31. heinäkuuta 2016

Suomenlinnassa

Viime sunnuntaina tehtiin eväät kotona, pakattiin reput täyteen ja suunnattiin Suomenlinnaan. Olen jo monta vuotta täälläpäin asunut ja silti tällä saarella oli jäänyt käymättä. Olen nähnyt sen ainostastaan isompien paattien ikkunoista laivan lipuessa ohi Tukholmaan tai Tallinnaan. Mutta tuolloin noustiin lauttaan ja viiletettiin hetkessä Suomenlinnan rantaan. Päästiin kätevästi HSL:n matkakortilla, johon oltiin ladattu kolmen vuorokauden liput. Noista lipuista otettiinkin kaikki irti ystävän etelänlomalla ja liikuttiin kaikilla julkisilla; bussilla, junalla, ratikalla, metrolla ja vielä lautallakin. Suomenlinnaan pääsee myös kalliimmalla lautalla, joka kiertelee eri saaria. Me kuitenkin halusimme suoraan pelipaikoille.

Tv:stäkin tuttu Suomenlinnan kirkko.
Suuret TSH-vibat tästä näkymästä.
Päädyttiin keskelle Hobittikylää.

Käveltiin aikalailla Suomenlinnan saaren päästä päähän. Saavuttiin lautalla Ison mustasaaren laituriin. Haettiin infosta kartta mukaan, mutta käveltiin paljon sinne, minne nenä näytti. Teillä oli hyvät opasteet, mutta oli kiva kartasta tarkistaa, missä on tullut pyörittyä. Pysähdyimme Susisaaren Piperin puistoon syömään eväitä, nautittiin auringonpaisteesta ja hienoista maisemista. Sain varmaan jonkin auringonpistoksenkin siinä hanhenpaskan seassa muovipussin päällä istuessa. Tiputin leipäni välistä kurkun ruohikkoon ja alle kolmessa sekunnissa olin jo laittanut sen puoliksi takaisin suuhuni. Ystävä seurasi kauhuissaan vierestä eikä kerennyt sanoa mitään. Pysähdyin ja tajusin, mitä tuli tehtyä. Hankin vastustuskykyä taas kerran. Juomamme houkutteli ampiaisenkin paikalle, joka ei meinannut jättää rauhaan sitten millään. Viimein heitin patonginloppunikin maahan siinä huitoessani. Sen perään en sentään enää syöksynyt, vaan ruokailu oli päättynyt. 

Päivän aikana käveltiin niin mukulakivikatuja kuin siltojakin pitkin. Pariin otteeseen tuli niin vahvat Taru sormusten herrasta -vibat Suomenlinnan maisemista, ettei tosikaan. Sääennuste lupasi puolipilvistä säätä, joten varauduttiin viileään merituuleen sateenvarjojen kera. Paikanpäällä aurinko porotti koko päivän ja viileämpi merituuli oli vain hyväksi. Samaan aikaan se oli kuitenkin petollinen yhdistelmä. Kumpikaan meistä ei ollut laittanut aurinkorasvaa eikä tajuttu ottaa putelia edes mukaan. Kotiin palattua peilikuva olikin sen mukainen. Kasvot, rintakehä ja käsivarret helottivat kirkuvanpunaisina. Jätettiin suosiolla illan lenkkisauna väliin. Suihkussakin oli jo ihan tarpeeksi. Läträttiin After sunilla, mutta silti oikea olkapääni kihelmöi ja kuumotti kolme päivää. Oikealla kyljelläkään ei tullut juuri nukuttua noiden päivien aikana. Onneksi iho ei kuoriutunut ja nyt punoitus on muuttunut kivaksi rusketukseksi. Mutta mitä tästä opimme? Suomen kesäkin voi yllättää. 

28. heinäkuuta 2016

Tikkurila festarit 2016

Sain lapsuudenystävän pohjosempaa kylään muutamaksi päiväksi. Viime näkemästä olikin vierähtänyt jo kaksi vuotta. Mitä silloin tapahtui, voit käydä vilkaisemassa täältä. Hän saapui viime perjantaina aamulennolla ja menin siskon kanssa kentälle vastaan. En ole koskaan aiemmin kentälle ajanut, joten oli hyvä olla toinen silmäpari mukana. Ja silti vähän pyörittiin kenttäalueella. Vasta viime metreillä oli opasteet saapuvien portille. Nykyään lentokentälle pääsee junallakin, mutta julkisilla matkaan olisi mennyt ihan liian kauan. Aluksi tuntui, että meillähän on hyvin aikaa, mutta höpötellessä kello tuntui juoksevan ja pian pitikin jo juosta bussille. Meillä oli liput Tikkurila festareille ja Antti Tuisku aloitti jo puoli neljältä. Sisko tiesi kertoa, että aiempina vuosina festareille on päässyt kävelemään sisään, mutta juuri tänä vuonna jonotimmekin puolen tunnin verran ja ensimmäiset Tuiskun biisit kuuntelimme aidan takaa.  Se ei kuitenkaan haitannut fiilistä. Olihan tätä jo odotettu monen monta viikkoa. Tuiskua livenä. Tätä en olisi osannut aavistaa sanovani vielä muutamia vuosia sitten. Muistan, kun pikkusiskoni oli kova fani lapsena ja häneltä löytyy varmaan edelleen niitä ensimmäisiä levyjä. Nyt jotenkin Tuisku on räjäyttänyt pankin ja on parempi kuin koskaan. Muisteltiin Tuiskusta tehtyä dokumenttia siinä jonossa hengaillessa. Dokumentissa hän kertoi, kuinka alkuaikojen keikoille ei oikein tullut ketään ja nekin vähän ihmiset heittelivät pulloja lavalle. Karua. Onneksi nyt festarikansa ilakoi, hyppi, pomppi ja lauloi mukana. Keikka oli ehkä hieman roisi noin niinkuin ikärajattomaksi. Banaaniakaan ei voi enää syödä normaalisti muistamatta keikkaa. Festareilla oli myös siskoni ystävänsä kanssa ja paljon paljon muuta porukkaa. Siksi tuntuikin, että kadotimme toisemme vähän väliä. Nälän kasvaessa ruokapuoli yllätti laajuudellaan. Ei ollut mitään perus makkaraperunameininkiä, vaan vaihtoehtoja oli burgereista sushiin ja Fafa'sin tarjontaan. Alepan festarikontista sai pienempää naposteltavaa. Kokeiltiin ystävän kanssa fish & chips -annos ja se maistui mielestäni jopa paremmalta kuin aikanaan Dublinissa maistamani. Istuttiin syömässä Michael Monroen keikan läheisyydessä. Ei yhtään hassumpaa taustamusiikkia, vaikka biisejä en tuntenutkaan kuin ihan keikan loppupäästä.


Olimme festareilla ainoastaan perjantaina, koska lauantain artistikattaus ei oikein napannut ja meillä oli muita suunnitelmia. Perjantailtakin odotin oikeastaan vain juuri Tuiskun, Sannin, JVG:n ja Elastisen keikkoja. Näistä ketään en ollut vielä koskaan livenä nähnyt. Sannin keissa oli ihan jees. Olisi pitänyt vielä enemmän kuunnella hänen biisejään, koska muistin vain ne radiosoitot. Sanni pomppi silmiinpistävän hoikkana lavalla värikäs turkkipusakka päällään. Hän kommentoikin keikan loppupuolella, että ansaitsee vähän crediittiä heilumalla turkki päällä helteessä. JVG:n keikkaan oli Sannin jälkeen pitkä tovi, jonka aikana söimme ja haahuilimme alueella. Michael Monroe, Atomirotta ja CMX eivät oikein iskeneet. Kuulema kaikki tietävät Atomirotan, mutta itse en ollut koskaan kuullutkaan eikä musiikki vetänyt puoleensa. JVG:n lavan eteen mentiin hyvissä ajoin, melkein tuntia ennen kuuntelemaan musiikkia ja odottamaan jännittyneinä. Tätä keikkaa olin odottanut festareista kaikista eniten ja oli se sen arvoista. Päästiin niin lähelle eturiviä, ihan vain pari tyyppiä oli edessä. En edes muista, koska ja kenen keikalla olisin ollut noin lähellä lavaa. Ja se fiilis vei mennessään. Hypittiin, pompittiin, tampattiin ja laulettiin mukana. Aivan mieletöntä ja kyllä meinaan tarkeni vielä hyvin, vaikka aurinko olikin jo laskenut. Tarkkasilmäisimmät voivat bongata meidät JVG:n instagram-kuvasta täältä. Ollaan aikalailla VilleGallen silmien tasalla ihmismeressä. Annoimme itsestämme kaiken poikien keikalla, joten illan päättäjän Elastisen kaikalla ei meinannut paukkuja enää riittää. Hän sanoikin, että on harvinaisessa asemassa päättämässä ensimmäisen festaripäivän, koska yleensä esiintyy päivällä tuoden auringon festareille. Keikka oli hyvä torvensoittajineen päivineen, mutta jaloissa alkoi jo tuntua ja väsymys painaa. Vaikka kuinka hän jaksoi ja yritti kannustaa porukkaa, jaksatteko vielä ja mehän jaksoimme. Kummasti löytyi vielä virtaa viimeiseenkin biisiin Anna sen soida. Hieno ilta kertakaikkiaan. Rahoille sai vastinetta. Festarihumuun mukaan pääsi parhaiten Snapchattini kautta, jos ei sattunut itse olemaan paikan päällä. Eihän niitä videoita ja kuvia enää snäpistä näe, mutta vastaisuuden varalle minut löytää nimellä s4tsu. 

Kuva täältä
Lauantaina oli hieman ryytynyt olo ja kävellä ei meinannut kärsiä melkein ollenkaan. Onneksi krapulasta ei ollut tietoakaan, kun täytimme ahkerasti vesipullojamme vesipisteillä, mutta valvomisesta tullut väsymys vei voimat. Päätettiinkin lauantaina vaan rentoilla, koska sunnuntaillekin luvattiin vielä hyvää säätä. Ei meistä niillä jaloilla olisi edes ollut kävelemään Suomenlinnan mukulakivikatuja. Lauantaina matkattiin kaupunkiin, huristeltiin ratikoilla Kallion huudeilla ja kierreltiin muutamat kirpparit. Viime kerrasta olikin jo monta vuotta aikaa. En oikein osaa käydä kirppareilla, kun ketjuliikkeistäkin saa niin halvalla uusia vaatteita. Onhan se tietysti ekologisempaa kierrättää ja ostaa vaatteetkin käytettyinä. Ostokset jäivät vähäisiksi. Uffilla sattui olemaan tuona lauantaina kaikki vaatteet, kengät ja asusteet euron ja löysinkin yhden neulepaidan. Jälleen raitaa, mitäs muutakaan. Illaksi olin varannut meille saunavuoron alakerran saunaosastolta. Juuri tälläinen rento lauantai tuli tarpeeseen. 


Loppuilta pyöritettiin Netflixiä kotisohvalla. Oltiin jotenkin vielä illallakin ihan poikki perjantaista, joten telkkariinkaan ei oikein jaksanut keskittyä. T otti Netflixin kuukaudeksi kokeiluun. Ollaan tähän mennessä katseltu lähinnä sarjoja ja muistaakseni vasta yksi elokuva. Onhan valikoima huikea, varsinkin kaikkien vanhojen sarjojen osalta. Nyt täytyykin laittaa O.C. pyörimään ja jatkaa postaamista myöhemmin. Luvassa on päivä Suomenlinnassa ja kuinka sillä reissulla kävikään.  

26. heinäkuuta 2016

Minimökkiloma

Saatiin järkättyä kalenteriin tilaa ja päästiin T:n kanssa mökille muutamaksi päiväksi. Olimme samalla mökillä perheeni ja isovanhempieni kanssa, joten sellainen kymmenen henkeä hiihteli pitkin mökkipihaa. Palattiin mökiltä kaupunkiin jo viime viikon alussa. Oli jotenkin todella hieno huomata, kuinka puhelimesta ja muista ruuduista pystyi irtautumaan edes hetkeksi. Ehkä se vaikutti, että meitä oli niin paljon ja päivät täyttyivät kaikesta kivasta tekemisestä. 

Kesätuuli voi yllättää, pidä huoli syömisistäsi.

Mökki täyttyi kukkakimpuista, kun juhlimme mummun 80v synttäreitä. Kahvittelimme ja pelasimme mölkkyä. Väkeä riitti kapulan varressa, kun T:n perhekin oli mukana juhlissa. Illan tullen vielä grilllailtiin porukalla. Viime maanantaina juhlat jatkuivat mökillä, kun oli virallinen syntymäpäivä. Mummun veli saapui päiväksi mökille, yllättyksenä päivänsankarille. Oli siinä työtä pitää asia salassa viimeiseen aamuun asti. 

Päivällä kävimme veljen, iskän ja T:n kanssa kävelemässä Alkkianvuoren lenkin. Keskellä metsää oli 4-5km kävelyreitti, jossa maasto ja maisemat vaihtelivat yllättävän paljon. Heti alussa meistä otettiin luulot pois kivikkoisella polulla ylämäkeen, jonne oli tehty pitkospuista portaita. Kävelimme myös pitkospuita pitkin keskellä suota. Loppumatkasta sisko soitti, joko metsässä sataa, koska mökillä tuli aikas reippaasti vettä. Tiuhensimme tahtia, mutta tummat pilvet saavuttivat meidätkin ja saimme kesäsateen niskaan. Autolle päästyä osa vaatteista kerkesi kuivua. Kuuman suihkun jälkeen ei auttanut kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa, etten saanut kesäflunssaa.

Kattaus jälleen kertsiastioilla. Mökillä ei ollut tiskikonetta eikä oikein innokkaita tiskaajiakaan.
Mökin pihapiirissä oli savusauna ja rannassa puulämmitteinen sauna. Suurena saunan ystävänä olin tietysti joka ilta lauteilla. Savusaunaakin tuli kokeiltua ehkä viisi minuuttia, koska ylälauteella savun keskellä ei oikein henki kulkenut. Onneksi muut kävivät ahkerammin savusaunan lämmössä, ettei koko päivän lämmitys mennyt ihan hukkaan. Kävin uimassa järvessä, mutta ilman saunaa siitä ei olisi tullut mitään. Miten vielä heinäkuussakin vedet ovat ihan jääkylmiä? 

Mikä olisikaan kesällä parempaa kuin mökkeily <3

14. heinäkuuta 2016

Gluteeniton mustikkajuustokakku

Viime viikolla pyöräytin pitkästä aikaa juustokakun. Näköjään tälleen kerran vuodessa yksi kakku. Ei kannata tehdä liian usein, että onnistuvat. Tämän gluteenittoman ja vähälaktoosisen mustikkajuustokakun vein mökkituliaisena ja sehän katosi silmissä. 


Pohja
n. 250g (1½pkt) glut. domino-keksejä
75g voita 

Vuoraa 24cm irtopohjavuoka leivinpaperilla.
Sulata voi.
Murskaa keksit, onnistuu ihan käsin.
Sekoita keksimuru ja voi.
Painele sekoitus tasaisesti vuoan pohjalle.
Laita jääkaappiin kylmenemään täytteen teon ajaksi.


Täyte
2dl mustikoita
2dl kermaa
400g maustamatonta tuorejuustoa
½-1dl sokeria
3tl vaniljasokeria
4 liivatetta
3rkl kiehautettua vettä

 Keitä mustikoita liedellä ja survo hieman. 
Mustikoiden määrä mitattu vasta keittämisen jälkeen, 
joten valmista survosta oli tuo kaksi desiä. 
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vaahdota kerma.
Kaada tuorejuustot kulhoon.
Sekoita sokeri ja vaniljasokeri keskenään ja sekoita tuorejuustoon.
Sekoita joukkoon kerma.
Sekoita mustikat täytemassaan ja tarkista maku. 
Purista ylimääräinen vesi liivatteista ja liota ne kuumaan veteen.
Kaada liivateseos ohuena nauhana täytemassan sekaan koko ajan sekoittaen.
Kaada täyte irtopohjavuokaan.
Anna hyytyä jääkaapissa neljä tuntia tai yön yli.
 

Huomioita
 Tällä kertaa vuorasin vain pohjan leivinpaperilla.
Pyöräytin veitsellä kakun irti vuoasta reunoja pitkin
ennen kuin avasin irtopohjavuoan reunat.
Keitetty mustikka kannattaa jäähdyttää vesihauteessa ennen täytteeseen lisäämistä, 
jos se ei ole jäähtynyt tarpeeksi.

Meinasin tehdä kakkuun vielä kiilteen. Mustikat kuitenkin  värjäsivät kakun niin tummansinipunaiseksi, että varaamani kuningatarpiltti olisi ollut samanvärinen ja jätin sen pois. Sitten alkoikin armoton koristeiden miettiminen, koska olen siinä ihan käsi. Näin jo mielessäni hienon keon tuoreita vadelmia ja pensasmustikoita, mutta niitä oli kaupassa vain ulkolaisina. Onneksi huomasin hyllyllä suklaakuorrutettuja mustikoita, jotka olivat suomalaisia. Ainut, että vasta matkalla luin pussia tarkemmin ja selvisi, että tuote saattaa sisältää gluteenia. Ei käynyt mielessäkään, että suklaassa olisi gluteenia. Onneksi niin vähän, että kaikki pystyivät kakkua koristeineen silti syömään. Vastaisuudessa muistan tämänkin. Ei ehkä ihan kaikista kaunein koristeluvalinta. Kaupassa en tajunnut, että nehän oikeasti näyttävät papanoilta. Osa luuli, että ne ovat suklaarusinoita. Onneksi oltiin mökillä, joten oli ainakin luonnonläheinen kakku sisältä ja ulkoa.