30. kesäkuuta 2015

Ei enää pelkkää viikonloppuelämää

Näin kotona ollessa ajatusmaailmani on muuttunut. Aiemmin kävin töissä ja odotin viikonloppua. Sama koulussa ollessa, vain odotin viikonloppua. Nyt olen ollut niin paljon pelkästään kotona, ettei viikonloput juurikaan eroa arkipäivistä. Ehkä juuri sen verran, ettei ole lääkäriin ja fyssarille menoa. Viikonlopuille suunnitelin yleensä etukäteen ohjelmaa; reissuja, kavereiden näkemistä, juhlimista, rentoa oleilua, leffoja, mitä milloinkin. Viikonlopuille oli yleensä myös omat ruokansa. Vähän jotain speciaalimpaa tai sellaista, jonka valmistus vie enemmän aikaa. Minulle ihan jo tortillojen syöminen on arjesta poikkeavaa. Onhan se niin kauhean vaivalloista pilkkoja, pieniä, paistaa ja laittaa kaikki erikseen esille tortillalätylle koottavaksi. Tänään tiistaina, siis ihan tavallisena päivänä viikolla teki mieli tortillaa. Kotona oli sen verran aineksia jo valmiina, että T toi kotimatkallaan vain pohjat, tacomausteen ja salsan. Aloin pilkkomaan häntä odotellessa ja sain kaiken valmiiksi, kun ulko-ovi kävi. Enää jauhelihan paisto ja syömään. Ja aikaa meni joku puolituntia maksimissaan. Niin hirveän hidasta ja vaivalloista, joopa joo. 

Täytteinä avokadoa, paprikaa, jääsalaattia, jauhelihaa, he-ma-poa, tuoretta ananasta, persikkaa, kurkkua ja tomaattia. Ei kynttilöitä.
Kesäviikonloput täyttyvät yllättävän nopeasti, joten miksei arkipäiviinkin voisi kehittää jotain spessua. Niitä on kuitenkin niin paljon enemmän. T:n kanssa on tehty kaikenlaista pientä illan piristykseksi. Jo pelkässä kaupassakäynnissä on oma hehkunsa, kun pääsen kävelemään. muutakin nähtävää kuin samaa kodin ympyrää pihalla. Tänään ärsytti, kun oli niin hyvännäköisiä vesimeloneja hyllyt täynnä enkä voinut kantaa niitä kotiin. Yksin pystyn tuomaan kaikkea kevyttä ja vähän kerrallaan. Iltaisin on myös käyty jätskillä, ajelemassa meren rannassa, katsottu leffoja ja uutta sarjaa yhdessä.  Daredevil on tullut Netflixillä jo hyvän aikaa, mutta vasta nyt löysimme sen. Ja olen ihan koukussa. Heti kun T saa nenänpäänsä ulko-ovesta sisälle, kysyn jo, katsotaanko Daree. Viime viikolla poikettiin siskon luona kahvillakin, kuten oli jo aiemmin puhetta. Pitäisi enemmän nähdä kavereitakin vaikka iltakahvin merkeissä. Onni onnettomuudessa oli, kun lukitsin itseni pelkän puhelimen ja auton avainten kanssa pihalle ja pääsin kaverin luokse tunniksi pariksi evakkoon. Teekupin ääressä aika hujahti silmissä. Minuutit eivät olisi kuluneet ehkä niin nopeasti rappukäytävässä kykkiessä ja vain odottaessa. 

Viime päivinä, jos vain aurinko on paistanut, olen syönyt aamupalaa parvekkeella. Työmiehet saivat alla olevan päiväkodin pihan valmiiksi, joten aamuisin on ihanan rauhallista ja hiljaista. Edes lokkien kirkuna keskellä yötä tai aikaisin aamulla ei ole häirinnyt. Yleensä kuuntelen Voicea kaikkien iloksi ilman kuulokkeita ja luen blogeja tai lehteä syödessä. Välillä pitää muistaa kääntää toinenkin poski auringolle ja varoa, ettei käy niin kuin yksi kesä. Istuin silloinkin paljon parvekkeella ja olin kivasti päivettynyt etupuolelta, mutta selästä ihan valkoinen. Ei näin.

Päivät ovat aikalailla ikkunasta ulos tuijottelua. Pitkiä matkoja en voi vieläkään kävellä putkeen, varsinkaan rappusia. Siksi kierreportaita kolmanteen kerrokseen ei tee mieli nousta monta kertaa päivässä. Olen kuin vanhus, joka etsii pihalle päästyä ensimmäisen penkin, jolle istahtaa. Tässä pihapiirissä ei niitä penkkejä juurikaan ole. Tänään tein ennätykseni ja kävelin reilun parin kilsan matkan fyssarille. Aikaa meni tunti. Rauhassa töppöstä toisen eteen, musat korvilla ja tuntui niin hyvältä. Tukivyötä käytän liikkuessa, mutta kotona ollessa voin olla ilmankin. Istuessa se painoikin aika paljon. Eipähän omat lihakset surkastu ilmaan, kun ei tukeudu liikaa apuvälineisiin. Kinesioteippejä en enää tarvitse ja oikeastaan ne alkoivat vähän kutittaakin. Ehkä hautoivat liikaa vyön alla. Kotitreeni kulkee eikä vie päivistä todellakaan pitkää aikaa. Sain tänään lisää venytysohjeita. Fyssari pystyi vähän hieromaan alaselän ympäriltä, mutta itse ongelmakohtaan ei voinut vieläkään koskea. Eli huomenna lääkäri kutsuu taas. Täytyy jutella lääkityksestä, koska se ei vaan toimi. Ei tunnu missään, vaikka söisin mitä, enkä enää vahvempia halua. Mieluummin kokeilen kotiharjoitteiden ja tukivyön avulla päästä arkiaskareisiin käsiksi ja sitä kautta töihin. Fyssari nimittäin suositteli, että kun selviän kotona kaikista normijutuista, olen valmis töihinkin. Kokeilin perus vessanpesua ja kylppärin järkkäämistä viikonloppuna ja se oli niin virhe. Illalla sain kärsiä. Kurottelu ja taivuttelu ei onnistu. Samoissa asennoissa saisin olla melkeinpä koko työpäivän, koska tukisukkien laittoa on paljon ja autolla ajot päälle. Mutta sain kiitosta, että olen kokeillut. Siten on hyvä arvioida omaa kuntoutumistaan. Junnaako paikallaan vai tapahtuuko jotain. Ja voin sanoa, että tapahtuu. Pikkuhiljaa. Kesäkuu loppuu tänään, mutta en luovuta. Haluan sinne töihin vielä.

29. kesäkuuta 2015

Kesäjuhlat

Eilinen ilma helli, aurinko paistoi aikalailla koko päivän. Välillä sai heittää neuletta harteille, kun heti pilveen mentyä viileni. Päivä olikin aikamoista vekslausta vaatteiden kanssa, mutta koko ajan oltiin ulkona. Kaikki irti, kun vesisade pysyi poissa. Poikien kanssa ajettiin T:n kummien mökille kesäjuhlille. Meitä oli melkein parisenkymmentä kesäpäivästä nauttijaa. Pitkän pöydän ympärille söimme herkullista ruokaa ja jälkkäriksi T:n serkku oli loihtinut aikamoisen herkkupommin. Välillä pelailtiin mölkkyä. Itse otin varman päälle ja tyydyin kuvailemaan todistusaineistoa, jos joukkueet meinasivat luisua vilpin puolelle. Illan päätteeksi saatiin vielä muurinpohjalettuja mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kesän ekat maistuvat aina parhaimmalle. 

Lautaselle kaikkea hyvää ja grillistä vielä naudan mehevää filettä.
Lämmöstä nautti joku muukin.
Tämän kesän menopeli voisi olla tässä
Mansikka-suklaa-unelmaherkku. Kun vielä ohjeen saisin käsiini

Ihana päivä ja oli kiva nähdä tuttujakin. Osaa olin nähnyt viimeksi marraskuisissa häissä. Illalla kotona olinkin aivan poikki. Taisi tulla raittiinilman myrkytys. Kieltämättä hyvältä näyttää sääennuste tälle viikollekin. Josko nyt se kauan odotettu kesä alkaisi.

27. kesäkuuta 2015

En ole raskaana enkä painonnostaja

Tällä viikolla käytiin T:n kanssa siskon luona iltakahvilla. Sovittiin, ettei mitään ihmeämpiä tarvitse tarjota, mutta kummasti pöytä oli täynnä kaikenlaista, suolaista ja makeaa. Niin yleensä itselläkin käy. Vielä tätä ja tätä tarjolle, kun kerrankin joku tulee kahville. Oli käynnillä toinenkin syy. Siskon kätköistä löytyi selkätukivyö ja sitähän piti heti lähteä kokeilemaan. Autolla hurautti melkeinpä kahdessakymmenessä minuutissa, kun julkisilla menisi kolme neljä kertaa kauemmin. Mitä luksusta edelleen.  


Nyt olen vyötä käyttänyt pari päivää ja onhan tähän totuttelemista. Tukee hyvin ja kivutkin pysyy siedettävinä. Eilen illalla tuli mojova kipuaalto, kun avasin vyön ennen nukkumaanmenoa. Täytyy fyssarin kanssa jutella ensi viikolla, onko tämä ihan normaalia ja minulle sopiva. Nämä päivät ovat olleet kuin esimakua tulevaisuuden raskauksille. Maha on aina tiellä, kun vyö kiinnittyy mahan päälle ja korkeus on alaselästä melkeinpä puoleenväliin selkää. Sohvalta on vaikea päästä ylös tai mistä tahansa istumapaikalta ja hyvään asentoon saa tehdä salapoliisin työtä. Farkkuja en ole edes yrittänyt saada jalkaan. Tällä hetkellä juoksutrikoot joustaa tarpeeksi. Huomenna olisi kuitenkin T:n sukulaisten perinteiset kesäjuhlat eikä oikein urheilupökissä viitsisi paikalle saapua. Vyö näkyy paitojen alta, varsinkin vaaleiden ja läpikuultavien, mutta yhtälailla ihonmyötäisten. Onneksi huomiselle on luvattu ihan hienoa säätä, pilvistä, jopa aurinkoa ja ihan mukavasti lämmintä. Kokeilin yhtä kesämekkoa, joka piilottaa kaiken alleen. Varuiksi vielä legginsit alle. Asukriisi on selätetty. Jos huomenna heittääkin vettä, puin nyrkkiä.

25. kesäkuuta 2015

Tää ei oo mitään satujumppaa

Olin jo melkein unohtanut, miltä tuntuu juosta lääkärissä ja fyssarilla alvariinsa, mutta onneksi tämäkin asia on nyt korjattu. Tällä viikolla en ole oikein muuta tehnytkään. Juosta on sinänsä väärä ilmaus, koska liikkumisvauhtini lähentelee etanaa. Kävelyteillä mummotkin sauvakävelee ohi. Selkä on vetänyt herneet nenään oikein kunnolla eikä tunnu hellittävän ollenkaan. Toissapäivänä menin ensimmäistä kertaa fyssarille. Nyt selälle voisi uskaltaa jotain tehdäkin, kun pelkkä katse ei enää lisää kipua mielettömästi. Menin FysioSporttikselle, jossa olen käynyt aiemminkin. Fyssari vaihtui, mutta uusi tuttavuus vaikuttaa oikein mukavalta ja pätevältä. Hän arvioi toimintakykyäni, teki erilaisia mittauksia ja katsoi liikkumistani. Taivuttelin itseäni hammasta purren ja ei ollut pelkoa, että piilarit kuivuisivat silmiini. Ei hyvältä vaikuta, mutta ei ihan toivottomaltakaan. Kireyttä on lihaskalvoissa asti. Nyt alkaa kuntoutuminen. Teipit selässä ja kasa papereita mukanani lähdin kotiin.

Eilen kävin lääkärissä hakemassa saikulle jatkoa. Johan tässä on melkein koko kesäkuu tullut oltua kotona. Se siitä kesätyöstä, jota intoilin ja odotin malttamattomana. Koko harjoitteluaika meni loistavasti, mutta sitten varsinaisen työn alettua kävikin näin. Ei pitäisi innostua liikaa, koska heti palautetaan takaisin maan pinnalle. Oli taas minun aikani kärsiä ja viettää tällaista kesää. Kipua yötä päivää. Lääkäri suostuu kirjoittamaan vain muutaman päivän saikkua kerrallaan, koska selkäkipu ei ole oikeaa kipua ja olen ihan työkykyinen. Ainakin rivien välistä saa tällaisen kuvan. Vähän paha ajella autolla ja auttaa asiakkaita, jos itse on heitä huonommassa kunnossa. Pelkään, että kaasujalkaani sykäyttää kipuaalto kesken ajon ja sehän olisi sitten menoa se. Poliisille ei varmaan mene läpi selitykseni vahvassa kipulääkityshuurussa, että otan vaan aikataulua kiinni. Mutta tätähän lääkäri ei ota huomioon. 


Aamulla kävin toisen kerran fyssarilla. Tänään oli tarkoitus alkaa työstämään paikkoja. Olin kuitenkin tutkimusten takia niin kivulias, että paikkoja ei rasitettu yhtään enempää. Niin odotin, että tänään olisi se pävä, kun helpotus alkaa. Fyssari vaihtoi teipit ja laittoi enemmän kuin viimeksi muistuttamaan oikeasta asennosta. Koska mitään varsinaista käsittelyä selälle ei voinut tehdä, keskityin hyvään palleahengitykseen, syvien vatsalihasten ja pakaralihasten aktivointiin ja rintakehän kierroilla aineenvaihdunnan aktivointiin. Kropalle täytyy muistuttaa, että pinnan allakin muistetaan työskennellä. Fyssari ehdotti selkätuen lainaamista terkkarista. Soittelin apuvälineyksikköönkin, mutta nykyään selkätuet pitää itse hommata. Nyt täytyykin etsiä netistä, missä sellaisia saisi. Kauheasti en voi lähteä kaupoille etsimään ja tarvitsisin sen mahdollisimman pian. 

Fyssarilta sain kotiin harjoitusohjelman ja neuvot kylmähoidosta. Saan heittää hyvästit pyykkilautavatsa- ja bootyhaasteille, ei mitään tikisreenejä. Keskivartalon hallinta on hyvää, joten saan kotona tehdä harjoitteita. Tällä hetkellä päiväohjelmani pitää sisällään samoja liikkeitä, mitä tein ohjatusti fyssarin kanssa. Näitä kaikkia saan tehdä viisi toistoa kerran pari päivässä, joten mitään hikireeniä ei ole tiedossa. Kävelemässä saan käydä pieniä matkoja, koska liian pitkä matka alkaa rasittaa. Hän neuvoi myös lepoasennot, joilla saisin laskettua painetta selästä. Kylkimakuulla olen nukkunut koko ajan. Tietämättäni kroppa on hakenut tämän asennon itsestään, kun olo alkaa olla tukala. Eilen illalla katselin telkkaria olkkarissa psoas-asennossa eli selällään lattialla ja jalat nostin tuolille. Kietouduin viltteihin ja yritin rentoutua. Tämä asento ei toimi itselläni niin hyvin, mutta vaihtelu teki hyvää. Saunassa en saa käydä vielä hetkeen. Kylmäkalle selässä nukkumaan mennessä auttaa paremmin kuin kylmägeeli. Kunhan T muistaa laittaa kallen takaisin pakkaseen nukahdettuani. Paras lääke tähän mennessä on ollut rauhallinen hengittely kipuaallon hyökyessä päälle. Nyt täytyy vaan kestää. Onneksi saduissa on yleensä onnellinen loppu.

22. kesäkuuta 2015

Juhannus 2015

Niin juhannuskin on tullut vietettyä tältä kesältä. Perjantaina kello herätti aikaisin ja keräilin viimeisiä kamoja kasseihin. Aamupalani söin autossa, kun T lähti meitä ajamaan kohti Himosta. Olin Spotifyihin koonnut soittolistan, jotta saatiin fiilistellä tulevien festareiden esiintyjiä. Säästyttiin ruuhkalta ja saavuttiin mökille sopivasti herättelemään porukkaa. 

Pari kaveria kävi hyppäämässä, huisia.
Saatiin myös muutamia yllätysvieraita, kun osa ystävistä yllätti ja tulivat käymään yhdeksi yöksi tai päiväseltään. Olin ihan siinä luulossa, etteivät pääse ollenkaan. Ei välttämättä ole herkkua olla pienen lapsen kanssa, kun porukka remuaa ja musiikki pauhaa. Mutta miten ihanaa olikaan, että tulivat käymään muutamaksi tunniksi. Nappisilmä kiersi sylistä toiseen. Kukaan ei voittanut häntä tuijotuskisassa.


Viikonloppu piti sisällää grillailua, paljon paljuilua ja festareilla heilumista. En juurikaan pomppinut musiikin tahdissa keikoilla ja kävelykin oli välillä hidasta. Aamut ja päivät menivät ihan hyvin, mutta iltaa kohden alkoivat leposäryt vaivata. Lievä noidannuoli jatkaa junnaamistaan. En saanut lippuani myytyä enkä raaskinut heittää sitä ihan hukkaan. Esiintyjien järjestys ei oikein napannut enkä kerennyt näkemään oikein ketään, ketä alunperin suunnittelin. Ei sillä, kyllä Kaija Koo ja Popeda vetivät hienot setit. Ne on vaan tullut nähtyä joka kerta, eikä showssa ollut mitään uutta. Yleensä päivä meni paljuillessa ja syödessä eikä taksikaan tullut ihan naps vain pihaan, joten alueelle meno venyi aina pitkälle iltaan. Mutta ensi vuonna on viisaampi ja keskittyy vain mökkeilyyn. Maisemanvaihdoskin voisi virkistää. Oli kuitenkin ihana nähdä ystäviä, vaikka draamaltakaan ei ihan vältytty. Viikonloput vilahtavat silmissä, mutta hyvässä seurassa vielä nopeammin. Seuraavia paljubileitä odotellessa. 


Sunnuntaina oli kaikista parhain ilma. Tietenkin, kun kotimatka oli edessä. Voiko päivää aloittaa paremmin kuin aamupalan jälkeen pulahtaa vielä kerran rentoutumaan paljuun ja aurinko hellii kasvoja. Paisteesta saatiin nauttia juhannuksena aikas vähän, mutta kuitenkin sen verran, että melkeinpä kaikilta paloi hartiat. Luulin, etten polttanut itseäni, mutta kotona huomasin saaneeni myös osani. Äkkiä suihkun jälkeen after sunia ja tänä aamuna punotus oli vaihtunut rusketukseksi. Pitäisi varmaan hommata uudempi after sun, koska puteli oli viime kesältä ja rasva haisi ihan järkyttävältä. Vaikka ei tuoksu parane uudessakaan. Minulla taitaa olla yliherkkä nenä. Mutta koska se oikea kesä alkaa ja villapaidat voisi jättää kaapin perälle? Sitä nenänikään ei osaa kertoa.

17. kesäkuuta 2015

Kaiken takana on Himos

Juhannus jo kolkuttelee. Neljättä kertaa putkeen kokoonnutaan ystävien kesken Himoksen maisemiin. Mietin aiemmin, että olisi ollut kiva tehdä jotain muuta, kun Himos on aikalailla nähty. Kuitenkin mitä lähemmäs juhannus tuli, sitä enemmän kaikki biisit ja pienetkin asiat alkoi muistuttaa kesäreissuista Jämsään. Tiettyjä kappaleita kuullessa tuli muistoja mieleen ja osasta nousi tunne, että tätä sitten soitetaan mökillä. Ja T pisti vastaan, että viettäisimme juhannuksen eri paikoissa. Sanoi lastaavansa minut takakonttiin, jos meinaan johonkin muualle yrittää matkustaa. Tänä vuonna meillä on auto alla, kun tavaraa ja ruokia tuppaa kerääntymään. Junassa ja busseissa liikkuminen kantamusten kanssa on aina yhtä juhlaa. 

Vuonna '12 vuokrattiin hulppea mökki Himosrannasta. Ensimmäinen festarijuhannus ja alueella tuli palloiltua paljonkin. Silloin vielä Cheekinkin keikalla mahtui hyvin tanssimaan ja fiilistelemään mukana. Aurinko helli ja muistaakseni vasta lähtöpäivänä viileni. Täältä voit lukea pidempää sepustusta.


Seuraavat vuodet ollaankin kokoonnuttu juhannuksina ja parina uutena vuotenakin ystävän kautta mökille. Porukka on pysynyt aikalailla samana. Vuonna '13 panostettiin mökkeilyyn eikä lähdetty alueelle hillumaan ollenkaan. Uitiin, saunottiin ja syötiin paljon eli ne tärkeimmät toteutuivat. Alla on muutama kuva ja täältä voit käydä katsomassa lisää.


Viime vuosi oli kaikista viilein juhannus. Pihalla istuin väliin paksuun vilttiin kietoutuneena, vaikka aurinkokin näyttäytyi. Alueelle mentäessä varustauduttiin sadetakein ja pysyttiin aikalailla lavojen välissä katoksen alla. Saunaa tuli paahdettua joka päivä, jotta päästiin horkasta. Täältä voit lukea, mitä kaikkea muuta tapahtui.


Saa nähdä, mitä kaikkea kivaa viikonloppuna on edessä. Tarkoitus oli vain mökkeillä minun osaltani, mutta vähän kuitenkin kutkuttaisi nähdä ainakin Jenni Vartiainen ja Haloo Helsinki. Ja oikeastaan niin paljon, että viikko sitten piti ostaa liput itsellekin. Kyllä se vaan kuuluu kesään, että edes yksillä festareilla tulee hilluttua. Hieman repesin, kun katsoin esiintyjälistaa. Tuli ihan tunne, että tänä vuonna Cheekin tilalla on Jari Sillanpää. Eihän se ihan niin tietenkään ole. Tuleepahan Siltsi nähtyä nyt ihan livenäkin lavalla eikä vain nopeasti autossa.

Tänään käytiin T:n kanssa tyhjäämässä kaupat ruoista, ettei huomenna tarvitsisi tuskailla jonossa.  Huomiselle on luvassa suurin urakka, pakkaaminen. Listan kokosin jo aikoja sitten, mutta joku ei nyt osaa päättää viikonlopun säätä. Saa varautua shortseista pilkkihaalariin. Piti oikein katsoa aiempien vuosien kuvia, etten pakkaa ihan kaikkia samoja mukaan. Sadetakki olisi ollut ihan jees, mutta kertsisadetakkikin pelastaa paljon. Nyt varauduin niin, ettei haittaa, vaikka hajottaisin takin joka ilta. Ne ei ole mitään kestäviä yksilöitä. Vielä huomeniltana ei jakseta lähteä ajamaan mökille. Minulla on joka päivä venynyt töissä eikä huominenkaan näytä olevan poikkeus. Illalla rentoudutaan saunassa. Hetken rauhoittuminen ennen viikonlopun vipellystä. Perjantaiaamuna auto starttaa niemestä. Pientä roadtripin henkeä ihan kaksistaan.    

Ihanaa juhannusta!

15. kesäkuuta 2015

Serkun rippijuhlat

Eilen kirmailtiinkin sateenvarjojen alla. Pieni tai myöhemmin yltyvä sade ei haitannut juhlahumua. Kirkossa rippilapsia hieman jännitti. Yhteislaulu kajahti heiltä hienosti. Pappien säätäminen ja muuten koko konfirmaatio jotenkin häiritsivät. Olen niin tottunut Iksun meisinkiin ja tuttuihin työntekijöihin. Aina kun aloin vasta päästä puheosuuksista jyvälle, tuli jo aamen. Nopeaa ja lyhyttä. Henkilökunta oli arvioinut toimituksen aikas reippaasti alakanttiin, mutta mihinkäs meillä oli kiire. Sateisesta ilmasta johtuen rippitodistukset jaettiin sisällä. Kukitus hoidettiin reippaasti varjojen alla ja äkkiä autoon.


Serkun koti alkoi pikkuhiljaa täyttyä vieraista. Ikähaarukka oli lähemmäs 90 vuotta, joten kaikenlaista juhlijaa mahtui mukaan. Oli kiva nähdä serkun puolen sukua pitkästä aikaa. Osa oli ihan tuntemattomia minulle ja osaa olin nähnyt serkun ollessa ihan pieni. Ruoka oli itsetehtyä ja todella hyvää. Päälle vielä kahvit ja erilaisia kakkuja. Kuvailin joka välissä. Ennen vieraiden lähtöä vielä yhteiskuvia serkulle muistoksi. Olin suunnitellut enemmän ulkokuvauksia, mutta nyt piti hyödyntää sisätiloja ja terasseja. Tälläistä tämä Suomen kesä on.

Mutta kuka yllätti kuvaajan
Päivä venyikin aikas pitkään. Eilen aamulla heräsin puoli kuuden maissa ja olimme T:n kanssa takaisin kotona kymmeneltä illalla. Harvoin näin isoja juhlia onkaan. Ihana päivä, mutta oli ihanaa myös päästä nukkumaan omaan sänkyyn. 

11. kesäkuuta 2015

Kun kaikki ei mene ihan niin kuin piti

Aamulla heti herättyä oli pakko päästä suihkuun. Ne on nämä aurinkoiset aamut, varpaat palaa. Viileä vesi virkistää ja ajatukset siirtyvät herkkuaamupalaan. Mitä kaikkea voisikaan lautaselle kasailla. Päivän tärkein ateria, joten pitää olla tarkkana. Sammutan suihkun ja kurkottelen pyyhettäni. Onneksi olin jo lopettelemassa ja kekkaloin pyyhe päällä, kun ihan tuntemattomia ihmisiä pamahtaa saunaosastolle. Suihkurauha olisi ihan jees. Ilmeistä näkee, että minun kannattaisi hipsiä muualle pukeutumaan. Joku esittelykierros meneillään. Edelleen pyyhe päällä nousen rappuset naapurin puolelle terassille kuivattelemaan. Istutuksia on sopivasti tiellepäin, joten kukaan tuskin on kuikuilemassa aamutuimaan toisten pihoja. Pyyhe kädessä kuulen takaani yskäisyn. Katos vaan, Vesa Peräkylä ja kolme kaverusta istuu pihapenkeillä potemassa krapulaa. Öö joo, huomenta vaan ja mukavaa päivänjatkoa. Nappaan pöydältä puhelimeni ja hipsin takaisin, mistä tulinkin. Naama punaisena. Vähänkö noloa.

Vihdoin sitä aamupalaa, mistä unelmoin. Liesi on täynnä erilaisia toimintoja ja banaanilettu ei meinaa alkaa paistua. Painelen nappuloita ja jotenkin onnistun valitsemaan pesun. Liedestä suihkuaa pesuainetta paistinpannun pohjaan ja katossa olevat sprinkelit menevät päälle. Keittiö on veden vallassa. Kaapistoja pitkin valuu vettä, seinät vuotavat ja lattia on peittynyt nilkkoihin asti. Ei ei ei. En minä mitään pesua halunnut, vaan paisto. Keittiö on yhteydessä ruokailutilaan ja siellä on ihan sama tilanne päällänsä. Nyt ei riitä Lotuksen design-paperit eikä pyyhkeet, että saisin paikat kuivattua. Tyydyn aamupalaksi vesilasiin, vaikka voisin juoda suoraan lattialta.

Herkkulautanen jäi haaveisiin.
Tänään on vapaapäivä, joten kavereiden kanssa voisi kehitellä jotain tekemistä. Uiskentelu keittiösaarekkeessa ei nappaa. Päätän soittaa, mitä naapurissa touhutaan. Mutta voi elämän kevät. Nappaamani puhelin ei olekaan omani, vaan Vesan. Sen siitä saa, kun puolisokeana liikkuu. Ensi kerralla piilarit suihkuunkin. Pyörittelen puhelinta. Miten saan selville hänen numeronsa, että voisin soittaa? Hän varmaan vastaisikin, kun puhelin on minun kädessäni, ääliö. Pikapuhelu naapuriin, vieläkö nelikko on paikoillaan. Haluan puhelimesta mahdollisimman äkkiä eroon ennen kuin talo on täynnä poliiseja ja palomiehiä. Niin minun tuuria, kaupungillehan he olivat jo kerenneet livahtaa. En tiennyt ketään muuta siitä porukasta. Jätän puhelimen pöydälle odottamaan. Kohta se alkaa pyöriä ympyrää värinän voimasta ja soida kovaan ääneen. Miten näitä kosketusnäyttöjä käytetään? Miten tähän vastataan? Vesan naama pyörii näytöllä ja sorkin sinne tänne. Paniikki.

Ja herään. Parempaa onnea sinulle torstaipäivään!

10. kesäkuuta 2015

Yhtä juhlaa

Tähän vuoteen on ympätty paljon erilaisia juhlia Vaikka vuosi alkoi surullisissa merkeissä, suupielet kääntyivät ylöspäin, mitä lähemmäs kesää ollaan tultu. Pikkuserkun ylppäreissä oli ihan luonnon vieraitakin, kun metsästä pamahti pihatielle täysikasvuinen hirvi. Tai isokokoinen se oli jokatapauksessa. Niitä olen nähnyt vain kaukana auton ikkunasta tai televisiossa. Nyt olisi päässyt silittämäänkin, jos nelijalkainen ei olisi jatkanut niin rivakasti matkaa. Tänään oli rauhallisemmat juhlat, kun kilisteltiin kaverin valmistumista farmaseutiksi. Toinenkin meistä teekkari/ABB-vaimokkeista voi tituleerata itseään muullakin kuin opiskelijastatuksella. Meitä on kolmen tytön porukka ja tavattiin oikeastaan poikaystäviemme kautta. Tänä vuonna ollaan lähennytty entisestään, koska vuoronperään hakataan päätä seinään melkeinpä samoista asioista. Niitä on helpompi jakaa sellaiselle, joka on kokenut itse samaa. Pojat pelaa änäriä ja tytöt höpöttelee keskenään henkeviä. Paljon siis muutakin, mutta näin kiteytettynä. 

Ei ole itsetehdyn mehun voittanutta.
Masu piukeena, napa soikeena. Ihanan maistuvat tarjottavat.
 
Juhlat ja varsinkin niihin laittautuminen ajan kanssa on kivaa vaihtelua perusarkeen. Tänä vuonna on vielä tiedossa ainakin rippijuhlat, polttarit, häät ja muutamia synttäreitä. Vielä ristiäiset mukaan niin voisi huutaa bingo. Muotoilurauta käy kuumana. Kun vielä hiuksetkin suostuisivat yhteistyöhön muutenkin kuin vain suoristumalla, saisin vähän uutta juhlalookia. Täytyykin jo miettiä sunnuntaille jotain kivaa. Sehän on ihan pian.

8. kesäkuuta 2015

Kesäviikonloppu

Viikonlopun aloitin hyvin rauhallisesti. Kasasin aamupalan viereen parvekkeelle ja istuksin auringossa. Parhaita kesäaamuja. Varmaan alapuolella oleville työmiehillekin. Välillä pilvet yllätti ja meinasi tulla vilu. Missä on kesähelteet? Kohta on juhannus ja päivät alkaa lyhenemään eikä kesä ole vielä edes alkanut. Aamupalaksi tein kuningatarrahkaa ja kaadoin Frooshin mango-ananassmoothien vähän kivempaan lasiin. Lisäksi vihreää sitruunateetä ja ananasmehua, jotta aineenvaihdunnan saa kunnolla heräteltyä. Ja ananaksellahan on nesteenpoistajan maine, joka kelpaa enemmän kuin hyvin. Vihdoinkin kerkeän ajan kanssa selailemaan MeNaisia, joita on vuoden alusta kertynyt aikamoinen pino.


Siskon kanssa treffattiin myöhemmin kaupungilla. Sambatanssijoiden välissä puikkelehtien siirryttiin syömään aina niin varmassa, hyvän ruoan paikassa, Morrison'sissa. Mahat piukeina käytiin vielä pussittamassa kaupungin halvimpia irttareita. Menin siskolle yöksi, joten ohjelmassa oli perus saunailta ja oleilua. Tajusin siellä ollessa, että tänä vuonna olivat ensimmäiset synttärit sitten täysi-ikäisyyden, kun ei tullut korkattua ollenkaan. Toisaalta en olisi kekellä viikkoa töiden jälkeen jaksanutkaan. Viikonlopun saunajuomana oli villi valinta, muumilimua. Pitkästä aikaa sain muutamat kulaukset alas ja loput väljähtyi lasiin, hups. 

Sunnuntaina otettiin urheilun kannalta. Käytiin kävelemässä ja kaupoissahan pyörimiseen se lopulta meni. Välissä käytiin kokkailemassa ja jatkettiin pidemmälle kävelylenkille. Kävely ja muutenkin liikkeelläolo teki hyvää selälle. Tämä koneella istuminen ei sitten niinkään. Iltapäivällä piti varustautua oikein kunnolla pihalle. Tuuli niin tajuttomasti ja oli sen verran viileää, että vauhtia sai pitää varsinkin varjopaikoissa yllä. Illalla T nappasi minut auton kyytiin ja ajettiin kotiin. Innostuin taas vähän ruokakaupoista ostamaan kaikkea tarpeellista, joten kasseineni en olisi edes julkisilla päässyt kotiin. Ja mitä luksusta autoilla. Kelpaa!


Nyt istun jälleen parvekkeella ja odottelen, että kello lähenisi puolta päivää. Aamulla heräsin intoa piukassa, että jee töihin töihin töihin. Mutta ei. Pelkkä lavuaarin päällä taiteilu palautti maanpinnalle. Lääkäriin piti taas varata aika. Ei tämä selkä ole vielä kondiksessa. Mutta ei pidä lannistua. Mikä ilma, mikä aurinko. Ihanaa viikonalkua sinullekin!