19. heinäkuuta 2014

Lomaleffaa ja matkakuumetta

Eilenillalla alkoi virallisesti kesäloma, jes! Olen todellakin loman tarpeessa, kun kroppa meinaa hajota osiin. Nyt vaan rentoudun ja nautin päivistä. Korkattiin loma leffaillalla Sellon Finnkinossa. Käytiin katsomassa Transformers - Age of Extinction. Tietty ensin piti katsoa melkein kaikki vanhemmat leffat, että muisti mitä oli jo tapahtunut. Tämäkin leffa oli toiminnantäyteinen, vaikkakin aikalailla sama kaava jatkui. Tapahtumien edetessä sai nauraa ja välillä puristaa rystyset valkoisina käsinojia. Seuraavaa osaa odotellessa.

Kuvat täältä
Tänään aamu aloitettiin rauhallisella aamupalalla, missäs muuallakaan kuin parvekkeen lämmössä ja herkuteltiin vesimelonilla ja mansikoilla. Kesääni kuuluu ehdottomasti vesimeloni, jota syön melkeinpä joka päivä. Nesteytys on tällaisilla keleillä erityisen tärkeää, joten sekin tulee hoidettua samalla. Vesimelonistahan suurin osa on vettä. Vihdosta viimein aloin myös nostella vaatteita ja tavaroita matkalaukkuun asti, kun olin keräillyt niitä rykelmiksi ympäri kämppää. Vielä viimeminuuteille asti karsin ja vekslasin, mutta eiköhän nyt ole kaikki tarpeellinen mukana. Mummu ja sisko olivat nauraneetkin, että viikon olen pakannut eikä vieläkään tule valmista. Mutta hyvä valmistautuminen on kaiken a ja o. Nyt on kassit ja laukut pakattuina. Laitettiin T:n kanssa koti lomakuntoon ja tyhjättiin kaapit kaikesta pilaantuvasta. Tai niin luulin. Reilun viikon päästä voi kiva ylläri löytyä kaapin perältä, kun unohdin silti leipäpussin kaappiin. Tultiin siskon ja hänen miehensä luo yöksi, koska kentälle on tästä lyhempi matka. Päästään saunomaan ja muuten vaan viettämään ihanaa kesäpäivää. Kyllä nyt kelit hellii, eikös. Perhosia on jo mahan pohjassa. Tänä yönä ei nukuta. Palailen kirjottelemaan kuulumisia viimeistään loman jälkeen. Hotellilla on kyllä wifi, mutta malttaako koneella istuksia, on eri juttu. Instagramista minut löytää nimimerkillä s4tsu, ja sinne lisäilen paremmin kuvia matkan ajalta.

17. heinäkuuta 2014

Turistina tutuilla teillä

Tänään nautin ihanasta kesäsäästä ja vietin koko päivän kaupungilla kävellen. Samalla kokeilin miltä tuntuu kävellä balleriinoissa, kun viime päivinä olen valinnut lenkkarit jalkaan joka paikkaan. Jes, pystyn käveleen, kunhan vauhti on hidasta ja välillä istuksii paikoillaan. Matka ei ole ihan tuhoontuomittu. Enää kolme päivää ja ollaan koneessa. Alkaa jo pikkasen olla perhosia vatsanpohjalla. Löysin tänään Prismasta sopivan treenikassin, jota voi käyttää yhden kahden päivän pikkureissuillakin. Ennen kaikkea laukku on juuri passeli käsimatkatavaroille ja pääseekin heti tositoimiin matkalle mukaan. Katselin Peak Performancen ja Niken valikoimia, mutta tämä halvempi merkkiki ajaa hyvin asiansa. Ostin kaupungilta myös vyön matkalaukkuani varten, ettei koko omaisuus levähtäisi niin helposti kentälle. Tunnetusti laukut saavat aika kovaa kyytiä ruumaan mennessä.

Molemmissa päädyissa on hyödylliset taskut ja pohjassa tapit, ettei laukku osu koko pohjalla maahan.
Päivällä treffasin koulukaverini kaupungilla ja käveltiin Bulevardilla aikamme ennen kuin piipahdettiin istumaan kahvilaan. Yllätykseksi siellä oli pöytiin tarjoilu ja yksi tarjoilija kävi vähän väliä täyttämässä vesilasejamme. Tehtiin tilaus, jota tarjoilija kävi tarkistamassa pari kolme kertaa. Olen monta päivää himoinnut kunnon pullaa ja nyt sen sain. Masu kiittää.

Voisilmäpullaa ja juuri sopivan makuista kaakaota. Ei yhtään liian makeaa. Kanelisokeria sai lisätä  sirottimesta, joten pitihän sitä kokeilla.
Takaisin bussille käveltiin aivan minulle uusia katuja ja ikkunashoppailtiin samalla. Paljon ei vaadita, että minut ohjaa uusille reiteille, koska pelkkä kotoa lähteminen on yhtä seikkailua. Kaupungilla tulee muutenkin nähtyä kaikenlaista. Joka kerta kummastelen ja ihmettelen, kun jotkut kävelee kaupungilla paljain jaloin. Kuinka ne uskaltavat.. Itse teen sitä vain tutuissa maisemissa ja lähinnä nurmikolla.

  
Yksi vanhempi pariskunta kysyi minulta tietä Senaatintorille enkä osannut heitä neuvoa, vaikka heillä oli kaupungin karttakin mukana. Ei minusta mitään turistiopasta tule, vaikka kuinka seisoksisin toimettomana paikoillani. Pitäisi oikeasti opetella edes nämä tunnetuimmat nähtävyydet ja käytetyimmät kadut eikä vain kävellä itselle tutuilla reiteillä. Pahoittelin ja pyysin heitä kysymään neuvoa joltain, joka oikeasti tietää reitin perille eikä vain sinnepäin. Pullat mutustettua parempiin suihin käytiin vielä kävelemässä Suurkirkon maisemissa, mutta eipä pariskuntaa siellä enää (tai vielä) näkynyt.  

Kiitos E ihanasta päivästä. Sai jotain muutakin ajateltavaa kuin, että olenko ottanut kaikki aamu-, päivä- ja iltalääkkeet. Tulee välillä ihan mummo-olo, kun tarvitsisin jo dosettia. Oli kivaa vaihtaa kuulumisia kesän ajalta, kun viimeksi nähtiin yli kuukausi sitten. 

13. heinäkuuta 2014

Yllätysostos

Viikonloppu on mennyt kotona suurimmaksi osaksi vain maatessa paikallaan. Torstai-iltana jalat teki stopin eikä palautuneet yön aikana niin kuin yleensä. Kävely sattui ihan mielettömästi ja paikallaankin ollessa oli mojovat leposäryt. Enkä tiedä miksi. Pari kertaa onnistuin työkengillä viilettäessäni muljauttamaan nilkan lattiaan, mutta jalassa ei näkynyt tai tuntunut mitään ihmeellistä, joten jatkoin työiltaa normisti. Illalla olikin jo toinen ääni kellossa. Ja hassua, että särky tuntui tasaisesti molemmissa jaloissa polvesta päkiään asti. Aamulla menin lääkäriin ja reilun tunnin siellä istuin tyhjänpanttina. Onneksi J tuli seurakseni odottamaan. Ja ihan turha käynti. Mitään ei löytynyt mistään. Saikkulapun kanssa lähdin kotiin lepäämään. Perjantai meni nukkuessa särkylääkkeiden ja lihasrelaksanttien voimalla enkä loppupäivästä oikein muuta muistakaan. Eilisenkin otin vielä rennosti. Välillä järjestelin kotia, mutta suurimman osan ajasta olin paikallani. 

Mutta tänään en jaksanut enää hengailla vaan yksin kotona. Söin aamupalan rauhassa parvekkeella, kun työmiehetkin olivat parvekkeen alta viettämässä vapaapäivää. Päätin lähteä bussilla käymään Tapiolassa, kun jalat tuntuivat ihan normeilta. Yllätyksekseni osa kaupoista oli kiinni. Käväisin Cubuksella, josta en kyllä yleensä koskaan ikinä löydä mitään. Mutta ei pitäisi sanoa ei koskaan. Tällä kertaa nimittäin kannatti mennä sisälle asti. Olen pitkään, mutta en kovinkaan aktiivisesti etsinyt itselleni ruskeaa keinonahkalaukkua ja nyt se löytyi etsimättä. Pohdin ihan mielettömän kauan otanko ruskean vai tutun ja turvallisen mustan. Päädyin tähän ihan uuteen ja ihan tosi kivaan laukkuun. Saan tämän pakattua lomalle paremmin mukaan kuin luottolaukkuni, joka ei mennyt kasaan sitten mitenkään päin. Tämä alla oleva laukku on pehmeämpää nahkaa.

Laukkua voi kantaa käsivarrella tai pidemmällä hihnalla olan yli.
Molemmissa reunoissa on tällaiset kiinnitykset, jolloin laukku on enemmän rypyssä sivuilta.
Kiinnitykset saa myös kätevästi auki, jos tarvii ottaa enemmän tavaraa mukaan.
  
Laukussa on enemmän yksityiskohtia takapuolella, joten tätä voi käyttää kummin päin vaan. Kyllä voi yksi laukku tehdä niin onnelliseksi ja piristää päivää. Enkä millään malttanut odottaa lomalle asti ja etsiä sieltä uutta, vaan se piti ostaa heti. Mitäs tykkäätte?  

11. heinäkuuta 2014

Kato mua, kun mä villinä värisen

Viikon päästä tähän aikaan alkaa kauan odotettu kesälomani. Olin tuossa kesäkuun puolella kylläkin viikon lomalla, mutta se meni niin päällekäin koulun kanssa, että tuleva loma tuntuu vasta oikealta lomalta. Ei kouluhommia, ei töitä eikä toivonmukaan mitään mistä stressata. Olen niin innoissani, joko saa hehkuttaa. Meillä tuli T:n kanssa juhannuksena viisi vuotta yhdessäoloa täyteen ja varattiin sen kunniaksi viikon matka ulkomaille. Kerrankin molemmilla on lomaa samaan aikaan ja otetaan siitä kaikki irti. Minulle olisi kelvannut yhteinen mökkilomakin, mutta en laita yhtään vastaan, että lähdetään vähän pidemmälle. Tämä on ensimmäinen etelänmatkani ja samalla ensimmäinen yhteinen matka. Lennot ja hotelli varattiin kesäkuun alussa, kun T aikansa pyöritti ja etsi parhainta tarjousta. Olen aina luullut, että matkustaminen maksaa ihan tosi paljon eikä sen takia ole tullut käytyä juurikaan missään. Kouluaikoina tehtiin opintomatkoja Ruotsiin ja Irlantiin ja Virossa olen käynyt muutaman kerran, mutta siinä listani sitten onkin. Paljon on siis nähtävää ja koettavaa. 

Pyöriteltiin muutamaakin kohdetta ja lopulta päädyttiin Barcelonaan, Espanjan aurinkoon. Varausten varmistuttua aloinkin heti tehdä kaikennäköisiä listoja tapani mukaan; pakkauslistaa, ostoslistaa, nähtävyyslistaa ja muuten vaan muistilistaa. Pakkaan yleensä ihan liikaa jo viikonloppureissulle kotikotiin, joten tässä onkin projektia, ettei laukku ole jo lähtiessä liian painava. Sääennusteessa on luvattu oikein lämmintä keliä, siinä kolmenkympin hujakoilla, joten kesähepeneillä ja kevyellä vaatetuksella pärjää. Tässä lähipäivinä testailen jokaisen asun, jonka meinaan pakata, ettei sitten hotellilla tarvitse parkua, kun mikään ei enää sovikaan yhteen eikä ole mitään päälle pantavaa. Se tunne voi tulla jokatapauksessa, mutta olenpahan ainakin yrittänyt minimoida sitä. Saatiin lainaan Näe ja koe Barcelona -opaskirja, jota ollaan molemmat luettu läpi. Keräilin ylös paikkoja, joissa voisi käydä ja kaikkia mahdollisia vinkkejä kaupungista, ruoasta ja tavoista. Muutamalta bloggarilta ja Barcelonassa aiemmin käyneeltä olen saanut hyviä vinkkejä, mutta otan niitä vastaan vieläkin. Kerro toki, jos on jotain muistoja tai muuten vaan hyvä tietää. Matkalta odotan yhdessäoloa, pitkiä kävelyjä auringonlaskussa, hyvää ruokaa ja kiireetöntä tunnetta. Eli kaikkea oikein siirappista. 

kuva
kuva
kuva
kuva
Ostoslistani kärjessä oli se tärkein eli matkalaukku. Pyörin monessa eri kaupassa, yksin ja siskon kanssa. Käytiin katsomassa Stockankin tarjontaa, mutta kolme- ja nelinumeroiset summat pakottivat meidät jatkamaan etsimistä. Laukku löytyikin yllättäen alesta ja toivottavasti kestää. Kriteereinäni oli neljä pyörää, sopiva koko ja väri. Täyttelin myös purkki- ja puteliarsenaalia matkakokoisina ja vihdoin tajusin hommata Mary Kayn kasvotuotteita suojakertoimella. Iho tulee suojattua ihan huomaamatta. Mietin myös ottavani ripsipidennykset lomalle, mutta luovuinkin jo ajatuksesta. Ne ovat kumminkin vain muutaman päivän hyvänä ja haluan, että ripseni ovat just eikä melkein. Vedenkestävä ripsari saa ajaa asiansa. Kosteutuksen lisäksi en taida lomalla muuten meikatakaan. Naama valuu muutenkin helteessä.

Tässä täyttyvät kaikki kriteerit. Ihan nappiväri minulle.
Partioaitasta löysin tällasen peiton, jonka päälle voi levittää pyyhkeet eikä ne ole sitten ihan hiekassa. Scandinavian Outdoorista kotiutin vielä matkapyyhkeen, joka on ihanan pehmeä ja kuivuu nopeasti.
Uusimmat bikinit pakkaan tottakai mukaan ja kaveriksi vielä ainakin turkoosit. Flipflopeissa vähän blingiä rannalle.
Kukka-arsenaalini lähtee kokonaisuudessaan mukaan. Tykkään niistä hiuksissa ja pitävät kivasti sivuotsiksen poissa silmiltä. Mekkokin pääsee mukaan.
Siskon kanssa tuli puheeksi maitohappobakteerien syönti. Aluksi oli puhetta, ettei niitä välttämättä Eurooppaan tarvitse, mutta sitten selvisikin, että ehdottomasti Espanjaan mennessä on syötävä. Tänään ostin meille vadelma-mansikan makuisia Gefilusnappeja, jotka pitääkin jo sunnuntaina aloittaa. Lisäksi päivitin kipulääke ja -voidevarastoja, koska ne on niin arkipäivää minulle. Reseptitkin on hyvä pakata mukaan, ettei tarvi sitten tullissa selitellä. Tai ei varmaan ihan peruslääkkeet herätä niin huomiota.

Muutamia kesävaatteita olen ostanut, mutta jätän laukkuun myös tilaa löydöille ja tuliaisille. Tällä hetkellä mielessä pyörii neljäkin mekkoa, jotka haluaisin mukaan, mutta määrä täytyy karsia puoleen. Olen keväästä lähtien opetellut käyttämään mekkoja, mutta pohjimmiltani olen siltikin niin shortsi- ja farkkutyttöä. Lisäksi tekisi niin mieli ottaa kånken-reppu mukaan, koska se on minulla aina ja kaikkialla. Siinä vaan ei voi pitää matkoilla kameraa tai mitään muutakaan arvokasta, joten tyydyn ottamaan mukaan mustan, huomaamattomamman laukun. ja elättelen toivoa, että kaupungista löytyisi joku uusi.

Täällä ruudun takana olen tosiaan ihan innoissani. Matkan odottaminen ja suunnittelu on melkein yhtä hauskaa kuin itse matka. Niinhän sanotaan. Ja en voi uskoa, että yhdeksän päivän päästä se on totta. Onko teillä kesälomasuunnitelmia vai joko loma on vietetty?

9. heinäkuuta 2014

Mä työnnän mun varpaat santaan

Eilen oli harvinaisen hyvä vapaapäivä. Aamulla jaksoin herätä oikeasti ihmisten aikaan ylös. Vetelin aamupalaa parvekkeella kaikessa rauhassa, kuuntelin NRJ:tä ja otin aurinkoa. Puoliltapäivin lähdin kävelemään fyssarille. Vaikka en kävellyt mitenkään reippaasti, hiki virtasi. Mutta nyt ei saa valittaa. Vihdoinkin on kunnon kesäsäitä, lämmintä ja aurinkoista. Alle tunnin verran kuului naksahduksia ja rusahduksia. Äänistä huolimatta ei sattunut yhtään, tai sillain siedettävästi. Ilman kipua ei ole hyötyä. Nyt tuntuu taas hetkellisesti hyvältä. Meinasin jo, että saan pitää koko kesän taukoa fyssarikäynneistä, mutta oikea käsi alkoi hälyttävästi puutua ihan itekseen, kun niin jumittaa paikat. Täytyy  enemmän vaan keppijumpata, rullailla ja pelata vaikka sulkkista. Olen liian mukavuudenhaluinen, että nyt vaan pitäisi tehdä eikä jahkata tai kohta kädellä en tee yhtään mitään.

Fyssarin jälkeen kävelin tutustumaan elokuun alussa alkavaan harjoittelupaikkaani. Viime aikoina olen uinut aika syvissä vesissä mielialani kanssa, mutta aurinkoisten päivien lisääntyessä mielikin on virkistynyt. Huono fiilis johtui taas vaihteeksi pääsykoetuloksista. Ei nimittäin napannut tälläkään kertaa. Alan jo kypsyä näihin pettymyksiin puolen vuoden välein. Olin jo niin varma, että kyllä nyt pääsen, kun pääsykoekin oli pelkkiä psykologisia testejä ja haastattelu eikä mitään luettavaa ennakkomateriaalia. Mutta näköjään en pääse, vaikka testataan pelkkää alalle soveltuvuutta. Asiaa mietiskellessäni en saisi valittaa. Minulla on sentään lähihoitajakoulupaikka ja opinnot jatkuu ensi kuussa. Ainut vaan, etten halua jämähtää pelkäksi lähihoitajaksi, koska silloin en pysty tekemään sitä työtä, mitä kaikista eniten haluan. Olin jo asennoitunut, että saan pidemmän kesäloman ja aloitan syksyn uudessa koulussa. Nyt pitää raivata kalenteriin aikaa ja aloittaa tutkintosuunnitelma ja työssäoppimiseen liittyvät tehtävät. Syksylle on yksi muutos luvassa, mutta siitä sitten lähempänä. 

Onneksi kävin nyt jo tutustumassa harjoittelupaikkaani, koska silmäni avautuivat. Suoranaisesti epäröin ja pelkäsin koko tätä harjoittelujaksoa, mutta paikanpäällä käyminen auttoi. Odotan jo oikeastaan, että harjoittelu alkaisi. Olen muutamia viikkoja vanhainkodissa ja siskolta olen kuullut kaikennäköistä juttua työstä, ihan laidasta laitaan. Hän pitää työstään paljon, joten kyllä minäkin selviän. 

Huojentuneena kävelin kauppaan päin ja meinasin jo silläkin matkalla eksyä. Muistini on hyvä, mutta lyhyt, kun olin kuitenkin samaa reittiä vähän aika sitten kävellyt toiseen suuntaan. Bongasin hyviä metsäreittejä, joille täytyy palata pyörällä tai kävellen. Sen takia eilen kävelin paljon, koska taas täytyy pyörällä ajoa välttää tai pitää minimissä. Parin kilsan työmatkan vielä uskallan pyöräillä jotenkuten, vaikka ei se kauhean hyvältä aina tunnukaan. Mutta se nopeus, kun pääsee paikasta toiseen vain viilettäen pitkin teitä. Treffattiin kavereiden kanssa kaupassa ja sieltä suunnattiin porukalla Matinkylän uimarantaan. Paikkaan, jossa en ole vielä käynytkään. Kaveri sanoikin hyvin, että asun Espoossa, mutta olen niin epäespoolainen. En ottanut sitä mitenkään pahasti, koska en edes yritä olla. Makoiltiin rannalla joku pari tuntia, mutta uimaan ei uskaltautunut kukaan. 

Rantsueväänä jokirapu-caesarsalaattia ja paljon juotavaa.
Kotimatkalla koivukujalla.
Nyt on sitten rusketusrajoja ihan kunnolla, mutta palanut en ole vielä ollenkaan. Tai sillain kunnolla punoittavasti. Olin jo unohtanut kuinka kivalta näyttää, kun pinnassa on väriä. Se ei kyllä tuosta ylläolevasta kuvasta välity juurikaan. Vaikka olin bikineissä rannalla, vahvimmat rajat tuli kuitenkin paidasta. Aamuni jatkuvat loppuviikon parvekkeella, joten eiköhän nekin rajat tasoitu. Tällaista höpinää tällä kertaa. Yhteen päivään voi näköjään mahtua paljonkin asiaa. 

6. heinäkuuta 2014

Lauantailenkki

Lauantai-iltana vetäisin töistä palattua lenkkarit jalkaan ja lähdettiin T:n kanssa kävelemään pitkin rantoja. Yhdeksän tuntia tuli lähes pelkästään seistyä töissä eikä loppuiltaa tehnytkään mieli makoilla sohvalla. Viime aikoina sitä on tullut harrastettua paljonkin; töistä kotiin nukkumaan ja herättyä töihin. Vaikka menisin iltavuoroonkin, nousen vasta, kun on aivan pakko. Mutta eilen oli virtaa. Ihanaa, kun aurinko paistaa vihdoin. Arskat päähän, puhelin mukaan ja menoksi.


Noustiin läheiseen lintutorniin, mutta näköpiirissä oli pelkkiä lokkeja. Niitähän ei muuten tulekaan nähtyä. Jatkettiin matkaa ja löydettiin pitkospuureitti ihan rannasta, jossa ei ole aiemmin käveltykään. Mielessä kävi, kukakohan ne puut on sinne raahannut ja pultannut, joku kesätyöläinen innoissaan. Reitti oli niitetty vain toiselta reunalta, mutta onneksi punkit eivät tarttuneet mukaan. Pyörällä olisi aika extremeä menoa viilettää, mutta jalkaisin palaan sinne vielä varmasti tänä kesänä.


Pitkospuut veivät meidät Laajalahden luonnonsuojelualueella sijaitsevan Villa Elfvikin pihaan. Matkalla törmättiin valkoisiin möykkyihin, jotka pilkottivat puiden seassa. Silmiä piti hieraista parikin kertaa, koska metsässä laidunsi lehmiä. Sähköaidan pielessä oli varoitus sonnista, joka puolustaa laumaansa, joten pysyttiin visusti polulla. Piti ihan tulla kaupunkiin asti, että näkee lehmiä noinkin lähellä. Siellä ne vaan käyskentelivät, söivät heinää ja toljottivat silmät tyhjinä. Alimman kuvan rakennus on Villa Elfvikin luontotalo, jossa toimii kahvila. Tämä oli toinen kerta tässä pihapiirissä, mutta ehkä kolmannella kerralla paikka on auki ja päästään tutustumaan sisälle rakennukseen.

4. heinäkuuta 2014

Kesän rippijuhlat

Viime sunnuntaina olin T:n siskon rippijuhlissa. Heräsin aamulla aikaisin, koska rippilapsi saapui puoli seitsemän maissa meille kotikotiin. Pistettiin siskon kanssa kotiparturi pystyyn. Sisko kiharsi hiuksia parisen tuntia ja minä viimeistelin kampauksen. Harjoituskampaus kannatti kokeilla pari päivää aiemmin, koska juhla-aamuna päästiin suoraan tositoimiin. Kiharruksen keskellä laitoin myös itseni kirkkoa varten. Meinasin omia haituviakin kihartaa, mutta lopputulos olisi ollut afropolkka, joten suoralla mentiin. Parturissa latvoistani nipsaistiin huonot pois ja nyt saa totutella lyhyempään malliin. Raitoja lisättiin ja pikkuhiljaa väri alkaa taittua enemmän ruskeampaan päin. Olen niin monta vuotta ollut melkein mustahiuksinen, joten nyt vaihtelu virkistää. Pidennyksiä tulen tuskin enää käyttämään, koska nekin pitäisi sitten värjätä tai ostaa uudet. Klipsit oli helppo laittaa, mutta huijasin lähinnä itseäni, että minulla olisi pitkät hiukset. On vaan myönnettävä, että hiukseni jämähtävät lähelle nykyistä pituutta ja tällainen olen. Kukkamekko vaihtui lennossa varavaihtoehtoon, onneksi pakkasin tämänkin mukaan.


Kirkkojuhla meni hyvin, perus rippijuhlakaavalla. En edes muista, koska olen viimeksi käynyt kirkossa, nauttinut ehtoollista tai laulanut virsiä. On siitä varmaan ainakin pari vuotta. Tykkään meidän kirkosta. Sieltä on monia iloisia ja surullisia muistoja, kaikki tärkeitä. Kuvailin melkeinpä koko kirkkojuhlan ja juhlapäivän ajan. A sai paljon kuvia juhlastaan. A kävelee, A siunataan, A laulaa, A syö ja A nauraa. Kirkon pihalla onniteltiin ja rippilapset kuorrutettiin kukilla. 

Rippijuhlat jatkuivat järven takana metsästysmajalla. Isosporukka kävi laulamassa pari laulua, syötiin hyvin ja nautittiin hetkellisestä auringonpaisteestakin sateen keskellä. Otettiin rippikuvia ympäri maita ja mantuja ja pojilla oli hauskaa meidän menoa seuratessa. Kuvattiin rannassa, hiekkatiellä, melkein keskellä metsää ja milloin missäkin. Siskoni toimi assistenttina, minä kuvaajana ja A keskittyi näyttämään hyvältä kuvissa. Pokkarilla kuvatessa ei saa läheskään huippulaatua, mutta hauskaa meillä ainakin oli. Lopulta vilukin yllätti ja siirryttiin sisälle kahvittelemaan.      

Maistuuko, hae lisää. Hae vaan. Ai sulla oli noin nälkä. Pitihän hyvää, itsetehtyä ruokaa santsatakin.
Kakkupalani hajosi, mutta maku oli mitä parhain. Kesän ensimmäinen mansikkakakku korkattu.

Mitähän vieraat ajattelivat, kun kuvasin pöydässä ruokanikin. Näin olisin saattanut miettiä vielä jokin aika sitten. Nyt olen vain niin tottunut pitämään kameraa tai puhelinta hollilla, etten enää edes ajattele, jos jotakuta häiritsee. Illansuussa kotiuduttiin uupuneina. Pitkä, mutta ihana päivä takana. Tykkään juhlista ja parasta niissä on, kun ei tarvitse itse järjestää, vaan saa vain nauttia olosta ja hetkestä.

2. heinäkuuta 2014

Juhannus 2014

Jos nyt vihdoin tämä kirjoittelu onnistuisi, sormet ristiin. Muokkasin kuvat, mutta ne katosivat tässä mennä viilettäessä. Nettiyhteys on ollut ihan järkyttävän hidas ja nyt kotona katoillut kokonaan. Mutta asiaan. Aloitan juhannuksesta. Oltiin isommalla kaveriporukalla Himoksella mökkeilemässä ja tänä vuonna mennä viuhdottiin festarialueellakin. Itse pääsin menoon mukaan perjantaina töiden jälkeen. Bussimatka oli mielenkiintoinen. Korvat höröllä kuuntelin kaikkia kanssamatkustajia ja bongasin muutamia tarinoita. Yksikin tyttö oli puoli vuotta ollut poissa Suomesta ja juhannuksena yllätti miehensä ilmestymällä suvun mökille. Varmasti ihana ja onnistunut yllätys. Bongailin jänniä paikannimiä ja kihertelin yksinäni niille. Esimerkiksi ei mikään Tolkienin Keski-Maa vaan Suomen Maakeski. Miinuksena bussimatkoissa on se vessa, the vessa bussin takaosassa. Järkytys. Muistu taas mieleen miksi valitsen mieluummin junan. Ne ovat ainakin silmämääräisesti puhtaampia ja tasaisempi meno. Bussista jäätyä pysäkillä sain viettää pitkän tovin. Taksia ei kuulunut eikä näkynyt, joten viimein liftikyydillä pääsin mökille.

Perjantaina pikkasen sateli, joten kertakäyttösadetakki oli hyvä ja tarpeellinen ostos. Menoa se ei kuitenkaan haitannut, vaan meillä kaikilla oli niin muukaavaa. Osa kävi hyllymässä sumopuvuissa ja hyppäämässä benjihypyn. Itse pysyin jalat visusti asfaltilla. Oli hieno veto järjestäjiltä suurentaa festarialuetta ja peittää kokonaan asfaltilla. Muuten jalat ja kengät olisivat saaneet kivan mutahoidon. Hypittiin ja pompittiin Cascadan tahtiin. Mieletön ylläriesiintyjä, kun muistaa monien vuosien takaa vain hitin Everytime we touch. Sen kajahtaessa viimeistään koko Himos räjähti. Muutaman kaverin kanssa jäätiin vielä fiilistelemään Jenni Vartiaisen keikkaa, vaikka oltiin ihan tosi jäässä siinä vaiheessa. Vartiainen on vaan niin hyvä, ehdoton lempparini, jonka albumeita voisin kuunnella päivin sekä öin.


Lauantaina oli ajoittain jopa niin lämmin, että tarkeni kepeesti topilla hillua terassilla. Minulle naurettiin, kun heti pilveen käännyttyä kietouduin elämääkin paksumpaan vilttiin, mutta lämpö ennen kaikkea. Perjantaista viisastuneena puin melkein kaikki vaatteet alueelle päälleni, mitä vain olin pakannut mukaan. Ja kyllä meinaan tarkeni koko illan. Tähänkin päivään mahtui yllärihyvä esiintyjä, nimittäin Basshunter. Cheekiä olin odottanut koko viikonlopun ja hyvinhän se veti. Ainut vaan, että porukkaa oli ihan mielettömästi. Kaverien kanssa todettiinkin, että parempi show oli kaksi vuotta sitten, kun Cheek esiintyi alkuillasta, ei ollut niin iso nimi ja porukkaa oli vähemmän kuuntelemassa. Silloin meni ihan kylmät väreet. Nyt lähinnä sai varoa, kummalta suunnalta pamahtaa kyynärpää päähän. 


Sunnuntai meni mökkiä siivotessa ja pakatessa. Kotimatkan ruuhka oli tänä vuonna varmaan kaikista pahin. Aluksi näytti hyvältä, mutta sitten saatiin olla pysähdyksissä ja liikkua matelemalla moneen otteeseen. ABC Orituvan ohi ei voi ajaa pysähtymättä. Siellä treffattiin tälläkin kertaa muuta porukkaa. T:n kanssa päästiin viimein junaankin ja iltamyöhään oltiin kotona. Mahtavat muistot ja mieletön määrä kuvia koneella. Muutamia haavereita mahtui reissuun, mutta onneksi ei mitään vakavaa. Olen jo varmaan niin tottunut tähän kipuiluun. Sain nyt lääkekuurin, joka toivottavasti puree ja olen kesälomaani mennessä taas uudessa iskussa. Ensi juhannus tuo tullessaan uusia tuulia, mutta näihin kuviin ja tunnelmiin on kiva palata.