5. joulukuuta 2016

Opiskelukuulumisia

Viime kirjoittelusta onkin vierähtänyt pidempi tovi. Nyt ollaan jo joulukuussa ja toinen adventti takana. Välillä olen käynyt lukemassa toisten blogeja ja ideoita omiinkin teksteihin löytyy useita, mutta ne ovat jääneet roikkumaan luonnoksiin eikä mitään ole tullut ulos. Suurimman osan ajasta on vienyt koulu ja opiskeluun liittyvät asiat. Nyt on neljä tenttiä takana ja olen taas pystynyt nukkumaan paremmin, kun tenttiasiat eivät herätä keskellä yötä. Kliinisen tentti meni aikalailla omalla painollaa sen enempiä murehtimatta, koska perushoito on niin tuttua läihoitajan työn kautta. Eniten harmaita hiuksia ja ennen aikaista kaljuuntumista aiheutti anatomia. Kurssi alkoi aikalailla heti koulun alettua, mutta siltikään useamman kuukauden opiskelu ei tuonut yhtään varmempaa oloa. Meidän täytyi osata koko anatomia kerralla yhteen tenttiin. Siis kaikkien lihasten, luiden, sisäelinten, kudosten ym. nimet latinasta suomentaa ja näyttää kuvista sijainti sekä ymmärtää miten kukin sisäelin toimii, miten ihminen toimii, miten veri liikkuu.. Siis mitä syvemmälle kemiaan päästiin, sitä varmemmin putosin kelkasta, vaikka yritin roikkua kirjassa ja ryhmän mukana kynsin ja hampain. Liian nopea tahti ymmärtää esim. verenkierto, aivojen toiminta, ruoansulatusjärjestelmä, munuaisten toiminta ja jokaiselle laajalle alueelle oli periaatteessa päivä aikaa. Jättäydyin tästä anatomian kurssin luotijunasta ja luin loppuajan itsekseni omaan tahtiin. Tuloksia en ole vielä tästä saanut, mutta vahva tuntuma jäi, että pääsin tentistä läpi. Kiitos oppimistehtävän ja sallitun muistiinpanolapun, ilman näitä uusisin tätä yhtä kurssia varmaan valmistumiseen asti.

Vaikka koululla on tullut oltua aikalailla vain kolme tuntia päivässä, se ei tarkoita, että hommat jäisivät siihen muutamaan tuntiin. Laskin lääkelaskutenttiin itsekseni kotona, koska etäopiskelun materiaali oli kattava ja laskut oppii laskemalla. Helpoimpia laskuja tulee käytettyä töissä jatkuvasti, mutta laimennukset ja tiputusnopeudet olivat minulle uusia asioita. Oli mieltä ylentävä tunne, kun luulin osaavani ja tenttiä edeltävänä iltana laskin kaiken mahdollisen väärin. Olin kuitenkin samalla viikolla laskenut parina päivänä ihan hyvin. Eikä se helpota yhtään painetta, että lääkelaskut on aina mentävä täysin oikein tai pahimmassa tapauksessa potilas kuolee. Onneksi kotona sain jeesiä tuolta toiselta juuri ennen tenttiin lähtöä ja muistikolmioiden avulla sain laskettua tentin tehtävät. 

Lääkehoidosta olen ollut ihan innoissani ja Lääkehoidon käsikirjaa luin ihan mielelläni. Ehkä siksi, että asiat olivat osaksi tuttuja, mutta uudetkin asiat oli helposti ymmärrettävissä. Ja lääkkeet kiinnostavat, koska itse yritän pärjätä mahdollisimman vähillä lääkeavuilla ja ottaa vain välttämättömään tarpeeseen. Minua kiinnostaa, miten lääkeaineet elimistössä liikkuvat ja miten vaikuttavat. Kuitenkin osana sairaanhoitajan työtä. Niin paljon pelkät lääkkeet ja lääkeaineet ei kiinnosta, että olisin lähenyt lukemaan enemmän pelkästään näistä. Teorian lisäksi lääkehoitoon kuului laboraatiotunteja, samoin kuin kliiniseenkin. Labratunneilla saamme harjoitella käytännössä ja lisää harjoitusta saa sitten työharjoitteluissa. Kliinisen labrat koin vähän turhaksi, koska osasin työn kautta suurimman osan asioista. Hanskoja on tullut puettua käsiin satoja pareja. Halusin kuitenkin käydä tunneilla, jotta sain lisää varmuutta nenämahaletkun laittoon ja katetrointiin, koska näitä ei ole tullut vastaan töissä. Tykkäsin silti vielä enemmän lääkehoidon labroista, koska pääsimme harjoittelemaan pistämistä. Ihon sisään ja ihon alle pistot olivat helpompia, mutta lihakseen pistäminen jännitti ihan mielettömästi. Tiesin, mitä teen ja miten, mutta silti se tunne, että pitää piikittää kaveria. Mutta jännityksestä pääsin yli ja kädetkään eivät tärisseet tositoimissa. Onhan se tietty ihan eri fiilis pistää oikeata potilasta ja oikeaa lääkeainetta. Harjoituksissa oli keittosuolaa, jolla ei sinänsä aiheuta mitään vaaraa, mutta kyllä sekin pikkasen kirpasee lihakseen pistettynä.

Tunnistatko?
Siitä se lähti
Stressin määrä oli aivan mieletön tässä viikkojen aikana. Yritin kaikkeni, että saisin mieleni rennoksi ja päästä irti kivuista, krampeista ja lihasjumeista, mutta olo on alkanut helpottua vasta tässä tenttien jälkeen. Menen tammikuun lopussa uusimaan lääkehoidon tentin, mutta sekään ei stressaa tällä hetkellä. Näin vähäisellä lukemisella en olisi itsekään päästänyt itseäni läpi, koska niin tärkeästä asiasta on kyse. Kahden viikon lukemisella ei voi kauhean kattavaa tietomäärää olla. Tottahan toki lääkkeitä olen käsitellyt töissä, mutta se tietomäärä, mikä sairaanhoitajalla täytyisi olla, siihen on vielä matkaa. Nyt on onneksi kaksi kuukautta aikaa lukea ennen uusintatenttiä ja sehän menee läpi heittämällä. Nytkin jäi niin vähästä kiinni, yhdestä pisteestä. 

Koulu ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi blogissani on niin hiljaista. Olin aikalailla koko marraskuun flunssassa, kuume sahasi normaalin ja pienen lämmön väliä ja lopulta sain poskiontelotulehduksen. Huonosti nukuttujen öiden kerryttämä väsymys ja flunssa veivät viimein voiton ja kroppa vihelsi pelin poikki. Eniten minua on pitänyt poissa koneelta viikkoja kestävä päänsärky. Tarkkaa syytä tälle jomotukselle ei ole löytynyt, mutta viimein nyt miniloman jälkeen jomotus ja olo ylipäänsä on alkanut hellittää. Tykyttävä kipu johtui osaksi poskiontelotulehduksesta ja flunssaviruksesta, joka aiheutti enemmän lihaskipuja ja väsymystä kuin yleensä sairastamani flunssa. Kurkku ei tullut kipeäksi missään vaiheessa, vaikka yleensä lima lentää ja yskä estää puhumisen. Yleensä minulla on kaikkea muuta, mutta kuume ei nouse millään. No nyt tästä kaikesta alan olla jo voiton puolella. Kävin kaiken varalta tarkistuttamassa näkönikin, jos se selittäisi päänsäryt. Mutta uusia laseja ei tarvise hankkia, ainakaan vielä. Täytyy vain muistaa tästä lähin lukea enemmän ilman laseja ja pitää muutenkin taukoa lukiessa ja koneella kirjoittaessa. Etteivät silmät jämähdä liian pitkäksi samaan asentoon, samalle näköetäisyydelle. Nyt siis tarkkailen oloa ja toivon, että tämä pään jomotus joskus lähtee. Räjähdysvaaran uhallakin olen täällä, koska en vaan voinut enää olla kirjoittamatta.   

Näin joulukuun vaihduttua koulupäivät alkavat pidentyä eli ihan vielä ei pääse lomamoodiin. Rutistetaan ryhmätyö kasaan, koska ennen lomaa on vielä pitkä esityspäiväkin edessä, jossa myös kierretään pisteillä kuulemassa muiden ryhmien esityksiä. Tämän lisäksi käyn joka viikko töissä, että voin sitten hyvillä mielin hengähtää ja jäädä melkein kolmen viikon joululomalle. Tätä lomaa odotan jo ihan mielettömästi, vaikka parhaillaan pidän pientä vapaata. Oli sopivasti vapaapäiviä koulusta, mutta tästä minilomasta voin kertoa sitten myöhemmin ihan omanaan. Pääpiirteittäin siis kiirettä on ollut ja loppurutistus häämöttää, mutta muuten menee oikein hyvin. Kalenterini on todella täysi jouluaattoon asti, mutta yrityksenä on kuitenkin tulla kirjoittelemaan vaikka ja mistä, jouluisistakin jutuista. Älä siis katoa linjoilta, koska palaan vielä.