24. lokakuuta 2016

Kun kaksi kuukautta jouluun on

Ai että nauroin kippurassa, kun törmäsin tähän kuvaan sattumalta lokakuun alussa. Olisiko voinut osuvampaa olla. Laitoin kuvan myös ystäville ja reaktio oli se, mitä ajattelinkin. Satu eeeiii, ei vielä. On taas se aika vuodesta, kun joulu-Satu alkaa nostaa päätään. Tuntuu niin hurjalta, että jouluun on oikeasti enää kaksi kuukautta. Olen jo alkanut koota joululahjalistaa ideoista, millä paketilla voisin ketäkin ilahduttaa. Vähän kuulin huhua, että jos tänä vuonna oikeasti perheen kesken ei ostettaisi lahjoja, vaan nautittaisiin hyvistä ruoista, herkuista ja yhdessäolosta. Tätä huhua olen kuunnellut varmaan viimeiset viisi vuotta, joten suljen siltä korvani nytkin. Inhoan kiirettä ja paniikkiostoksia, joten aloitin listaamisen hyvissä ajoin. Hyvästä listasta huolimatta joidenkin lahjojen osto voi venyä lähelle joulua, mutta tietääpähän ainakin, mitä on hakemassa.

Kynttilän valossa on meillä kylvetty jo ensimmäisten pimeiden saapuessa. Olenkin polttanut tuikkuja ahkerasti, melkeinpä päivittäin ja kauhukseni huomasin, että varasto alkaa tyhjentyä. Joinakin vapaapäivinä olen polttanut kynttilöitä heti aamusta, kun tuntuu, että syksyn harmaus ja pimeys meinaa tulla sisälle asti. Ei siis ihme, jos kynttilävarannot alkaa ehtyä. Kyselinkin jo Äidiltä, koska keretään Havin tehtaanmyymälään. Olen todennut, että Havilla on parhaat kynttilät ja tuikut. Sammuessa niistä ei leviä huoneeseen epämiellyttävää hajua. Silti en voi vastustaa Ikean 6h tuikkuja, koska niitä ei tarvitse olla koko ajan vaihtamassa uusiin. Näissä kuitenkin on se epämiellyttävä loppuhaju. Olenkin polttanut tuikkujen rinnalla vaniljatuoksukynttilää siinä toivossa, että se peittäisi alleen tämän hajun.

Ensimmäiset kynttilät haudallekin vein syyslomalla. Tämä loisto on viime joululta. 
Ilmoitin varovasti T:lle, että mitä jos vaihdetaan jouluverhot heti marraskuun vaihduttua, että niistä kerkeisi pari kuukautta iloita. Tämä ei saanutkaan täystyrmäystä. Viime jouluna laitoin hyvin vähän joulua kotiin, joten tänä vuonna ajattelin aloittaa ajoissa. Ja juurikin verhoista, koska se on se isoin urakka silittämisineen. Näen jo unta, että olkkariin tulee violetti-hopeinen joulu ja makkariin perinteisempi punainen. Pikkuhiljaa voi sitten lisäillä jouluvaloja. Meillä on parvekkeella tukipilari, jonka ympärille saa kiedottua näppärästi valot. Koskaan aiemmin ei olla parvekkeelle tehty mitään, mutta tässä asunnossa valot näkyisivät olohuoneeseenkin kivasti. Ehkä jopa havuja ja kanervia kukkalaatikkoon. Jotain, mihin katse kiinnittyisi päivisin pelkän betonin sijaan. Koska mennään Plantagenille? Kotiuttaisin varmaan kokonaisen sypressinkin, jos pääsisin irti. Miten ihanan joulupuun siitä saisikaan parvekkeelle. Tässähän ihan innostuu. 

Suuri joulukoristelaatikko kasvaa vuosi vuodelta, mutta koska sen kehtaisi kantaa varastosta ylös. Eniten tykkään joulupalloista ja valoista asetelmana esim. maljakossa ja muutamia harkittuja tonttuja. Ei siis mitään The Joulukalenterin tyyliin kämppä niin täyteen, ettei tapettia ja kattoa näy. Ehkä näissä koristeissa pitää kuitenkin odottaa lähemmäksi ensimmäistä adventtia.


Meillä on tapana, että aattona saunan jälkeen jokainen pukee päälleen jotain punaista. Se meinaan käy sävy sävyyn saunanraikkaan, punoittavan naaman kanssa. Ja kohta voi muutenkin alkaa pukeutua punaiseen. Itselleni se on vahvasti kausiväri, josta saa yliannostuksen eikä sitten enää uutena vuotena tee mieli edes katsoa punaiseen päin. Mitähän sitä tälle vuodelle keksisi? Meillä on siskosten kanssa vieläkin punaiset mätsäävät paidat. Jos nyt saisi yhteiskuvankin otettua, kun viime vuonna se jäi. Silti tykkään kehittää joka vuodelle jonkin erilaisen yhdistelmän tai yksityiskohdan punaista. Tai en ole ainakaan ihan samannäköisenä kahtena vuotena peräkkäin. Siksi luinkin vanhoja joulupostauksia ja niistä napsin kuvia tähän postaukseen.

Odotan myös, että saan jouluista tuoksua kotiin. Täytyykin merkitä kalenteriin, koska leivon mitäkin tai muuten voi jäädä piparit tekemättä. Viime vuonna kokeilin tehdä olutleipää ja tänä vuonna voisi kokeilla jotain ihan uutta reseptiä. Glögiä olen jo muutamat mukit juonut ja parit kaupan piparit maistellut. Mikä järkytys olikaan, kun Marlin glögipurkki oli mennyt uudistumaan. Nyt niitä on erittäin hankala säilyttää kaapissa, kun ei saa näppärästi pinottua päällekäin ja inhoan niitä isoja punaisia korkkeja, joita vanhukset ja tämmöiset mämmikourat ei meinaa saada auki. Siis syvää turhautumista havaittavissa. Odotan jo, että kunnon torttutaikinalevyjä tulisi kauppoihin ja saisi tehtyä torttuja. Niin moni on jo laittanut kuvia herkuistaan. Odottavan aika on pitkä. Ainut oikea torttutaikina on mielestäni Myllyn parhaan valmiit levyt. Niistä tulee lehteviä torttuja ja muotoilu on helppoa. Olen kerran tai pari kokeillut tehdä itse gluteenitonta torttutaikinaa, koska kaupoissa se on aivan jäätävän kallista. Varsinaisen tähtitortun näköisen sain peräti yhden väkerrettyä ja muuten teinkin luumutaskuja. Mutta ainakin yritin. Mutta ennen kuin pääsen mitään leipomaan, täytyy ostaa uusi kaulin. Vanha hajosi pilaten yhden pullataikinan sahanpuruun. Nyt ajattelinkin etsiä muovisen, ettei samaa vahinkoa käy kahdesti. Sanoin kuitenkin T:lle, etten halua mitään kaulinta joululahjaksi. Yksi paistinpannu saa riittäää.



Kaikkien autoilijoiden riemuksi odotan jo malttamattomana lunta. Ulkona on niin pirun kylmä, mutta en kehtaa pukeutua paksuimpiin talvitakkeihin. Koska miten selviän, kun on oikea talvi pakkasineen. Winter is coming. Tämä välikausi on hankala, kun ei olekaan enää lämmin syksy, mutta ei paukkupakkasiakaan. Miten tämmöiseen pukeudutaan? Vedenpitävä pilkkihaalari? Monena vuonna on ollut musta joulu eikä lumesta tietoakaan. Vähintään kuitenkin odotan pakkasia, että laitan villakangastakin päälle. Hain varastosta eilen villapaitani, joita en uskonut vielä tarvitsevani. Silti hytisin koulussa sellainen päällä. Mielestäni tämä märkä keli yhdistettynä kylmään viivaan tuntuu menevän pahemmin luihin ja ytimiin kuin oikein kunnon 20-30 asteen pakkanen. Tuuli on ehkä kaikista pahin eikä sitä pääse karkuun. Mutta nyt riennän nukkumaan ja toivon näkeväni pelkkiä postikorttimaisemaunia hangista, korkeista nietoksista ja jänöjussin mäenlaskusta. 

Onko vielä ihan liian aikaista vai joko joululaulut soi? Oletko jouluihminen vai onko se vain päivä muiden joukossa?

23. lokakuuta 2016

Syysloma

Olen nyt ollut kolme viikkoa koulusta vapaalla, kun luokkakaverit juoksivat työharjoittelussa. Sain hyväksi luettua tämän pätkän eikä oikein ollut mitään, mitä olisi voinut opiskella pelkästään tuon ajan. Vapaathan sopi oikein hyvin. Päiville sovin töitä, näin ystäviä täälläpäin ja vain nautin vapaista. 

Ensimmäinen bagelini ikinä.

Viime viikon vietin ihan täysin lomaillen. Syyskuussa minusta tuli täti ja viimein pääsin tätä ihanaa pientä vauvaa katsomaan. Siskoakin olin nähnyt viimeksi kesälomalla. Olin muutaman päivän pienen perheen luona ja lähdön tullessa teki mieli pakata vauva laukkuun ja juosta. Käden sai pakottaa normaaliin asentoon, kun kroppa oli jo ihan tottunut kantamaan pientä kääröä. Onneksi ensi viikolla nähdään taas. 

Vain maalla -jutut, pihakoriste.
Lomalla kerkesin myös vihdoin käymään kotona ja moikkaamassa T:nkin perhettä. Olihan siitä kesälomasta tosiaan vierähtänyt useampi viikko. En edes tajunnut, että kotona ja koulussa on tullut nyhjättyä piiiiitkä tovi. On vaan liian monta rautaa tulessa. Kävin rentoutumassa luottokampaajalla ja nyt hiukset ovat syyskuosissa. Pääsin kuivuneista latvoista ja on taas helpompi itse ylläpitää. Väri alkaa olla niin lähellä omaa väriä, ettei juurikasvukaan enää pistä silmään. Kampaajani sanoikin päästessäni tuoliin istumaan, että varasit ajan värjäykseen, mutta mitä ajattelit värjätä. Hän tasoitti sävyeroja ja teki tehohoidon. Nyt taas kehtaa hiuksia pitää väliin aukikin. Jälkeen-kuvasta hiustenväri on taas muuttunut pesujen myötä. Heit värjättyä hiukset olivat huomattavasti tummemmat. Yhdessä välissä punersivat oikein reippaasti ja pelästyinkin sainko mahonkipään. Mutta sekin oli vain yksi vaihe. Tykkään näistä ruskean vivahteista ja aavistuksen tummemasta tyvestä.

Tässä näkyy paremmin tämän hetken väri.
Yhtenä viikonloppuna pidimme tyttöporukalla ystävälle toiset babyshowerit.
Söimme hyvin, kuten aina tyttöjenilloissa.
Koko ilta oli täynnä puheensorinaa ja naurunpurskahduksia.
Onnistuin olemaan tässä kipeänäkin ihan riittämiin, joten jos tämän vuoden kipuilit olisivat tässä. Lomailun jälkeen on kiva palata välillä kouluunkin. Nyt on korkea aika tarrata tenttikirjoihin, koska niin vain kirjat pölyttyivät pöydällä luvattoman kauan. Nyt vielä viimeisen lomapäivän ilta, kynttilöitä, vilttejä, glögiä ja malttamatonta odottelua, että tuo toinen jo kotiutuisi reissultaan. Metsästäjälesken elämää aina tähän aikaan vuodesta. 

22. lokakuuta 2016

I love me -messut

I love me -messut on Messukeskuksessa tämän viikonlopun ja olin ystävän kanssa siellä tänään. Koskaan aiemmin en olekaan näillä messuilla käynyt. Opiskelijalippu oli todella edullinen. Juuri kun olin sitä ostamassa, sainkin viestin, että olin voittanut kaksi lippua tapahtumaan. Olin jo unohtanut edes osallistuneeni Sairaanhoitajapäivien Facebook-sivuilla olleeseen arvontaan. Kilpailussa piti tutustua messuihin ja kertoa, mikä ohjelmanumero tai alue kiinnostaa kaikista eniten. En ollut edes vastannut tähän kysymykseen, mutta sain liput postissa. Mielestäni hyvä hoitaja pitää huolta myös itsestään ja mikä olisikaan parempaa kuin irtiotto arjesta ja itsensä hemmottelu. Olin ystävän kanssa puhunut meneväni messuille ja nyt sain hänellekin lipun. Oltiin messualueella vähän ovien avaamisen jälkeen, koska ei haluttu missata mitään ja varattiin kiertelyyn koko päivä. Snäppäsin messuilta ja messujen jälkeisiä fiiliksiä, mutta kaikki eivät Snapchattia käytä, joten halusin luoda muiston päivästä myös tänne blogiin. Kaikki kuvat ovat puhelimesta ja se valitettavasti näkyy laadussa.

Pulled pork oli juuri oikea valinta.
Aika tuntui katoavan käsittämättömän nopeasti, joten oli käytävä myös tankkaamassa. Moneen viikkoon, varmaan pariin kuukauteen en ollut syönyt kunnon hampurilaisateriaa, joten tänään oli se päivä. Pulled pork -hamppari oli juuri niin hyvää kuin toivoin. Caf'é Balconyn kokeille pisteet. Meillä ei ollut mitään suunnitelmaa, vaan kierreltiin fiiliksen mukaan, yrittäen kuitenkin nähdä koko messualueen tarjonta. Kauneuden puolella saimme kokeilla ilmaiseksi käsihoitoa, johon kuului suolakuorinta ja kosteusvoide. Tuoksu oli ihana ja sopivan mieto. Tuotteet ovat erittäin riittoisia, ainakin esittelijän mukaan ja sen takia, kuinka pieni määrä tuotetta riitti yhteen käsihoitoon. Hölmönä en ottanut esitettä enkä muista enää sarjan nimeä. Kuitenkin näitä suolakuorintoja on melkeinpä jokaisella merkillä ja joskus muutama vuosi sitten käytinkin vähän vastaavia. Nytkin minulla on käytössä useampi luottokuorinta eikä sen takia uusille purkeille ollut tarvetta. Oli kuitenkin kiva kokeilla ja vertailla uusien tuotteiden toimivuutta. Ja erityisesti jatkaa kiertelyä pehmein kätösin.

Terveyspuolella maistelimme useammassakin pisteessä raakasuklaita ja kyllähän ne voittavat normisuklaat mennen tullen. En silti vieläkään ostanut raakasuklaan valmistuspakkausta, vaikka se helpolta vaikuttikin. Saan olla vielä aika yksin tämän innostukseni kanssa, koska maku on niin voimakas runsaan kaakaopitoisuuden takia. Yksi tai kaksi palaa on ihan riittävä, kun normi Fazeria voi hujahtaa puoli levyäkin ihan huomaamatta. Onneksi olen pystynyt vähentämään suklaan syöntiä. Se on ihme kyllä auttanut, kun suklaata ei enää osta kotiin. Siksi maistelin pieniä paloja eri suklaamakuja hymyssä suin. Hurahdin Leaderin proteiinipatukoiden pisteellä ja kotiutin kokonaisen laatikollisen patukoita. Kaupan päälle sai kuoren, josta paljastui koodi ja ohjeet kymmeneen elokuvaan kotisohvalla katsottavaksi. Katson todella paljon elokuvia, joten toivottavasti valikoimassa on vielä jotain nähtävää. Mutta olisin ostanut prostkupatukat ilman tätä kaupan päällistäkin. Olen koulun alusta lähtien syönyt lähes joka koulu- tai työpäivä kolmanneksen tai puolikkaan yhdestä patukasta välipalana ja nimenomaan sellaista pähkinää sisältävää tummasuklaakuorrutteista patukkaa. Olen kokeillut useampiakin makuja, mutta aina vaan palannut tähän samaan Nutmixiin. Onneksi kuorrute on sen verta ohut, etten aluksi edes tajunnut sen olevan suklaata. Toisaalta olen miettinyt huijaanko itseäni, koska en enää osta normisuklaata kotiin, mutta silti saan usein vähän suklaata proteiinipatukan päällä.

Messujen tuliaiset
Yosan näppäränkokoinen kylmälaukku oli aivan pakko kotiuttaa. Viidellä eurolla sain sopivan pienen kylmälaukun töihin eväille ja miksei kouluun kaapissa säilytettäväksi. Laukku on kyllä sen verta pieni, että mahtuu reppuunkin. Ihan loistava juuri välipaloille, joiden tarvitsee pysyä viileinä. Ja varmasti ehdoton piknikille mukaan, mahtuu sopivasti muutamat tölkit. Yosan tuotenäytteet olivat koko päivän messumenoissa mukana ja kotiin tultua seitsemän tuntia myöhemmin purkit olivat edelleen tarvittavan viileitä siirrettäväksi jääkaappiin. Siis aivan ilman kylmäkallea. Pelkäsin jo joudunko heittämään purkit pois, mutta nyt pääsen vielä maistelemaankin. Pari purkkia kreikkalaista jogurttia ja pari eri makua kauravälipaloja. 

Messuilta pääsin viimein maistamaan chiapuddingia. Paljon olen siitä lukenut, mutta en ole vielä kotona kokeillut. Sellaista suklaista sammakonkutuajan se oli. Sain ystävänkin vihdoin kokeilemaan chian siemeniä. Mielestäni ne eivät juurikaan maistu esim. smoothien seassa, mutta suutuntuma on aikalailla tuo sammakonkutu. Siis edes lapsena en ole sammakonkutua maistanut, mutta jotenkin ulkonäkö on niin samankaltainen. Maistelimme myös monia erilaisia holittomia juomia. Suurena kookoksen ystävänä Puhdistamon kookosvesi muistutti lähinnä maidossa möyhyksi uineita cornflakeseja. Yksi pieni kulaus riitti kertomaan, että tämä vesi ei tule osaksi ruokavaliotani. Biokian pisteen toivoisin kotiinikin. Kuivatut marjat, suklaakuorrutteiset marjat ja marjoista tehty mehu olivat ihan mielettömän hyviä ja oikeiden marjojen maun pystyi selvästi maistamaan. Suklaakuorrutettuja mustikoita olen kerran käyttänyt kakun koristeena ja ulkonäkö muistutti juurikin hirvenpapanoita, mutta ei saa ulkonäön estää.

Näiden parissa vierähtää tovi.
Messuilla kierrellessä huomasi hyvin eri ihmisten tavan esitellä. Osa oli hyvinkin hyökkääviä ja halusivat kertoa tuotteistaan kaiken. Osa seisoi rauhallisena pisteellään, että tässä olen minä ja tässä tämä juttuni ja odottivat messulaisten tulevan luokse kyselemään. Sitten oli näitä, että näytteitä tyrkytettiin käteen niistä juurikaan kertomatta. Esimerkiksi vaikka juuri kuvassa näkyvät Neutrogena ja Lavera. Molemmat merkit ovat minulle tuntemattomia. Kotona tavasin näytepusseja tarkemmin ja ihmettelen, miksi Neutrogenalta sai pelkästään ihon kuorintavoiteen ja CC-voiteen kokeiluun, mutta ei kosteusvoidetta. Tätä uutta Correct & Perfect -sarjaa käyttäessä ei kosteusvoidetta tarvittaisi, mutta olen huomannut, että varsinkin ilmojen viiletessä ihoni kaipaa kosteutta. Kokeilen tuotteita ihan mielenkiinnosta, koska tälläistä vastaavaa yhdistelmää olen käyttänyt Mary Kaylta kesällä. 

Laveran näytteitä jaettiinkin oikein pino. Olin siinä vaiheessa niin nälkäinen, että suunnistin vain laput silmillä kohti ruokaa, enkä muistanut enää palata Laveran pisteelle tuotteista kyselemään. Tämä oli siis täysin oma mokani. Nyt on shampoota, hoitoainetta, silmänympärysvoidetta, käsivoiteita, päivävoiteita, yövoiteita ja jopa anti-ageing tuottenäyteitä. Meinasin ensin, etten edes kokeile, mutta no hitto miksei. Palaan näihin myöhemmin kokeiltuani.  


Huomenna on viimeinen messupäivä ja suosittelen ihmeessä menemään, jos vielä saa lippuja. Reppu selkään oli fiksu veto, mutta silti pussukat ja nyssykät täyttivät kädet. Niket olivat luottovalinta, koska vieläkin jalat ovat hengissä, vaikka seitsemän tuntia tuli oltua jalkojen päällä. Täytyy muistaa hyvät jalkineet vielä ensi vuonnakin, koska messuille on ehdottomasti päästävä uudestaan.

Kuka on jo käynyt I love me -messuilla? Mikä oli parasta?