29. kesäkuuta 2017

Aamu neljä eikä väsytä, laita vielä yksi biisi soimaan

Tänään ajelin töistä kotiin ja oli niin mahtava kesäfiilis. Aurinko porotti aurinkolasien taa. Ajoin ikkuna auki, tukka hulmuten ilmavirran mukana. Radiosta soi Antti Tuiskun Rahan takii. Onneksi itse ei ole pakko twerkkaa, että saisi fyrkkaa, mutta Keinutaan-biisin meinasi viedä ihan mukanaan. Kuuntelen radiota paljon, kun se soi töissä taustalla ja aina automatkoilla. Sattui joku Ana Tude putki juuri tuohon hetkeen. Tämä kesäkuu on mennyt ihan hujauksessa, mutta onneksi on vielä kesää jäljellä. Viikonloppuisin on ollut paljon erilaisia juhlia, mikä on tiennyt reissaamista ja laukku on osittain pakattuna koko ajan. Vietimme yhtenä viikonloppuna tyttöjeniltaa oikein pitkän kaavan mukaan ja pelkästään aikuisten kesken. Illan aikana kävimme testaamassa yhden Tampereen Escape Roomeista. En ole koskaan aiemmin käynyt ja oli kyllä hauskaa. Hieman kesti alussa hiffata, mistä tässä nyt oikein on kysymys, mutta kummasti lukot alkoivat aueta yksi toisensa jälkeen ja loppua kohden olimme aivan liekeissä. Valitettavasti aika loppui kesken, jäi ihan pienestä kiinni, mutta hauskaa oli jokaisella. Illalla kävimme syömässä ja pyörähtelemässä Tampereen yössä. Yövyimme hotellissa, joten aamulla odotti vielä hulppea hotelliaamupala. Mielestäni se parhain ja odotetuin osa, kun hotellissa on yötä. Valikoima oli kiitettävän laaja ja varmasti löytyi syötävää jokaiseen makuun. Meillä menikin heittämällä pari tuntia istuskellessa.

Ystävällä oli selfietikkukin mukana ihan tätä iltaa varten. #ikaalinentekeevoittajia

Tähän kesään mahtuu melkein koko juhlien kirjo, kun on rippijuhlat, häät ja valitettavasti yhdet hautajaisetkin. Kesäkuun puolessa välissä olin perhetutun rippijuhlissa. Niin vain siitä pienestä hoitolapsesta oli kasvanut nuori, kaunis naisenalku. Siskojen kanssa olimme lapsenvahteina hänelle ja sisaruksille, kun vielä asuimme kotona. Nykyään näemme niin harvoin, kun jokaisella on omat menonsa. Aloinkin innoissani heti juhlien jälkeen suunnitella illanistujaisia, jossa voisimme olla kaikki koolla pitkästä aikaa. Edellisistä rapujuhlista on nimittäin vierähtänyt vuosi jos toinenkin. Tavoitteenani on, että näkisimme joka tapauksessa ennen seuraavia rippijuhlia ja vuosi voi vierähtää liiankin nopeasti. 


Viime viikonloppuna oli juhannus, mutta kesä ei ole läheskään ohi. Keskikesän juhla on muuttunut kesän alun juhlaksi. Jos nyt viimein voisi luopua toppatakeista ja muutenkin pestä talvivaatteet säilöön. Juhannusaatto osui perjantaille, joten sain ylimääräisen vapaapäivän. Ajoimme T:n kanssa Ikaalisiin jo torstai-iltana, koska kaupunkijuhannus ei tuntunut edes vaihtoehdolta. Mitään suurempia suunnitelmiaei ollut etukäteen, mutta ilman suunnitelmaakin oli oikein onnistunut viikonloppu. Vietimme yötöntä yötä pienemmällä kaveriporukalla grillaten, saunoen ja uiden. Tai no uiminen oli nopea pulahdus ja äkkiä takaisin saunan lämpöön. Vaikka talviturkki tuli heitettyä jo toukokuun puolella, ei vesi tuntunut yhtään lämmenneen. Yötön yö oli nimensä mukainen. Hieman jossain kohtaa yötä hämärsi ja aamulla nukkumaan mennessä oli taas yhtä valosaa kuin päivällä.

Juhannuspäivää vietimme porukalla T:n kotona, kuten viime vuonnakin. Menimme veljen ja vanhempieni kanssa heille ja niin vain päivä vierähti iltaan. Sadekaan ei haitannut grillailua, vaikka ulkona ruokailu jäikin väliin. Tällaisesta mukavan rennosta juhannuspäivän vietosta pitääkin tehdä jokavuotinen tapa. 


Ja niin vain tämäkin viikko alkaa olla purkissa ja ihan juuri onkin heinäkuu. Tuntuu, että vasta aloitin kesätyöt ja kohta perehdyttäjäni jo palaakin lomaltaan. Ja ai että, mitä luksusta on kulkea nyt aamuisin autolla töihin, kun meillä on lainassa luottokesäautomme. Saan nukkua melkein tunnin pidempään aamuisin ja työmatka menee ihan hujauksessa. Pari viikkoa heräsin aamuisin aina puoli viideltä ja olin valmiina pyöräilemään bussille ja bussilla huristamaan junalle ja junalla viilettämään lähelle työpaikkaa, että vielä sain vähä raitista ilmaa kävellessä töihin. Kieltämättä nyt tulee työmatkakävelyä hurjasti paljon vähemmän ja missiona onkin saada itseni rantaan iltalenkille. Välillä tuntuu ihan mission impossiblelta, kun edelleenkin on vaan totuttelua tähän rytmiin ja iltaisin olen ihan koomassa ja tööt ja mentävä nukkumaan ajoissa. Aurinkoiset kesäillat menevät vähän sivu suun ja silmien, mutta nautin niistäkin sitten enemmän lomalla, kun voi nukkua ilman kelloa huoletta vaikka kuuteen. Ja nyt kello jo taas näyttää sen verran, että täytyy mennä tekemään eväät huomiselle valmiiksi ja valmistauduttava sulkemaan silmät.      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! <3