25. maaliskuuta 2016

Pitkäperjantai

Ihanaa pääsiäistä! Nimensä vastaisesti tämä päivä ei ole tuntunut yhtään liian pitkältä, vaikka heräilin jo seitsemän jälkeen. Tämä hiljaisuus on ollut aivan mieletöntä, ei yhtään painostavaa. Teekkarit ovat toden totta tainneet lähteä pääsiäisen viettoon muualle, koska on ollut yllättävän rauhallista. T:kin lähti pääsiäiseksi kotikonnuille, joten olen ollut ihan itsekseni eilisestä asti. Vaikka kuinka tykkäänkin parisuhde-elämästä ja toisen kainaloon hautautumisesta, yksinolo ei ole ajoittain yhtään hassumpaa. Ei tarvitse varoa kolaavansa liikaa aamulla. Musiikkivalintani eivät häiritse tai voin olla ihan hiljaisuudessakin ilman tvn pauhua. Olen nyt kuunnellut Suomipoppia. Tänään oli kaikista parasta, kun sieltä tuli pelkkää musiikkia, jonka päälle kukaan ei ollut höpisemässä. Aamulypsyllä on ihan hyviäkin juttuja, mutta minua häiritsee suuresti, kun he puhuvat musiikin, mainosten ja jopa toistensa päälle. Onneksi on muitakin kanavia, mitä kuunnella. Vielä en ole uutta lemppariaamuradiokanavaa (huh, mikä sana) löytänyt. 

Kenellä muulla oli ongelmia pääsiäiskarkkien valinnassa? Olen nyt monena päivänä seilannut teemakarkkihyllyjä kaupoissa ees taas. Petyin syvästi, kun Pupuneidin raesekoituspussista oli poistettu juuri ne parhaimmat värit eli punainen ja pinkki. Kuulema punainen väri on terveydelle haitallista. Bongasin googlettelun jälkeen myös Fazerin Makeisten kuluttajapalvelun kommentin, että ihan tuotannollisistakin syistä raepussiin on jätetty eniten pääsiäisen värimaailmaan sopivat karkit. Pakko se on hyväksyä. Pyörittelin monet pussit eri kaupoissa ja sisältö oli pelkästään keltaisia, vihreitä ja violetteja karkkeja. Ja kauppaan jäivät, vaikka kuinka eriväriset karkit olisivat maistuneet ihan samoilta väristä huolimatta. 

Suklaamunien metsästys jatkui samalla pettymysten polulla. Valikoimassa ei ollut enää lapsuuden lempparisuklaamunia. Fazerin suklaamunat olivat poistuneet kokonaan valikoimasta, samoin jo legendaksi muuttunut Kyöpelinvuorimuna. Fazer oli siitä hyvä, että se oli samaa suklaata kuin levyissäkin. Kyöpelinvuori oli ihan parasta, kun sai kuvion mukaan taiteilla pikku palasen kerrallaan. Edes pienempiä suklaamunia ei ollut enää kuvioituna. Ainoastaan ne ihan minit täytemunat, joihin ei sorminäppäryys riitä. Töhnätäytemunat ovat uusimmasta päästä pääsiäiskarkkeja. Ne on niin makeita, että yksikin tekee tiukkaa eikä niissä ole sitä lapsuuden taikaa. Onneksi lopulta löytyi jotain, joka muistutti lapsuuden virpomiskierroksistakin. Nimittäin Pandan Virvon varvon -patukat. Viehätystä lisää se, että niitä saa vain kerran vuodessa. 

 Huomenna lähden itsekin pääsiäisen viettoon. Mitä suunnitelmia sinulla on pyhiksi?

24. maaliskuuta 2016

Syke-katsomo

Vihdoin eilen monen viikon odotus oli ohitse. Pari kaveria tuli meille jo hyvissä ajoin illalla. Kerettiin vaihtaa kuulumiset, koota herkkupöytä ja sen jälkeen keskittyä olennaiseen. Syke-sarjan kolmas kausi on vihdoin alkanut. Fanfaareja, riemun kiljahduksia ja kyyneliä. Tätä sarjaa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Päätettiin aika pian kuvausten jälkeen, että tämä ensimmäinen jakso olisi kiva katsoa porukalla. Enemmän silmäpareja bongaamaan taustalla tapahtuvaa toimintaa. Ja jo heti ensimmäisessä jaksossa vilahteli tuttuja. Täytyy ehkä katsoa tuo ensimmäinen jakso vielä uudestaan, koska juoni meni vähän ohi. Tai jos keskittyi juoneen, tausta meni ohi. Silmät eivät riittääneet kaikkeen mukaan. Muutama juonen käänne kuitenkin herätti ihmetystä. Esimerkiksi miksi sairaanhoitaja Ville oli jätetty pois sen suurempia selittelemättä. Syy kerrottiin, mutta missä oli se draama ja suuret tunteet. Mielestäni sivuutettiin aika nopeasti ja siirryttiin seuraaviin asioihin. Ja toivon, että sairaanhoitaja Johannalle ei ole kirjoitettu koko sarjan ajaksi kaikkitietävää ja paikoin ärsyttävää roolia. Ja oi ihana Jarkko, kun palasit ensihoitajaksi.  

Yle Areenassa kuumottelee jo neljä seuraavaa jaksoa, mutta ainakin tämän päivän pystyin vielä olemaan katsomatta. Koko pääsiäinen edessä, joten pahalta näyttää. Toisaalta olisiko se sittenkään niin paha. Sykettä voi katsoa moneen kertaan ja silti aina huomaa jotain uutta. Tämän totesin jo pari edellistä kautta katsottuani uudestaan. Luulin muistavani hyvinkin, mutta totuus oli toinen.

Keskityttiin niin jaksoon, että herkutkin jäi kippoon.
Tällaisia pieniä illanviettoja porukalla voisi olla useamminkin. Kokoonnutaan yhteen olohuoneeseen ihan arki-iltanakin muutamaksi tunniksi. Ei mitään sen suurempaa juhlan aihetta, mutta sitäkin enemmän yhdessäoloa ja vaihtelua arkeen. Ja eikö heti alettukin miettiä seuraavaa näkemisen aihetta.   

16. maaliskuuta 2016

Jos jatkaisi taas koulupolulla

Kevään yhteishaku yliopistoihin, AMK, ja ylempiin AMK-tutkintoihin on alkanut tänään ja haku kestää kuudes huhtikuuta asti. Laitoin tärkeitä päivämääriä hyvissä ajoin kalenteriini ylös. Alunperin kevään haun ei pitänyt hetkauttaa minua millään tavalla. Kuitenkin jo tammikuussa päätin, että haen sittenkin kouluun opiskelemaan lisää hoitoalaa. Tykkään tällä hetkellä tehdä keikkoja päiväkodissa ja kotihoidossa. Saan itse suunnitella viikkoni vuorojen ja vapaiden osalta. Tarjolla on vuoroja niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä. Jokainen viikko on erilainen ja voin helposti suunnitella muut menoni ja vapaani. Välillä keikkoja on tiedossa pidemmälle ajalle ja toisinaan tiedän varmaksi vain pari seuraavaa vuoroa. Ystävästäni tämä olisi hyvin stressaavaa, kun ei ole esimerkiksi kolmen viikon työvuoroja tiedossa. Itse koen tämän vapauttavana, koska ei tarvitse stressata tulevista vuoroista liian pitkälle. Ja töitä on riittänyt oikein hyvin tähän asti.

Mutta miksi sitten haen taas kouluun? Lähihoitajana joudun himmaamaan itseäni, koska en voi tehdä sitä, mitä kaikista eniten haluan. Haaveeni on olla terveydenhoitajana neuvolassa. Paikkoja on kuitenkin vähän tarjolla, joten toisena vaihtoehtona näen itseni sairaanhoitajana sairaalassa, vastasyntyneiden osastolla. Tällä hetkellä moni muukin osasto kiehtoo sairaalassa, mutta näitä paikkoja on vain muutamia lähihoitajille. Pitäisi olla sairaanhoitaja. Haen kouluun ja keikkatyöt pystyn ihan loistavasti yhdistämään pääsykokeisiin lukuun. Haen siis ensisijaisesti terveydenhoitajaksi, koska näin saisin sekä terveydenhoitajan että sairaanhoitajan pätevyyden valmistuttuani. Eikä pudotus ole liian kova, vaikka pääsisinkin pelkkään sairaanhoitajakouluun AMK-puolelle. Se olisi kuitenkin yksi askel lähemmäs haavettani. Suunnittelen tunnetusti paljon ja laskin, että hyvin todennäköisesti kerkeisin valmistua vielä kerran ennen kuin täytän maagiset 30 vuotta. Naisilla kello käy, itselläni ainakin tikittää, joten kaikennäköistä täytyy ajatella ja edes vähän suunnitella ennalta. Nyt vielä haluan opiskella, joten miksi en hyödyntäisi tätä intoa. 

Tietenkin tänä keväänä kaikki hakukriteerit ja valintakokeet uudistuvat. Huhtikuun alussa julkaistaan esivalintakokeen lukumateriaali, jota on kuukausi aikaa takoa kaaliin. Toukokuun alussa netissä tehdään esivalintakoe, jossa vastataan materiaaliin liittyviin kysymyksiin. Lisäksi on suomen, englannin ja matikan osuudet. Lääkelaskuja täytyykin taas kerran muistutella mieleen, vaikka niitä käyttää kotihoidossakin lähes joka vuorossa. Esivalintakokeen perusteella pääsee valintakokeeseen toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Ajankohta julkaistaan vasta myöhemmin. Ja nyt en siis tiedä, onko tähän varsinaiseen valintakokeeseen erikseen joku lukumateriaali vai onko kokeet lähinnä haastatteluja yksin ja ryhmässä ja jotain psykologisia testejä. Olen selannut koulujen sivuja, mutta tätäkin tietoa saa vielä odottaa. Jos joku on jo bongannut lisää ohjeita, saa valoittaa minuakin.

Kevät tuo jänniä päiviä tullessaan. Odotan jo innolla enkä osaa vielä edes stressata.

13. maaliskuuta 2016

Satsun keittiössä - Maistuisko smoothie

Blenderi hurisee keittiössä hyvin usein. Smoothie on helppo pullottaa valmiiksi jääkaappiin odottamaan aamua. Yleensä hörpin smoothieta työpäivän aikana nopeana välipalana, kun nälkä yllättää ja lounaaseen on vielä aikaa. Välillä on niin kiireistä, että syön kunnon ruokaa vasta töiden jälkeen kotona. Silloin smoothie ja banaani pitävät minut järjissäni. Koskaan ei saisi olla liian kiire, ettei ehdi istua alas syömään kunnon lounasta, mutta välillä käy näinkin. Smoothieta juon myös kotona, varsinkin viikonloppuisin. Tässä pari ohjetta. Ensimmäinen on enempi aamuihin sopiva proteiinipommi ja toinen menee jälkkäristä. Tuon mustikkasmoothien bongasin Jannin blogista, mutta varioin aineksia sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Kolmannen pyöräytin eilenaamuna ja uudesta makuyhdistelmästä tuli oikein hyvää.

Mansikka-vadelma smoothie
250ml vadelmamehukeittoa
250g maitorahkaa
2rkl chian siemeniä
4 viljan hiutaleita
pakastemansikoita

Kaikki blendataan sekaisin. 
Smoothien kannattaa antaa tekeytyä hetken aikaa, 
jotta chian siemenistä tulee geeliä. 
Itse pidän aina yön yli jääkaapissa, jotta "sammakonkutu" on varmasti valmista.
Tätä nimitystä ei kannata käyttää, jos olet tarjoamassa smoothieta jollekin.
Mansikka ja vadema ovat luotettavia valintoja ihmisten ilmoilla liikkuessa. 
Ei tarvitse pelätä, että siemeniä jää hampaidenkoloon. 


Mustikka-kookos smoothie
1 banaani
2dl pakastemustikoita
3rkl turkkilaista jogurttia
1prk mangopilttiä
mustikkamehukeittoa
4 viljan hiutaleita
kookoshiutaleita

Blendataan sekaisin.
Smoothie on heti valmista juotavaksi.
Koostumus on juoksevampaa kuin maitorahkaa käyttäessä.
Yleensä vältän banaanin käyttöä smoothieissa, koska se peittää muut maut alleen.
Tähän se sopii, tuo sopivaa makeutta.
Miksi en ole aiemmin tajunnut käyttää kookoshiutaleita,
vaikka tykkään ihan tosi pajon kookoksesta.
Mustikkasuuvaara, katso peiliin syötyä.


Mango-mansikkasmoothie
200ml luonnonjogurttia
1prk mangopilttiä
1rkl chian siemeniä
pakastemangokuutioita
pakastemansikoita

Blendataan sekaisin.
Tämän pullotin valmiiksi jääkaappiin.
Chian siemenet kerkesivät tekeytyä geeliksi kolmessa tunnissa.
Pakastemango jäi vähän laimeaksi makuuni.
Ensi kerralla voisi laittaa toisenkin purkin mango-pilttiä,
jotta saisi enemmän mangon makua.
Smoothie oli näinkin sopivan raikasta ja hyvää.

 Ja eikun herkuttelemaan!

12. maaliskuuta 2016

Maaliskuinen tyttöjenilta

Eilen pidettiin parin kaverin kanssa tyttöjeniltaa. Tutustuttiin tyttöjen kanssa Sykkeen kuvauksissa ja muutaman muunkin kanssa on pidetty yhteyttä siitä lähtien. Alkuillasta käytiin syömässä italialaisessa Il Gabbianossa. Menu oli todella laaja; pizzoja, pastoja, pihvejä, talon erikoisannoksia. Jokainen löytää varmasti mieluista tilattavaa. Tämä ravintola on mennyt minulta ihan ohi, vaikka Sellon kauppakeskuksessa olen vuosien aikana pyörinyt useampaankin kertaan. Tilasin pizzan, jossa oli parmankinkkua, herkkusieniä, ananasta ja mozzarellaa. Ensin vähän kauhistuin, kun pizza tuotiin pöytään. Haju oli hyvin outo, mutta oletan sen tulleen herkkusienistä. En tajunnut tilata pizzaa ilman sieniä, mutta aika hyvin sain suurimman osan riivittyä pois. Eihän sienet juurikaan edes maistu miltään. Ruoka oli silti niin hyvää, että voisin mennä uudestaankin. Menuun jäi vielä monta vaihtoehtoa, joita voisin kokeilla. Palvelu oli muuten mutkatonta, mutta yksi tarjoilija puhui suomen, englannin ja italian sekoitusta eikä siinä oikein tiennyt, millä kielellä hän odottaa vastausta. Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen ja hieman hämmentävä, mutta kuitenkin ihan hauska päätös ruokailulle.


Tyttöjä odotellessa kerkesin vähän pyöriä kaupoilla. Onneksi vain hetken aikaa, koska hälinä ja kauppojen musiikit saivat heti pääni jyskyttämään. Minullahan on siis ollut lievä aivotärähdys jo muutaman viikon. Nyt lääkäri viimein totesi, että se taisi olla sittenkin ihan kunnon aivotärähdys, kun näin kauan kestää palautua. Olen kärsinyt jomottavasta päänsärystä koko tämän ajan ja silmät ovat tosi herkillä. Pahimmillaan tätä kestää aamusta iltaan eikä mikään tunnu helpottavan. Ei ennen tämän viikon lääkärikäyntiä ja vihdoin sain sellaiset lääkkeet ja kipugeelit, että pystyn tätäkin postausta kirjoittamaan. Mutta kannatti käydä edes se hetki kaupoilla pyörimässä. Löysin aivan mielettömän kevättakin, mutta en vielä raaskinut sitä kotiuttaa. Punnitsen kahden värin välillä. Silmäni iskin aluksi kirkkaaseen oranssiin, mutta toisaalta sinisenä takki on monikäyttöisempi ja kotoa löytyy jo ihan hyvä värikkäiden huivien arsenaali. Nyt tuo takki polttelee ajatuksissa jatkuvasti.

Tyttöjenilta jatkui meillä Emma-gaalakatsomona. Oltiin sen verta vielä ruoasta täynnä, että kaupassa tuli valinnanvaikeus, mitä kaikkea voisi tehdä tunninkin päästä mieli. Ja niinhän siinä kävi, ettei ihan kaikkea jaksettu sittenkään syödä. Emma-gaala oli yllätyksiä täynnä, koska koko ilta oltiin ihan silmät pyöreinä Paperi T:n takia. Kuka ihme se on? Youtubestakin kuunneltiin parit biisit, mutta eipä oikein tunnistettu. Ehkä juuri sen verran, että viimeistään kertsin kohdalla on yleensä vaihtanut radiokanavaa. Hämäävää, koska hän kuitenkin pokkasi kaksikin Emmaa. Antti Tuisku oli niin hellyyttävä lavalla. Huomasi, että hän oli hyvin yllättynyt ja otettu Emmoistaan. Kyyneleet eivät olleet kaukana, koska puheiden aikana ääni särkyi useamman kerran. Gaaloja on kiva seurata jo ihan paikallaolijoiden juhlalookkien takia. Miten kukakin on laittanut hiuksensa, meikin ja minkä puvun valinnut. Ketkä onnistuvat ja ketkä floppaavat. Suurimpia yllätyksiä minulle oli Sami Kurosen hiustyyli, joka näkyy kuvassakin. Hiukset kiinni, sliipattu päätä myöten. Siisti ja gaalaan hyvinkin sopiva, mutta silti jokin siinä häiritsi. Mutta se ääni, häntä voisi kuunnella pidempäänkin. Ei siis yhtään huonompi juttu, että hän tekee töitä radiossakin.  

 
Puhuttiin tyttöjen kanssa näkevämme uudestaankin ja ideoita illanviettoihin tulikin useampia. Osa herkuista olisi ainakin jo valmiina. Alle parin viikon päästä Sykkeen kolmas kausi alkaa, joten sitä ainakin olisi mahtavaa seurata porukalla. Jos saataisiin muitakin tyttöjä mukaan.

11. maaliskuuta 2016

Satsun keittiössä - Mango-banaanituorepuuro

Viimein uskalsin omassa keittiössä kokeilla tuorepuuron valmistusta. Olen lukenut ja kerännyt erilaisia ohjeita jo jonkun aikaa. T kysyi, miten tämä eroaa smoothiesta. Ja sitähän piti oikein pohtia, koska samoja aineksia laitan smoothienkin. Mikä ero on siis tuorepuurolla, smoothie bowlilla ja smoothiella? Oma selitykseni on seuraava. Smoothien voi juoda heti blenderillä pyöräyttämisen jälkeen. Tuorepuuro tekeytyy jääkaapissa yön yli, on lusikoitavaa ja koostumus jonkun verran puuroa muistuttavaa. Smoothie bowl eroaa tuorepuurosta siten, ettei se sisällä kaurahiutaleita tms., mutta on kuitenkin lusikoitavaa. Vai olenko ymmärtänyt jotain ihan täysin väärin? Smoothie bowlia en olekaan vielä aiemmin kokeillut, joten senkin takia olen vähän kysymysmerkkinä tämän asian kanssa. Mutta nyt kuitenkin tuorepuuroohjeeseen. Eilenillalla aloin tuumasta toimeen.


 Mango-banaanituorepuuro
 1½ dl 4 viljan hiutaleita
1rkl chian siemeniä
1 prk mangopilttiä
1½ dl luonnonjogurttia
1 banaani

Kaikki blendataan sekaisin.
Sen jälkeen kannelliseen kippoon ja jääkaappiin tekeytymään yön yli.
Annos oli hyvin reilu, riittää aamupalaksi ja vielä illalle.
Ensi kerralla laitan vain 1dl hiutaleita ja jogurttia ym. nestettä.
Banaani toi mielestäni tarpeeksi makeutta.
Kuitenkin esim. hunajalla voi makeuttaa lisää.
 Aamulla puuron päälle pakastemustikoita ja omenalohkoja. 

 Ja eikun herkuttelemaan!   

6. maaliskuuta 2016

Satumaisia faktoja

* En syö sipsien kanssa dippiä juuri koskaan. Harvoin dippailen, koska siinä dippi kohtaa sipsin ja maut sekoittuu. Sipsit sipseinä ja dipit jääköön muille. 

* Olen muutenkin hieman neuroottinen ruokani suhteen, mutta mielestäni vielä ihan hyvissä rajoissa. Esimerkiksi aamu- ja iltapaloilla syön leipäni ja leivän täytteet yleensä erikseen. Kasaan kurkut, tomaatit ja paprikat lautasen reunalle. Leivälle laitan leikkeleet ja juustot päälle, mutta alkaessani syömään siirrän nekin syrjään. Lautanen tyhjenee, mutta rouskutan kaiken erikseen. Ei siis ihme, etteivät subit oikein uppoa minulle.

* Iltaisin katson aina valmiiksi seuraavan aamun työvaatteet, teen eväät ja varmistan, että repussa on kaikki tarvittava. En voi nukahtaa ennen kuin varmistan vielä mielessäni listan: vaatteet check, eväät check..

* Olen hyvä unohtelemaan asioita. Jos en kirjoita tärkeää, muistettavaa asiaa mihinkään ylös, unohtaminen on taattu. Teen paljon erilaisia listoja: to do -listoja, kauppalistoja, pakkauslistoja..

* Olen töissä melkein aina piilareilla. Lapsien ja vanhusten kanssa työskennellessä pelkään hajottavani lasini. Sitten kun kerrankin menen silmälasit nenällä töihin, kukaan ei meinaa tunnistaa ja tuijottaa epäilevänä, että nyt on jotain outoa.


* En ole koskaan juonut absinttia. Sivusta seuranneena en kyllä enää kokeilisikaan. Silti Espanjan lomalta tuotiin tuliaisiksi pienet absinttipullot, koska ne oli niin söpön kokoiset ja väriset.

* En ymmärrä jokaviikkoisten saunakaljojen tai -siidereiden ideaa. En ole absolutisti, mutta juhliminen ja sitä myötä juominen on vähentynyt ihan huomaamatta. 

* Tykkään luistella ihan tosi paljon, mutta tänäkin talvena kävin vain kerran jäillä. Enkä ole koskaan kokeillut hokkareita.

* Olen hurahtanut muumimukeihin. Silmäilen Facebookin kirppareita harvase päivä, jos löytyisi käyttämättömiä mukeja. Tällä hetkellä metsästän keltaista Niiskuneitiä, jota ei enää kaupoista saa, ei ole saanut pitkään aikaan. Muuten tykkäänkin enemmän sellaisista mukeista, joissa on monta hahmoa. Niiskuneiti oli oma mukini vielä kotona asuessa. Jokainen sai kuulla kunniansa, jos oli kerennyt sen ottaa käyttöön ennen minua. Ja tuo muki sopisi kivasti kaveriksi T:n vanhemmalle Muumipeikko-mukille. Saa siis vinkata, jos jostain tulee vastaan.

* Iltalenkit eivät ole minun juttuni. Liikun yksin pimeällä vain äärimmäisessä pakossa. Iltavuorojen jälkeen ei oikein ole vaihtoehtoa, jos kotiin mielii. Seurassa voisin kävellä vaikka koko ajan. Kaverin kanssa matka taittuu huomaamatta. Tämä tuli todistettua taas kerran pari viikkoa sitten. 

Sunny Sunday

Ikkunan takana maisema on luotaan työntävän synkkä ja harmaa. Taitaa ihan vettä sataa, kun vesipisarat naputtavat räystäitä. Käänsin sille selkäni ja fiilistelin viime viikonlopun lumisia maisemia ja auringonpaistetta. T:n kanssa käytiin kotikulmilla ja siellähän oli vielä ihan oikea talvi.