30. syyskuuta 2014

Nyt voi huokaista

Syksy alkaa oikeasti olla jo täällä. Osa puiden lehdistä kylpee ruskan sävyissä ja linnut liitävät taivaalla suurina auroina. Nyt vasta kunnolla olen syksyn huomannut pihallakin, vaikka onhan siitä ollut puhetta ihan joka puolella. Täytyy joku päivä käydä kameran kanssa kääntymässä pihalla.

Eilen käytiin T:n kanssa kävellen kaupassa ja käveltiin koko matka takaisinkin, ilman bussia. Yhteensä matkaa tuli joku viisi kuusi kilometriä ja siitä on hetki, kun tällainen määrä on tullut käveltyä putkeen. Välillä jouduin sanomaan, että hei kävelet liian lujaa. Mutta jalat eivät krampanneet vielä illallakaan. Matka tuntuu lyhyeltä, mutta minulle se on jo saavutus. Kunhan malttaa vauhdin pitää tasaisen hitaana. Kaverini kysyi kaupassa käydessä, miltä tuntuu, kun ei tarvitse tulla enää töihin. Tosiaan, ensi viikonloppuna on oikeasti vapaa viikonloppu pyytämättä eikä kalenterissa ole viikonlopulle yhtään menoa, vielä. Kaupassa käynti oli myös saavutus sinänsä, että pystyin kävelemään karkkiosaston ohi sinnepäin edes vilkaisematta. Aloitin tosiaan eilen karkkilakon ja tänään olen jo toisesta päivästä selviytynyt. Hurraa! Pienet saavutukset jatkuvat. Huomasin, että karkkipäiväni olivat muuttuneet melkeinpä jokapäiväiseksi pieneksi herkutteluksi, suklaapatukka silloin ja toinen tällöin. Ja sehän ei käy laatuun, kun pystyn liikkumaan niin huonosti, juuri ollenkaan. Pitkät kävelylenkit ja juoksut ovat olleet pannassa jo heinäkuulta lähtien. Lähinnä olen kävellyt vain pakolliset matkat ja kuluttanut paljon bussien penkkejä. Kotona rullailen pilatesputkella ja venyttelen paikkoja auki, mutta sitäkin huonolla menestyksellä. Fyssarin niskasta kiinni -kurssilla ei voisikaan olla enää osuvampaa nimeä, vaikka siellä keskitytäänkin niska-hartiaseudun ongelmiin. Aloitusta on vaan jouduttu siirtämään jo toisen kerran, mutta ensi viikolla kurssin pitäisi alkaa ihan oikeasti. Smarttumeitakin löytyy vielä, joten saan hommattua salikortin ja menen myös uimahallille vesijuoksemaan. Salikortin hommaamisella ei ole mikään kiire, koska haluan ensin katsoa ja kuulostella liikkeitä fyssarin kanssa ennen kuin lähden taas itse liikkumaan. 

Koulun ja töiden luoman stressinkin takia naamastani tuntuu tulevan kaikki läpi, ihan hiusrajaa myöten. Sen takia ei ole kauheasti tehnyt mieli olla kuvissa. Mutta nyt tuntuu, että stressi alkaa helpottaa. Uudet työkuviot ja muutamien viikkojen rento koulurytmi tulivat tarpeeseen. Tuntuu vaihteeksi mukavalta, että ei ole pakko tehdä mitään ja on enemmän vapaa-aikaa. Vaikka T heittikin yksi ilta, että voisin stressata ihan vaan stressaamisen ilosta. Ikuinen vitsin aihe meillä, kun toisen elämäntyyli on kuin mikäkin rento viilipytty, niin pakkohan minun on stressata asioista jo ihan toisen puolestakin. Vaikka ei ne asiat ennakkoon murehtimalla parane.  

Kotikotona herätin huvittuneisuutta vastaantulijoissa, kun pompin pitkin ojia. Mutta kun nämä pihlajanmarjat.
Fyssarikäyntini siis peruuntui tältä päivältä ja koulusta oli vapaata, joten minulla oli ihan oikea vapaapäivä keskellä viikkoa. Eilinen meni jotenkin ihan sumussa ja unessa, kun käytiin kehitysvammaisten kuntoutumista. Täytyy palata vielä dioihin myöhemmin. Odottelen edelleen tietoa, pääsenkö kehitysvammaisten kouluun työharjoitteluun. Mutta tänään nautin pitkään venyvästä aamusta ja rauhassa syödystä aamupalasta. Katselin sunnuntai-illan Tanssii tähtien kanssa -jaksoa samalla, kun tiskasin, joten tiskitkin tuntuivat katoavan kuin itsestään. Kävin mös kiertelemässä Sellossa vaatekauppoja, mutta turha reissu tällä kertaa. Etsin pikkumustan kaveriksi jotain värikkäämpää jakkua tai neuletta, mutta kauppojen värimaailma on tällä  hetkellä niin tumma, että tehtävä tuntuu lähes mahdottomalta. Minulla on vielä aikaa, koska tarvitsen asua vasta marraskuun alussa yksissä häissä. Kuitenkin aikainen lintu madon nappaa, eikö niin. Heti kutsun saatua aloin miettiä mitä puen ja mitä tarvitsee vielä hommata. Täytyy kääntyä myös nettikauppojen tarjonnan pariin tässäkin, koska jalat ei kestä pitkiä shoppailureissuja. Onni on saada kokeilla vaatteita ihan kotona.

Illalla intouduin leipomaan sämpylöitä vähän siksikin, että unohdin kaupasta ostaa vaaleaa leipää. Hyvä tuoksu levisi kotiin varsinkin siinä vaiheessa, kun meinasin unohtaa viimeisen pellin uuniin. Niin minulle yleensä aina käy paistaessa useampia eriä, mutta tällä kertaa ei käynyt vahinkoa. Nyt maha täynnä voinkin köpötellä nukkumaan, koska aamulla kutsuu taas koulu. Tällä viikolla onkin vain kolme päivää koulua ja se jos mikä tuntuu ihan luksukseslta.

Syyskuun vika viikonloppu

Viime loppuviikko oli aikamoista hulinaa, mutta oikein mieluista sellaista. Torstaiaamuna menin muutamaksi tunniksi kouluun, mutta tuijottelin vain kelloa, koska pääsisin lähtemään. Tunneilla käytiin ryhmätöitä läpi, joten heitin kavereille, että otin vähän enemmän materiaalia mukaan meidän esitystä varten. Lähdin nimittäin vetolaukkuni kanssa suoraan koulusta junalle.  

Sain koulussa kortin suuren ilonpäivän kunniaksi. Taakse oli kirjoitettu reunasta reunaan asioita, joita en tule kaipaamaan jättämästäni työstä.
Juna puksutti suoraan ystävieni luo. Oli ihanaa istuksia teepöydässä tyttöjen kesken ja vaihtaa kuulumisia. Osa olikin aikamoisia uutisia. Elämässä tapahtuu kaikenlaista uutta ja jännittävääkin iän myötä ja voi olla hyvinkin erilaisia suunnitelmia ja elämänvaiheita. Taas kerran tuli vaan aika vastaan liian ajoissa. Pitkät välimatkat tuovat omat haasteensa ja yhteydenpito on vaihtelevaa. Kaipaan tällaisia teehetkiä ja ihan vaan rauhassa olemista ystävien ja perheen kanssa. Aina vaan tuntuu, että vierailuni hujahtavat ja pitää jo olla taas kotimatkalla. Mutta tällä kertaa viikonloppu oli vasta alussa. Torstai-iltana jäin vielä yöksi T:n porukoille ja pääsin nauttimaan saunan lämmöstä. Käväisyni kotikotona ja sen läheisyydessä tuntuu menevän aina samantyylisellä kaavalla, mutta iloitsen niin paljon pienistäkin asioista; saunan lämmöstä, ystävistä ja läheisistä.


Perjantaina pääsin luottoparturini käsittelyyn puolilta päivin ja vaihteeksi kävelin kotikotoa keskustaan. Samoja katuja tuli kulutettua monen vuoden ajan jalkaisin ja pyörän selässä. Tuntui jotenkin harvinaisen hyvältä lähteä kotoa reppu selässä ja nähdä tuttuja paikkoja ja maisemia. Erityisesti muistella, mitä kaikkea koulumatkoilla tulikaan eteen. Parturissa vierähti taas kolmisen tuntia ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Hiukset ovat tällä kertaa suklaanruskeat eri ruskean sävyillä. Pikkasen mietityttää tuliko lopputuloksesta sittenkin liian tumma, mutta tummassa tunnen oloni niin kotoisaksi. Kyllä se vaalea alkaa sieltä läpi puskea ja tuo lisää ruskean sävyjä esiin. Heti värjättyä väri ei välttämättä pääse oikeuksiinsa. Mutta vaaleaa en halua enää takaisin. Hiukseni kuivuivat raidoituksen takia aikalailla tai siltä ne ainakin näyttivät enkä juurikaan halunnut pitää hiuksia auki. Nyt kulutankin hiusöljyä ja kookosöljyä tehokuurina, vaikka parturin jälkeen hiukset tuntuivat jo pehmeämmiltä.

Tätä kyseistä perjantai-iltapäivää olin odottanut malttamattomana jo hyvän aikaa. Kävin ihonhoitokonsulttini luona rekisteröimässä Mary Kay -sopimuksen. Liityin hänen tiimiinsä ja tehtiin yhdessä ensimmäinen tilaukseni. Koulun ohessa teen itsenäisen ihonhoitokonsultin töitä ja olen tästä niin innoissani. Kaikki on vielä niin alussa, mutta häneltä olen saanut kullan arvoisia neuvoja ja vinkkejä. Hyvä ystäväni aloitti samat työt vähän minua aiemmin, joten toivottavasti näen häntä nyt enemmän, kun on koulutuksia ja konferensseja. Olen alkanut haalimaan vaatekaappiini business-tyylisiä vaatteita, koska tähän asti olen liikkunut pelkissä farkuissa tai lökäreissä joka paikkaan. Pitää opetella uusi työasu, käyttämään hameita ja jakkuja. Illalla kotona kokoonnuttiin television ääreen katsomaan Vain elämää. Ohjelma kirvoittikin hyvät naurut ja lentävän lauseen koko viikonlopulle. Siskon poikaystävä oli tullut viikonlopuksi kylään, joten näki nyt kerralla, millaisen perheen keskelle on joutumassa. Voin sanoa, että kyllä meistä ääntä lähtee, kun kaikki on paikalla.  
 
Lauantaina vietettiin syksyn perinteeksi muodostuneita rapujuhlia. Juhlien järjestäminen tuo oman stressinsä ja hermojen kiristymisen, koska niin monta soppaa on kuin kokkiakin. Asumme melkein kaikki jo omillamme, joten jokaisella on muodostunut jo omia tapoja ja tyylejä. Viimein pöytä saatiin katettua kauniiksi ja vaatteet vaihdettua juhlavampaan. Tälläkin kertaa tumma pukeutuminen muistutti nightmare-teemaa, kuten siskon valmistujaisissakin. Vieras sai nyt ihan väärän kuvan rapujuhlistamme, koska yleensä meno ei ole ihan näin railakasta. Hauskaa oli, loppuillasta vähän turhankin hauskaa. Uskalsin korkata vettä väkevämpääkin parin kuukauden tauon jälkeen ja siitä se sitten lähti. 


Illalla teki mieli lähteä tanssimaan paikalliseen, mutta oli todella hyvä jäädä vaan kotisohvalle. Jännä ettei alkoholi rentouttanut jalkojani, ku loppuillasta ne jämähtivät puupökkelöiksi. Edelleen siis jalkani ovat huonossa jamassa, vaikka parempaan päin ollaan menossa pienin askelin. Kivut olivat illalla aika mojovat ja äitini laittoi niihin voltaren fortea. Pian sen jälkeen en enää oikein tuntenut mitään polvista alaspäin. Sainpahan nukuttua, kun kivutkin katosi edes hetkeksi. En ole yhtään kaivannut seuraavan päivän oloja, joista juhlinnan jälkeen saa nauttia. Sunnuntaina oli pahin krapula hetkeen ja kuulema näytinkin ihan haamulta vihdoin päivällä ylös päästyäni. Tyhjättiin keskustan pizzeria, josta saakin parhaat kebabit. Maha täynnä sain kyydin junalle. Kaikki näytti hyvältä siihen asti, kunnes jäin yksin asemalle odottelemaan junan tuloa. Kolme romanityttöä tulivat selkäni takaa siinä seisoskellessani ja yksi tönäisi toisen tytöistä päin minua. Heillä kaikilla oli muovilasit kädessä, joten päällenihän minä ne litkut sain, en tiedä tarkalleen mitä. Reppu ja takki kastuivat, joten kotimatkallekaan en päässyt kuivana. Torstaina tullessa satoi vettä niin paljon, että kastuin jo aamulla kouluun mennessä sateenvarjosta huolimatta. Ja nyt kotimatkalla sain nesteitä lisää niskaan. Ai että, mä kirosin mielessäni ja paljon. Huusin perään tytöille, että voisi pyytää edes anteeksi, mutta nauroivat vaan mennessään. Kuulema oli kauheaa, että päin tullut tyttö menetti juomansa ja hänen hameensa vähän kastui. Tarkistin, mutta ihme kyllä minulta ei pöllitty mitään siinä hotäkässä. Viikonloppureissu piti siis sisällään kaikkea ihanaa, mahtavaa ja muutamia kommelluksiakin.

21. syyskuuta 2014

Loppuviikon mietteitä

Viime torstaina olin jo ihan viikonlopputunnelmissa. Koulussa käytiin lakiasioita, mutta se ei tuntunut yhtään niin raskaalta, kun tiesi, että perjantai oli koulusta vapaata. Kokkailtiin T:n kanssa illalla, kun kerrankin oltiin samaan aikaan kotona ja yhtä nälkäisinä. Yleensä syödään ihan eri aikoihin ja välillä en jaksa edes syödä ruokaa enää illemmalla. Mutta tuolloin herkuteltiin tortilloilla. Täytteitä riitti ja napa paukkui. Siskoille lähetin kuvaa ja he luulivat, että vedetään pelkkiä vegeversioita. Olin vaan kuorruttanut omani kaikella värikkäällä, mutta kyllä siellä pohjalla oli jauhelihaa tai kanaa.


Syönnin lomassa katsottiin Inception-leffaa jo toista tai kolmatta kertaa ja edelleen olen yhtä pyörällä päästäni. Se loppu on vaan niin hämäävä. Leonardo DiCaprio vie pikkasen leffalta makua, koska en vaan tykkää näyttelijästä. En tiedä miksi, mutta joku hänen tyylissään ei nappaa. Siksi esimerkiksi The Wolf of Wall Street odottaa edelleen katsomista. Leffa kiinnostaisi, mutta siinäkin pääosassa on sama tyyppi.

Illan kruunasi vielä saunavuoro. Tällä kertaa tein elvyttävän sammakkonaamion ja täytyykin seuraavaa kertaa varten leikellä putkilo. Yhtään ei saa heittää hyvää ainetta hukkaan. Harmi vaan, että viimeisiä viedään, kun tuote on lopetettu. Saunan lämmössä vielä liottelin jalkoja kylpysuolavedessä. Seuraavana aamuna ei ollut aikaista herätystä, johon mihinkään ei ollut kiire. Saunavuoromme on kerran viikossa illalla kymmeneltä, joten pikkasen tuntuu aamuisin, jos kello soittelee ennen seitsemää. Mutta ei perjantaiaamuna.
 
Selkä vääränä kannoin jos jonkinmoista purkkia saunatiloihin.
Heräilin ja söin aamupalaa kerrankin rauhassa kotona, istuen paikallani. Laitoin hiukseni, mutta ei ollutkaan polttava kiire meikata samantien. Kun palasin kylppäriin hääräämään, T utelikin, mitä oikein nyhjään siellä koko ajan. Hän luuli, että olin jo meikannut. Luonnollinen työmeikkini ja oikeastaan joka päivän tyylini, kun jaksan meikata, onkin luonnollisempi kuin ajattelin. Tai sitten miehen silmä ei ole niin tarkka kuin omani. Tykkään joka tapauksessa ihan simppelistä meikistä. Tasaisen värinen iho, sipaisu puuteria ja silmiin ripsaria. Harvoin käytän mitään luomivärejä ja rajauksia juuri koskaan. Minun pitäisi oikeastaan opetella silmiini sopivien rajauksien tekeminen, koska omaan silmääni näytän aina ihan pandalta. Olipa rajaus kuinka ohut tahansa. 

Perjantai ja lauantai-illat meni töissä. Kotona tajusin, että tämä oli oikeasti viimeinen viikonloppu niissä työvaatteissa. Ei tarvinnut hymyä puristaa näinä iltoina, vaan se tuli ihan itsestäänkin. Huomasin vaan, että olen ihan totaalisessa jumissa. Keskiviikon hieronnan jäljiltä oloni on ollut ihan murjottu ja kipeä eikä kassalla istuminen ole ainakaan auttanut asiaa. Päinvastoin. Jäätävät pääkivut ovat palanneet, koska olkapääni ja käteni lukittuvat eteen ja se jos mikä tuntuu niskassa asti. Rusahtelujen säestämänä pyörittelin käsiäni ja hartioitani aina hiljaisemman hetken tullen. Kroppa on yrittänyt viestittää jo pidemmän aikaa, että työ ei vaan enää sovi minulle. Ensi viikolla on yksi vuoro vielä jäljellä ja sitten luovoutan avaimeni. Se ovi elämässäni sulkeutuu lopullisesti.   
  
Tuntuu ihan ihmeelliseltä palata koulusta ja töistä kotiin, kun ei olekaan mitään pakottavaa tarvetta tehdä jotain eikä mikään deadline puske vielä päälle. Olen viettänytkin vapaa-aikani kotona katsellen How I Met Your Motheria tai tuttavallisemmin HIMYM:iä. Sarja seuraa Ted Mosbyn ja hänen ystäviensä Marshall Eriksenin, Robin Scherbatskyn, Barney Stinsonin  sekä Lily Aldrinin elämää Manhattanilla. Sarjan kertojana toimii vuoden 2030 Ted, joka kertoo lapsilleen miten tapasi heidän äitinsä. Löysin tämän sarjan vasta nyt, kun Yhdysvalloissa kaikki jaksot on jo esitetty. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja voin sanoa, että koukussa olen. Melkein yhtä hyvä sarja kuin Frendit. Tätäkin on nähtävä aina vaan lisää ja lisää. Menen vasta toisessa tuotantokaudessa, joten pelkoa jaksojen loppumisesta ei ole. 

Kuva täältä
Lauantai-illan töiden jälkeen olin aikas poikki, mutta lähdettiin kuitenkin T:n kanssa Tennariin leffaan. En meinannut millään muistaa leffan nimeä eikä ollut ihan mikään tavallisin valinta. Kuitenkin Liam Neeson veti puoleensa ja valittiin Tanssi haudoilla, A Walk Among The Tombstones. Liam Neeson näyttelee Matt Scrudderia, entistä newyorkilaista poliisia, joka työskentelee yksityisetsivänä ilman lupia tai lisenssejä, lain harmaalla alueella. Koska yksinäisen suden leipä on tiukassa, Scrudder suostuu auttamaan heroiinin salakuljetuksella rikastunutta huumepomoa, joka haluaa kostaa vaimonsa siepanneille ja raa’asti surmanneille rikollisille. Pian käy ilmi, että murhaajat eivät ole olleet asialla ensimmäistä, eivätkä todennäköisesti viimeistä kertaa. Oikean ja väärän rajat hämärtyvät, kun Scrudderilla on kiire jäljittää syylliset ennen kuin uusi viaton uhri kuolee heidän käsissään. Vaikuttavassa sivuroolissa elokuvassa nähdään suomalainen näyttelijätär Laura Birn. Synopsis Finnkinon sivuilta. Enpä nyt tiedä kuinka vaikuttava Laura Birnin rooli oli, koska hän ei sanonut sanaakaan suorituksensa aikana. Mutta kauhua täynnä olevat silmät jäi mieleen. Ehkä se oli se vaikuttava osa.  Leffa oli pehmeällä tavalla raaka ja lopussa hätkähdin ihan kunnolla. En kuitenkaan menettänyt yöuniani.

Tämä päivä onkin lähinnä mennyt sohvalla katsellen HIMYM:iä. Illalla katsoin Tanssii tähtien kanssa, mutta jotenkin ne askeleet, pyörivät lanteet ja tanssin tuoma tunnelma meni ohi. En jaksanut keskittyä. Muutenkin tämä päivä on ollut hiljaisempi eikä yhtään niin ruusuinen kuin aiemmat päivät. Mutta ei joka päivä voikaan olla yhtä siirappia ja vaahtokarkkeja. 

Pelastin katkenneen oksan tulilatvastani ja nyt sillä on uusi elämä tuikkukipossa.
Tällä hetkellä olo on vähän kuin tuolla kukalla. Katkeamisesta huolimatta jaksaa kukkia ja imeä eloa pienestä määrästä vettä. Tällaisia mietteitä ja tapahtumia oli minun loppuviikossani. Ensi viikolla koulu jatkuu eli lakitunnitkin jatkuu, mutta loppuviikosta onkin aivan mielettömän upean ihania päiviä ja iltoja luvassa. En millään malta odottaa. En ole sitä ostospostaustakaan unohtanut, mutta huomenna kotiutan taas pari pakettia, joten en ole malttanut julkaista ns. keskeneräistä tekstiä. Mutta palataan. Hyvää alkavaa viikkoa toivottavasti hyvin nukutun yön jälkeen!

17. syyskuuta 2014

Opiskeluintoa, mutta opi jo kulkemaan

Tosi kivaa olla vaihteeksi koulussa. Iske minua halolla päähän, näytä tämä teksti muutaman viikon päästä ja kysy onko vielä hauskaa. Nyt on ainakin, vaikka aamuherätyksiin en meinaa tottua ollenkaan. Joka aamu saan itseni ylös lupauksella, että iltapäivällä päikkärit odottaa. Vaikka en sitten aina nukkuisikaan. Paljon ei ole kerennyt huokaisemaan Hoidon ja huolenpidon pyörityksen jälkeen, jonka työharjoittelu päättyi viime perjantaina. Arviointikeskustelua ja arvosanaa odotellessa. Maanantai aloitettiin heti Kuntoutuksen tukemisen orientaatiolla ja iskettiin tutkinnonosan ammattitaitovaatimukset ja arviointikriteerit eteen. Mylly lähti uudestaan pyörimään ja nyt on vaan jaksettava pysyä vauhdissa. Eilinen ja tämä päivä on käyty läpi suunnitelmallista työskentelyä ja toimintakykyä. Kouluttaja on kuin mikäkin papupata ja hänellä on mielettömästi kiinnostaviakin esimerkkejä työelämästä. Silti viimeistään parin tunnin jälkeen minua alkaa aina haukotuttamaan, vaikka ei väsyttäisikään. Joka ilta menen innoissani nukkumaan, että aamulla taas pääsee kouluun. Oikeasti, muista se halko. 

Maanantaina viiletin tämän näköisenä.

Kouluun paluussa on sekin ihanaa, että saa pitää hiuksia auki tai kiinni, ihan niin kuin parhaimmalta tuntuu. Töissä ja harjoittelussa hiukset oli aina takana kiinni, siis aina. Eipähän valu haituvia silmille, joita saa olla koko ajan sukimassa. Mutta nyt, vapaus hiusten suhteen on mahtavaa, otan tästä kaiken irti. Kuten ensimmäisestä kuvastakin näkee, suoristin aamulla hiukset. Toinen ihanuus kuuden viikon ajan on, että saan käyttää kynsilakkaa. Saunailtana onkin sellaiset käsihoidot ja lakkaussessiot tiedossa, että oksat pois.

Tiistaina musta-valkoista, raitaa ja ripaus pinkkiä.
Minulla on tapana syödä aamupala kouluun mennessä bussissa ja junassa eikä tämäkään aamu ollut poikkeus. Edellisiltana pyöräytetty mansikka-vadelmasmoothie upposi hyvin NRJ:n tahtiin. Napit korvilla aamu lähtee käyntiin Korppilan pursiseuran parissa. Olen taas muistanut radion olemassaolon. Spotifykin puhelimesta löytyy, mutta kaipaan musiikin lisäksi aamuhöpinöitä ja omia tukahdutettuna naurunpyrskähdyksiäni. Välillä junassa törmää tuttuihin, mutta muuten fiilistelin omissa maailmoissani. 

 Lenno - Wake Up Voisin pelkästään kuunnella tätä joka aamu, vaan juonnot väliin.

Tämän aamun inspis, sivuletti ja syyskukka.
Sumuinen näkymä sillalta.
Koulusta matkasin suoraan Isoon Omenaan hierojalle. Kokeilin valmistuneen hierojaopiskelijan käsittelyä, kun fyssarikäynnit alkaa olla loppusuoralla. 80min absoluuttista rentoutumista ja mieletöntä kipua. Hierojapoika uskalsi painella ja työstää lihaksiani kunnolla. Välillä hoitopöydällä maatessa mietin, millaista materiaalia saisi kuvattua asiakkaiden ilmeistä, joita hieroja ei näe. Nimittäin nytkin oli jos jonkinmoista äänetöntä huutoa ja välillä oli pakko sanoa, että nyt tekee tosi kipeää. Olin ihan tosi jumissakin, mutta niinhän se menee, että ei kipuu, ei hyötyy. Pikkasen hieroja välillä höllensi otetta, mutta taisin olla oikein haastava asiakas. Ilmoittautumispaperin ukot olivat ainakin täynnä väritystä, missä tuntuu kipua. Sanoinkin, että helpompi olisi ollut täyttää kohdat, mihin ei satu. Minut hierottiin ihan päästä varpaisiin ja ajoittain tuntui tosi hyvältäkin. Pikkasen purin hammasta, etten tyrskähtäisi, kun pakara alkoi paljastua. Kaikki tai ei mitään. Hyvin ammattimaisesti hieroi, ja juttelu oli heti alkuun mutkatonta. Ei tarvinnut ainakaan yhtään jännittää sen takia. Kannatti tosiaan tehdä aamulla kukkakampaus. Hieroja pyysi avaamaan sen, että sai hieroa päänikin ihan kunnolla. Onneksi huoneessa ei ollut peiliä, kun sen jälkeen käännyin selälleni hierottavaksi. Peikkotukka, naama painautumisesta punainen ja ripsari hieman levinneenä. Näin huoneesta lähtiessä peilikuvani, vaikka yritin jo mennessä harjata hiuksiani ruotuun. Siksi siis tiesin näin yksityiskohtaisesti. Hieroja vain tokaisi naurahtaen, ethän ole menossa enää töihin. Repesin itsekin. Täytyy ensi kerralla muistaa ottaa pipo mukaan. 

Extempore vielä M luo teelle ennen kotimatkan seikkailua.
Kotiin lähtiessä heitin ulko-ovella M:lle, että yleensä lähden heti alkujaan väärään suuntaan. Kaupunginosa on edelleen minulle vieraampi, vaikka siellä olen muutamasti käynytkin. Eikä heittoni kauhean metsään mennyt, nimittäin minä menin. Navin kanssa kävelin pitkät pätkät suoraa ja suoraa etsien oikeaa bussipysäkkiä. Navi neuvoi minut kääntymään päättyvälle kadulle, joten jatkoin matkaani. Tiedän M, että nyt naurat siellä vedet silmissä. Ehkä sinun olisi sittenkin pitänyt lähteä saattamaan. Pääsin kuin pääsinkin kotiin, vaikka en noussutkaan siltä pysäkiltä, miltä piti enkä edes suoraan kotiin menevään bussiin. Mutta tosiaan, tällaistä tänään. Huomenna uudet seikkailut lakiasioiden parissa. 

I'm so excited

Uusi sivu kääntyy elämässäni. Vihdoin uskalsin tehdä ratkaisevan liikkeen ja eilen erosin vakkarityöstäni. Kaupanala jää taaakse tämän kuun lopussa. Muistan vielä oikein hyvin, kuinka sain ensimmäisen kesätyöni kauppaan. Täysi-ikäisyyden korvilla olin autossa äidin kanssa matkalla mummolaan ja puhelimeni soi. Silloinen koulukaverini tiedusteli pomon usuttamana, olisinko mahdollisesti kiinnostunut kesätöistä kaupassa. Vaakakupissa oli ruohonleikkuu kaupungilla satoi tai paistoi vs. sisähommat asiakaspalvelutyössä. Kauaa ei tarvinnut miettiä. Hyvä, etten pompannut auton ikkunasta moottoritielle, kun niin innoissani olin asiasta. Pitkäkatseisena suunnittelin ja toivoin saavani jatkaa töitä koulun ohessa. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Lukiosta valmistuttua lähdin opiskelemaan toiseen kaupunkiin, mutta viikonlopuiksi matkustin (minut useimmiten haettiin) kotiin. Jostain syystä viikonloppuvuorot katosivat eikä pomolla ollut enää tarjota töitä. Yhtäkkiä postissa saapuikin työtodistus ja minut oli irtisanottu ilman mitään ennakkovaroitusta. Olen edelleen hölmistynyt, mutta keskityin silloiseen kouluun ja opiskeluun ja olin vaan kiitollinen ylimääräisestä vapaa-ajasta. Olin niin nuori ja hölmö, etten osannut edes vaatia selitystä. Vieroksuin vaan kyseistä liikettä.

Vuoden kestävä, valmentava radiolinja tuli päätökseensä ja hain jälleen kesätöitä kotikulmilta. Pääsinkin jälleen kauppaan töihin, tällä kertaa S-ryhmään sisälle ja sillä tiellä olenkin ollut tähän asti. Tykkäsin ihan tosi paljon olla kyseisessä kaupassa töissä, vaikka sitä kesti vain neljästä viiteen kuukautta. Sitten olikin muutto edessä tänne Espooseen.

Alunperin päätettiin lähteä Espooseen, koska hain sairaanhoitajakouluun ja T yliopistoon. Hassua sinänsä, koska T oli ajatellut hakea Tampereelle kouluun, mutta päätti viime metreillä hakea kanssani pääkaupunkiseudulle. No, hän pääsi kouluun ja minä en, mutta muutimme joka tapauksessa yhdessä. Muistan vieläkin isäni ilmeen, että niin, olette oikeasti lähdössä. Vuoden opisto-opiskelu oli sopivaa irtiottoa kotiympyröistä, kun asuin viikot koulun asuntolassa. Ja nyt muuttaisin kokonaan pois.

Muuton jälkeen hain vimmatusti töitä ja pari kuukautta vierähti lähetellessä työhakemuksia ja cv:tä. Viimein marraskuussa tärppäsi ja samassa S-ryhmän kaupassa vierähti täällä melkein kolme vuotta. Nyt tuli mitta täyteen. Oikeastaan kroppa poksahteli ja näytti väsymisen ja ylirasittumisen merkkejä joka puolelta, joten oli vaan parempi jäädä pois. Minulle ei sopi pelkkä seisoma- tai istumatyö, vaan tarvitsen päivän aikana vaihtelevasti molempia, ainakin tällä hetkellä ja tässä jalkojen tilassa. Harjoittelu vanhainkodilla meni sen takia niin hyvin, koska vanhukset liikkuu luontaisesti hitaasti ja heidän kanssaan sai istua ja rupatella töiden ohessa. Hektinen juoksutyö ei sovi kropalleni, joten saa nähdä, minkä kokovartalotelineen avulla liikun josssain sairaalassakin. No oikeasti, ei maalata vielä piruja seinille, koska ennusteen mukaan minun pitäisi olla jouluksi taas täysin kunnossa. Sitten näkee millainen duracell-pupu pystyn olemaan työelämässä, kunhan vaan muistan huoltaa hoitaa kehoa ja mieltä.

Olen niin hyvällä tuulella, että ostin ruusuja kotiin.
Kun ovia sulkeutuu, uusia avautuu. En siis jää tuleen makaamaan, vaikka vakityöni lopetinkin. Keskityn lähihoitajaopintojen parissa pakertamiseen ja vanhainkotityöharjoittelu poiki keikkatyöpaikan. Olen tästä niin innoissani. Pääsen niiden mummojen ja pappojen luo sittenkin vielä uudestaan. Harjoittelun viimeisenä päivänä yksi asukas sanoikin, että tule käymään, täällähän me ollaan. Moni tuli halaamaan, ihan henkilökunnastakin, että kiitos kovasti kaikesta ja nähdään pian. Hoivakodin pomon kanssa sovitaan tarkemmista keikkatöiden yksityiskohdista myöhemmin. Varmaankin kerran pari viikossa pääsen auttamaan iltatoimissa. Nyt tuntuu ihan hyvältä keskittyä pelkkään kouluun. Pomo tarjosi keikkatöiden lisäksi jo ensi kesälle sijaisenkin hommia, joten elämä alkaa rullata paremmin kuin hyvin.

Tässä yksi iltaa tajusin, miten hyvin nyt menee. Olin ihan maani myynyt heinäkuun puolella, kun hylkäämiskirje ammattikorkeasta taas tipahti postiluukusta lattialle. Podin pitkään huonoa oloa enkä kestänyt, kun niin moni hehkutti kouluunpääsyään. Olin sisäisesti ihan palasina. Koulukaverini haki samaan sairaanhoitajakouluun kanssani ja hän pääsi sisään, minä en. Sisintäni vihloi nähdä hänen facebook-päivityksensä AMK:hon liittyen, koska ajattelin, että ne olisivat voineet olla minunkin päivityksiäni. Olen hurjan onnellinen, että hän pääsi sisään, mutta samalla erittäin pettynyt omaan suoritukseeni ja hylkäykseeni. Mutta nyt vihdoin, pari kuukautta myöhemmin voin ajatella asiaa jo ilman kymmeniä nenäliinoja.  Minulla on oikeasti koulupaikka ja ihanat opiskelukaverit, joihin voin tukeutua näiden kaikkien kymmenien ja satojen paperisotien (siis koulutehtävien, hoito- ja tutkintosuunnitelmien) takia. Meillä on oma ryhmä facessa, johon jokainen huutelee turhautumistaan, hehkuttaa onnistumisiaan ja kyselee vinkkejä milloin mitäkin asiaa koskien. Ja jos olisinkin päässyt AMK:hon, en pystyisi tekemään keikkatöitä, koska nyt vasta tarvittava opintoviikkomäärä ja tutkinnonosat on suoritettuna. Eli näin oli vaan tarkoitettu tapahtuvan.


14. syyskuuta 2014

Kasvojen luottotuotteet

Olen aikalailla viisi vuotta käyttänyt Mary Kayn ihonhoitotuotteita säännöllisesti. Kuvia tuotteista on vilahdellut Instagraminkin puolella, joten nyt tuntuu korkealta ajalta esitellä niitä tarkemmin täälläkin. Välillä olen jopa miettinyt vaihtavani johonkin muuhun merkkiin, mutta en sittenkään, kun tarkemmin ajattelen asiaa. MK:n tuotteissa on niin paljon hyvää ja muutamalla eri tuotteella pärjää loistavasti.  Tietysti innostun uutuuksistakin ja haluaisin ne kaikki itselleni. Tämä ei mikään maksettu mainos, vaan haluan näyttää, mitä kaikkea kasvoihin tulee käytettyä. 


1) MK Timewise 3 in 1 Cleanser normaalista kuivalle iholle. Tässä on puhdistusaine, kevyt kuorinta ja kasvovesi samassa. Lisäksi putsari on kiinteyttävä, mutta se tehostuu vasta, kun alan käyttää Timewisen kosteusvoidetta. Putsaria käytän aamuin illoin kasvojen ja kaulan ihon sekä meikin puhdistamiseen.

2) MK Botanical Effects hydrate & protect sunscreen spf 30. Käytän tätä alle 25 vuotiaan iholle soveltuvan sarjan kosteusvoidetta aamuin illoin, mutta olen ajatellut siirtyväni tämän jälkeen jo Timewisen kosteusvoiteeseen. Kesäksi valitsin suojakertoimellisen kosteuttajan, koska muistan huonosti laittaa enää aurinkorasvaa, varsinkaan kasvoille. Tämä oli ihan luottotuote ulkomaillakin, koska naama ei palanut ollenkaan.     

3) MK Foundation Primer spf 15. Ihonpohjustustuote ennen varsinaista foundationia ja tässäkin on aurinkosuoja. Olen käyttänyt vasta muutaman kuukauden, mutta tykkään.

4) MK Timewise Matte-Wear Liquid Foundation seka- ja rasvoittuvalle iholle. Auttaa hillitsemään kiiltoa ja häivyttää huokosten ja pienten kauneusvirheiden näkymistä. Kasvoista tulee luonnollisen väriset ja mielestäni silti peittää tarpeeksi. Värisävyni on ivory 7. Joskus  kun stressi puskee oikein läpi kasvoista tai haluan oikein peittävän pohjan meikille, laitan MK Concealer peitevoidetta kosteusvoiteen jälkeen kasvojen T-alueelle ja mahdollisia finnejä peittämään. Tästä tuotteesta ei olekaan nyt kuvaa. Concealeria käytän erittäin harvoin ja pieni 8,5g tuubi onkin kestänyt useamman vuoden.


1) Rimmel Stay Matte puuteri, sävy 001. Laitan koko kasvoille kevyen kerroksen.

2) Maybelline Fit me aurinkopuuteri matta, sävy 100. Käytän lähinnä kesällä koko kasvoille tai pelkästään poskipäille.

3) H&M Highlighter Powder, sävy vaalea beige. Tämä tuli juuri muutama päivä sitten HM:n tilauksen mukana ja olen vasta pari kertaa kokeillut. Korostuspuuteri nimensä mukaan korostaa ihanasti poskipäitä ja tuo sopivaa hehkua kasvoihin.    

4) We Care Icon Perfect Wear Blush Natural Glow poskipuna, sävy 1 Perfect Pink. Löysin viime syksynä, kun siirryin aurinkopuutereista poskipunaan. Tämä on ehdoton suosikkini. Kahden sävyn sekotuksesta tulee sopiva puna poskille.

5) Maybelline Dream Sun Triple Bronzing Powder, sävy 02 brunette. Hehkuvampi kuin Fit me aurinkopuuteri. Kolmesta sävystä kasvoille käytän lähinnä kahta vaaleampaa sävyä. 


1) Nivea Daily Essentials Double Effect Eye Make-Up Remover. Vedenkestävän silmämeikin puhdistusaine sisältää ruiskukan uutetta. Tämä käy myös piilolinssien käyttäjille, ja sehän sopii minulle. Tuntuu vaan, että yksi puteli humahtaa hetkessä loppuun, joten ehdotuksia saa heittää tämän korvaajaksi.

2) Maybelline Colossal Volum Express Waterproof ripsiväri mustana. Tällä ripsarilla saan tuuheutta, pituutta ja siistiä jälkeä juuri niin kuin haluankin.  


1) MK Extra Emollient Night Cream. Näytepakkaus kulkee sopivasti mukana joka paikkaan.  Soveltuu todella kuivalle iholle. Sisältää mehiläisvahaa ja kosteutta sitovaa mineraaliöljyä. Nimensä vastaisesti käytän tätä huulivoiteena ja oikeastaan joka paikan voiteena. Saa käyttää kaikkialle, paitsi silmämuniin.

2) Maybelline Baby Lips huulivoide, sävy Pink Punch. Kevyt roosa sävy ja hyvältä tuoksuva huulivoide, joka sisältää aloe veraa, hunajaa, sheavoita ja aurinkosuojan 20. 

3) MK At Play Jelly Lip Gloss, sävy Hot Tamale. Täyteläinen ja kiiltävä sävy huulille. Olen enemmän kiiltojen perään, huulipunia en ole vielä opetellut käyttämäänkään.  

Ylläolevia tuotteita tulee käytettyä aikalailla päivittäin tai erittäin usein. Nämä seuraavaksi esittelemäni tuotteet ovatkin sitten harvemmassa käytössä ja sen takia erittäin pitkäriittoisia. Esimerkiksi MK mikrohionta löytyy kotikotoa ja sitä käytetään neljän naisen voimin kerran kuussa ja harvemminkin. Samat putelit ovat riittäneet aikalailla sen viisi vuotta ja nyt vasta purkki nro 1 on loppunut.


1) MK Timewise Microdermabrasion Step 1: Refine. Erittäin kuoriva mikrokiteidensä ansiosta. Poistaa hellävaraisesti kuolleen ihosolukon. Ei kuitenkaan suositella akneen taipuvaiselle iholle. Käytän kerran kuussa iltaisin, jos silloinkaan eli erittäin harvoin. 

2) MK Timewise Microdermabrasion Step 2: Replenish Lotion. Seerumi mikrohionnan jälkeen. Säilyttävä ja korjaava vaikutus. Sopii kaikille ihotyypeille. Ennen mikrohiontaa puhdistan kasvoni ja kaulan ihon Cleanserilla ja näiden kahden tuotteen jälkeen laitan normaalisti kosteusvoiteen. Hoidon jälkeen tuntuu hetken aikaa pistelyä kasvoissa, mutta se tarkoittaa vaan sitä, että tuote toimii ja aiheuttaa oikeanlaisen reaktion ihossa.


1) MK Moisture Rich Mask Formula 1 kuivasta normaaliin ihoon. Tuttavallisemmin meidän perheessä possunaamio vaaleanpunaisen värinsä takia. Naamiossa on pieniä rakeita, jotka kuorivat hellävaraisesti kuolleen ihosolukon. 

2) MK Revitalising Mask Formula 2 seka- ja rasvoittuvalle iholle. Tällekin on oma nimensä, sammakkonaamio vihreän värinsä vuoksi. Kasvonaamiossa on savea ja tämäkin kuorii hellävaraisesti kuolleen ihosolukon.  Levitän puhdistuksen jälkeen jompaa kumpaa naamiota kostutetulle iholle ja annan vaikuttaa, melkeinpä kuivahtaa ennen pois pesemistä. Välillä istun maski naamalla saunassakin. Käytän kerran viikossa tai harvemmin. Harmikseni nämä kasvonaamiot poistuivat ja tilalle tuli neutraalinvärisiä, syväpuhdistavia maskeja.


Siskon kanssa kokeiltiin Mary Kayn uutuuksia kesäkuun lopulla ihonhoitokonsulttimme luona ja silloin hullaannuin vasemmassa reunassa näkyvästä MK Skinvigorate Cleansing Brushista. Puhdistuslaitteen pehmeä harjas hieroo hellävaraisesti ja syväpuhdistaa ihoa. Voi käyttää koko kasvoihin tai vain rasvoittuville alueille. Viisi sekuntia kohdallaan riittää. Soveltuu meikin puhdistukseen illalla tai kasvojen tehostettuun puhdistukseen aamulla. Harja toimii pattereilla ja siinä on kaksi nopeutta, mutta ensimmäinen nopeus tuntui sopivalta omalle iholleni. Ihan kuin olisi kasvohieronnassa. Sisko osti tämän heti ja itse kotiutan laitteen tämän kuun lopussa. Lasken jo päiviä. Saimme myös kotikokeiluun uutta MK Botanical Effects Mask syväpuhdistavaa kasvonaamiota. Väri on neutraali vaalea. Levittyi hyvin kasvoille ja kasvot tuntuivat ihanan pehmeiltä puhdistuksen jälkeen. Tämänkin tuotteen ostan kuun lopussa.

Matkustaessa purkkien vähyys on ehdottomasti plussaa, kun ei tarvitse pakata putsaria, kasvovettä, päivä- ja yövoiteita, värivoiteita sun muita kaikkia erikseen. Mary Kayssa on monta tuotetta yhdessä, joten matkalaukku kiittää. Olen opetellut käyttämään matkakokoisia pulloa ja purkkeja, koska tuotetta tarvitsee niin vähän yhdellä puhdistuskerralla, että on ihan tyhmää raahata koko purkki mukaan. Rahapussi kiittää, kun tuotteet kestävät muutamasta kuukaudesta jopa puoleen vuoteen. Ei varmaan jäänyt epäselväksi, että olen sarjaan tyytyväinen. Kuten kuvista näkyy, käytän MK:ta ja markettuotteita yhdessä. Mielestäni lähimpänä ihoa ja ihosolukkoon pureutuvat tuotteet ovat syytä olla laadukkaita. Kauppojen normirasvat kutittavat kasvojeni ihoa helposti. Tämä on siis minun mielipiteeni ja sinä voit kokea jonkun muun merkin itsellesi paremmin sopivaksi.  

Miten sinä hoidat ihoasia? Onko tuotteissa tuttuja vai tuliko suurin osa ihan uutena?

7. syyskuuta 2014

Ollaan vaan ja hengaillaan

Ihana hölläilyviikonloppu kotosalla villasukat jalassa on kääntynyt iltaan. Perjantai meni vähän persuksilleen, kun pitkän tauon jälkeen päätin kokeilla pyöräillä vanhainkodille. Ketjut putosi puolessa välissä matkaa, joten ei auttanut kuin taluttaa loppumatka. Yleensä ketjut on nousseet takaisin ihan helpostikin, mutta nyt ei sitten millään. Illalla oli pitkä ja synkkä kotimatka edessä. Matkaa ei ollut tosiaan kuin joku nelisen kilometriä, mutta silti kokonainen tunti vierähti ennen kuin kotiavain kolahti oveen. Kävelyvauhti ei ollut mikään päätähuimaava. Onneksi tästä ei voi nousta kuin ylöspäin, ainakin mitä portaiden alapäässä katselin kotiovea kohti.

Lauantaina ei tarvinnut sitten pahemmin kävelläkään. Minulla piti olla töitäkin eilen, mutta vuorot olivat jotenkin sekoittuneet ja sain vapaan viikonlopun. Olinkin ihan kotosalla, suurimmaksi osaksi sisällä, vaikka aurinko paistoi suoraan silmiin ja yritti houkutella pihalle. Aamu alkoi rennosti leffalla. Katsoin uudestaan vanhan, Heath Ledgerin tähdittämän leffan 10 Things I Hate About You. Ai että, kyllä se hymy ja erityisesti hymykuopat ovat vaan niin hellyyttäviä, että voisin vaan tuijotella tunnista toiseen. Tykkään tosi monesta Ledgerin elokuvasta, missä kerkesi uransa aikana näytellä. Yllämainitun lisäksi Batman - Yön ritari -leffassa Jokerin rooli on ehdoton suosikkini.

Vaikka kävely oli eilen erittäin kankeaa, ajattelin, että pyöräily olisi vähän laukaissut jalkojen jännityksiä. Taas kerran olin väärässä, mutta kyllä maailmaan vähän kipua ja kyyneleitäkin mahtuu. Sainpahan haettua läheiseltä Ärrältä H&M:n tilaukseni. Kotiutin muutamia kivoja paitoja ja alusvaatteita. Paidoista tulee kuvaa myöhemmin. Neuleet olivat tällä kertaa jotenkin äärimmäisen isoja, vaikka valitsin koot ihan kuin ennenkin. Löysiä malleja, suoraan sanottuna telttoja. No, etsintä jatkuu. Pistin toisen vaatetilauksen vetämään heti perään. Tarvitsen piakkoin business lookia ja kaapeissa näyttää aika tyhjältä sen saralla. Täytyy muutenkin alkaa opetella käyttämään bleisereitä, suoria housuja ja polvimittaisia hameita. Jotenkin tämä toimistotyyli ja kauluspaidat eivät vielä tunnu omalta, mutta sekin on vaan tottumiskysymys. Tähän asti rennoilla farkuilla, lökäreillä, peruspaidoilla, neuleilla ja huppareilla on pärjännyt hyvin ja niihin mieluiten pukeudunkin kotona ja kodin ulkopuolella.

Hetkeen ei olla T:n kanssa kokkailtukaan yhdessä, joten lauantaina korjattiin tämäkin asia. Yksi päivä lääkäristä tullessani Narinkkatorilla jaettiin Valio Crea crème fraîcheja ja koppasin itsellenikin pari purkkia. Tehtiin jauhelihakastiketta ja spagettia, joten valkosipulinmakuinen crème fraîche pääsi kokeiluun. Hyvää vaihtelua peruskastikkeeseen ja älyttömän helppoa, ainakin noin vierestä katsottuna. Jauheliha ruskistettiin sipulin kanssa, maustettiin paprika- ja mustapippurijauheella ja päälle valkosipulipurkki, ketsuppia ja loraus sweet chili -kastiketta. Erittäin jauhelihaista, joten ensi kerralla laitetaan pikkaisen enemmän nestettä sekaan. Itse keskityin pastan keittoon ja siinä samalla salaatit lautasille.


Nyt pyöriikin jo leffa taustalla ja alan keskittyä siihen. Rentouttavaa illanjatkoa ja hyvää alkavaa viikkoa!

1. syyskuuta 2014

LPG-hoitoa ja hetken huokaisu

Tänään oli toinen koulupäivä työharjoittelun aikana ja olipa ihana päästä taas näkemään kavereita (kohtalotovereita). Meistä kaikista oikein huokui väsymys ja uupumus. Jutut oli sen mukaisia, itkua ja naurua, kun jaettiin kokemuksia. Aamulla sai oikein miettiä mitä sitä pukisi, kun mittari näytti jotain kymmentä astetta. Hyvä valinta olikin laittaa kerroksia toisen päälle ja luottoneule ylle. Odotan jo, että H&M:n tilaukseni saapuisi. Innostuin tilaamaan kaikenlaista syksyä silmällä pitäen. Niistä lisää, jos tuli onnistuneita valintoja. 

Kaksi viikkoa olisi enää jäljellä tätä Hoidon ja huolenpidon tutkinnonosaa. Edessä on vielä tämä viikko aikaa harjoitella ja ensi viikolla on tosi kyseessä. Tekemiseni on suurennuslasin alla, kun minua arvioidaan koko viimeinen viikko. Toivottavasti edes vessassa saa käydä rauhassa. Juuri palautin hoitosuunnitelman ja tutkintosuunnitelman. Sormet ristissä toivon, että menevät läpi. Olisin voinut korjailla ja täydentää vaikka hamaan loppuun asti, mutta joskus on vaan laitettava se viimeinen piste. Pian pääsee hengähtämään ja istumaan tunneille. Olisin jo ihan loman tarpeessa taas ja koulua on käytynä tosiaan kokonainen kuukausi. 

Kuva weheartit
Koulun jälkeen kävin fyssarilla. Viime viikon käynnin jälkeen lihakset oli jotenkin tosi kipeät ja arat koko alkuviikon niska-hartiaseudusta ja hammasta purren revin kinesioteipit muutaman päivän jälkeen pois. Luulin hölmönä, että kivut johtuivat teipeistä. Alkava flunssa yhdistettynä käsittelyyn olisi pitänyt jättää väliin, mutta silloin en vielä tuntenut itseäni kipeäksi. Nyt tunnen itseni jo terveemmäksi, jotta pystyin menemään taas fyssarille. Tänään fyssari käytti vaihteeksi sitä laitetta, millä on aiemminkin minua hoitanut. Sain nimittäin LPG-laitehoitoa. Erityisesti se on tarkoitettu erilaisiin kehon kipu- ja jännitystiloihin ja aineenvaihdunnan ja nestekierron vilkastuttamiseen. Minulla laitetta käytettiin jalkoihin ja ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös niskaan ja hartioihin. LPG-hoito on imurullausta, jota alunperin käytettiin arpien ja palovammojen jälkitilojen hoitoon. Hoitolaite toimii alipaineella ja sen motorisoidut rullat muokkaavat ja stimuloivat sidekudosta parantaen näin neste- ja verenkiertoa ja muokaten lihas-, iho- ja rasvakudosta. Aineenvaihdunta paranee ja vamma-alue saa ravinteita paranemisprosessiin. LPG-laitehoitoa voidaan käyttää kivun hoitoon, urheiluvammojen jälkeiseen hoitoon ja jopa selluliitin ja rasvakudoksen hoitoon. Minulle on nyt annettu tätä hoitoa pari kolme kertaa ja jatketaan fysioterapian ohella jatkossakin. Hoito tuntuu kuin minua lievästi imuroitaisiin ja välillä tulee sellaista hakkaamisen tuntua juuri sen stimuloimisen takia. Ennen kaikkea laitehoito tuntuu jännältä. Olen tottunut perinteisempään hierontahoitoon, mutta tämä on kiva lisä.