tarvetta olisi kunnon nelipyöräiselle yksilölle. Yksi vaihtoehto löytyi, mutta etsintä jatkuu.

Parempi olo täytyi mennä heti kadottamaan Heseen. Tästä on tullut aika vakioannos, jos jotain roskamättöä tilaan.
Kohta edessä hiusten värjäys Garnierin olia luottovärillä. Kädet kärsii tästä ainaisesta pesemisestä ja käsidesillä läträämisestä. Ihka ensimmäisellä Essie-kynsilakalla keväistä väriä kynsiin ja varpaisiin.
Psykedeelinen kesä tulossa.
Ihanan rento t-paita. Kerrankin valkoinen, josta ei näy läpi.
Raitaa olla pitää. Olen jotenkin ihan hullaantunut kaikkiin raitapaitoihin.
Lopuksi istuttiin muutaman kaverin kanssa after workeilla.
Käväisin tänään myös lääkärissä, koska viisi viikkoa on takana parannusoperaatiota. Olen pelännyt koko ajan pahinta, mutta sitä helpotuksen määrää, kun lääkäri sanoi, että toivoa on. Lääkkeiden käyttöä jatketaan vielä useampi viikko, mutta parempaan on koko ajan menossa. Ihan kuin tämä tieto olisi vienyt osan kivuista mennessään. Loppupäivä meni paljon kevyemmin askelin eikä kylmä myrskytuuli tuntunut yhtään niin hyytävältä enää. Huomenna pääsen taas fyssarillekin. Saa vähän rentoutettua paikkoja, vaikka kipeää välillä tekeekin.

Loppuun vielä kuvia aiemmista ostoista. Kesällä on tiedossa muutamia juhlia; valmistujaisia, rippijuhlia ja pyöreitä vuosia, joten mekkojen metsästyksen aloitin heti alkuvuodesta. Kävin myös omia ja siskon kaappeja läpi, joten ostoslista pieneni huomattavasti. Asusteita vaihtamalla samaa pikkumustaakin voi käyttää enemmän. Kuitenkin halusin myös jotain aivan uutta. Iskin silmäni yhdessä blogissa aivan ihanaan, valkoiseen ruusumekkoon ja pitihän se kotiuttaa. Onneksi liikutaan ihan eri paikoissa, joten ei ole vaaraa, että oltaisiin kuin kaksi marjaa vaatteiden osalta. Kiitos vaan Kaisalle, kun näin ihanan löydön teit.
 
Toista kertaa en luota onesizeen. Tämä mekko on tosi kiva, mutta tulee käyttöön toppina.
Tässä se ihanuus on. Tämä onkin ensimmäinen kukkamekkoni. Neuleen ostin varuiksi viileitä iltoja varten.
Oli jo korkea aika ostaa ihan perus valkoiset avokkaat.
Ensimmäinen kunnon bling-koruni. Siskojen kanssa ostettiin jokainen omamme, kun kierreltiin kaupungilla aiemmin.

Hakusessa on vielä valkoinen pikkulaukku ja sitten taitaakin olla tämä paketti kasassa. Odotan jo ihan mielettömästi kesää, vaikka kevät on vasta aluillaan. Muutamia suurempiakin suunnitelmia on kesälle luvassa, mutta saan oikein pinnistellä, etten vielä paljasta yksityiskohtia. Suunnitelmat ovat kuitenkin vasta niin alussa, mutta olen pikkulapsen lailla aivan innoissani jo pelkästä suunnitteluvaiheesta. Onneksi lähempänä on jo jotain, mitä odottaa.

Pääsiäinen tule jo.
En malttanut, vaan pitihän tätä jo koemaistaa. Toisen voi ostaa sitten, kun on ihan oikeasti pääsiäinen.
Piilarit hiertää jo silmiä, joten on parempi sulkea kone. Ei pitäisi pestä meikkejä piilarit silmissä, kun sitten niitä ei meinaa millään saada enää pois. Väsytystaistelu edessä, mutta sitten alan nukkua. Hyvää yötä!

24. maaliskuuta 2014

Faktat tiskiin

Nyt se tulee. Sain Annilta haasteen ja aloin vihdoin vastailemaan kysymyksiin. Tein vähän salapoliisin töitä ja selvisi, että olen saman haasteen tehnyt viime vuonna näin alkuvuodesta ja silloinkin sain haasteen samalta ihmiseltä. Aika hassu sattuma. Oli kiva käydä lukemassa, mitä olen viimeksi kirjoitellut. Postauksen voit käydä vilkaisemassa täältä. Kuitenkin edelliskerrasta on jo niin pitkä aika, joten uutta vaan tuutista pihalle. Tästä se lähtee. (Kaikki kuvat yhtä lukuunottamatta weheartit.com.)  

 11 faktaa minusta

1. Sain silmälasit kuudennella ja siitä lähtien olen inhonnut koko kapistusta. Olisi ihana herätä aamulla ja huomata näkevänsä ihan normaalisti. Silmäleikkaukseen en uskalla mennä, joten piilareita ja laseja on vaan käytettävä.

2. Juon päivittäin teetä. Aamulla mustaa ja iltaa kohden vaihdan vihreään teehen. En ole huomannut, että auttaisi mitenkään paremmin nukahtamaan, vaikka juonkin vihreää kofeiinitonta teetä. Lempparini on tällä hetkellä Twiningsin green tea & lemon. Aitoja teelehtiä en tykkää kauheasti haudutella, kun siitä pallosta tulee aina niitä hittareita teen sekaan ja olen niin malttamaton, että en jaksa odottaa lehtien vajoamista kupin pohjalle. Harjoittelussa opettelin juomaan teen ilman maitoa, mikä saavutus.


3. Nyt kun opiskelut ovat vihdoin jatkuneet pitkän tauon jälkeen, olen huomannut yhden asian. Tavoittelen vain parasta, jokaisesta tehtävästä ja asiasta, mikä kouluun liittyy. Tiedä sitten onko se ihan hyvä asia, mutta se on aina mielessä, kun harjoittelun aikana olen tehtäviä palautellut.

4. Seuraan ja käytän päivittäin tiettyjä sovelluksia puhelimessa ja tietokoneella, esimerkiksi Facebookia, Bloggeria, Instagramia, sähköposteja ja pelaan Candy Crushia. Oli järkytys huomata koulussa, kun kirjoitin muistiinpanoja, miten huono käsialastani on tullut. Nyt olen alkanutkin pitää päiväkirjaa, jotta käsialani ei puuroudu ihan kokonaan. Pelkkiä kauppalistojen varassa ei pitkälle pötkitä.


5. Olen kuulema jääräpäinen, mutta itse en sitä hevillä myönnä. Jos olen oppinut ja tehnyt asiat tietyllä tavalla, en suostu helpolla opettelemaan tekemään samaa asiaa helpommalla tavalla. Vaikka kuinka näkisin ja tajuaisin itsekin, että toisen tapa voisi olla parempi, niin ei, pysyn kannassani. Vasta kun keksin sen itse, ihan kuin omana ideana, voin muuttaa tapani suuntaa.

6. Tykkään polttaa paljon kynttilöitä ja vain tuijotella liekin lepatusta. Kotoa löytyykin jos jonkinlaista tuikkukippoja ja isompaakin kynttilää, mutta koskaan en saa niistä tarpeekseni. Vähän aikaa sitten havahduin, että olin polttanut parisataa tuikkua ihan huomaamatta. Täytyy päästä taas käymään Havin tehtaanmyymälässä. Kynttilävarastot kaipaavat täydennystä.

  
7. Syödessäni oikein mikää ruoka ei saa koskea toiseen paitsi, jos se on jo valmistettaessa sotkettu keskenään eli esimerkiksi jokin risotto tai keitto. Lautaselle ruokien välissä on pieni tyhjä tila, melkeinpä kuin lautaseni oli kolotettu valmiiksi eri ruoille. Kastikkeen voin juuri ja juuri syödä pastan tai perunan kanssa samaan aikaan. Itsetehdystä vihersalaatista syön jokaisen ainesosan erikseen. Teen aamupala- ja iltapalaleivät lautaselle ihan normaalisti, mutta jossain välissä syömistä huomaan aina, että vetelen leivän, leikkeleet ja päälliset erikseen suuhun. Tapani huvittaa ja kummastuttaa perhettänikin, koska kukaan muu tuntemani ei tee näin.

8. Vaikka tiedän ravitsemus- ja liikuntasuositukset, en niitä noudata. Tiedän, kuinka pitäisi syödä ja liikkua, mutta en silti tee niin. Peruspäiväni koostuu yleensä ruoan osalta aamu- ja iltapalasta, yhdestä lämpimästä ruoasta ja välipalasta. Vain harvoin tunnen tarvetta syödä iltaisin lämmintä ruokaa. Jos olen pelkästään kotona, saatan syödä pelkän aamu-, väli- ja iltapalan, vaikka hyvin tiedän, että ruokaakin pitää syödä. Liikuntainnostukseni on vaihteleva. Salikortti raksuttaa tällä hetkellä tyhjää, koska en ole päässyt käymään salilla enkä pilateksessa yli kuukauteen. En ole uskaltanut kipuiluni takia. Fyssarista on todella paljon apua, mutta itsekin tulisi tehdä jotain, etten jämähdä ihan yhteen asentoon vanhemmiten.

  
9. En osaa olla ja elää, jos en saa suunnitella tulevaa. Teen paljon muistilistoja ja kirjoitan ylös asioita, koska muuten ajatukseni tukkeutuisivat. Haluan myös suunnitella kaiken mahdollisen ennalta, kaikkine vaihtoehtoineen, koska yllättävät yllätykset eivät ole mieleeni. Sen takia minua stressaa moni turhakin, pieni asia, mutta tällainen vaan olen. Haluan suunnitella mahdollisimman paljon etukäteen.

10. Kroppani yleensä tekee viimeistään stopin, kun olisi aika hidastaa tahtia, rentoutua ja rauhoittua. Vieläkään en meinaa sitä tajuta, vaikka yleensä käy juuri näin. Selailin kalenteria ja huomasin, että olen ollut jatkuvasti kipeänä koko tämän alkuvuoden. Koko ajan on jotain ja olen vaan sinnitellyt työvuorosta ja koulujutuista seuraavaan. Mutta en oikein tiedä, kuinka voisin tästä tahdista enää hidastaa. Yhden suuren päätöksen olen tehnyt pitkän pohdinnan jälkeen, mutta tästä lisää juttua sitten, kun se on ajankohtaista.

11. Minulla kesti pitkään saada ystäviä nykyisestä asuinpaikastani. Vaikka tulen mielestäni hyvin juttuun toisten kanssa, alussa päiväni ja viikkoni olivat pelkkää töissäkäyntiä ja kotona hengailua, aika paljon yksinkin. Nyt olen erittäin onnellinen, että lapsuudenystävien lisäksi minulla on muitakin ihania, uusia ihmisiä ympärilläni. Kiitos erityisesti H, M ja J, olette olleet korvaamaton tuki.

  
11 kysymystä minulle

1. Kuinka monessa maassa olet käynyt?
 Kolmessa; Ruotsissa, Virossa ja Irlannissa.

2. Onko elämässäsi joku rakkaus?
On, poikaystäväni T sekä rakas perheeni. Olisin hukassa, jos joillekin heistä sattuisi jotain. 


 3. Onko sinulla tällä hetkellä tai onko sinulla ollut lemmikkejä?
Ei ole vielä koskaan tähän mennessä ollut, mutta ehkä vielä joku päivä.

4. Kuinka usein käyt ulkona?
Päivittäin melkeinpä. Mutta tässä varmaan haettiin baarikäyntejä ym. Viimeksi olin ystävänpäivänä, joten näköjään aika harvoin. Muutama vuosi sitten kävin melkein joka viikonloppu, mutta nyt tahti on huomattavasti vähentynyt.


5. Kuinka paljon aikaa vapaapäivästäsi vietät tietokoneella?
Minulla on kotona ollessa tietokone aina auki, vaikka en sitä koko aikaa tuijottaisikaan. Yhteensä joitakin tunteja. Jos alan bloggaamaan ja lukemaan eri blogeja, aikaa hurahtaa helposti kolmekin tuntia putkeen. Siitäkös niskani tykkääkin..

6. Suklaa vai kinuski?
Ehdottomasti Fazerin suklaa; sininen, marianne tai hasselpähkinä.


 7. Kaduttaako sinua jokin asia menneiyydessäsi?
Kyllä, monikin asia, mutta ei niitä murehtimalla saa enää tekemättömiksi. 

8. Lempivaatteesi ja asusteesi?
Lempivaate on villasukat. Ne ovat jalassani joka päivä ympäri vuoden ja uni ei tuli ilman niitä.
Lemppariasusteeni on tällä hetkellä Fjällrävenin Kånken eli tuttavallisemmin pinkki kettureppuni. Siskoni ilme oli näkemisen arvoinen, kun ilmestyin reppu selässä shoppailukierrokselle. Se nyt sattuu olemaan ihan paras joka tilanteeseen.


 9. Mikä on sinun unelma-ammattisi?
Olen jo matkalla kohti unelmiani. Opiskelen hoitoalaa ja jonain päivänä kouluja on käytynä sen verran, että pääsen töihin neuvolaan. Siihen kylkeen vielä oma radio-ohjelma, täydellistä. Eli unelmani on yhdistää sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan ja radiotoimittajan työ. Miten, selviää sitten joskus. 

10. Jos saisit suuren lottovoiton, mitä tekisit rahoilla ensimmäisenä?
Maksaisin opintolainani pois ja keskittyisin pelkkään opiskeluun. Valmistuttua voisi matkustella jonkun aikaa ja nähdä maailmaa. Sen jälkeen päättäisin mihin päin jäisin asumaan ja tekemään töitä. Toimettomana en jäisi sohvalle makaamaan, koska tämä on jo aikalailla nähty, ilman rikkauksiakin.

11. Oletko tyytyväinen elämääsi tällä hetkellä?
Suurimmilta osin olen tyytyväinen. Kunhan saan vielä itseni terveen kirjoihin, olen enemmän kuin tyytyväinen. Mitään muuta asiaa en oikeastaan tästä hetkestä muuttaisi.

Haasteesta on jo sen verran aikaa, joten en noudata sääntöjä ihan loppuun asti enkä haasta ketään tiettyä. Kuka ottaa haasteen vastaan? Jätä kommentti, jos haluat liittyä mukaan ja lyödä vuosittain faktat tiskiin. Ensi vuonna taas uudet jutut, sama haaste. Tästä pitää tehdä ihan tapa.

17. maaliskuuta 2014

Kolmen kopla koossa

Aivan ihanaa! Tänään harjoittelusta kotiuduttua olen saanut tehdä just sitä, mitä haluan. Eli en yhtään mitään. Välillä tarkistan vieläkin koulun sähköpostia, mutta pakko se on vaan tajuta. Tänään ei ollut mitään koulujuttuja, joita olisi voinut tehdä. Mahtavaa! Tehtävien aiheet ovat olleet tosi mielenkiintoisia, ei sillä, mutta.. niitä on ollut vaan niin paljon ja omat tavoitteet on korkealla. Rima pysyykin pilvissä, koska tähänastiset palautteet ovat olleet tosi hyviä. Silti oli tosi kivaa ja tarpeellista olla vaan. 
Tällasta välipalaa tänään.
Nyt on taas hyvä flow ja fiilis. Viime viikolla on osansa, aika suurikin. Torstaina pääsin pitkästä, pitkästä aikaan fyssarille. Viimeksi kävin tosiaan ennen joulua, joten nyt oli jo korkea aika. Aluksi katsottiin taas liikeratoja. Selkä on ihmeen jäykkä osasta kohtaa ja osa on taas yliliikkuvaa eli työsarkaa on. Haluan saada itseni kuntoon, että voin edes valmistuttua tehdä lähihoitajan töitä. Fyssari hieroi hartioiden lisäksi alaselkää ja selkä myös teipattiin. Pitäisi kotiinkin hommata oikea kokovartalopeili, koska noh, näky oli aika järkky omaan silmään. Tai oli jotenkin tosi kiusallista tuijottaa itseään vähissä vaatteissa ja tehdä pyydettyjä liikkeitä. Tuntui, että joka paikka oli makkaralla. Kotona yksi seinä on palapeileistä, mutta ei se ole silti sama. Sain uuden kotiharjoitusliikkeen, joka ehkäisee esim. välilevyn pullistumia. Sellaista riskiä minulla ei ole ainakaan vielä, koska selkä vaikuttaa olevan ihan perus jumissa, mutta koskaan ei voi ennaltaehkäistä liikaa.
Perjantaina käytiin T:n kanssa kävellen kaupassa. Sai nauttia aurinkoisesta kelistä, puhtaista kaduista ja keväisistä maisemista. Siis ennen kuin tuli taas lunta. Oli tosi kivaa, että pystyin olemaan ulkona muutenkin kuin seisten vaan enimmäkseen paikallaan. Täytyy ottaa kaikki irti, kun pystyy liikkumaan ihan normaalisti.

Lauantaina oli hienoa päästä tuulettamaan aivoja. Menin siskon luo käymään, koska pikkusisko oli tullut pariksi päiväksi sinne. Missasin suuren valmistujaismekon etsintäoperaation, joten lauantaina kierreltiin muuten kauppoja. Tarkoitus oli kierrellä enimmäkseen kaupungilla, mutta heti alkumetreillä tehtiin Seppälästä ja Glitteristä yllättävän hyviä löytöjä. Näitäkään ostoksia en ole vielä kerennyt kuvata, mutta myöhemmin on luvassa ostospostaustakin. Mutta kuitenkin, sain kesäksi ja kaikkia tulevia juhlia silmällä pitäen valkoisen neuletakin ja vihdoinkin kunnon bling kaulakorun. Kauppojen mentyä kiinni käytiin syömässä ja jälkkärillä ennen kuin siskot lähtivät iltajunalla kotikotiin. Olisi tehnyt ihan älyttömästi mieli pakata laukku ja lähteä mukaan. Omaa talvilomaa odotan jo malttamattomana. Vielä pientä sumplimista koulun aikataulujen kanssa, mutta eiköhän se onnistu. Tai siis laitan onnistumaan.
Maistettiin kaikki ananasleikettä ja no kuvakin sen kertoo. Saman annoksen olisi voinut koota kotonakin, joten ensi kerralla jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Maha tuli kyllä täyteen.
Jälkkäriksi vielä McFlurrya, samaa makua kaikille. Daim on ihan parasta!
Tällasia pieniä arjen iloja tällä kertaa. Loppuun vielä Minioneja. Repesin kuvalle ensin ihan täysin, mutta kolahti myös aikalailla omaan nilkkaan. Käytän itse noita kaikkia monen muun sovelluksen lisäksi ja välillä tulee sanomista, että voisiko sen puhelimen laittaa pois. Tosiaan, voisiko sen puhelimen laittaa pois. Vapaa-aika menee enimmäkseen puhelin kädessä. Jos puhelin ei ole näkösällä, iskee paniikki missä se on. Älypuhelin, josta ei älyä irtautua. Tätä täytyy miettiä jatkossakin. Opettelen olemaan ja elämään enemmän hetkessä. Katsotaan kuinka alkaa sujua.

9. maaliskuuta 2014

Päivät kuluu, aika mataa. Joskus menee samaa rataa.

Kun on jonkun aikaa poissa, on yhä vaikeampaa tulla takaisin. Viime postauksesta on kulunut monta päivää enkä oikein tiedä, mitä sinä aikana on tapahtunut. Saa oikein kunnolla miettiä. En ole pahemmin jaksanut kuvata, kirjoittaa tai mitään, mikä liittyisi blogiin. Instagramista on voinut pikkasen nähdä tekemisiäni, mutta sielläkin on ollut aika hiljaiseloa. Tänään selailin weheartit.comin kuvia ja nämä tekstit pistivät silmääni:
Faking a smile is so much easier
than explaining why are you sad.
Just because someone smiles all the time, 
doesn't mean their life is perfect.
It hurts, but it's ok..
I'm used to it.
When she's happy, she can't stop talking,
but when she is sad, she doesn't say a word.
 
Erityisesti tämä viimeinen kiteyttää sen, miksi blogin puolella on ollut niin hiljaista. Olen ollut väsynyt, uupunut, tylsistynyt ja vain tyytynyt osaani. Olen tätä vieläkin. On parempia päiviä ja huonompia päiviä, mutta aika syvällä silti kahlataan. Aito hymy alkaa löytyä takaisin, mutta silti kipua on päivittäin. Arjessa on ollut pieniä ilojakin, joista olen yrittänyt pitää kiinni. Viime viikolla alkoi työharjoittelu ja koko viikko meni tosi hyvin, kun muistin ottaa rauhassa. Tykkään harjottelupaikastani, mutta en vielä tiedä, onko tämä sitä työtä, mitä haluan valmistuttuani tehdä. Tämä on ensimmäinen harjoittelu ja monia on vielä edessä, joten minulla on aikaa miettiä. Harjoittelun ohessa käyn töissä jonkun verran, vähemmän kuin normaalisti, mutta sekin on ollut aikamoista taistelua. Vie energiaa pitää puolensa. Ja sitten kävi näin. Olen ollut kipeänä ja voimaton viime viikon lauantaista lähtien. Olen kyhjöttänyt neljän seinän sisällä ja välillä käynyt lääkärissä pyörähtämässä. Sain antibioottikuurin ja tänään vetelin viimeiset tropit. Ottaa todella paljon päähän, että jouduin olemaan harjoittelusta pois kokonaisen viikon. Parin päivän päästä selviää jatkanko harjoittelua normaaliin tahtiin, tuleeko muutoksia ja millaisia. Nyt ei olisi aikaa sairastella ja olla saikulla, mutta en vieläkään tunnu olevan kunnossa. Tämmöinen normaali flunssa ja poskiontelotulehdus vielä menisikin, mutta sen lisäksi on kipeämmät vaivat. Sen suuremmin en halua niitä avata, mutta kipeää tekee ja parantuminen on hidasta. Minua suoraan sanottuna pelottaa leikkauksen mahdollisuus, joka päivä päivältä tuntuu todellisemmalta. Minulla ei vaan ole nyt aikaa semmoiseen. Kalenterissa ei ole tilaa leikkauksesta toipumiseen. Siksi toivon ja rukoilen, että lääkehoito kotona tehoaa. Bloggaaminen on hieman hankalaa, koska välillä paikallaan istuminenkin on haasteellista. Onneksi toisaalta on harjoittelu eikä pelkkää koulun penkkien kuluttamista. Pihalla alkaa olla ihanan keväistä ja puhtaat kadut, mutta pyörällä ajamisesta ei kannata edes haaveilla.
Lämpimiä peittoja, villasukkia ja mustaviinimarjamehua.
Vaikka olen ollut kipeä, ei ole oikein ollut aikaa pelkästään parannella oloa. Työharjoittelun jälkeen olin ollut aika poikki ja illat meni sohvalta käsin imien voimaa seuraavaan päivään. Tästä oli puhetta jo viime postauksessa. Flunssasta huolimatta tällä viikolla oli kirjoitettava koulutehtäviä, koska deadlinet lähestyvät. Tehtäviä on aika paljon ja kaikki pystyi aloittamaan vasta harjoittelun alettua. Kipeänä en osaa nukkua pitkään, joten heräsin siinä seitsemän jälkeen ja heti aamupalan syötyä aloin tekemään tehtäviä. Kirjoittaminen vei tuhottomasti aikaa, koska piti lukea moneen kertaan, mitä on tullutkaan kirjoitettua ja onko se oikeaa asiaa. Välillä piti vain levätä silmät kiinni ja taas jatkaa. Tällaista on oikeastaan ollut koko tämä viikko. Eilen ja tänään olen vaan vaihtanut sohvan nurkasta toiseen ja katsonut leffoja ja ohjelmia koneelta. Kouluhommat ei kiinnostaneet pätkääkään, vaikka aiheet on mielenkiintoisia - oikeasti. Tykkään tosi paljon koulusta ja edelleen tuntuu oikealta valinnalta, mutta nyt ei vaan napannut. Tuijottelin ikkunasta, kuinka auringonsäteet pyyhkivät pitkin talojen seiniä ja kattoja. Kuinka tuuli tuiversi ja sai puut huojumaan. Kuinka turhauttavaa oli vain tyytyä tuijottamaan pihalle, kun ei jaksanut muutakaan. Eilen käytiin T:n kanssa kävelemässä lähikaupalle ja takaisin. Se matka vei voimat ihan täysin ja loppupäivä meni enimmäkseen vaakatasossa.  

Kirjoittelun lisäksi pääsiäisprojekti edistyy kartonki kerrallaan. Tiistaiksi pitää olla 28 noitaa piirrettynä tulevia askarteluhetkiä varten..
Seuraavat kuvat onkin aika ruoka- ja syömispainoitteisia. Hyvä ruoka, parempi mieli ei ole ihan tuulesta temmattu. Tunnesyömisen vaaraa ei kuitenkaan ole, koska minulla tuppaa käymään juuri päinvastoin. Tai sitten herkuttelen, mikä ei ole yhtään hyvä. Yritän edelleen pitäytyä yhdessä herkkupäivässä, mutta nyt viime aikoina se on ollut herkku päivässä. Nenän ollessa tukossa makuaisti katosi välillä, joten oli ihan sama mitä suuhunsa laittoi vai laittoiko mitään. Juoda muistin aika tavalla, mutta juuri syöminen jää aina kipeänä vähemmälle. Huomenna menen koululle ja tiistaina jatkuu harjoittelu, joten normiarki alkaa rullata taas. Huomasin, että täytyy suunnitella ja mahdollisuuksien mukaan aina valmistaa ruoka edellispäivänä valmiiksi, koska harjoittelun jälkeen olin aina tosi nälkäinen. Kroppa vaatii ravintoa ja kulutan ihan eri tavalla, kun on säännöllinen päivärytmi. Kolmen tunnin välein alkaa jo tuntua, että on saatava jotain haukattavaa. Normaalisti syön päivässä vain yhden lämpimän ruoan, joten tähän uuteen rytmiin saa oikein totutella. 
Laskiaissunnuntai meni ilman pullaa, joten laskiasistiistaina piti korjata tilanne. Kaupan raakapakasteet oli aika ilmaa, mutta täytteiden kanssa meni alas. Odotan jo, että pääsisin leipomaan oikeaa pullaa.
Porukat menivät viikonlopuksi mummulaan, mutta itse en jaksanut sinne matkustaa ja pahimmassa tapauksessa tartuttaa muita. Äiti tuli piristämään toipilasta, joten pyöräytin omenapiirakan kahvipöytään.
Eilisen naistenpäivän kunniaksi T valmisti minulle aamiaisen. Ihan perussettiä, mutta maistui paljon paremmalle toisen tekemänä.
Ruokakin ilmestyi nenän alle ihan itsestään. Ei yhtään haitannut, että kukat jäi saamatta, kun tällaisilla herkuilla hemmoteltiin.Täytettyä mureketta ja kermaperunoita, raejuustoa ja salaattia.
Tänään koottiin yhdessä herkkujen herkku pellille. Mikään ei voita itsetehtyä pizzaa, pohjaa myöten. Jaettiin pohja puoliksi, koska ihan kaikista mauista ei tykätä molemmat.
Pohja vaikutti aluksi aikamoiselta liisteriltä ja erittäin hankalalta levittää pellille, mutta valmiina maku oli mitä parhain. Ohje on tullut jäädäkseen.
Kello näyttääkin jo vaikka mitä, joten painan pään tyynyyn ja odotan aamua. Täällä ollaan eikä bloggaaminen ihan kokonaan ole jäänyt. Postaustahtini ei muutenkaan ole mikään päätä huimaava, mutta kokonaan en lopeta kuitenkaan. Annilta sain haasteen enkä ole sitä unohtanut. Varmasti tulen sen tekemään, mutta tarkempaa ajankohtaa en osaa luvata. Palaillaan!