31. heinäkuuta 2015

Uusin villitys

Ilma ei tänään osaa päättää sataako vai paistaako. Harmaat ja tummenevat pilvet enteilevät huonoa, joten päätin sen puolesta ja jäin sisälle. En kuitenkaan harmissani kykkimään, vaan kokeilin jotain ihan uutta. Kukaan ei ole näkemässä, joten olkkarista sohvapöytää sivummalle ja eikun heilumaan. Päätin ihanan Violan innoittamana rekisteröityä Yoogaian sivuille ja tutustua tarjontaan. Tämä on Suomessa kehitetty palvelu, jonka valikoimassa on erilaisia tunteja joogaan, pilatekseen, syvävenyttelyyn ja kahvakuulailuun. Videoita löytyy suomeksi ja englanniksi ja harjoitteet kestävät vartista tuntiin. Jokaisen videon infossa kerrotaan, millä kielellä tunti ohjataan, kesto, minkä tasoista tekemistä on tiedossa ja kuinka paljon hiki virtaa. Tunnin hyötyjä kuvataan muutamalla sanalla. Jos sinulla on esimerkiksi akuutti tai krooninen selkävaiva, se muistutetaan ottamaan huomioon ennen tunnin alkua. Livetunneilla osallistujat saavat henkilökohtaista ohjausta vetäjältä web camin kautta, mutta osallistujat eivät näe toisiaan. Itse olen tehnyt vasta tallennettuja tunteja. 

Päätin kokeilla jotain uutta, koska kotiharjoitteeni toistaminen alkaa maistumaan puulta näin kuukauden jälkeen. Minulla on ollut pitkään ongelmia niska-hartiaseutuni kanssa, joten ohjattu jumppa juuri näihin vaivoihin teki hyvää. Välillä niska ei vihoittele juuri ollenkaan, mutta nyt tuntuu, että olen ihan jumissa alhaalta ylös asti. Selkä muistuttelee itsestään edelleen, mutta antaa jo tehdä enemmän. Kunhan en innostu liikaa ja muistan rauhassa palautua. Päivät alkaa mennä jo vähän paremmin, mutta yöt on edelleen yhtä tuskaa. En tajua mikä logiikka on, kun pääsisin kunnolla rentoutumaan ja nukahtamaan, selkä huutaa liiku liiku liiku. Ei oikein jaksa hötkyillä 24/7. Mikään asento ei ole hyvä enkä päälläni oikein osaa nukkua. Toivon, että Yoogaian ja fyssarin avulla pääsisin normaaliin rytmiin ja kuntoutuisin ennalleni. 

Syyskuussa olisi tarkoitus päästä käymään ryhmätunneilla pilateksessa ja välillä salillakin. En kuitenkaan malttanut odottaa vielä kuukautta. Yoogaia on siinä mielessä helppo, ettei minun tarvitse matkustaa mihinkään. Julkisilla liikkuminen ei ole mitään herkkua, kun jokainen töyssy tuntuu bussissa istuessa. Voin vain kotona avata tallenteen koneelta ja alkaa tekemään ohjeiden mukaan. Juuri silloin ja siellä, missä parhaimmalta tuntuu.

Terkut tunnin jälkeen lattialta. Kyllä täältä vielä noustaan.
Tämä ei ole yhteistyö, vaan taas kerran innostuin jostain, mitä en vaan voinut pitää omana tietonani. Kerro ihmeessä, jos sinäkin päätit kokeilla Yoogaiaa tai olet tehnyt kotoakäsin treenejä jo pidemmän aikaa.

30. heinäkuuta 2015

Piristystä päivään

Miten seura voikaan piristää niin paljon. Kaverin piti tulla päivemmällä käymään kahvilla, mutta yllätti minut vierailullaan jo aamupäivällä. Olihan tästä sovittu. Kuka nyt uskaltaisi ilmoittamatta tulla ovikelloa soittamaan. Enää ei fillaroida kaverilta toiselle, oletko kotona, pääsetkö leikkimään. Oli tosi kiva turista kahvipöydän ääressä. Sain seuraa ja kaveri hemmotteluhetken ennen töitä. Sain ihan uuden makuelämyksenkin. En juurikaan juo jääteetä, mutta Arizonan granaattiomena oli poikkeus. Maistui kylmänä, mutta pullon ohjeen mukaan toimii myös lämmitettynä. Höyryävää jääteetä. Parissa tunnissa kerettiin kaikki tunneskaalat itkusta nauruun. Tarkoituksenamme oli pakkasen tyhjennystalkoot, mutta ihan ei onnistuttu. Yleensä molemmat meistä leipoo tai kehittelee jotain tarjottavaa, kun näemme. Innostumme liikaa emmekä jaksa syödä kaikkia luomuksia. Nytkin suolaset katosivat ja makeita tarjottavia koitan tunkea vaikka naapurien postiluukusta sisään. Oma kiintiö alkaa olla täynnä eikä uudelleen voi pakastaa. Kahville, anyone?

Tässä onkin loppuviikoksi tuhottavaa.

Kahvittelun lisäksi piristystä tuo luukusta kolahtava uusin MeNaiset. Voisko se posti jo tulla. Illalla ajattelin repäistä. Kuuden viikon tauon jälkeen uskaltaudun saunaan. Edes sinne lämpimään saunatilaan ja ehkä jopa yhdet löylyt. Selkä on parempaan päin, mutta ei vielä kokonaan kunnossa. Toivottavasti ei tule takapakkia. En vaan kestä enää seurata vierestä, kun toinen tuoksuu ihan saunanraikkaalta. Käy ihan suomalaisen itsetunnon päälle, kun ei pääse. Mutta tänään, tänään on se päivä. Ilot ne on pienetkin ilot. 

29. heinäkuuta 2015

Iltalenkillä

Käytiin T.n kanssa eilen illalla kävelemässä. Joka puolella oli niin hiljaista. Näkyi vain muutamia variksia ja rusakko. Mihin ovat kadonneet söpöt citykanit? Pyörittiin aikalailla kolmensadan metrin säteellä kotoa eli ihan nurkilla koko ajan. Varpaani sykkii omaa elämäänsä, joten pitkiä matkoja ei tepastella. Levossa alkaa vielä hurjemmat bileet. Harmi, kun en kävele unissani.


Hei muuten, minua voi seurata nyt blogit.fi -sivun kautta. Instagramia päivitän säännöllisen epäsäännöllisesti, koska Snapchat vie selvästi voiton. Molemmista minut löytää nimimerkillä s4tsu.  

28. heinäkuuta 2015

Boyfriend Tag

Muutaman päivän sain T:tä houkutella kysymysten pariin. Ei ollutkaan enää niin paha nakki, kun hän näki kysymykset. Haastattelin häntä ja kirjoitin aikalailla sanelun mukaan. En muista, koska kirjoittaessa olisin nauranut näin paljon. Kyllä hän minut tuntee. Oikein odotin, mitä hän vastaa mihinkin. Laitoin omia kommenttejani perään. Näitä on ollut kiva lukea muidenkin blogeista. Linkkaa ihmeessä kommenttiboksiin, jos blogistasi löytyy vastaava. 

1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

- No varmaan joku Huippumalli haussa, kaikkia sarjoja, jotain hömpänpömppää.

Huippista en ole katsonut pitkään aikaan. Paremminkin Muodin huipulla, Once Upon A Time, Grimm, Kosto, Orange Is The New Black ja kesän Huvilat ja huussit ja muut remppa- ja sisustusohjelmat.  


2. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

- Somppaa ja jotain kanaa, esim. kanasalaatti.

Somersbyn omena on aika vakkarivalinta tai sitten ihan vettä, cokista välillä. Valkkariin olen alkanut oppia, mutta en ole sitä vielä ulkona missään tilannut. Mansikkamargarita on tosi hyvää, jos menee yksille. Yleensä se on kuitenkin ollut kannu kavereiden tai siskon kanssa, enkä tiedä, voiko silloin enää yksistä puhua. Ruoka on usein salaattia, pizzaa tai burgeria. Välillä myös pihviä. 


3. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

- Ei mitään.

Tykkään syödä salaatin ja ruoan muutenkin sellaisenaan, mahdollisimman yksinkertaisena ja mieluiten niin paljon erikseen kuin mahdollista. Joskus jotain öljypohjaista, mutta ei niinkään enää majoneesia. 


4. Mikä on hänen inhokkiruoka?

- Kanakastike, maksamakkara ja varmaan hirven kieli.

Kanakastikkeesta sain nuorempana yliannostuksen ja pelkkä ajatus nostattaa niskakarvat pystyyn. Maksamakkaraa olen joskus syönyt, mutta ei se mitään herkkua ole. Hirven kieltä maistoin kerran, kun en vielä tiennyt, mitä minulle syötetään. Olihan se aika näky, kun kieli ilmestyi pöydälle leikattavaksi. 


5. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

- Suklaata ja nektariineja.

Siis kuka ei voisi pitää näistä, yhdessä ja erikseen. Nyt on taas nektariinien aika, ihanan makeita. 


6. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? 

- Maksalaatikko, hyyi.

Moni ihmettelee, miten pystyn syömään maksista. Suurin osahan siitä on riisiä, maksaa vain nimeksi. Menee puolukalla tai ilman. Äidin tekemänä vielä parempaa kuin kaupasta "äitien tekemä".  


7. Mikä on hänen kengänkoko?

- 39 tai 40


8. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

- Etkö keräile jotain kippoja ja kuppeja. 

Tupperware, joka naisen unelma. En niinkään kippoja keräile, ne on hyödyksi säilytyksessä. Vähän olen alkanut keräilemään muumimukeja, sellaisia porukkakuvia enkä niinkään niitä yksittäisia muumihahmoja. Esimerkiksi eri sesonkimukit, Rakkaus ja Toven juhla. Muuttomukin ajattelin hommata ensi vuonna sen merkiksi, kun on oikeasti muutto edessä. Kiva, kun tavaroilla on jokin tarina. Siksi mukeja on vasta ihan muutama. 


9. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

- Haloo Helsinki, Jenni Vartiainen ja Voicea.

Totta. Voicea kuuntelen tällä hetkellä päivittäin. Yleensä kulutan yhden kanavan loppuun ja sitten vaihdan seuraavaan. Haloo Helsinkiä olen kuunnellut ihan alusta asti, mutta nämä uudet biisit ovat jopa parempia. Jenni Vartiainen on ihan ykkönen. Mummun mielestä huokailumusaa. Vartiainen ei vaan petä koskaan ja joka tilanteeseen löytyy sopiva kappale, ihanat sanat. Hänen Koti-sävelensä herättävät minut aamuisin, jos annan kellon hälyyttää.  


10. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

- Aikalailla kaikesta: action ja sit jotain hömppää ja kauhukin taitaa mennä. Ei liian monimutkaista.

Elokuvissa olen tosiaan kaikkiruokainen. Raja menee Paranormal Activityissä, liian paljon alkaa ajattelemaan ja pelkäämään kaikkea yön pimeydessä.  

 
11. Missä hän on syntynyt?

- Tampereella

Periaatteessa joo, mutta papereissa lukee Ikaalinen.  


12. Minkä väriset silmät hänellä on?

- Eriväriset, vihreetä ja sinistä.

Uskomatonta, mutta totta. Välillä riippuen valoista ja vireystasostani, silmät voivat olla jopa eriväriset toisiinsa nähden. Yleensä kuitenkin sinivihreät.  


13. Kuka on hänen paras ystävä?

- Jaa'a, oisko vaikka Eevis.

Minulla ei enää ole yhtä tiettyä parasta ystävää, vaan muutama hyvä ystävä. E on kyllä yksi heistä.


14. Milloin hän tapasi vanhempasi?

- Varmaan siinä ekana kesänä. 

Osa hänen perheestään oli nähnyt meidät yhdessä paikallisilla kesäjuhlilla. Jälkikäteen vain mietin kuumeisesti, mitä minulla oli silloin päällä ja miten käyttäydyin tarkkailun alaisena. Hyvän vastaanoton olen saanut heidän perheeseensä ja heillä on aina kiva käydä.  


15. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

- Pelaan pleikkaria.  

Onneksi alkuhuuma uudesta konsolista on laantunut. Pelihetkinä nimittäin jouduin joko kuuntelemaan vierestä tai siirtymään toiseen huoneeseen. Enää pelaaminen ei häiritse niin paljon, koska se on vähentynyt huomattavasti. Enemmän minua häiritsee hänen naputtelunsa, kun hän keskittyy johonkin eikä itse huomaa tekevänsä sitä.


16. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

- Se olisi sellainen kääretorttu; mustikoita, vadelmia ja kermavaahtoo. Siihen ehkä kykenisin.

Kääretorttuherkun olenkin jo kerran aiemmin saanut. Ihmettelin, kun hän katosi keittiöön häärimään eikä saanut tulla lähellekään. On se vaan niin ihanaa, kun toinen oikein yrittää oman mukavuusalueensa ulkopuolella ja haluaa yllättää. 

 
17. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

- Kameran ja blogin kanssa.

Näiden lisäksi koneen ja puhelimen ruutua tulee tuijotettua ihan liikaa päivässä. On Facebook, eri blogit, Instagram, Snapchat ja sitten vielä lööppiuutisia Iltalehden ja Ilta-Sanomien sivuilta. 


18. Mitä hän osaa erityisen hyvin? 

- Jaa, mitäs sä osaat.. Kutoa villasukkia, kirjoittaa juttuja, osaat hoitaa vanhuksia ja oot hyvä keksiin kaikkia lahjoja. 

Villasukat nauratti ihan mielettömästi, koska olen tosiaan kutonut yhdet itselleni ja siinäkin meni vuosi. Tai no toiset tein joskus kouluaikana. Molempiin tarvitsin äidin neuvoja ja kriisipuheluita, kun silmukat putoilivat. Nyt pitäisikin käydä lankakaupoilla, koska puikot voisi kilkata taas. 


19. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

- Kamera ainakin, sateenvarjo ja kaulahuivi.

Tämäkin kohta nauratti ihan liikaa, koska kaulahuivi. Miten olisi vaikka puhelin.. Kotiavaimen unohdan suurella todennäköisyydellä, koska oletan aina, että hänellä on kuitenkin mukana.  


20. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

- Tota totaa, jotain näyttelijää varmaan. Heath Ledger. 

Varsinaisesti en ihaile ketään, mutta seuraan moniakin tyylin tai ajatusten takia. Ledgeriä jäin kaipaamaan. Ne leffat ja hymykuopat.


21. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

- Jos mulla on jotain vaatteita lattialla ja sukkia ei venytetä oikeeseen suuntaan. Jos en tee jotain, mikä sinun mielestä on oikein ja yritän opettaa viisaampaa keinoa.

Vaatteista ollaankin käyty monet kerrat keskustelua, ripustaminen on taitolaji. Minun on hyvin vaikea myöntää tai muuttaa tapojani, vaikka toinen tarkoittaisi hyvää ja ehkä välillä uusi tapa olisi parempi. Hiljaisuudessa voin muuttua, mutta en vahingossakaan myönnä, että hänellä olisi siihen osaa tai arpaa. 


22. Entäs piristymään?

- Tekee jotain yllätyksiä, kokkailee ruokaa.

Riippuu vähän yllätyksistä. Kun toinen on oikeasti nähnyt vaivaa, kyllähän se kivalta tuntuu. T on oppinut, miten minut kannattaa yllättää. Ei tule mitään lenkkimakkaraa nenän eteen.  


23. Mikä on hänen uusin villityksensä?

- Vedätkö vielä niitä avokadoja naamariin vai joko se loppu.. 

Avokadot ovat jääneet vähemmälle. En osta niitä enää joka viikko. Uudempi villitykseni on banaaniletut ja snappailu ladattuani snapchatin. Kuvat ja videot säilyvät vain vuorokauden ennen kuin katoavat. Toisin kuin Instassa voi palata ihan niihin ensimmäisiin kuviin vieläkin. 


24. Millainen on hänen kotilook?

- Lökärit ja mun huppari sohvalla. 

Tästä olen saanut kuulla. Mutta miten se toisen huppari onkaan niin paljon mukavampi pitää ja se tuoksu, hullaannuttava. 


25. Millainen hän on tyttöystävänä?

- Oikein mukava, suhteellisen järkevä eikä liian määräilevä. Pikku söpöläinen.
 

Kylmä suihku loi sateenkaaren, jonka päästä löytyi aarre

Nyt on työpuhelin ja avaimet palautettu työpaikalle. Niin kävi, että koko kesän mittainen saikkuni vaan jatkuu eikä loppua näy. Että tämmöstä. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä.. Unelmien työ kuului jonkun muun kesään. Mutta jotain hyvää on edessä. Puhuttiin pomon kanssa paluustani, kunhan olen taas iskussa. Kun kyykkiminen ja kurottelu onnistuu eikä isovarvas syki itseään irti jalasta. Mietittiin alustavasti minulle sopivaa työmäärää opiskelun oheen. Kouluun palaan tosiaan jo parin viikon päästä ja  valmistuminen häämöttää kolmen kuukauden kuluttua, ainakin lähempänä. Kannatti uskaltaa avata suunsa ja kysyä, vaikka jännitin ihan sikana reaktiota. Saikuttajan paluu. Asiakkaat ja työkaverit olivat niin ihania, että mielelläni jatkaisin töitä. Ja onneksi sain niin hyvää palautetta tiimiläisiltäni ja asiakkailta, että tämä on mahdollista. Nyt vaan kotiharjoitteita, lepoa ja fyssarilla käynnit jatkuvat.

Katsoin myös tulevaan ja tein jo suunnitelmia syksylle. On aika palata salikortin haltijaksi ja innostua pilateksesta uudestaan. Mankkaalle avautuu syyskuussa Esport Express kuntosali. Kuntosalimimmiä minusta ei hevillä tule, koska olen edelleen laitteiden ja painojen kanssa heiluessa aika käsi. Nimenomaan heiluessa, koska en luota tarpeeksi itseeni, että tekisin oikein rikkomatta itseäni. Siksi ryhmäliikuntatunnit kiinnostaa enemmän, paljon enemmän. On joku, joka ohjaa ja neuvoo. Selatessani tuntien kirjoa lista vaan kasvaa, mitä kaikkea haluan kokeilla. Erilaiset joogat ja pilatekset on ihan listan kärjessä. Siihen päälle vielä Bodyroll-tunti foam rollerilla rullaillen. Saa varmasti hyviä vinkkejä kotiinkin, kun rulla pitää tällä hetkellä kirjahyllyä pystyssä. Iskin silmäni myös balettitunteihin, joissa yhdistetään balettia ja pilatesta. Neiti silosääri ilmoittautuu. Koreografia ja tanssi -osiosta BodyJam voisi olla kiva kokeilla. BodyPumpissa kävin joskus lukioaikoina, mutta painojen kanssa säheltämisen sijaan enemmän kiinnostaa BodyAttack, joka koostuu askelsarjoista ja lihaskuntoharjoitteissa vastuksena on oman kehon paino. Olen jo ihan into piukassa. Vielä pitäisi vaan kuukauden verran odotella ja toivoa, että voin liikkua enemmän kuin tähän mennessä. Käy tutustumassa Esportin sivuihin, jos asustelet pääkaupunkiseudulla. Heillä on nyt  ennakkomyyntitarjouksena 500 nopeimmalle liittyjälle Esport Express jäsenyys 19,90e/kk vuodeksi. Parikymppiä menisi varmaan turhempaankin, joten ajattelin kerrankin satsata sen johonkin hyödylliseen. Tämä ei ole yhteistyö, vaan satuin bongaamaan heidän tarjouksensa netissä ja olin heti mukana. Sali aukeaa sopivasti koulumatkan varrelle. Tietysti riippuu tuntitarjonnasta, mitä kaikkea uudelle salille tulee. Tapiolasta löytyy Esport Center kuntosali eli vielä lähempää kotia. Mahdollisuuksia siis on. 


Tänä aamuna aurinko kutkutteli mukavasti varpaita. Tai mukavasti sen jälkeen, kun on aluksi kuunnellut tunnin toisen torkuttamista. En osannut enää nukahtaa takaisin. Kroppa ja mieli sai viestejä, että pitäisi herätä, vaikka oma kello ei hätyytellytkään. Tein aamupalaa vähän normipöperöistä poiketen. Leipä on hyvää, mutta vaihtelu virkistää. Banaanilettujen paisto alkaa kummasti alkusähellysten jälkeen onnistua ja letut pysyy kasassakin. Hyväksi todettu määrä on kaksi kypsää banaania, kolme kananmunaa ja hyppysellinen suolaa. Rikon rakenteen tasaiseksi sauvasekoittimella. Paistan isoimmalla löytämälläni keraamisella pannulla kaksi jättilettua, jotka kyllä palastelen neljään osaan lautaselle. Päälle omenasosetta ja marjoja maun mukaan. Tänään kourallinen mustikoita. Paiston aikana palastelin neljäsosan vesimelonia, josta en jaksanut syödä kuin pari palaa. Onpahan välipala valmiina kaapissa. Olethan jo kokeillut näitä lettuja? Mikä on sinun bravuuritäytteesi?   
joka koostuu tehokkaista ja yksinkertaisista askelsarjoista
Uusi upea Esport Express on monipuolinen 1200 m2 kuntosali Gym80 -laitteilla. Esport Expressistä löytyy lisäksi erinomaiset puitteet toiminnallisen harjoittelun alueella sekä erillinen lämmittely- ja venyttelyalue. Esport Express sijaitsee Mankkaalla Espoos
Uusi upea Esport Express on monipuolinen 1200 m2 kuntosali Gym80 -laitteilla. Esport Expressistä löytyy lisäksi erinomaiset puitteet toiminnallisen harjoittelun alueella sekä erillinen lämmittely- ja venyttelyalue. Esport Express sijaitsee Mankkaalla Espoos
Uusi upea Esport Express on monipuolinen 1200 m2 kuntosali Gym80 -laitteilla. Esport Expressistä löytyy lisäksi erinomaiset puitteet toiminnallisen harjoittelun alueella sekä erillinen lämmittely- ja venyttelyalue. Esport Express sijaitsee Mankkaalla Espoossa.usi upea Esport Express on monipuolinen 1200 m2 kuntosali Gym80 -laitteilla. Esport Expressistä löytyy lisäksi erinomaiset puitteet toiminnallisen harjoittelun alueella sekä erillinen lämmittely- ja venyttelyalue. Esport Expres
Uusi upea Esport Express on monipuolinen 1200 m2 kuntosali Gym80 -laitteilla. Esport Expressistä löytyy lisäksi erinomaiset puitteet toiminnallisen harjoittelun alueella sekä erillinen lämmittely- ja venyttelyalue. Esport Express sijaitsee Mankkaalla Espoossa.
Uusi upea Esport Express on monipuolinen 1200 m2 kuntosali Gym80 -laitteilla. Esport Expressistä löytyy lisäksi erinomaiset puitteet toiminnallisen harjoittelun alueella sekä erillinen lämmittely- ja venyttelyalue. Esport Express sijaitsee Mankkaalla Espoossa.
Uusi upea Esport Express on monipuolinen 1200 m2 kuntosali Gym80 -laitteilla. Esport Expressistä löytyy lisäksi erinomaiset puitteet toiminnallisen harjoittelun alueella sekä erillinen lämmittely- ja venyttelyalue. Esport Express s

26. heinäkuuta 2015

Kuka muka katsoo elokuvia

Katson ihan mielettömästi leffoja. Kerran yritin ystävien kanssa vuokrata leffaa, mutta olin nähnyt suurimman osan valikoimasta. Yritä siinä sitten valita illaksi jotain katsottavaa. Välillä käydään T:n tai siskon kanssa Tennarissa katsomassa oikein isolta screeniltä. Jotkut leffat pääsevät oikeuksiinsa ja on vain nähtävä isosti. Joskus 3D toimii tehosteena ja on nähtävä, kun maailma murenee päälle. En edes muista, koska olisin muiden kanssa käynyt leffassa. Kotona katson yksin ja kaksistaan myös paljon. On kiva kääriytyä vilttiin ja hautautua kotisohvan nurkkaan. Minulla on puhelimessa lista elokuvista, jotka haluan nähdä. Muistini on niin hyvä, kuten on tullut aiemminkin ilmi, unohtaisin heti seuraavana päivänä hyvät pätkät, jos en laita nimiä ylös. Viime aikoina tällaiset kuvat ovat pyörineet olkkarissa.

I Give It A Year - Vuoden se kestää (2013)
komedia, romantiikka

Vuoden se kestää alkaa siitä, mihin muut romanttiset komediat loppuvat. Paljastaa karun totuuden ensimmäisestä avioliittovuodesta. Tavattuaan toisensa ensi kerran juhlissa kunnianhimoinen menestyjä Nat (Rose Byrne) ja kituuttava kirjailija Josh (Rafe Spall) ovat onnesta soikeina - erilaisuudestaan huolimatta. He järjestävät todelliset unelmahäät, muttei kukaan - eivät perhe, ystävät tai edes heidän vihkipappinsa - usko tämän liiton kestävän. Joshin entinen tyttöystävä Chloe (Anna Faris) ja Natin komea amerikkalaisasiakas Guy (Simon Baker) tarjoavat houkuttelevia vaihtoehtoja. Ensimmäisen hääpäivän lähestyessä kumpikaan heistä ei halua olla se, joka antaa ensimmäisenä periksi, mutta vieläkö he voivat jatkaa yhdessä? (lähde)

Katsoin tätä leffaa varmaan kaksi päivää ja se on huonon leffan merkki. Annoin toisen mahdollisuuden ja kituutin loppuun asti. Loppuratkaisu oli vähän no joo. Tuntuu, että Simon Bakerin rooli oli välillä vedetty vähän yli. Mutta hän sai paljon anteeksi, koska kyllähän häntä nyt katsoi.  

kuva
Focus (2015)
komedia, draama, rikos

Nicky (Will Smith) on harhautusten mestari, joka ryhtyy romanttiseen suhteeseen aloittelevan huijarin Jessin kanssa. Opettaessaan Jessille (Margot Robbie) alan käytäntöjä Jess pääsee liian lähelle, ja Nicky lopettaa suhteen. Kolme vuotta myöhemmin Jess – nyt ansioitunut femme fatale – ilmestyy kuvioihin Buenos Airesissa korkeiden panosten autokilpailussa ja herpaannuttaa Nickyn keskittymisen tämän viimeisimmässä vaarallisessa suunnitelmassaan. (lähde)

Jostain syystä tässä leffassa ei saatu tekstejä toimimaan, joten puolet meni varmaan ohi. Mutta sen mitä ymmärsin, leffa oli oikeastaan ihan hyvä. Piti olla silmä tarkkana, kuka huijaa, ketä ja miten. Jos katsoisin toisen kerran, saisin varmasti enemmän irti. Olen liikaa tuudittautunut teksteihin, vaikka huomaan, jos välillä on suomennettu ihan päin seiniä. Mutta se on se tottumiskysymys. 

kuva
Fifty Shades Of Grey (2015)
draama, romantiikka

Anastasia Steele (Dakota Fanning) on kokematon opiskelija tehtävänään haastatella arvoituksellista miljardööriä Christian Greytä (Jamie Dornan). Virallinen alku muuttuu nopeasti epäsovinnaiseksi rakkaussuhteeksi. Christianin luksuselämän mukaansa tempaama Ana kokee pian Christianin tekojen toisen puolen, saa selville tämän salaisuuksia ja tutustuu omiin synkkiin haluihinsa. Lopputuloksena on kiehtova, pakkomielteenomainen romanssi Christianin ja Anan testatessa rajojaan. 

No pitihän tämä paljon mainostettu kohuelokuva katsoa. Edelleen ensimmäinen osa kirjana odottaa lukemistaan. En ole kolmasosaa edemmäs päässyt. Elokuva oli ihan hyvä, ei mikään mahtava. Odotan kuitenkin seuraavia osia, mihin tämä vielä muuttuu. 

kuva
It Follows (2014)
kauhu

Yhden illan juttu jättää 19-vuotiaalle Jaylle (Maika Monroe) tunteen, että joku – tai jokin – seuraa häntä. Vainoharha muuttuu nopeasti kunnon jahdiksi. Ystäviensä avulla hän pakenee kauhua, joka tuntuu aina vaanivan pari askelta taaempana. (lähde)

Joitakin vuosia sitten olin suuri kauhuleffojen ystävä. Ihan sama mitä tapahtui missä ja miten, katsoin silmiä räpäyttämättä. Luulin menettäväni jotain olenneista, jos räpäytti. Näin vanhemmiten (juu hurjaa, tosi vanha) en pysty yksin katsomaan juuri mitään kauhua. Tämä siis todellakin katsottiin T:n kanssa, koska ei oltu hetkeen katsottu mitään kauhua. Sormet valkoisina puristin vilttiä ja silmät oli lautaset, koska ei vaan pystynyt räpäyttämään. Sinänsä leffa ei ollut paha, mutta kun tapahtumia alkaa ajatella, hui. Mieti nyt, jos joku hitaasti, mutta varmasti seuraisi sinua, missä ikinä oletkin. Ja jos vielä saa kiinni, HUI.
 
kuva
Into The Woods (2014)
fantasia, musikaali

Into the Woods tuo modernin mausteen rakastettuihin satuihin, punoo tuttujen tarinoiden juonet yhteen ja peilaa sitä, millaiset seuraukset näiden hahmojen toiveilla ja tavoitteilla voi olla. Tässä humoristisessa ja sydämellisessä musikaalissa ovat mukana satuklassikot Tuhkimo (Anna Kendrick), Punahilkka (Lilla Crawford), Jaakko ja pavunvarsi (Daniel Huttlestone) sekä Tähkäpää (MacKenzie Mauzy). Kaikkia hahmoja yhdistävä kehystarina kertoo leipurista ja tämän vaimosta (James Corden ja Emily Blunt), jotka tahtovat perustaa perheen sekä heidän yhteenotostaan heidän ylleen kirouksen langettaneen Noidan (Meryl Streep) kanssa. (lähde)

Yllätys oli leffan alussa, että tämä olikin musikaali. Mukavaa vaihtelua. Kuitenkin leffa oli aika sekava. Monta Disney-elokuvaa oli punottu samaan, mutta vaikutelma jäi pintaraapaisuksi. Nimenkin mukaan tapahtumat painottuivat metsään, mutta jotenkin metsää painotettiin ja alleviivattiin ihan liikaa. Leffa oli aika paljon puiden seassa kuljeskelua. Odotin enemmän kuin sain.

kuva
Maggie (2015)
draama, kauhu, trilleri

Maggie (Abigail Breslin) on teini-ikäinen tyttö, joka sairastuu vakavasti. Hän saa tartunnan, joka muuttaa kantajansa pikkuhiljaa zombieksi. Maggien isä, Wade (Arnold Schwarzenegger) pysyy järkähtämättömästi tyttärensä rinnalla, vaikka muutos on jo alkanut... (lähde)

Okei, tämän kauhun uskalsin katsoa yksin tänä aamuna. Ehkä juuri siitä syystä, ettei ollut illan viimeinen, mitä näen. Inhoan zombeja. Katsoin jonkun verran The Walking Deadia, mutta sitten tuli mitta täyteen, kun aikaisin aamulla töihin pyöräillessä baarista palaavat teekkarit muistutti enemmän zombeja. Niitä oli joka puolella ja pistin pyörän polkimet lujille. Silloin riitti. Mutta katsoin tämän elokuvan silti. Arnold oli tosi vanha tai sellainen ikääntynyt. Ei mikään lihaskimppu sankari. Tämäkin elokuva menee sarjaan ihan jees, kerran katottava.

kuva
Magic Mike (2012)
komedia, draama

Päivisin Mike (Channing Tatum) on uuttera yrittäjä, joka tavoittelee amerikkalaista unelmaa monenmoisilla raksaduuneilla. Öisin taas Mike paiskoo hommia kovin toisenlaisilla telineillä Dallasin (Matthew McConaughey) pyörittämän yökerhon stripparina. Elokuva seuraa Mikea, kun tämä ottaa siipiensä suojaan uuden tulokkaan Kidin (Alex Pettyfer) ja opettaa pojalle bilettämisen, naisen naurattamisen ja helpon rahan tekemisen jalon taidon. Jos kohta tämäkin työ on varsin raskas.  (lähde)

Näiden vuosien jälkeen vihdoin katsoin tämänkin elokuvan ja miksi, oi miksi odotin kaikki nämä vuodet. Voisin sanoa, että tarina oli koskettava. Maisemat olivat vaihtelevia. Roolijako oli onnistunut. Oikeasti leffa oli pelkkää silmänruokaa, josta ei voi puhua poskia kuumottamatta. Vielä Channing Tatum ja Alex Pettyfer samassa leffassa, olin myyty. Joskus muinoin Matthew McConaughey vei jalat alta, mutta myönnettävä on, että ikä alkaa painaa ja tämä TP-kaksikko vei nyt voiton. Nyt tämä antaa minusta tosi pinnallisen kuvan. Leffa on hyvä, jos siinä on paljon vähäpukeisia miehiä. Mutta ei. Esimerkiksi The Imitation Game oli hyvä, vaikka siinä ei tainnut kukaan riisuuntua. Mutta olihan tämä Magic Mike niin maaginen ja mukaansatempaava, että XXL on päästävä näkemään. Sisko oli heti mukana. 

kuva
Tässä nyt ainakin muutamia, joita on tullut katsottua kotona. Välillähän kerron heti pian leffassakäynnin jälkeen mielipiteeni, joten en nyt uudestaan ottanut sellaisia leffoja mukaan. Niissäkin on ollut hyviä ja ei niin hyviä. No miltä lista puhelimessa näyttää tällä hetkellä? Tomorrowland, Jurassic World, San Andreas, Entourage, Big Game, Minions, TED 2.. Näistä ainakin San Andreas olisi kiva nähdä ihan valkokankaalla, koska taas maailma tuhoutuu. Ja miten tähän kaikkeen leffassa juoksemiseen on varaa? Yleensä hullareilta ostetaan T:n kanssa puoliksi 10kpl lippupaketti. Onhan se iso satsaus kerralla, mutta yksittäinen lippu on muutamia euroja halvempi verrattuna luukulta ostettaessa. Nyt saakin punnita tarkkaan, mitä menee pehmeille penkeille kuluttamaan, koska viime hullareilta ei lippuja ostettu. Päätettiin, ettei kesäaikana tule käytyä niin usein leffassa. Ja nyt kun mietin, en ole käynyt kertaakaan tai ehkä yhden kerran. Enkä kyllä muista edes, mikä oli viimeisin.    
   
Seventh Son pyörähtää vielä tänä iltana. Täytyy ensin tehdä iltapalaa leffaevääksi. Kotona ei tarvitse joka kerta kiloa karkkia ja popparia. Höyryävä teemuki ja vesimeloni kelpaavat oikein hyvin. Olisiko vielä jotain ihan must see elokuvaa, jota en ole maininnut? Mikä on sinun vinkkisi?

23. heinäkuuta 2015

Päivä turistina

Mietin eilen muutamaankin otteeseen kannattaako jättää houkutteleva kotisohva ja siirtyä ulkoilmaan. Kannatti, vaikka intouduinkin käppäilemään liian paljon. Kaupungin vilske vei mennessään ja oli niin mahdottomasti kuvattavaa joka nurkalla. Treffattiin siskon kanssa Helsingin puolella ja pitkästä aikaa suunnattiin lounaalle PizzaHutiin. Tämä on meidän ihan vakkarimesta Morrison'sin lisäksi. Pikkuvinkki, kannattaa mennä Citycenteriin pizzalle, koska paikka on huomattavasti rauhallisempi ja salaattipöytä on monipuolisempi verrattuna Tennarin samaiseen raflaan. Mutta tämä ei ole siis mainos eikä yhteistyö, vaan puhdas mielipide, kun molempia paikkoja ollaan kokeiltu siskon kanssa. Melkeinpä pari tuntia vierähti hyvän ruoan ääressä. Vaihdettiin kuulumisia, vaikka viestejä tulee vaihdettua monta kertaa päivässä. Se ei ole silti sama, kun kasvokkain höpistessä.


Eikö olekin niin, kun sateenvarjoa kantaa mukana, sitä ei tarvitse koko päivänä. Kierreltiin pitkin Manskua ja Espaa jälkkärijätskit silmissä vilkkuen. Kolmas kerta toden sanoi. Ensimmäistä kertaa söin Ben&Jerrysin jädejä. Joskus olen maistanut joitakin makuja pari lusikallista, mutta en edes muista mitä. Nyt herkuteltiin oikein kahden pallon voimin. Jäi monta makua kokeiltavaksi seuraavillekin kerroille. Tästä alkoi minun ja poikien yhteinen herkkuhetki. Uskaltauduttiin istumaan herkkujen kanssa kadunvarsipöytään. Ajattelin, että kaikki lokit olisivat Kauppatorilla kumminkin pyörimässä. Saatiin nauttia rauhassa ihan kipon pohjalle asti. 

Siskolle Cookie Dough ja Phish Food. Minulla Cookie Doughn kanssa Strawberry Cheesecakea.
Ja lusikathan mätsäs tietty asuihin.
Kunnon herkkumässäilyjen jälkeen jatkettiin matkaa. Ja miten voi olla, että törmättiin perhetuttuun kotikotoa noinkin tavallisena iltapäivänä kaiken vilinän keskellä. Eikä mikä tahansa tuttu ollutkaan. Hän kasvatti (perheen lisäksi tottakai) minut tätä suurta maailmaa varten. Noilla nurkilla ollessa Espan puistoahan ei voi ohittaa. Kirmasin hidastetusti kukkaistutusten luo kyykkimään. Kuultiin myös pieni pätkä Fusion Latinan ulkoilmaesitystä. Ei tiedetty yhtään, ketä he ovat tai mitä laulavat. Nyt huomasin kuvia muokatessa, että ruudulle oli tallentunut ohjelmalista. Ei ollut ihan musiikkia meidän makuumme, joten töppöstä toisen eteen.

 
Oli aika taiteilemista päästä viiden kilon mansikkalaatikon kanssa julkisilla siskon luokse. Saatiin onneksi muovipussit laatikon päälle, ettei kukaan päässyt esim. sylkäisemään kallisarvoisten marjojemme päälle eikä marjat olleet täynnä katupölyä. Ostettiin mansikoita puoliksi. Molemmilla pakkaset notkuu jo liitoksistaan, mutta kyllä nyt talveksi pitää kunnon mansikkaa olla. Kaupan pakastealtaissa on niin kalliita tai sitten vetisiä, mauttomia hormonihirviömutantteja. Suosin suomalaista, ainakin makeaa. Nämä mansikat olikin toimitettu läheltä kotia, mutta kannattihan niille näyttää vähän pääkaupunkia ja pääsivät uudella  lentokenttäjunallakin ajelulle ennen kuin suljettiin pusseissa pimeään pakkaseen. 


Ihana siskosten päivä. Illalla tuntui jaloissa ja yö ei ollut niin mukava mutta oli se sen arvoista. Kiva kierrellä kaupungilla, välillä vähän turistina. 

20. heinäkuuta 2015

Ilo ja onni on arkiset yllätykset

Lauantaina vietettiin kavereiden kanssa iltaa. Tapasimme samassa työpaikassa, mutta tällä hetkellä suurin osa on löytänyt kutsumuksensa muualta. Pidämme silti jatkuvasti yhteyttä ja varsinkin whatsapp vilkkuu päivittäin. Kävelimme sateenvarjon alla kaverin kanssa pitkin Helsingin katuja. Olimme kuin mitkäkin turistit navimme kanssa. Mutta löysimme perille. Asunto oli ihan mieletön verrattuna opiskelijakämppäämme. Heillä oli hieno idea kiinnittää maanosat seinälle ja merkata nuppineuloilla, missä kukakin on käynyt. Voisi hyödntää itsekin jollain tapaa, vaikka paikkoja ei olekaan kertynyt kuin ihan muutama. Suomen sisäisiä reissuja sitäkin enemmän. Jonain päivänä mekin vielä T:n kanssa kasaamme kimpsumme ja kampsumme ja asumme vähän mukavammin. Vuoden päästä pitää muuttaa tästä nykyisestä, mutta yritämme saada vielä opiskelijakämpän. Halvalla asuminen kannattaa hyödyntää ja säästää unelmien asuntoa varten. 

Illalla vichy virtasi osaltani ja jutut vaihtuivat lennosta. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, koska ryhmäviestit eivät ole niinkään henkeviä. Illan pimeydessä porukka suuntasi baariin. Sain autokyydin yhdeltä kaverilta, koska häntäkään ei baareilu innostanut. Oikeastaan mieletön mäihä. Alkuillasta toista silmääni kaihersi eikä aikaakaan, kun piilari tippui kädelleni. Näkö oli kuin humalaisella vain toisen piilarin kanssa. Tietenkin tällä kertaa olin unohtanut sekä lasit että ylimääräisen piilariparin kotiin. Ei auttanut kuin olla puolisokea loppuillan. Kotiin yrittäessä olisin joutunut pysäyttämään jokaisen bussin, koska en nähnyt edes isoja numeroita. Ajellessa kotiinpäin näin vain pelkkiä valoja. Kaveri heittikin, että voisi ajaa minut minne vaan, jättää kyydistä tien poskeen muka lähelle kotia ja kaasuttaa pois perävalot loistaen. Siis ihan läpällä. Yhtäkkiä kuuluu ihme pamaus. Tuulilasi pysyy ehjänä. Ihan kuin joku olisi heittänyt muovipullolla ikkunaan. Näitkö mikä se oli? Juu, ihan selkeesti.. Kotikadulla pyörittiin auton ympärillä eikä kyllä huomattu mitään ihmeellistä. Renkaissa oli ilmaa eikä kolhuja näkynyt. Kotiin päästyä yritin vielä lukea jotain, mutta silmät lupsui siihen malliin.


Sunnuntaina oli ihana herätä auringonpaisteeseen pirteänä. Yleensä tuolla porukalla ilta menee samalla kaavalla. Päätetään ettei oteta paljoa tai ihan muutamat. Kuitenkin loppuillasta huomaa, että taas on mennyt pilkkuun asti ja ylikin, shotteja vedetty kaksin käsin ja hyvällä tuurilla herää omasta kodistaan. Hauskaa on ollut jokaisella, ei siis mitään överejä keltäkään. Välillä tuollainen totaalinollauskin on kivaa, mutta tänään oli hienoa, ettei tarvinnut potea oloja. Ei käynyt kateeksi vilkaista vierellä olijaa. 

Aurinkoisia aamuja on yllättävän usein, vaikka ilmat ovatkin olleet jo pitkään hyvin epävakaisia. Bikinit päällä nautin aamupalaa parvekkeella. Tämä on selvästi ollut tämän kesän juttu, Voicea kuunnellen ja lehtiä lukien. Syötyä keräsin rantakassin kokoon ja käppäilin alapihalle. Nurtsi olikin vielä märkää ja taivaalle kerääntynyt tumma pilvilautta ei houkutellut jäämään taivasalle. Takaisin sisälle ja partsille hetkeksi. Tulipahan aamun porrastreeni tehtyä. Yksi huono puoli partsilla istumisessa on. Paikat puutuu, vaikka istun paksun tyynyn päällä. Joskus vielä on kunnon baden baden. Nyt se peittäisi koko partsin.          

Kesän luottokaksikko suihkepulloina. Aurinkoöljyssä  ja after sunissa on ihanan kevyt ja nopeasti imeytyvä koostumus.
Olen ominut molemmat tuolit itselleni, koska tuo toinen ei pahemmin kerkeä istuksia pihalla aamuisin.
Herkkukippo, tuoretta vesimelonia ja ananasta.
Sunnuntaina T valmisti vähän speciaalimpaa ruokaa, hirveetä. Eli hirvenlihaa, oli hyvää, oikeasti.
Salaatin sain väsätä, kun hän kokosi lautaselle lihan kanssa kuullotettu hunajaporkkanaa ja perunoille kermapippurikastiketta.
Tänään olikin vähän huonompi päivä. Muutamat edelliset päivät olivat liian hyviä ollakseen totta. Joku näissä maanantaissa mättää. Viime maanantaina olin hyvin sekainen ja nukuin melkeinpä koko päivän. Olin kellonajoistakin sekaisin, kun T:n palatessa töistä en tiennyt oliko aamu vai ilta, oliko hän menossa vai tulossa. Tämä maanantai meni aika samalla tavalla. Aamulla heräsin nenä tukossa, pää raskaana, hyvin kivuliaana ja ihan veto poissa. Täytyy muistaa, ettei sängystä putoaminen tee hyvää. Onneksi löysin kaapista mustaherukan makuista finrexiniä. Juotua voinkin hyvillä mielin hautautua takaisin peittojen ja tyynyjen sekaan. Sohvalla ei vaan saanut millään hyvää asentoa, joten makkariin takaisin. Puhelimeen tuli tarkistusviesti olinko päässyt liikkeelle. Parempi, etten alkanut tänään urheilemaan. Pää hajoaa osiin, mutta päänsärkylääkettä en voi ottaa. Inhottavaa punnitsemista, että kumpi kipu on tärkeämpi hoitaa ja mitä lääkkeitä ottaa. T tuli töistä ja yritti vähän piristää. Sain iltapalaleivät nenän alle ja jälkkäriksi vielä lettuja. Ai että, maistui hyviltä. Mestaripaistajan voi toistekin päästää keittiöön.  

Täytteinä kermavaahtoa sekä omena- ja vadelmahilloa.


Huomenna oli tarkoitus mennä OMT-fyssarille, mutta ei minuun voi vieläkään koskea. Uusi yritys myöhemmin tällä viikolla. Nyt vaan tyyny paremmin pään alle ja silmät kiinni. Ihanaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti olet pysynyt terveenä.