16. kesäkuuta 2014

Lomalla osa 1 - rentoutumista

Ensimmäinen lomaviikko tuli tarpeeseen. Oli ihana olla vaan aivot narikassa ja möllöttää paikoillaan, jos mieli teki. Alkuviikko meni rutistaessa koulussa viimeiset päivät ja tunnit ennen kesätaukoa. Leppoisaa oli kieltämättä. Käytiin tutustumassa yhteen Elä ja asu -seniorikeskuskseen. Ihan mieletön paikka niile ikäihmisille, jotka eivät pysty enää turvallisesti asumaan omassa kodissaan. Jokaiselle on oma yksiö keskuksessa, jonka saa kalustaa ja laittaa ihan omannäköisekseen. Hoitajia ja apua on aina käden ulottuvilla. Omaiset ja sukulaiset saavat vierailla vaikka joka päivä koko päivän, mitään tiettyjä vierailuaikarajoituksia ei ole. Keskuksella on hoitajien ja eläkeläisyhdistysten järjestämään tomintaa, kuten karaokea ja tansseja. Kelpaisi minullekin vanhuuden päivillä.

Vielä kun pystyn pitkään liikkumaan ilman rollaattoria tai kävelykeppiä, pyörittiin siskon kanssa kaupungilla kaupoilla. Paljon tuli tehtyä hyödyllisiä löytöjä tulevaa lomaa varten. Kunhan saisin myös kuvailtua ostoksia tässä myöhemmin. 

Alkuviikon asuja, kun tarkeni vielä hyvin shortseissa.
Siskon kanssa Pizza Hutin lounaalla, jotta jaksettiin kierrellä kauppoja.
Loppuviikoksi matkustin minnekäs muualle kuin kotikotiin. Sateinen sää ei saanut houkuteltua minua Kaisaniemeen Helsinki-päivän ilmaiskonsertteihin, vaikka esiintyjät oli aikas huippuja loppuillasta. Nimittäin Anna Abreu, Cheek ja Kaija Koo. Kaikkia näitä pääsen kuulemaan juhannuksena, joten hyppäsin junaan. 

Matkan tuhti herkkupommi; kaakaota ja valkosuklaa-donitsi.
Perjantaina näin kaverita. Käytiin X-Mealissa tankkaamassa.
Loppuillasta otettiin mittaa toisistamme keilaradalla.
En ole pitkään aikaan uskaltanut keilata, joten oli ihan tosi kivaa. Ainut, että nyt tuntuukin jumittavan lihakset ihan kunnolla. Varasin jo fyssarikäynnin, kun omat venytykset ja pyörittelyt eivät auta.
Sunnuntaina setä tuli käymään kahvilla.
Lumipalloja kesälläkin.
Ennen kotimatkaa näin vielä E:n ja pikku-T:n. Hurviteltiin leikkkipuiston keinussa pienen alkukankeuden jälkeen. Voi sitä riemun määrää.
Voi kun joskus kerkeisi pysähtyä Hämeenlinnaan eikä vain nauttia maisemista ohikiitävän hetken.
Summa summarum ensimmäinen lomaviikko oli aivan ihana kaikkine auringonpaisteineen ja sadepäivineen. Näin ystäviä ja silti kerkesin hengailla kotonakin pitkän tovin. Sain nauttia hyvästä seurasta, ruoasta ja saunan lämmöstä. Alkuviikko hujahtaa töiden takia nopeasti ja sitten päästään ystävien kanssa riekkumaan yöttömässä yössä. Suunnataan isommalla porukalla Himokselle ja mökkeilyn lisäksi liput on hommattuna festarialueellekin. Itse pääsen paikalle perjantaina, joten bussimatka voi olla tosi mielenkiintoinen kokemus. Pääsispä vaan jo matkaan.

10. kesäkuuta 2014

Muuttoa ja muutoksia

Nyt se sitten tapahtui. Mummu ja pappa muuttivat kerrostaloon. Kaksikymmentä vuotta ollaan vietetty kesät ja talvet, lomat ja pienemmätkin vapaat mummulan tutussa pihapiirissä ja ympyröissä. Olin tosi snadi 2-vuotias muuttoapuri, enimmäkseen työnjohdossa ja pidin huolen ruokatauoista, kun mummu ja pappa muuttivat tähän pihapiiriin. Viisivuotiaana hääräsin maalisuti kädessä muiden mukana, kun taloa maalattiin. Tiedä sitten oliko maalia enemmän seinässä vai minussa. Mummulassa opin tekemään lumitöitä, ajamaan nurmikkoa, haravoimaan, kitkemään rikkaruohoja ja istuttamaan perunaa. Vatsat pullollaan istuttiin loppukesästä marjapuskissa ja mutustettiin karviaisia, vattuja ja viinimarjoja. Paljon, paljon ihania muistoja ja kuvia vuosien varrelta. Nauroin itseni kipeäksi kuvia selatessa, mutta ne jääköön arkistojen aarteiksi ja perhealbumeihin. Surukin on tullut puseroon, koska on tajuttava, ettei oikeasti enää päästä oikeaan mummulaan. Montakohan kertaa vielä ajetaan tai kävellään bussilta vanhaan pihaan. 

Muuttorumba alkoi toukokuun lopussa ja kesäkuun loppuun asti on aikaa käydä kaikki tavarat ja peränurkat läpi. Oltiin T:n kanssa apuna, kun isoimpia kalusteita ja astioita roudattiin. Itse en saanut paljonkaan kannella laatikoita, mutta nostelin tavaroita kaappeihin mummulle sopivalle korkeudelle. Pojat hoiti isommat kuormat sekä pesukoneen ja tiskikoneen asennukset. Sukulaisiakin saatiin kahvivieraiksi pitkän matkan takaa. Olen nähnyt heitä viimeksi, kun taisin olla jotain kahdeksan, joten ei turhan usein. Olin yötä uudessa kodissa mummun ja papan kanssa. Jännältähän se tuntui ja sinä yönä ei oikein uni tullut.

Keskityttiin olennaiseen.
Viime viikonloppuna olin taas yhden yön töiden jälkeen muuttoapuna. Käytiin varastoja läpi ja lajiteltiin tavaroita mukaan, uffille ja roskiin. Kummasti sitä kertyy kaikenlaista, mitkä sitten unohtaa varastojen ja aittojen syövereihein. Illalla saunottiin ja nautittiin siskon tekemästä mustikka-uunijuustokakusta. Samaa kakkua, mitä maistoin ensimmäisen kerran synttäripäivänä. Nyt täytyy totutella siihenkin ajatukseen, että mummulan iso puutarha vaihtuu parvekkeen kukkiin ja pihan hiekkalaatikkoon. Saunan löylyistä ei päästä enää nauttimaan. Tottahan se on, että on tämä uusi asunto vaan niin paljon parempi mummun ja papan asua. Siihen menee aikaa, että betoniviidakko alkaa tuntua mummulalta. 
 
Aamupalalla päivä käyntiin.

Viimesimpiä pihatöitä ja sitten hanskat tiskiin.
Toinen juhannusruusuista kukki jo.
Saatiin T:n kanssa raparperipiirakkaa ja -kiisseliä.
Parhaimmat löylyt joka kerta. Myös viime jouluna pienten sattumustenkin jälkeen.

Taisin olla ihan viimeistä kertaa yötä oikeassa mummulassa nyt viimeksi. Näyttää vähän siltä, etten kerkeä siellä enää käymään. Ulko-ovi painui kiinni ja sora rahisi renkaiden alla. Hei hei mummula<3.

6. kesäkuuta 2014

Kesää kohti 30+2

Kesäkuun ensimmäiset päivät. Voiko tätä uskoa todeksikaan? Ensin oli todella lämmin toukokuussa, sitten meidät palautettiin takaisin maanpinnalle ja heräteltiin räntäsateella, kylmällä ilmalla ja purevalla tuulella. Ja nyt näyttää taas, että tarkenee, vaikka sataisikin. Muutamia kesäisiä juttuja olen jo kerennyt tekemään. Sekalainen sillisalaatti luvassa.

Jäätelö kuuluu niin kesään. Sisällä, pihalla, sohvalla, nurtsilla..
Löysin uudet biksut pitkän etsinnän jälkeen. Ja muutaman muunkin kesäisen jutun.
Raparperipiirakkaa. En tehnyt sitä tavallisinta, vaan sovelsin kahta ohjetta.
Lauantaina sisko vei minut shottibaariin ja se oli menoa. Toiste en enää tilaa Bikiniä. Väri hämää ja myyjänkin mukaan tujua. Sitähän se oli. Pari milliä alas ja rutkasti vettä välissä. Ei mikään kertaheiton shotti. Rulettia ei edes uskallettu pyörittää, koska kaveri oli saanut toisessa baarissa chilin ja habaneron eikä niistä sen enempää. Voit vaan kuvitella. Extemporeilta onnistui tosi hyvin. Paljon oli valmistuneita lakkipäitä liikenteessä. Loppuilta meni H:n kanssa Rillon tanssilattialla. Meille aina jotenkin sattuu ja tapahtuu, mutta oli niin hauskaa. Koskas H uudestaan.. 

Lähdin istumaan parille ja palasin pitkästi kahden jälkeen.
Tällä viikolla on ollut ihan mielettömän lämmintä. Maanantai meni mukavasti pääsykokeissa. Sairaanhoitajakouluun olin taas yrittämässä. Pidin psykologisia testejä ihan piece of cakena, mutta niin. Päätä hakkasin melkein seinään testien jälkeen. Sain tehtyä mielestäni hyvin yhtä osiota lukuunottamatta ja jos se osio evää minulta pääsyn tänä vuonna niin morjens. Haastattelu meni hyvin ja opettajat oli aivan ihania. Ei sellaisia tiukkapipo-tenttaajia ollenkaan. Heinäkuun puolivälissä viimestään tulee kirje kotiin, joten sitten tulen tänne itkemään ilosta tai surusta. Nykyistä koulua jatkan, jos vieläkään ei AMK:n ovet avaudu. 

Loppuviikosta ilma on tuntunut vain lämpiävän ja meillä koulupäivät vaan pitenee. Suoritin Ensiapu 1 keskiviikkona ja torstaina. Joskus reilu kymmenen vuotta sitten lapsena olen käynyt jonkun ensiapukurssin, mutta siitä ei voi puhua samana päivänäkään. Muistan siitä vain, kuinka sain sidetarpeita ja laastareita kotiin viemisiksi. Kouluttaja oli ihan mieletön, tosi hyvä tyyli opettaa, koska asiat jäi päähän. Vielä menee aikaa, että kaikki palaset loksahtelee kohdalleen. Sopivasti poltin käsivarteni uunin ritilään ja siitä sainkin tunneille lempinimen leipuri. Olin hyvänä esimerkkinä case-tapauksissa, missä vain sattui jotain kummallista tai poikkeavaa. En vain tajua kuinka ajatuksissani olin kotona, kun piti ritilää siirtää uunissa yksi pykälä alaspäin ja olin jo tunkemassa tulikuumaa ritilää kainaloon. Vähemmästäkin nahkaa palaa. Nyt asialle voi jo nauraa, vaikka kotihoito jatkuu edelleen. Tunneilla oli paljon rastitehtäviä, joissa annettiin ensihoitoa ja -apua. Sidottiin paljon erilaisia haavoja ja naurettiin toisillemme pää paketissa. Lisäksi harjoiteltiin elvyttämistä defibrillaattorin kanssa ja ilman. Jopa uniin tuli rytmi 30+2 ja sokin oireet eli EA:ta tuli työstettyä yötä päivää. Jännitin tosi paljon ensimmäistä elvytysharjoitusta, mutta kuvitteellisesti Anne-nukke heräsi eloon joka kerta. Muistoksi sain nahkat kädestä rullalle. En edes tuntenut kipua painellessa, mutta näköjään olin toiminut antaumuksella, mutta oikein. Rauhallisuus ja ripeys on valttia. Nyt on ensiapukortti lompakossa ja täytyy muistaa päivittää sitä. Nyt kurssin jälkeen liikun julkisissa ja ylipäänsä ulkona ihan erilaisella valppaudella. Tai jotenkin ympärilleen kiinnittää huomiota eri tavalla, mikä tuntuu vähän hassulta, mutta kuuluu periaatteessa tulevaan työnkuvaan. Sitäkin kaverin kanssa mietittiin, että ensihoitajan ammatti ei ehkä ole juuri se unelmatyö ainakaan meille. Koskaan ei tiedä mitä on edessä ja tulossa. Itse olen sen verran rutiininhaluinen, mutta onneksi on muitakin vaihtoehtoja. Sekin on niin totta, että jos ei esim. elvytystä tee työkseen tai ole osa jokaviikkoista työtä, taidot karistuvat ja tehokkuus katoaa. Siksi onkin hassua, että monissa hoitoalan työpaikoissa ajatellaan, että kerran hoitaja on aina hoitaja ja esim. ensiapukoulutukset saa itse kustantaa. EA-kortti on oltava ajantasalla, joten eipä ole paljon vaihtoehtoja kuin itse varailla kurssit ja huolehtia osaamisesta.
     

Tänään nautin oikeasta vapaapäivästä ja mikä olisikaan parhain tapa aloittaa päivää kuin parvekeaamupala. Päivällä kävin kävelemässä rannassa. Ranta oli ihan tosi tyhjä, vaikka olin olettanut jokaisen olevan palvomassa aurinkoa. Urheilukenttä oli täynnä lasten ja nuorten sporttikerhoja. Huvitti kävellä ohi, kun vetäjä kailotti moneen kertaan nyt ylös sieltä, olette osa tätä ryhmää, riviin ja suu suppuun. Taisi olla leikki kaukana. Jatkoin matkaani ja kuvailua. Kunnon turistina taas liikenteessä.


Huomenaamulla menen aikaisin töihin, joten pitäisi varmaan pikkuhiljaa painaa pää tyynyyn. Hauskaa viikonloppua!

Birthday - Födelsedag

Olen taas vuoden vanhempi, kun viime tiistaina juhlittiin syntymäpäivääni. Synttärit on yleensä ihana asia ja ihana päivä, mutta itse en oikein innostu omasta päivästäni. Päällimmäiset tunteet ovat yleensä suru ja alakulo. Vuosi vuodelta toivon vaan, että se päivä menisi mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti ohi. En mikään synttäreiden vihaaja ole, mutta omistani en vaan tykkää. Silloin aina muistaa, kuinka ajautuu kauemmas niistä hetkistä, joista ei haluaisi luopua, mutta on pakko alkaa hyväksyä. Olipas ympäripyöreästi sanottu, mutta en oikein paremminkaan osaa asiaa ilmaista. Mutta nyt itse päivään. 

Kukkia päälle ja päähän. Kukkien kesä jatkuu tänäkin vuonna.
Ensin siskon kanssa Tennariin leffaan.

Sisko toi leffaevääksi leipomaansa uunijuustokakkua. Ihanan täyteläistä, maistui.
Maleficent - Pahatar -leffalta odotin trailerin perusteella enemmän kuin mitä sain. Sellanen kerran katottava, mutta ei 3D:kään ollut mikään wow-elämys. Prinsessa Ruusunen on piirtynyt verkkkokarvoille niin elävästi, ettei uusi kerronta uponnut. Todettiinkin siskon kanssa, että jos olet pahis, ole sitä loppuun asti. Kaipasin lisää actionia ja siinä leffa jäi vähän valjuksi. Verrattiin edelliseen leffaan, joka nähtiin ja X-menin uusin paini ihan eri sarjassa. Mutta loistavaa ajanvietettä oli kyllä.

Leffan jälkeen mukaamme liittyi T ja siskon mies. Mentiin syömään Morrisoniin, koska siellä ruoka on vaan niin hyvää. Silloin kun syön ulkona, haluan syödä hyvin, vaikka se tarkoittaakin vain muutamaa ravintolaa vaihdellen. Pitkästä aikaa kokeilin hamppariateriaa, mitä en yleensä rafloissa vedä. Vei kielen mennessään, kun välissä oli oikea pihvi. Huvitin taas muita ruokatottumuksillani, kun söin hampparin kerros kerrokselta erikseen. Tapansa kaikilla. 

Täyskymppi
Päivään ja normiarkeen pientä luksusta. Tykkäsin.