23. kesäkuuta 2016

Juhlien täyteinen kesä

Kesällä on monta aihetta juhlaan. Kuun alussa oltiin juhlistamassa T:n veljen valmistumista. Yksi vaihe elämästä on takana, mutta kuitenkin koko tulevaisuus on vielä edessä. Tottakai piti kysellä T:n veljen suunnitelmia, mites tästä eteenpäin. Olin juhlissa kuvaamassa ja auttamassa keittiössä. Pidettiin T:n kanssa pienimuotoista herkkulakkoa, koska tiedettiin kahvipöydän notkuvan jos jonkinlaista herkkua. Oli ihan hyvä päätös, ettei kotiin osteta. Viikonlopuille on kaikennäköistä ohjelmaa ja aihetta juhlaan, joihin tulee hommattua ja myös syötyä. Kuka voisi kieltäytyä kesän ensimmäisestä mansikkakakkupalasta? Eikä se varmasti ollut viimeinen.


Tähän kuukauteen mahtui myös yhdet odotetuimmista juhlista, siskon babyshowerit. Suunniteltiin niitä siskojen kesken jo hyvissä ajoin ja kyseltiin myös siskon kutsumilta ystäviltä ideoita päivän ohjelmaan. Päätettiin tehdä koristeitakin itse ja ostettiin materiaalit. Kuitenkin ennen juhlia toisen siskon kanssa aikataulut menivät aina ristiin ja koristeita työstettiin kahtena päivänä ennen h-hetkteä. Vähän esimakua tulevien hääkoristeiden tekoon. Ei varmana jätetä viimeiseen iltaan. Ohjelma ja lahjat tulivat pikku mamalle yllätyksenä, joten niidenkin viimeistely hoidettiin aikaisin aamulla tai myöhään yöllä siskon nukkuessa. Tehdessä ideat vaan kasvoivat. Nyt pystyn varmaan unissanikin leikkaamaan pahvista pienen bodyn. Askartelen tosi vähän, joten oli kiva näperrellä omin kätösin. Ja lopputulos näyttikin juuri siltä, itsetehdyiltä, rakkaudella siskoilta nuorimmalle. 


Juhlapäivä meni hyvin, suurin osa kutsutuista pääsi osallistumaan ja ohjelmaa oli pitkin päivää. Sisko kerkesi hyvin vaihtaa kuulumisia ystäviensä kanssa ja vanhemman siskon kanssa tutustuttiin pikku mamalle tärkeisiin ihmisiin. Päivän ohjelma oli tosiaan salaisuus, vaikka sisko yritti moneen otteeseen kysellä. Heti juhlien alussa syötiin ja tutustuttiin saman pöydän ääressä. Sisko kertoi, mistä tunsi kaikki vieraat ja jotain yhteisiä muistoja. Päivän aikana arvuuteltiin tulevan vauvan nimeä, syntymäpäivää, pituutta ja painoa eli näitä ihan perusjuttuja. Nyt jäi jännättäväksi, minä päivänä vauva tulee meitä ilostuttamaan. Toivotaan kuitenkin, että malttaa vielä koko kesän oleilla yksiössään. 

Teimme porukalla vauvalle ja koko perheelle paljon muistoja babyshowereista. Jokainen vieras nosti lapun, jossa luki jokin asia tai esine. Tämä piti piirtää ja kuvat koottiin väristyskirjaksi vauvalle. Tulevat vanhemmat innostuivat itsekin piirtämään vauvalle kuvia. Kunhan vauva kasvaa ja kynät pysyvät käsissä, possut, ankat, nallet, traktorit, autot ym. odottavat väriä pintaan. Jokainen vieras kirjoitti vielä jonkun yhteisen muiston, elämänohjeen, runon tai tervehdyksen. Nämä leikattiin ja liimattiin pahveille ja niistä muodostui onnittelukorttiin sivuja. Muina välilehtinä oli pikku mamasta tulostettuja vauvakuvia. Aivan lopuksi hän vielä heitti olan yli rullalle käärityn puhtaan vaipan, jossa luki sun vuki. Samaan tyyliin, kun häissä morsian heittää hääkimppunsa. Näin saimme tietää, keltä voimme odotella seuraavia vauvauutisia. 


Päivä oli oikein onnistunut, kun jälkikäteen kyselimme siskon mietteitä. Ilma ei ollut liian hiostava ja pikku mamakin jaksoi pitkälle iltaan. Oli oikein hyvä päätös pitää babyshowerit ajoissa, kun tulevan äidin pahoinvoinnit olivat helpottanert, mutta vielä loppuraskauden tukaluus ei ollut niskan päällä.
  
Siskona on hurja tunne seurata vierestä, kun toinen kasvaa kohti äiteyttä. Varsinkin nyt, kun vauvamaha kasvaa ja mahansisäiset liikkeet alkavat näkyä päällepäin. Kaupoissa voi taas hypistellä ihan miniminivaatteita ja nettikirppiksiä seurataan silmä kovana. Olen niin onnellinen ja iloinen tulevien vanhempien puolesta. 
Kaikkea hyvää loppuodotukseen sisko-kulta.

21. kesäkuuta 2016

Vuosipäivä

Meille tulee tänään avomiehen kanssa seitsemän vuotta yhdessäoloa täyteen. Jännä sanoa avomies, poikaystävä paremminkin, mutta sehän se on. Olemme kasvaneet yhdessä, kokeneet ensimmäisen kotoa muuton, yhteisen arjen rakentamisen, opiskelujen ja työn yhdistämisen. Olemme paljon puhuneet tulevaisuudesta, haaveista ja toiveista ja onneksi ne menevät ainakin vielä ihan yksiin. Haluamme viettää aikaa yhdessä, matkustella ja nähdä maailmaa ja silti palata yhteiseen kotiin ja toisen kainaloon. Perheen perustamisestakin on ollut puhetta, mutta sen aika on vielä tulossa, muutamien vuosien päästä. Koskaanhan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo, mutta tällä hetkellä olemme onnellisia ja pääosin menee ihan hyvin. Tottakai sitä välillä miettii onko jäänyt jostain paitsi, kun niin nuoresta lähtien olemme pitäneet yhtä. Mutta aina ollaan tultu samaan johtopäätökseen. Vaihtamalla ei parane. Uudessa suhteessa olisi huuman jälkeen omat ongelmansa. Miksi aloittaa alusta, kun nytkin on näin hyvä ja haluaa olla toisen kanssa.

Päivittäiset hellyydenosoitukset ovat tärkeitä ja onneksi toinenkin kokee asian samanlailla. Ihan vaan hipaisu ohimennen, halaus yllättäen tai muuten vain toisen viereen hakeutuminen. Meillä ei ole tiskikonetta, joten jo tiskien tiskaaminen on ihana yllätys, vaikka ei olisikaan oma vuoro. Pienet, arkiset huomiot ovat mielestäni niitä kaikista parhaimpia. Viime vuonna T vastasi Boyfriend Tag -kysymyksiin ja niistäkin käy ilmi, kuinka hyvin hän minut tuntee. Voit käydä lukemassa täältä.  

Tänään näimme aikaisin aamulla ja seuraavan kerran vasta myöhään illalla. Arkea, kun ollaan eri aikoihin töissä. Juhlimme vuosipäivää etukäteen viime viikonloppuna. Liput oli varattuna Suuri puhallus 2 -leffaan, mutta vilkaisu ikkunasta ulos sai toisiin ajatuksiin. Ja oikeastaan sekin, että olin jo kahlannut pisaroiden välissä koko aamun. Ajatus hyvästä ruoasta ja leffasta toteutui ihan kotioloissa. T hääräsi keittiössä ruoan alusta loppuun, koska olin nukahtanut sohvalle eikä hän herättänyt ennen kuin valmiiseen pöytään pyytäessä. Ensimmäistä kertaa syötiin ribsejä kotona ja hyviähän niistä tuli. Illalla katsottiin Misconduct kotisohvan nurkkaan käpertyneinä. Elokuvassa kunnianhimoinen lakimies Ben päätyy lääkefirman toimitusjohtajan ja lakifirmansa vanhemman osakkaan valtataistelun jalkoihin. Koti-ilta tuli juuri oikeaan aikaan. Molemmat ollaan juostu arkena ja viikonloput reissattu milloin missäkin. Oli tosi kiva olla vaihteeksi ihan kahdestaan.

20. kesäkuuta 2016

Olen palannut

Asiat ei mene lähellekään niin kuin ne suunnittelee. Sen olen huomannut tässä viime viikkojen aikana. Kesän alku oli yhtä murhetta ja huolta toisensa perään. En ole blogannut pitkään aikaan, koska siinä on ollut omat haasteensa. Koneeni hajosi lopullisesti toukokuussa. Kerkesin onneksi tyhjätä sen kuvista ja tiedostoista. Ajattelin pärjääväni puhelimen ja tabin voimin, mutta ehei. Pudotin puhelimeni viimeisen kerran kesäkuun alussa ja sisuksiin jäi aivan kaikki. Oli jännää ja haastavaa olla vuorokausi pelkästään tabin varassa, kun en pystynyt soittamaan kenellekään ja yhteydenpito oli muutenkin facen varassa. Hirveää, miten riippuvainen on yhdestä luurista. Onneksi minulla on vielä vanha puhelin, joka toimii hitaasti, mutta varmasti. Etsinnässä onkin uusi luuri. Nyt lainaan T:n konetta ennen kuin pöytäkone viritellään paikalleen. Ikuisuusprojektini uuden läppärin metsästys jatkuu vaan. Toisaalta on ollut jo pitkään suuri polte päästä tänne kirjoittamaan, mutta sitten aina edelle on mennyt jotain vielä tärkeämpää ja tähdellisempää tekemistä. Niin paljon kuin bloggaamisesta pidänkin, on tämä edelleen ajanvietettä ja harrastus. Inhottavaa toki teille lukijoille, kun en ole vieläkään pystynyt pitämään mitään tiettyä postaustahtia yllä. Mutta kiva kuitenkin, kun olette pysyneet mukana ja käytte lukemassa ja myös välillä kommentoimassa tekstejäni. 

Eniten aikaa ja ajatuksia vei muutto T:n kanssa. Toukokuun alussa vielä ajattelin naiivisti, että miksi ihmiset puhuvat muuton olevan yksi stressaavimmista asioista elämän aikana, kun alkujärkytyksen jälkeen kaikkihan oli ihan hyvällä mallilla. Mutta se olikin vain tyyntä myrskyn edellä. Kaikki mikä voi mennä ennen muuttopäivää pieleen, myös meni pieleen. Muuttopäivän sopimisen kanssa oli aluksi hankaluuksia. Muuttoauton varaus ei ollutkaan mennyt perille ja äkkiä piti vuokrata toinen auto. Viime metreille näytti siltä, etten kerkeä muuttopäivänä paikalle ollenkaan, vaan päivä menee pääsykokeissa. Onneksi ei lopulta osunutkaan samalle päivälle. Avaimet ovat uutta tekniikkaa ja yhden ilomoituksen mukaan ne olisivat alkaneet toimia vasta muuton jälkeisenä päivänä. Nyt näyttää siltä, että iltaisin avaimilla ei meinaa päästä alaovesta sisälle. Katsotaan kuinka tänään iltavuoron jälkeen käy. Ovikoodia talossa ei ole, joten rappusia on rampattava avaamaan alaovi. Päivän askelmäärätavoite tulee siis täyteen kuin itsestään. Kaiken huipuksi yhtenä iltana töissä tipuin rappusissa ja täräytin selkäni vielä, kun kaikki siivoaminen ja roudaaminen oli edessä. Mutta se ei olisi kummoinenkaan satu, jos siinä ei olisi onnellista loppua ja kaikesta selvittiin. 

Koko kesäkuu ollaankin tyhjätty tavaroita paikoilleen, järjestelty kämppää ja suunniteltu lisähankintoja. Aina, kun vaan töiltä ja muilta menoilta ollaan ehditty. Silti vieläkin osa tavaroista odottaa laatikoissa paikkaansa. Säilytystilaa on puolet vähemmän kuin vanhassa kämpässä. Paljon olemme jo karsineet ja laittaneet eteenpäin, mutta siltikin tavaraa riittää. Totuttelen vieläkin tähän uuteen kotiin. Päivä päivältä tämä alkaa näyttää enemmän meidän kodilta. 

Näistä nupuista avautuu jotain niin kaunista. Kukkia, joihin liittyy paljon ihania muistoja lapsuudesta. Ja nyt nämä kukat ovat ensimmäinen kimppu, jonka uuteen kotiin toin.