30. joulukuuta 2015

Tuli joulu kultainen

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus. 
(Pekka Simojoki - Tulkoon joulu)


Joulu ja koko viime viikko oli aivan ihana, mahtava, paras ikinä. Kun näitä kuvia katsoo, paljon on tullut vietettyä aikaa pöydän ympärillä hyvien ruokien ja herkkujen keskellä. Jouluna istuttiin kylki kyljessä syömässä, kun yhdeksän hengen voimin vietettiin joulua. Tämä joulu oli jotenkin rauhallisempi ja seesteisempi verrattuna viime vuoteen. Ehkä nyt jokainen oli asennoitunut, ettei mummulajoulua enää ole ja tämä on nyt uusi tapa, tyyli ja ympäristö, johon sopeutua. Aatonaattona olimme jo kaikki kotikotona. Kuusi kannettiin illalla sisälle ja koristelu meni lähes kivuttomasti. Mitä nyt perfektionistin silmäni hyppi silmille eivätkä valot meinanneet löytää oikeita oksiaan. Kuusi oli oikein kaunis ja vanhat koristeet toivat omat muistonsa. Siskon kanssa yövyimme veljen luona. Pieni hengähdystauko ihmisvilinän keskeltä, vaikka olimmekin ihan kävelymatkan päässä. 

Aattoaamu käynnistyi tuttuun tapaan riisipuurokipon äärellä Joulupukin kuumaa linjaa seuraten. Sen jälkeen kävimme laskemassa vatsakumpua ja kävelimme pitkin rantoja. Siinä kävellessä muistelimme, kuinka joskus niitäkin polkuja on tullut hiihdettyä kovillakin pakkasilla. Auringonpaisteessa kävely teki hyvää, vaikka maisemat eivät olleetkaan niin talvisen jouluiset. Hankia, korkeita nietoksia saa vielä odotella. Saimme siskon kanssa käydä joulusaunassa ihan rauhassa keskenämme, koska muu porukka saunoi vanhempien luona. Otimmekin siitä kaiken irti. Teimme hemmotteluhoitoja, silkkisiä käsiä ja jalkoja ja hellivät naamiot kasvoilla kuuntelimme joulumusiikkia saunan lämmössä. Saunoessa kulutimme vettä huomaamatta niin paljon, että viimeisen huuhtelun sain tehdä kylmällä vedellä. Laittauduimme rauhassa, kuorrutimme kämpän meikkaus- ja hiuspisteen tavaroilla ja kuuntelimme edelleen Spotifyihin tekemääni joululistaa. Kotiin palattua siellä olikin jo kattaus ja ruokien esillelaitto käynnissä. Kerrankin söimme ennen Joulupukin ja noitarummun alkua, joten senkin pystyi katsomaan ihan rauhassa. Aatto ei olisi mitään ilman perinteistä kierrosta haudalla. Illan pimetessä kävimme sytyttämässä kynttilöitä. Tuntuu, että vuosi vuodelta kierros vain pitenee. On niin monia muistettavia. Kummasti tänäkin aattona paketteja oli eksynyt kuusen alle. En oikein osannut mitään toivoa, mutta kaikki saamani lahjat olivat tarpeellisia. 

Joulupäivänä kävimme vielä nuorten kesken uudestaan haudalla viemässä lisää kynttilöitä. Pienet ja pidemmät kävelyt tekivät hyvää syömisen lomassa. Muutenkin selkä kiitti, kun ei vain istunut paikallaan koko aikaa. Muuten päivä meni rennossa vaatetuksessa korttia porukalla pelaillen. Olimme siskojen kanssa hommanneet samanlaiset jouluiset paidat. Kuva jäi vaan harmiksemme ottamatta. Ensi joulua odotellessa.

Tapanina siskot ja siskonmies lähtivät koteihinsa. Joulu oli ohi. Niin vaan päivät kuluivat huomaamatta hyvässä seurassa. Heidän lähdettyään kävin moikkaamassa ystäviä ja sain pitää sylissä aivan ihanaa ja niin mahdottoman pientä, pariviikkoista vauvaa. Kuvia on nyt kamera ja puhelin pullollaan. Vauva oli niin rauhallinen, nukkui koko vierailun ajan ja vain vähän raotti silmiään sylin vaihtuessa toiseen. Hänen ensimmäinen joulunsa. Illalla T tuli perheensä kanssa kahville meille. Vaikka olemme olleet T:n kanssa pitkään yhdessä, olemme aina olleet joulun erillään. Yleensä näemme ennen joulua, nytkin aatonaattona ja sitten seuraavan kerran joulunpyhinä tai viimeistään uutena vuotena. Minusta tämä ei ole ollenkaan kummallista. Järjestelyt muuttuvat sitten omien lapsien myötä, mutta nyt joulut ovat menneet hyvin näinkin. Oli tietty ihanaa päästä yöksi oman kullan kainaloon, kun T jäi meille. Sunnuntaina ajoimme järven taakse kahville, kun hänen sukulaisiaan tuli heille kylään. 

Vielä tänäänkin kuuntelin joulumusiikkia kuusenkynttilöiden valossa. Olin yksin kotikotona, joten sain fiilistellä rauhassa ja nauttia kiireetöntä aamupalaa. Ehkä kuitenkin pitäisi irtautua tästä joulumaailmasta ja alkaa suunnata ajatukset kohti tulevaa vuotta. Ensin juhlistamme vuoden vaihtumista ystävien luona ja ihastelemme rakettien luomaa loistetta. Olen nyt loppuvuoden T:n kotona. Mikä ilo ja autuus, kun puhelimet ja koneet toimii ja yhteys pelaa. Minut löytää edelleen Instagramista ja Snapchatista nimellä s4tsu. Siellä pääsee mukaan huomiseen juhlahumuun, jos maltan puhelinta näppäillä. 

21. joulukuuta 2015

Jauhopeukalot

Eilinen päivä piti rauhoittaa yhdessäololle ja vähän juhlistaa yhteistä taivalta etukäteen. Tänään tuli kuusi ja puoli vuotta mittariin, kun on jaksettu tuijotella toisiamme T:n kanssa ja kuunnella kaikkea hyvää ja huonoa. Mutta toisin kävi. Pyörittiin kaupoilla ja T:kin pääsi kokemaan Ison omenan hulinan. Tehokas parituntinen ja saatiin kaikki tarvittava.  Kotona odottikin lista jouluisista askareista, mitä piti vielä tehdä ennen lomalle lähtöä. Piparkakkutaikina oli maustunut jääkaapissa ja eilen leivottiin kilon taikina. T:kin innostui auttamaan, joten taikina muuttui piparihirviksi ja possuiksi hujauksessa. Ihan ongelmitta tämäkään urakka ei onnistunut, kuten voit sen alempaa kuvista todeta. Yritin etsiä vanhaa blogipostausta, jossa olisin pipariohjeen julkaissut, mutta eipä näkynyt. 


 (Vaatimattomasti)
 Parhaat Piparit
3½ dl siirappia
500g voita
2tl neilikkaa
2tl inkivääriä
3tl kanelia

Kiehauta siirappi, voi ja mausteet. Anna jäähtyä.

3 kananmunaa
500g sokeria
(6dl = 480g sokeria riittää)

Sekoita munat ja sokeri. Lisää jäähtynyt maustemassa muna-sokeriseokseen.

1gk (15dl) vehnäjauhoja
1rl soodaa
2tl leivinjauhetta

Sekoita jauhot, sooda ja leivinjauhe sekaisin ja lisää ne muna-sokeri-mausteseokseen.
Anna taikinan seisoa vähintään yön yli jääkaapissa ennen leipomista.
Paista pipareita 175-asteessa 5-7min.

Uunista tuli teinimutanttininjapossumarsu pipareita.
Ja kerta leipomisen makuun päästiin, jatkoin samaan syssyyn leipätaikinan vaivaamisella. Saatiin tosiaan ystäväpariskunnalta itsetehty leipä joululahjaksi ja ohjehan piti kysyä heti leipää maistettua. Kaveri lähetti kuvan ohjeesta, se on jostain lehdestä. Mutta tapani mukaan en noudattanut alkuperäistä ohjetta, vaan varioin sen mukaan mitä kaapista jo löytyi. Laitan ohjeen perään sulkuihin, jos itse laitoin jotain muuta kuin ohjeessa oli mainittu. Päätettiin, ettei kaupasta kannata ostaa kaikkea yhtä leivontakertaa varten.

Makea olutleipä 
3dl tummaa olutta (vettä)
25g hiivaa
1dl siirappia
1dl kaljamaltaita
1dl ruisrouhetta (3 viljan leseitä)
1½ tl suolaa
 1dl ruisjauhoja
4dl vehnäjauhoja

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi. 
Sekoita joukkoon hiiva, siirappi ja kaljamaltaat. 
Lisää ruisrouhe (leseet), suola ja jauhot. Alusta pehmeäksi taikinaksi. 
Valuta taikina voideltuun suorakaiteen muotoiseen 1,5l leipävuokaan. 
(Ja nyt ohjetta lukiessa muistan, että enpä voidellut vuokia. Katsotaan lähteekö leipä irti ollenkaan.) 
Anna kohota peitettynä lämpimässä tunnin ajan. 
Paista leipää 175 asteessa noin tunnin ajan. 
Kannattaa tikuttaa leipää ja tarkistaa onko valmista. 
Ohjeesta tulee yksi leipä.


Tänä aamuna tein viimeisen hoitotyön suunnitelman hetkeen. Ei enää FinCC:n taulukoita, tavoitteiden pohdintaa eikä suunnitelmia toisen perään. Ohi on. Nyt on niin helpottunut fiilis. Loppuarvosana selviää kylläkin vasta joulun jälkeen arvioinnissa ja todistuskin on kätösissä tammikuun loppupuolella, mutta silti. Vapaus. ja vapaa-aika. Kassit ja laukut odottaa eteisessä valmiina ja minä odottelen kyytiä saapuvaksi. Onneksi oli pakkauslista, kun sai miettiä etukäteen, mitä haluan jouluna ja uutena vuotena pukea ja siinä välissäkin olisi kiva jotain olla. Kaikista tärkeimpänä mukana on paistomittari. Helpottaa kinkunpaiston vahtimista kummasti yöllä. Mittari ilmoittaa, kun kinkun sopiva sisälämpötila on saavutettu. Ja siihen piipitykseen kyllä herää. Menen äidin kanssa mummun ja papan luo yöksi ja huomenaamulla lähdetään joulun viettoon kotikotiin. Tämä tarkoittaa sitä, että blogi tuskin päivittyy ennen ensi vuotta. Satumaista menoa voi seurata Instagramin ja Snapchatin puolella, jos yhteys pelittää sen verran. Minut löytää nimellä s4tsu.

Ihanaa joulunaikaa!  

Satuhieronta - Mistä löytyy jouluntaika

Satuhieronnan nettisivuilla on tänäkin vuonna joulukalenteri, jonka jokaisesta luukusta löytyy jouluinen satuhieronta. Voit kurkistaa kalenteriin täältä. Alla oleva satuhieronta julkaistiin jo luukussa kahdeksan. Haluan kuitenkin jakaa tämän ihanan tarinan vielä täällä blogissani. Satuhieronta on keino ennaltaehkäistä joulustressiä ja rentoutua. Aikuisillekin satuhieronnan saaminen on rauhoittava ja voimaa antava kokemus. Mielestäni tämä sopii oikein hyvin myös näin jouluviikon alkuun, kun stressi alkaa olla ylimmillään. Siis sillä, ken joulua stressaa. Itse yritän ottaa hyvinkin rennosti. Tärkeintä on yhdessäolo. Kukaan ei huomaa kynttilänvalossa villakoiria tai onko servetit taiteltu just eikä melkein. 

Mistä löytyy jouluntaika
Tekijät: Riitta Kuusela, Niina Korhonen ja Päivi Päivärinta

(Aloita hieronta laittamalla molemmat kädet hierottavan selälle.) 
Joulu oli pian tulossa. Hanget kimmelsivät kuun valossa. Lumi oli kuorruttanut kaikki puut hohtavan valkoisiksi.  
(Vedä laajoja liikkeitä molemmilla käsillä hierottavan selkään.) 
Pikkuinen harmaaturkkinen hiiri hangella hyppeli, pysähtyi ja mietti mistä löytyisi joulun taika. 
(Tee yhden käden sormilla hyppiviä liikkeitä selän päällä.) 
Lähteäkkö tuonne vai lähteäkkö tuonne? 
(Kävele sormilla pienin hiiren askelin ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan.)

Hiiren siinä etsiessä löysi hän oravanjälkiä. 
(Tee oravan jälkiä selkään ja toinen käsi paikallaan hierottavan selällä.) 
Hiiri päätti lähteä seuraamaan oravan jälkiä. Hetken kuluttua samalle polulle oli tullut pupu. 
(Tee pupun jälkiä hierottavan selkään, niin kuin kulkisit polkua pitkin.)

Tähdet tuikkivat taivaalla. 
 (Laita sormet nippuun selälle ja aukaise kuin kukka auki molemmilla käsillä.) 
Hiljalleen taivaalta alkoi sataa lunta ja jäljet meinasivat peittyä. 
 (Tee pehmeitä ropsuttelevia päästä selälle ja käsille valuvaa liikettä.)

Onneksi kettu oli jolkotellut samaa polkua ja helpotti hiiren kulkua polulla. 
(Tee sormilla helminauhamainen polku selkään.) 
Lumisade yltyi ja männyn oksalta lennähti pöllö, joka lehautti siipensä auki! 
Pöllö johdatti hiiren lumen peittämien jälkien suuntaan.  
(Tee molemmilla käsillä isot siivet ja aukaise sormet nyrkistä kuin siivet aukeaisi.)

Pöllö johdatti hiiren suuren mäen päälle, josta näkyi valoa. Mikä sieltä loisti? 
Onko tuo nyt se joulun taika, tuo valo, joka kuusien välistä sädehti. 
(Piirrä molemmilla käsillä iso mäki.) 
Yhtäkkiä jäljet suurenivat. Polulla oli tallustellut karhu! 
 (Tee tuntuvia painalluksia molemmilla käsillä selkään, kuin karhun askeleita.) 
Nyt on hiiren helppo kulkea polkua pitkin kohti mökkiä. 
(Tee hiiren askeleita selälle.) 
Hiiren ja pöllön tullessa talolle, pihalla olivat kaikki eläimet kokoontuneet talon ympärille. 
Siellä olivat piirissä orava, pupu, kettu ja karhu!  
(Piirrä selkään piiri.) 
Pupu hyppi ja kurkki ikkunasta, orava kiipesi tikapuita pitkin, 
pöllö kurkisti savupiippuun, karhu ja kettu kiersivät mökkiä ja siinä se on, mökin ovi! 
 (Hyppivää liikettä sormilla, kiipeä tikkaille, tee lentäviä liikkeitä, ja tee tallustavia jälkiä ja helminauhaa.)

Eläimet kerääntyvät mökin oven eteen.  
(Pysäytä molemmat kädet selän alareunaan.)  
Silloin ovi avautuu ja ovesta kurkistaa pikkuinen tonttu, joka sanoo: tulkaa sisään nyt on joulu! 
 (Lähde liikkeille selän alareunasta ja mene ylös.) 
Tämä on se joulun taika – Se on ystävyyden aika! 
Sen pituinen se.  
(Aseta molemmat kädet keskiselälle ja anna niiden olla hetki siinä.)

kuva

18. joulukuuta 2015

Pikkujoulut

Tänään juhlittiin lähihoitajakavereiden kanssa pikkujouluja. Meistä jokainen erikoistui eri suuntiin ja opiskeli omaa tahtiaan ja silti ollaan pidetty yhteyttä tämäkin vuosi. Ihana nähdä pitkästä aikaa, koska koululla ei juurikaan törmätty. Meitä piti olla enemmänkin, mutta onneksi nähdään sitten tammikuussa valmistujaisjuhlissa. Tämä ilta oli niin ihana ja oikea piristys harmaan joulukuun keskellä. Oli kiva vaihtaa kuulumisia glögimuki edessä herkutellen. Tuli puheeksi myös avustustyö ja nykyään on mahdollista ottaa omaan kotiin mummojakin asumaan. Siinä sitten extempore annoin vaatekasseja ystävän mukaan ja vaatteet matkaavat Keniaan lapsille. Vaatteita, joita olin jo muutenkin heittämässä pois ja nyt ne saavat uuden kodin toiselta puolelta maailmaa.


Vietettiin viime viikonloppunakin pikkujouluja. Matkattiin kavereiden kanssa Vantaan hämyisille seuduille. En ole julkisilla niin pitkälle koskaan matkannukaan. Osa asemien nimistä ei ollut yhtään tuttuja. Kokoonnuttiin ottopoikien ja vaimojen kesken ystävien luokse. Harvinaista, että kaikki yhdeksän saatiin sovittua sama ilta ja kaikki vielä pääsivät paikalle. Ilta jatkui kaupungilla, mutta suuntasin siinä vaiheessa kotiin nukkumaan. Laukussa oli lämpöinen leipä joululahjana naapureilta, jota piti heti yöllä maistaa. Oli kyllä niin hyvää, että kysyin ohjeen. Nyt ainekset odottavat kaapissa. Laitan ohjetta tännekin, kun alan pyörittelemään leipätaikinaa. Viemisiä jouluksi kotiin.
 

17. joulukuuta 2015

Sillisalaattikuulumiset

En muista, että milloinkaan olisi ollut näin rento fiilis näyttöviikolla. Nyt on kolme päivää takana ja nämä kaksi vapaata välissä tuntuvat olevan enemmän kuin paikallaan. Varsinkin siksi, että eilinen venyi odottamatta tuplavuoron takia neljääntoista tuntiin. Vielä tänäänkin jalat ovat olleet hellänä, koska juurikaan istumaan ei kerennyt. Mutta ai että, silti tykkään niin mielettömästi osastotyöstä. Arvioijan kanssa tulemme hyvin juttuun ja koko työvuoron ajan on rento meininki. Ja kerrankin saan tekemisistäni kunnollista palautetta. Kysyin arvioijalta, miten voisin vielä parantaa toimintaani viimeistä näyttöpäivää varten. Hänen kommenttinsa lämmitti sydäntä ja antoi toivoa, etten olekaan ihan syvältä ja menetetty tapaus. Hän nimittäin sanoi, että jos pidän saman asenteen ja tapani tehdä työtä valmistuttuakin, minusta tulee hyvä hoitaja. Olen päässyt näyttämään, mitä suoritusvaatimuksissa vaaditaan. Kaikkiin arvioijan esittämiin kysymyksiin olen saanut vastattua. Odotan vain, tuleeko arvioinnissa opettajalta kinkkisempiä heittoja. Pelkäsin jo, että näyttöni tulee kaatumaan verensokerin mittaamisen takia. Kahtena päivänä mittailin potilailta, mutta kosketukseni voimasta heidän verensä pakenee. Siis ihan perusjuttu, jota on harjoiteltu jo vuosi sitten. Eikä ole edes mikään uusi juttu. Verensokeria olen mitannut koko ikäni papan laitteella itseltäni ja muilta. Onneksi peli ei ole menetetty, vaan on vielä yksi näyttöpäivä jäljellä. Ottaa vaan päähän, jopa nolottaa, ihan perusasioita. Sama tilanne, jos koodari ei saa viimeisteltyä koodiaan, kun ei osaa aukaista konetta.

Enää yksi näytön paikka ja sitten alkaa pidempi loma. Aion nauttia tekemättömyydestä koko joulun ja vielä uuden vuoden jälkeenkin. Työnhaku on päällä koko ajan, mutta paikoista kuulee vasta vuoden vaihduttua. Pikkaisen on huolta huomisesta, kun lomalta ei olekaan varmaa paluuta kouluun eikä työpaikkaa tiedossa. Mutta päätin, että kerkeän olemaan monet pyhät tulevaisuudessa töissä ja nyt vaan nautin olosta. Olen saanut uutta potkua ihonhoitokonsultin työhöni ja mikä olisikaan parhain aika hemmotteluun kuin juuri nyt. Kalenteri onkin saanut merkintöjä jo ensi vuodellekin, joten ihan toimeettomana ei tarvitse kotona oleilla. Ja tammikuussa on tiedossa kutkuttavan jännittävä, mutta samalla aivan mieletön kokemus. Enempää en voi paljastaa vielä. Inhottavaa sanoa näin, ettei kerro kaikkea, mutta olen ihan fiiliksissä jo nyt.  

Ollaan kotiin laitettu jo jouluakin. Piti laittaa jo aiemmin, mutta kuten sanoin, päivät ovat vilahtaneet silmissä hurjaa vauhtia. Mitenkään hirveästi ei ole kotia muutettu jouluun, mutta muutamia joulukoristeita otettiin esiin suuresta joulukoristelaatikosta. Ikkuna sai jouluvaloympyrän ja kynttilöiden polttaminen jatkuu harvase ilta. Laitoin sittenkin maljakkoon jouluvalojen kaveriksi joulupalloja. Tämän vuotinen joulumme on punaista, violettia ja hopeaa. Sopii liloihin verhoihinkin, kun en ruvennut silitys-verhonvaihto-urakkaan tänä vuonna. Tänään illalla käydään yhdessä saunassa, siis oikeasti pääsen saunaan. Monen monta viikkoa on mennyt ohi, koska yleensä tähän aikaan olen jo nukkumassa hyvää vauhtia. Pidetään kunnon hemmotteluhetki. Vihdoin otin miesten tuotteita Mary Kayn valikoimaani ja pitäähän niistä saada kunnon palautetta. T pääsee koekaniiniksi, kun kerrankin itse sanoi, eikö häntä hemmotella ollenkaan. Katsellut niin paljon vierestä. Jouluna onkin tiedossa monet hemmotteluhetket perheen miehille, että saan mahdollisimman monia kommentteja ja kokemuksia. Tietysti perheen naisillekin on luvassa rentoutumista. Odotan jo, että pääsen itsekin tyhjäämään mielen naamio kasvoilla. 

Rentouttavaa iltaa ja ihanaa tulevaa viikonloppua sinullekin!
 

Winter Tag

Ei enää montaa yötä jouluun. Koko kuukausi on hurahtanut silmissä, koska oikeasti ensi viikolla vietetään joulua. Ihan juuri vasta kiinnitin kuvakalenterimme jääkaapin oveen. The joulukalenteria en ole kerennyt edes aloittaa katsomaan ja kohta saakin katsoa kaikki jaksot putkeen, jos meinaa vielä ennen reissuun lähtöä. Vastailin ajankohtaiseen kysymyshaasteeseen ja jos nyt viimein saisin tämän julkaistuakin. Kuvituksena otoksia viime vuodelta. Linkkaa oma kirjoituksesi kommentteihin, jos innostut itsekin vastailemaan kysymyksiin.

Tee vai kaakao vai sittenkin kahvi?
Olen oikea teen suurkuluttaja, vaikka yksin sitä saan kotona siemailla. Minulla on parikymmentä eri pussiteemakua. Eniten kuitenkin juon vihreää teetä sitruunalla maustettuna. Mikään ei kylläkään voita kirpeän pakkasaamun kaakaotermaria bussimatkalla mukana. Eli hmm, kumman tässä nyt valitisisi. Kahvia en ole pystynyt juomaan moneen vuoteen, joten ei ainakaan sitä.

Polvisukat vai villasukat?
Villasukat ehdottomasti. Niitä pidän jalassa kesät talvet ja villasukat  täytyy heti saada jalkaan kotiin päästyä. Parhaimmat ovat polvimittaiset villikset jonkun rennon paitulin kanssa heti aamusta.

Hokkarit vai kaunoluistimet?
Kaunot, hokkareita en ole koskaan edes kokeillut. Viime vuonna ostin uudet kaunoluistimet, mutta jäälle en kerennyt kertaakaan. Ensin oli liian kova pakkanen ja sitten tulikin jo vesikeli. Parempi onni tänä talvena kenties.

Lumiukkojen vai lumienkeleiden tekeminen?
Lumienkelit. Voisin maata lumen seassa loputtomiin ja tuijotella pimeää tähtitaivasta. Yleensä kohmeiset varpaat käskee nousemaan. Tai viimeistään märkä selkä, jos makoilee loskan seassa.

Joulutortut vai piparit?
Tykkään ihan tosi paljon piparkakkutaikinasta ja leipoa pipareita. Silti valitsen joulutortut, koska on ne vaan niin hyviä ja tulee syötyä pelkästään joulunaikaan.

Pehmeä paketti vai kova paketti?
Pehmeät paketit toimii aina. Olen sellainen palelija, että kietouduin sohvalla istuessa aina fleecepeittoon, parhaimmassa tapauksessa useampaan. Muistan lapsuudesta, kun monena jouluna sain flanelliyöpuvun joululahjaksi. Sellaisella en välttämättä pysty enää nukkumaan, mutta ihan normi yöpaidat ja kaikki kotilöhövaatteet on ihan parhaita. Mukavuus ennen kaikkea.

  
Paras talviurheilulaji?
Parhaat talviurheilulajit, joita voi telkkarista seurata, ovat hiihto, mäkihyppy ja taitoluistelu. Itse tykkään luistella ja lenkkeillä pakkasessa, mutta molempia tulee tehtyä aivan liian harvoin.

Paras tapa viettää talvista vapaapäivää?
Rauhallinen aamupala lehteä tai blogeja lukien. Pihalla kävely hyvässä seurassa, jopa luistelua. Loppuillasta sohvan pohjalle ja hyvän sarjan tai leffan katsominen toisen kainalossa. Unohtamatta vilttiä ja villasukkia.

Paras joululaulu?
Samuli Edelmann - Sielläkin on joulu. Koko Edelmannin Hiljaisuuden valo -joululevy on tämänkin vuoden suosikki. Muistan vieläkin viime joulun konsertin kirkossa. Tunnelmiin voit palata täältä. 

Paras jouluinen/talvinen elokuva?
Joulutarina. Odotan jo aattoiltaa, että voidaan porukalla katsoa elokuvaa, kuten joka joulunaika ihan ilmestymisvuodesta 2007 lähtien. Ja yhä vaan menee kylmät väreet hyvällä tavalla ja tunnelma vie mukanaan. Joulutarina on kotimainen elokuva, joka kertoo Joulupukin lapsuudesta ja siitä, kuinka Joulupukista tuli Joulupukki.

Paras jouluherkku?
Nyt on paha, koska mikään jouluruoka ei ole ylitsepääsemättömän pahaa ja kaikesta pitäisi valita paras. Laatikot täyttää minun lautaseni. Pakasteherneitä unohtamatta. Yksi jouluaatto meni herneet nenään, kun nämä vihreät pallerot unohtuivat kauppaan. Ja sitä muistellaan joka vuosi, että onhan nyt herneet ostettuna.

Pidätkö glögistä?
Tykkään. Aloitin glögin nauttimisen jo lokakuussa tänä vuonna. Viime vuodelta olin pantannut kaapissa pari glögipurkkia, jos vaikka olisi tehnyt mieli syksyn alussa eikä glögejä ollut vielä tullut kauppojen valikoimaan. No enpä sitten muistanut purkkeja ennen kuin yritin mahduttaa tämän vuoden glögiostoksia kaappiin ja paikka olikin jo täynnä. Hups!

Pidätkö talvesta?
Tykkään, kuten kaikista vuodenajoista. Olisi tylsää, jos olisi koko ajan vaan kesä tai talvi. Vaihtelu virkistää. Mutta ei tämmöinen välimaasto vähän lämpöasteita ja vesisadetta. Mieluummin joko kunnolla lämpöä tai pakkasta.

Parasta talvessa?
Pakkasen puremat posket ja kynttilänvalo. Ja toisten jouluvalot, joita voi ihastella ikkunan takaa ohi ajaessa tai bussilla huristaessa. 

Paras vaatekappaleesi talvella?
Paksut huivit ja lila pipo.

Parhaat talvikengät?
Parhaimpia talvikenkiä en ole vielä löytänyt. Onneksi omistan sellaisia kenkiä, että talvellakin pärjään.


Mainitse yksi joululahjatoiveesi tälle vuodelle
Kinkkinen kysymys. Päätettiin tänä vuonna, ettei perheen kesken osteta joululahjoja. Keskitytään yhdessäoloon ja syömiseen. Ja oikeasti kukaan ei ole tähän mennessä ostanut paketteja. Kaikilla tuntuu jo olevan kaikkea. Haluan kuitenkin yllättää ja leivon leipää jouluksi. Saatiin T:n kanssa ystäväpariskunnalta niin hyvää mallasleipää lahjaksi, että on ihan pakko kokeilla itsekin leipoa. Lisäksi hemmottelen perhettä ihonhoidolla erilaisin naamioin ja kädetkin kuntoon kuorinnalla. Eli tavallaan lahjoja, mutta en osta mitään tiettyä vain yhdelle. Sovittiin T:nkin kanssa, ettei tänä vuonna vaihdeta paketteja. Käytetään nekin rahat yhteiseen reissuun. Eli eli lasketaanko lahjatoiveeksi yhdessäolo läheisten kanssa, rennosti ja rauhallisesti..

Mikä on ehdoton must have -juttu talvella?
Joululaulut ja Jouluradio. Kanava kuuluu taas, tai no onhan se kuulunut jo hyvän aikaa. Joululauluja kuuntelen päivittäin. Ja tänään pääsi laulamaankin sairaalan joulujuhlassa. Kauneimmat joululaulut kirkossa meni ohi viime sunnuntaina, joten onneksi oli pienimuotoinen häppeningi tänään. Täytyy katsoa, jos vielä ehtisi johonkin kirkkoon laulamaan. Onhan tässä vielä muutama päivä jäljellä jouluun.

Kerro joku hyvä muisto liittyen jouluun
Parhaat muistot on jouluista vanhassa mummulassa. Lumikinokset ikkunoiden alareunaan asti. Talvinen puutarha. Joulukoristeiden esille laittaminen. Kylpytakissa kirmaaminen pihan poikki joulusaunaan, ettei varpaat kohmettuisi matkalla. Jäälyhdyt ja roihut pihalla. Ruokailut kylki kyljessä saman pöydän ympärillä. Nuorempana syötiin siskon kanssa oma kattaus leikkuulaudan molemmin puolin, kun keittiölaatikon sisäinen leikkuulauta toimi pöytänä. Oi sitä aikaa ja kolmijakkaralla keikkumista. Jouluinen kotikalja ja höyryävät glögimukit. Piti odottaa olevansa tarpeeksi vanha, jotta sai glöginsä Iittalan Tsaikka-lasista ja varoa henkensä kaupalla, ettei muki hajoa käsiin. Punatulkkujen ja talitinttien ruokailun seurantaa ikkunan takaa. Kurren juoksun ihmettelyä. Hautausmaan kynttilämeri pimenneessä illassa. Joulupukin odotusta ja pelkäämistä pöydän alla. Tonttuna olemista ja lahjojen jakamista. Sisarusten yhteiset peli-illat ja varsinkin jos vanhempikin väki intoitui mukaan. Kynttilöiden sytytys kolmihaarakynttelikköön ja vielä muistaa sammuttaa kynttilät ajoissa ennen kuin koko kynttelikkö palaa. Kultaiset muistot <3.  

13. joulukuuta 2015

Hiljainen maa

Ennen eilistä hääpostausta olikin vierähtänyt kolmen viikon tauko kirjoittamisesta. Kirjoitan muutenkin säännöllisen epäsäännöllisesti, fiiliksen ja tapahtumien mukaan, mutta että ihan näin pitkään. Syynsä on tälläkin. Työharjoittelu, siitä johtuva stressi, paineet ja murheet, jotka on vaikuttaneet vapaa-aikaankin. Koko tämän vuoden olen odottanut sairaalaharjoittelua, melkein varmaan koko kaksivuotisen koulussaoloajan. Ja sitten saan tämmöistä kohtelua. Tämäkö oli palkintoni, jota kohti olen opiskellut ja kerännyt kokemusta. Kohta valmis hoitaja, tuleva kollega, työkaveri ja työtiimin jäsen ja kohdellaan kuin pikkulasta. Olenhan tietysti nuori vielä ja kokemus on laskettavissa viikkoina, juuri ja juuri kuukausina, mutta silti. Olen aikuisopiskelija, en mikään juuri koulutielle lähtenyt seitsenvuotias. Lasken kymmeneen varmaan joka lauseen jälkeen, etten kirjoita ohi suuni liian yksityiskohtaisesti. 

Minulla oli työharjoittelun ajan kaksi ohjaajaa, joista toisen kanssa tulimme oikein hyvin juttuun. Muidenkin työkavereiden mielestä minusta tulee hyvä hoitaja, luottavat ja antavat minun tehdä. Sairaanhoitajakin lupasi koulua varten kirjoittaa palautetta, kuinka hyvin pärjäsin lääkejutuissa hänen kanssaan opetellessa. Mutta sitten oli näitä päiviä. Hymyilin aurinkoisesti osastolla, mutta pidättelin kyyneliä taukohuoneessa ja kotiin lähtiessä pukkarille kävellessä. Kotona sain turvassa romahtaa ja taas kohota jaloilleni seuraavaa päivää varten. Ja näitä päiviä oli usein. Marras- ja joulukuun pimeys on ollut tavallista raskaampaa. Yritin sopeutua, ehkä jopa vähän miellyttäen toimia toisen ohjaajan kanssa. Vaieten otin päivän aikana kaiken vastaan. Olin hiljaa, koska minun käskettiin olla hiljaa. En tehnyt itsestäni isompaa numeroa, en halunnut vaikuttaa hankalalta. Tsemppasin, että tämä työharjoittelu on vain seitsemän viikkoa koko elämästäni. Onneksi olin lopulta sen verran rohkea ja otin asian puheeksi ohjaajani kanssa sekä viestitin koululle meneillään olevasta tilanteesta. Ei se silti juurikaan tuonut muutosta. Kokemustani eivät helpottaneet useat surulliset uutiset viikkojen aikana ja huoli muiden jaksamisesta. Marraskuun alusta asti olen ollut kipeänä, kun stressin takia kroppa ei vaan jaksa. Olen pinnistellyt ja ollut kotona lepäämässä ja parantelemassa flunssaa, vatsatautia ja erilaisia tulehduksia. En ole ollut parhaimmassa iskussa koko aikana, mutta jäin kotiin vain pahimpien kipujen ja olojen aikaan. Poissaoloja kertyi silti reilu pari viikkoa. Viime viikonloppuna kuumeisena tein viimeisiä koulutöitä koneella. Kävin tärisevänä kääntymässä osastolla ja minut lähetettiin päivystykseen. Terkkarista sain ohjeeksi levätä, mutta siihen ei ollut aikaa. Tunteja toisen perään istuin koneella kirjoittamassa oman potilaani hoitosuunnitelmaa kasaan, perehdyin lääkehoitoon ja tein tutkintosuunnitelmaa. Suunnitelmaa, jonka toteutuksesta ei ollut edes varmuutta, mutta joka piti kasata ja lähettää eteenpäin ajoissa. Palautuspäivämäärät ovat olleet tiedossa työharjoittelun alusta lähtien, mutta silti heräsin todellisuuteen, että molemmat isot työt pitää tehdä nyt ja palauttaa kahden päivän sisään. Minä, joka suunnittelen ja teen kaiken hyvissä ajoin. Pahemman kerran olin seonnut päivissä ja viikoissa eikä ollut vaihtoehtoa. 

Sitten tuli työharjoittelun arvioinnin aamu. Tärisin koko aamun, päivän ja illan. Vielä senkin jälkeen, kun kuulin arviointini. Kroppa ja mieli saivat huokaista. Pääsen huomenna aloittamaan näyttöviikon. Suunnitelma ei ollut turhaa työtä, työharjoitteluni ei pitkity, näyttöni ei siirry ja valmistun loppukuusta. Vielä tämän vuoden puolella minusta tulee lähihoitaja.

12. joulukuuta 2015

The Wedding

Kaksi viikkoa sitten heräiltiin ystävien kesken aamupalalle ja jännitystä alkoi olla ilmassa. Olin edellisiltana matkannut Onnibussilla ystävän luokse. Virittäydyttiin tunnelmaan katselemalla Frendien ja How I Met Your Motherin hääjaksoja herkkupöytä notkuen, kuorittiin kädet silkkisiksi ja lakkailtiin kynsiä. Höpistiin tyttöjen juttuja ja yritettiin pitää tuleva morsian mahdollisimman rauhallisena. Sitten koitti häiden aamu. Noustiin aikaisin syömään aamupalaa ja pakkailtiin auto täyteen koristeita. Morsian pääsi hemmotteluun kampaajan tuoliin ja parin ystävän kanssa suunnattiin toisen ystävän kotiin laittautumaan. Oli siinä ystävän miehellä kestämistä, kun pistettiin hius- ja meikkauspisteet pystyyn. Oli kerrankin useampi tunti aikaa laittautua, ei kiire mihinkään. Kutkuttava jännitys oli itselläkin päällä koko ajan.

Nämä olivat ensimmäiset ystävän häät. Oli jännä olla juhlimassa mukana ystävänä, kun muista vieraista en tuntenut puoliakaan. Onneksi polttariporukkaan olin tutustunut kesällä. Edes muutamia tuttuja kasvoja. Ja silti tunsi itsensä tervetulleeksi ja ilmapiiri oli lämmin. Marraskuiset syyshäät pimenevässä illassa ja myrskyn pauhu ulko-ovien takana. Sisällä juhlapaikalla paljon iloa, naurua, laulua, kynttilöiden luomaa valoa ja tanssin paloa. Vettä kului paljon, kun loppuilta meni pelkästään tanssilattialla. Vielä näin viikkojenkin jälkeen muistuu mieleen juuri tuo tunnelma. Ja morsiamen veljen vetämä rap ei varmaan koskaan lakkaa soimasta korvissani. Ihan mieletön. Häissä oli ihanasti monia lauluesityksiä. Ja morsiamen laulu miehelleen. Kaunotar löysi hirviönsä. (Tämä ei ole mitenkään pahalla sulhasta kohtaan. Häiden teema oli Disneyn maailmasta Kaunotar ja Hirviö.)


Kamera oli mukana, mutta kuvasaldo ei ole suuri. Suurimman osan ajasta vain lumouduin ja nautin illasta. Morsiamen blogista Tyttö Sekä Hän voi käydä ihastelemassa lisää kuvia. Oli ihana kuulla palasia sieltä täältä vuoden aikana ja lopulta nähdä kokonaisuus omin silmin. Samalla voit käydä äänestämässä häntä Vuoden hääblogiksi.