31. toukokuuta 2015

Lenkkipolulla


Keskiviikkona käytiin veljen kanssa rannassa. Vesi oli vielä niin kylmää, että uiminen sai odottaa. Monen monta vuotta on tullut käveltyä ja hölkättyä samoja rantapolkuja, mutta taas löytyi jotain uutta. Ala-asteella hiihdettiin metsän siimeksessä, mutta en ollut tajunnut, miten loistava pururata se on kesäisin. Ja vielä niin lähellä kotikotia. Täytyy lenkkarit pakata useamminkin mukaan. Tasaisten polkujen vastapainoksi oli kiva saada ylä- ja alamäkiä lenkin varrelle. Loppumatkasta kavuttiin vielä kukkukalliolle ihailemaan järvimaisemaa. Tai niin luulin, mutta turhaan noustiin. Puut olivat vuosien saatossa kasvaneet ja peittäneet näkymän. Hups.

Lomakuulumiset

Loma loppuu, mutta kesä on vasta aluillaan. Olen niin innoissani. Toinen lomaviikko meni reissun päällä, enimmäkseen kotikotona. Muutamana päivänä yritin tulla tänne päivittämään kuulumisia, mutta läppäri ei ollut yhteistyöhaluinen. Pelkkä kuvien katselu sai koneen sammumaan vähän väliä, muokkaamisesta puhumattakaan.

Opin kantapään kautta, etten toiste jätä pakaamista lähtöpäivään. Perille päästyä huomasin, että olin unohtanut puhelimen laturin kotiin. Saisiko tabin laturilla ladata kännykkää, oltiin monta mieltä, mutta vielä ainakin puhelin on yhdessä koossa. Illalla katselin likkojen lenkille vaatteita valmiiksi ja koin toisen iloisen yllätyksen. Jalassa olleet sukat olivat ainoat, jotka olin mukaan ottanut. Kauppaan ei onneksi enää illalla tarvinnut lähteä, vaan äiti pelasti lainaamalla sukkavarastojaan. Kokoan aina pakkauslistan hyvissä ajoin, mutta kertaakaan ihan perusjutut ei ole unohtuneet, vaikka niitä ei listassa luekaan. 


Viime viikon lauantaina siis menin parin ystävän kanssa Likkojen lenkille Tampereelle. Matkaan meidät lähetti Jonne Aaron. Käveltiin alle kymmenen kilsan lenkki ja moni muukin oli päättänyt osallistua samalle matkalle. Pikkumies oli rattaissa mukana ja nukkui suurimman osan matkasta. Pyynikillä en ole aiemmin kävellytkään, muuta kuin autosta näkötornin kahvioon. Nousuissa jalkoja hapotti aikas mukavasti ja välillä tuntui, ettei nousu lopu ollenkaan. Kolmistaan edettiin lyhyin rattaidentyöntövaihdoin, mutta viimeisessä nousussa täytyi ottaa kuuden käden ja jalan tehot irti. Takaisin stadionille päästyä tuntui, että olisi voinut vielä tasaisella käppäillä pidempäänkin. Kiitos hyvän seuran. Tällaisia lenkkejä voisi tehdä useamminkin ihan omatoimisesti. Syötyä jätettiin stadion taakse ja lähdettiin kotiinpäin. Ennen autolle pääsyä moikattiin ohiajava Siltsi. Ystävä luuli, että joku parempikin tuttu meni ohi, mutta kyllähän kaikki nyt Jari Sillanpään tietää. Illallemme oli muuta kivaa tiedossa, joten ei jääty enää kuuntelemaan keikkaa. Nimittäin jatkot, jonne kokoonnuimme muutaman ystävän kanssa. Ohjelmassa oli hyvää ruokaa, meidän tapauksessamme hyväksi todettuja tortilloja, höpinää ja seurattiin Euroviisujen finaaliakin loppuillasta.

Sunnuntaina oli virhe lähteä veljen ja siskon poikaystävän kanssa pyöräilemään Ikaalisten kylpylään ja siitä ohi Uuraslahdelle. Jaloissa ei tuntunut olevan yhtään voimaa ja pienikin tuulenpuuska sai polkemaan paikallaan. Pojat joutuivat vähän väliä odottamaan. Alamäet viiletin kieli keskellä suuta. Irtosoralla tuli jarruteltua liikaa ja pyörä meinasi lähteä luisuun. En uskaltanut ajaa niin hurjapäänä kuin yleensä. Takaisin polkiessa pienikin ylämäki piti taluttaa. Takaisin päästyä suihku, ruoka ja varsinkin illan jälkkäri maistuivat.


Lomalla kuvailin ihan mielettömästi. Opettelin ja opettelen edelleen uuden kamerani toimintoja ja mahdollisuuksia. Parin viikon päästä on tarkoitus saada kasapäin muistoja serkun rippipyhästä kuvien ja videojen muodossa. Tiistaina pyörin kameran kanssa takapihalla. Yritin metsästää kimalaisia ja leppäkerttujakin.


Lisää kuvia ja kuulumisia tulossa..

22. toukokuuta 2015

Lomalainen

Työssäoppiminen kotihoidossa on nyt taputeltu ja arvosana saatu. Olen lomalla, mutta odotan jo malttamattomasti kesäkuun alkua, että pääsen takaisin. Nyt nautin tästä vapauden tunteesta ja sehän jatkuu koko kesän. Töiden jälkeen ei tarvitse miettiä koulutehtäviä ja erilaisien suunnitelmien kokoamista, vaan se on kirjaimellisesti vapaa-aikaa. Vapaapäivinäkin voi tehdä, mitä huvittaa. Tämä sama olo on oikeastaan tullut jokaisen harjoittelun jälkeen. Voi huokaista, että tulipahan taas selvittyä. Tämä suoritus oli aikamoista pyöritystä, kun neljään päivään mahtui yksi pyhäpäivä ja viikonloppu eli kaikista kiireisimmät päivät. Näyttöni laajeni ihan mielettömästi suunnitelmastani, koska ekat päivät kävin minulle ihan uusien asiakkaiden luona. Arvioija näki, miten toimin uusien ja tuttujen asiakkaiden kanssa. Jännitin tapani mukaan ihan mielettömästi jokaisena päivänä ja pelko kävi takaraivossa, mitä jos koko suoritus keskeytyy. Itsellä oli niin kovat vaatimukset ja tähtäsin puhtaaseen suoritukseen. Arvioijanikin oikein mietti jälkikäteen puheitani, että onko mikään asiakaskäynti tai kokonainen päivä niin sanottu puhdas suoritus. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Mikään päivä ei ole samanlainen. Reitti voi muuttua päivän aikanakin, tulla lisäkäyntejä tai muita muutoksia. Ja tämä on ihan normaalia. Sain kiitosta, että olin niin joustava ja toimin asiakkaiden kanssa rauhallisesti, mutta määrätietoisesti. Pelkäsin siis ihan suotta. Suoritus meni loistavasti, sain hyvää palautetta ja itsekin tiedän, missä kohtaa tarvitsen lisää tieto-taitoa. Koulukirjoja palauttaessa lainasin yhden opuksen uudestaan koko kesäksi. Helpompi lukea yksistä kansista ja hakea lisätietoa sitten netistä. Vaikka tiedän, mitä sairauksia asiakkailla on, haluan lisää varmuutta ja tietoa, miten huomaan asiakkaasta, jos jotain poikkeavaa ilmenee. Menen kuitenkin asiakkaiden luokse yksin ja olen vastuussa heistä seuraavaan käyntiin asti. 

Opin työssäoppimisen ja suorituspäivien aikana ihan mielettömästi. Tietämykseni kotihoidosta oli aloittaessa hyvin hataraa. Mitä nyt olin uutisissa törmännyt ja koulussa käyty. Imin itseeni kaiken mahdollisen, mitä työpaikalta ja työntekijöistä sain irti ja olin oikea kysymyspankki. Kiitosta sain siitäkin, miten reippaasti otin kontaktia kaikkiin.  Näiden viikkojen aikana opin myös uutta itsestäni. Aiemmin olen ollut hyvin suunnitelmallinen ja tietoinen, mitä teen milloinkin. Tiesin tyyliin kellontarkasti päivien kulun ja jos tuli jotain muutoksia, koko maailma romahti. Nyt olen alkanut ottaa rennommin. Ennen aina reissuun lähtiessä olin suunnitellut tarkkaan päivien sisällön ja paluulippukin oli lähtiessä taskussa. Kalenteri on täyttynyt merkinnöistä tähän lomankin ajalle. Sisko nauroi, kun näki kalenterini, joka on paremminkin kovakantinen kirja. Olisin pulassa, jos sen joskus kadottaisin. Vanhoista tavoista on vaikea luopua, mutta sitä paluulippua en ole vielä ostanut.

Loman aloitin leffoissa juoksemalla. Leffalippupaketista oli vielä kaksi lippua käyttämättä ja ne menivät tämän kuun lopussa vanhaksi. Olen leffojen suurkuluttaja, joten ei tuntunut yhtään pakkopullalta istua pimeässä salissa ja tuijotella isolle screenille parina päivänä putkeen. Maanantaina käytiin T:n kanssa katsomatta Mad Max - Fury Road 3D. Karvat nousi pystyyn jo pelkän trailerin nähtyäni. Voit käydä vilkaimessa täältä. Leffan aikana sain alas vain parit pantterit, mutta juomakin jäi aikalailla koskematta. Silmiä taisin pystyä räpäyttämään juuri ja juuri kahden käden sormien verran koko kaksituntisen aikana. Leffa oli täynnä toimintaa.

Tiistaina oli vuorossa leffailta siskon kanssa. Olin varannut meille liput Cinderellaan. Ovelasti salakuljetettiin ruokakassin sisällä Daim McFlurryt saliin, koska jäätelö on kiellettyjen listalla. Päästiin tosi ajoissa saliin, joten mainokset ja trailerit tuntuivat kestävän hurjan pitkään. Sali pimeni ja ajateltiin, että viimein leffa alkaa. Kankaalle ilmestyikin Frozenin Elsa ja mainos kesti ja kesti. Puhuttiin siskon kanssa, että hei hetkinen, tämä ei näytä nyt mainokselta ollenkaan. Aloin tarkistaa lippuani ja siinä luki Cinderella original. Kuitenkin Frozen vain jatkui ja jatkui tekstityksen liikkuessa mukana. Muukin porukka alkoi salissa liikehtiä ja kuiskutella. Kävin salin ulkopuolella katsomassa, mitä valotaulussa oikein luki, mutta siihen oli vaihdettu jo illan seuraavan leffan tiedot. Muutama muukin kävi ovella ihmettelemässä, mihin leffaan kukakin oli lippunsa ostanut. Cinderellaan kaikki. Yksi kävi tiskiltä kysymässä, kun jäimme pitelemään ovia auki. Siskokin jo luuli, että olin jäänyt lukkojen taakse, kun minua ei alkanut kuulua takaisin. Mutta asia selvisikin. En onneksi ollut ostanut lippua Frozeniin, vaan se oli vain todella pitkä, kahdeksan minuutin mainos. Minun mielestäni jo ihan lyhytelokuva. Tästä voisi varoittaa saliin mennessä.

kuva
Itse leffa ei ollut niin mieletön kuin odotin. Aikas ennalta-arvattava. Näin jälkikäteen ajateltuna, mitä muutakaan olisi voinut odottaa. Eniten pisti silmään hyvän haltijattaren roolissa palloileva  Helena Bonham Carter, jonka miellän ihan täysin pahikseksi muiden leffarooliensa takia. Leffa oli kokonaisuudessaan ihan ok viihdettä, mutta en katsoisi toiste. Kyllä alkuperäinen Disney-piirretty vie voiton.        

Olen kerennyt tehdä tällä viikolla paljon muutakin kuin vain istua persuksillani. Toimin kotiparturina yksi aamupäivä ja loihdin T:n veljen hiuksiin kesätyyliä. Aikaa meni fiksatessa ja tasoitellessa ja siinä, että kampa ja sakset putoilivat käsistä vähän väliä. Taas näitä aamuja. Molempien silmät ja korvat kuitenkin säilyivät ehjinä. Kerkesin nähdä koulukavereitakin hyvin pitkästä aikaa. Oma aika hurahti niin työssäoppimisen parissa, etten pitänyt juuri kehenkään yhteyttä. Nyt olikin kiva brunssitella kotona hemmottelun lomassa ja vaihtaa kuulumisia. Eilen matkasin vetolaukkuni kanssa toisen koulukaverini luokse hemmottelemaan. Tämä toinen työni Mary Kayn itsenäisenä ihonhoitokonsulttina sopii minulle siitä syystä, että voin tavata ystäviä, tuttuja ja uusia ihmisiä ja tehdä työtä silloin, kun sopiva väli kalenterista löytyy. Aluksi ajattelin tätä ihan harrastusmielessä koulun ja työn oheen, mutta kyllä tähänkin saa aikaa kulumaan huomaamatta. Paperitöitä löytyy aina, mutta sitäkin teen ihan mielelläni.

Tämä on ihan pakko mainita, mitä olen tehnyt tässä lomalla. Odotin koko harjoittelun ajan ja laskin päiviä. Loman alettua suunnittelin monena päivänä tämän tekeväni, mutta aina tuli jotain muuta tärkeämpää ja se jäi. Eilen saunan jälkeen oli vihdoin aikaa. Lakkasin kesäkynnet varpaita unohtamatta. Siis kyllä, kynsilakasta voi olla näin innoissaan. Saan tämän kuun loppuun asti pitää sormet värikkäinä ja sitten lakat pitää poistaa koko kesäksi.  

Aurinkoiset päivät ovat vetäneet minua sohvalta pihalle liikkumaan. Olen taas löytänyt pyöräni talven jäljiltä ja toissa päivänä hurahdin vetämään kaksikin pyörälenkkiä. Jälkimmäisellä pyöräiltiin T:n kanssa pidemmän kautta kauppaan ja lopuksi pysähdyttiin jätskikiskalle. Se siitä sporttisuudesta, mutta ei pidä ottaa niin vakavasti. Tänäkin kesänä on vaikka mitä uusia jäätelömakuja odottamassa kokeilua. Koulukaverini avasi silmäni kesää ajatellen. Tykkään pyöräilystä, joten miksi en pyöräilisi työmatkoja toimistolle. Niin, miksipä en. Välillä voi käydä niinkin, ettei autoja riitä kaikille työntekijöille, joten olisi ainakin oma pyörä alla asiakaskäynneille. Hyötyliikunnasta kaikki irti, koska välillä on vaan niin ylitsepääsemätöntä lähteä kotoa enää mihinkään, kun vihdoin sisälle pääsee.

Eka jätskitötterö tälle kesää. Tuulessa syödessä sotkin jätskillä naamani ja vaatteet, mutta hyvää oli.
Tänään lähden junalla viikoksi kotikotiin. Yritän päivitellä kuulumisia, mutta nettiyhteys on siellä jostain sanonko mistä, joten voi olla, että pääsen blogin pariin vasta kesäkuun vaihduttua. Pitäisi varmaan alkaa jotain tehdä reissun eteen eikä vain istuksia koneella yövaatteissa. Juna lähtee muutaman tunnin päästä enkä ole vielä pakannut. En ole edes aloittanut pakkaamaan. Yleensä olen edellisiltana katsonut kaikki vaatteet ja tavarat valmiiksi ja täyttänyt laukkua. Nyt olin niin villi, että jätin kaiken aamuun. Joten hippulat vinkuen rattaat pyörimään tai juna lähtee ilman yhtä kyytiläistään.    

3. toukokuuta 2015

Vapusta viikonloppuun

Viime päivät ovat tuntuneet ihan lomalta. Pari viikkoa pitäisi vielä malttaa ennen kuin oikea kesäloma alkaa, mutta hieman polttelee jo. Kaikkea kivaa on kalenteriin merkattuna ja ihan tyhjiä lorvailupäiviäkin mahtuu mukaan. Nyt kuitenkin puhetta meidän vapusta, hulinasta ja juhlinnasta. Keskiviikkona työharjoittelun jälkeen vedin essun päälle ja valmistauduin henkisesti vuotuiseen urakkaan. Öljyä olin hommannut munkinpaistoa varten vähän ylimääräistäkin, mutta eipähän loppunut kesken. Kesken paiston saatiin kaverin kanssa idea aloittaa pre-vapun juhlinta. Koska miksei. Niin miksei, kun kerta vapaita oli tiedossa urakalla. Viimeiset munkit sain taiteiltua valumaan lautaselle, kun pari kaveria saapui istumaan iltaa ja tuhoamaan munkkisaalista. Olin aamulla meikannut joskus kuuden jälkeen, joten oli ihan hyvä aloittaa ehostautuminen alusta. Jo ihan sen kasvoissa olevan rasvakerroksenkin takia. Illan teemana tuntui olevan, että kyllä nyt yhdet vielä menee. Tein meille muutamat mansikka-vadelmashotit ja sekoitus oli parempi kuin mustikkaisena. Ajatuksena oli lähteä kaupungille katselemaan menoa, mutta meininkiä löytyi ihan nurkan takaa. Smökissä eri bändit vetivät parastaan, mutta en oikein vakuuttunut. Jäin kaipaamaan kunnon tanssibiisejä. Viimeinen esiintyjä muistutti meikeillään Nälkäpelin miespääosan esittäjää tai sitten piilarini olivat todella huurussa. Välillä käytiin kiertämässä eri opiskelijaporukoiden pitämiä rasteja, jotka taisivat olla ensimmäiset minulle.
Torstaina busseiltiin kaveriporukan kanssa kaupungille juhlahumuun. Näin ensimmäistä kertaa Mantan lakitusseremoniat. Tai no ihmisiä oli ihan mielettömästi, joten screeniltä seurattiin silmä kovana. Jätin oman ylioppilaslakkini kotiin odottamaan, joten en voinut heilutella lakkiani muiden mukana. Illalla käytiin syömässä Iguanassa. Siellä olin aiemmin tilannut vain mansikkamargaritaa, mutta nyt maistoin ruokapuoltakin. Tuli hieman huijattu olo, kun tilasin juustohamppariaterian ja se olikin vuohenjuustoa. Näin jälkikäteen katsoin tarkemmin ruokalistaa ja lukemani cheese olikin chicken. Sanoin kassalla väärin eikä tarjoilijakaan korjannut kuin vasta ruokaa pöytään tuodessaan, että tavallaan heillä ei ole perus juustoateriaa, vaan se on vuohenjuustoa. Mutta tulipahan kokeiltua. En ole aiemmin juuri vuohenjuustosta välittänyt enkä nytkään mikään suurin fani ole, mutta uusia makuja tuli maisteltua. Annoksen jälkeen jäi kuitenkin vähän nälkä. Minulle ei ole koskaan käynyt ulkona syödessä näin. Joten jos nyt oikein kiertelen ja kaartelen, ainut hyvä oli mansikkamargarita. Vastaisuudessakin tilaan sitä ja syön jossain muualla.
Tuunasin reppuni teemaan sopivaksi.
Perjantaina olin vähän kahden vaiheilla lähdenkö Ullikselle piknikille vai vietänkö piknikkiä kodin lämmössä. Pakkailtiin kuitenkin viltit ja eväät reppuihin ja treffattiin aikalailla sama porukka bussipysäkillä. Jälleen pähkäiltiin, miksei vappupäivänä voi olla suoraa vuoroa Ullikselle, koska menijöitä ainakin riittää. Nytkin bussi oli kaupunkiin niin täynnä, että jalansijaa sai etsiä. Itse Kaivarin rannassa oli jos jonkinmoisia kokoonpanoja piknikillä, opiskelijoiden telttoja, ruokakojuja, vappupallokauppiaita ja Äpyjen myyjiä. Leiriydyttiin aikalailla samoille paikoille kuin ennenkin. Nähtiin koko ihmisvilinä, mutta ei tarvinnut varoa, että joku kävelee eväidemme yli. Tänä vuonna sai takki päällä istuksia ihan suosiolla. Villasukillekin olisi ollut käyttöä. Pääasia, ettei vesisade yllättänyt. Ruoka maistuu jotenkin paremmalta ulkona syötynä. Varsinkin, kun on oikeasti ulkona. Eväämme olivat T:n kanssa tänä vuonna tuhdinpuoleisia: majoneesipohjainen kansalaattia, perunasalaattia, nakkeja, patonkia, munkkeja, simaa ja skumppaa.  Lähtiessä ostin myös muutamat metrilakut. Niitä olen ostanut viimeksi joskus kouluaikoina kotikylän torilta.
Hetken pystyi olemaan jopa ilman takkia. Lopulta vilttiin kietoutuminenkaan ei lämmittänyt tarpeeksi.
Kaverin halloumi-mansikkasalaatti kuulosti niin hyvältä, että sitä taidan kokeilla suomalaisten mansikoiden ilmestyttyä.
Pullon muodosta ja juoman väristä voi vähän veikkailla, kumpi oli meidän tyttöjen makuun.
Ihmettelen edelleen minkä vappupallon mukana oloni katosivat ilmaan. Ei sillä, tämä kelpaa oikein hyvin, ettei pahaa oloa tarvinnut potea sohvan pohjalla. Eilen sain hyvin kirjoiteltua viimeisimpiä koulujuttuja työharjoitteluun liittyen. Yksi tehtävä on vielä jäljellä, mutta tänään ei oikein ollut inspistä tuijottaa wordia tunnista toiseen. Eilen illalla tilattiin ruokaa kotiin, kun kumpikaan ei jaksanut kokkailla eikä perus kotiruoka muutenkaan houkutellut. Tämän se juominen saa aikaan, kun tekee mieli kaikkea mättöruokaa. Kebabbia hyvällä ruokahalulla haarukoidessa katsottiin T:n kanssa The Avengers-leffa. En muistanut kuinka huono se oikeastaan oli. En oikein jaksanut keskittyä. Leffassa tapahtui, mutta silti tuntui, ettei mitään tapahtunutkaan. Jos tuon leffan jälkeen olisi pitänyt päättää, haluanko nähdä toisen osan, olisin jättänyt väliin. Onneksi oltiin liput ostettu eilisillalle ennen leffan loppumista, joten en voinut enää perua. Avengers: Age of Ultron oli huomattavasti parempi. Ihan mieletön, ellen sanoisi. Suosittelen, jos supersankarit uppoaa. Kolmatta osaa täytyykin malttaa odotella peräti kolmisen vuotta. 
Vappupäivän brunssille oli luvassa jatkoa tänä aamuna.
Tänään olenkin vain kotoillut villasukat jalassa. Seuraamiini sarjoihin oli tullut huomaamattani paljon lisää jaksoja. Aamu alkoi jättimäisellä ja hyvin sokeripitoisella aamupalalla katsellen Temptation Island Suomea. Nyt pitäisi malttaa odottaa keskiviikkoon ja viimeistä jaksoa jopa viikko, että tietää, miten ratkeaa. Sarja oli kyllä niin omalaatuinen, mutta kuitenkin niin koukuttava, että joka jakso on ollut pakko katsoa. Kohta pojat alkaa seuraamaan Suomen peliä. Hapuilen jo korvatulppia, että saan myöhemmin nukuttua. Lätkä, formulat ja NHL15 alkaa tulla korvista niin, että savu nousee. Mutta hei, mikään ei kestä ikuisesti. Meinaan seurata pelejä sitten lähempänä finaalia, jos Suomi on vielä mukana. Nyt haaveilen vain kunnon yöunista ennen aamun harjoittelua.